Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

ylös vaan

Eli ei tätä ketjua tarvitse koko ajan nostella. Se löytyy kyllä haun avulla. Eli tuossa ylhäällä melko keskellä on " kirjaudu sisään" ja " rekisteröidy" välissä sana " haku" . Klikkaan sitä ja laita hakusanaksi kiljuska. Löytyy.



Ihan hysteeristä nostella kymmenen sivun verran.



Kaikkea hyvää ap:lle. Varmaankin se " mötikkä" hajonnut :) Tulee varmasti kertomaan myöhemmin kuulumiset. Tuskin mitään kamalaa sattunut. Muutenkin tuo tilanne on niin järkyttävän stressaava, että ei ihme, jos jää muutama päivä kommentoimatta av:lle.

ll

Hän nauttii tästä nostamastamme ketjusta. keksi sadun ja " masturboi" saavutuksellaan.

Masturboitko sinä aina, kun onnistut sivaltamaan toisia? Pysy pois tästä ketjusta, kun et selvästikään ole ap:n tukijoukkoa!



Kiljuskalle voimia!!!

kiljunen...

Jonkin verran lueskelin ketjua, en jaksanu paljoa, mutta haluan lähestyä sinua ja lapsia Sydämellisen lämpimillä terveisillä toivottaen parempaa tulevaa, valoisampaa tietä mutkien takaa näkyväksi.



Voi olla että olen sinisilmäinen, vanhanaikainen ja lapsellinen, ja kun en paljoa viestejä lukenut, minulle tuli silti mieleen että kunpa, oi jospa te saisitte vielä korjata välinne miehenne kanssa ja palata yhteen. Opetella uudestaan luottamaan, kysymään toisen kuulumisia ja näin antamaan toiselle arvoa, aikaa, tilaa jne.

Jos välinne korjaantuisi, tai mikä tärkeintä, teillä, etenki miehelläsi tulisi tahto rakastaa. Tunne joutuu koetukselle avioliitossa, siis rakkaus on välillä sumun takana, välillä haaleaa. Silloin tarvitaan tahtoa. Sitä kirkossakin kysytään. Jos tahtoa löytyy, ollaan jo pitemmällä.

Anteeksipyytäminen- ja antaminen!!! Ilman näitä on vaikea jatkaa. Asiat kerääntyy niin isoksi kuormaksi, että suhde hajoaa, ei jaksa pitää välejä kunnossa. Mutta kun muistaa sopia anteeksiantamuksella, on ilo saada ikäänkuin aloittaa alusta, ja kokee uuta rakkautta toiseen.



Voi olla että puhun jo liian asian vierestä, mutta mielestäni eroja on aivan liikaa. Ja voi olla että kun/ tai jos miehelläsi on omia ongelmia ittensä kans, hän ei jaksa muuta ympärillä, hän ei koe perhettä voimavarana vaan taakkana. Silloin olisi miehen hyvä työstää ongelman ensin pois ja selvitellä. Sitä ei tiedä vaikka sen jälkeen se perhe tuntuu ja näyttääkin rakkaalta.

Jotenkin tuli surku olo kun luin näitä viestejä, kun suuri osa oli het, että paska ukko, ja heitä se ulos....

Entä jos voiskin liittoa yrittää paikata. Ei se ole häpeä, vaikka tällaistakin käy, jokaisella on suhteessa kipukohtia, sellastenkin jälkeen voi jatkaa yhdessä.

Olisi mukava kuulla miten teillä asiat nytte on, toisaalta aikaa on kulunut hirveän vähän, mutta suuria tunteita mahtuu mukaan. Voimia sulle ja ihanille lapsillenne !!!!!!

Nainen kertoo miehensä jättäneen hänet raskauden puolivälissä. Avaus on tehty aamuyöllä. Kunnon palstamamma löytää aina avauksesta oleellisen, eli tässä tapauksessa - ei suinkaan eroa, hylkäämistä kesken raskauden, vaan - avauksen kellonajan!!! :DD

Jäin vain miettimään, että miksi olet tähän aikaan hereillä keskustelemassa miehen kanssa erosta? Oliko mies mahdollisesti viihteellä ja tuli nyt kotiin ja sai sanottua?

..laiska kun ei jaksa selata koko ketjua läpi :)

Eikö kukaan huomaa, ettei ketään kiinnosta enää... Ei edes itse kiljusta.



Tyhjänpäivänen luuseri...

alusta loppuun. Luin lähinnä ap:n kirjoitukset ja elin mukana. Toivottavasti asiat ovat ap:lla selkiytyneet. Nyt vauvakin on jo syntynyt. Jos AP luet tätä ketjua vielä, kiitän siitä, että jaoit tarinasi meidän kanssamme. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää. Halaus ja rutistus minulta, kahden lapsen äidiltä naapurikaupungista.

patistella ruokapöydässä, no sillä seurauksella että kyseinen lapsi kävi klo.6 oksentamassa pöntön täyteen myslimuroja. Ei ollu lapsirassukan masu kestäny semmosta eväsmäärää (koska laiha ruumiinrakenne luonnostaan) eli ei jaksa normaalistikann syödö paljoa kerralla. Mitähän muuta nämä lapset viel joutuu kestämään.

Yö meni taju kankaalla, onneks sain yöks sitä lääkettä. Koitan vielä vähän levätä ennenku pitää lähteä sinne ultraan.

Lasten isä vie lapset päiväkotiin (onpahan edes pieni yhteinen hetki heillä) ja toivottavasti puhuu lasten kanssa, jotta lapset ymmärtäisivät ettei tämä ole heidän vikansa. Itse olen jo puhunut asiasta heidän kanssaan, mutta kun se ei oo sama asia ja mä en pysty selittämään miks isä lähti, ku en oikein itsekään ymmärrä. Vaik lapsille olen todella kertonu ettei tämä johdu heistä, niin ihan selvästi osin syyllistävät itseään. Esikoinen ilmoitti ottavansa kuopuksen nukkumaanlaittamisen omaksi tehtäväkseen ja tekikin niin eilen illalla, liikutuksen kyyneleet tuli silmiin. Tuntuu todella raskaalta nousta tähän uuteen päivään, jättäisin mieluummin väliin.

Sen verran tuli mies tolkkuihinsa, että lupas itse hommata kaikki paperiasiat kuntoon ja toimittaa mulle kaikki mun tarvitsemat paperit, ettei niitä tarvitse kaiken tän keskellä lähteä metsästämään. HUOOOH!!!

Tuun käymään taas ultran jälkeen täällä.

KIITOS ku saan purkaa tänne, tää todella auttaa jaksamaan minuutista toiseen!!! Tällä hetkellä mun elämä koostuu minuuteista.

ap

lähettää sulle ap voimia ja jaksamista! Sä kyllä selviydyt!

Voimia alkavaan päivään!

fyysinen ja henkinen jaksaminen kulkevat aina käsikädessä...Mitä heikompaan kuntoon menet syömättömyyden ja nukkumattomuuden takia, sitä epätoivoisemmalta kaikki näyttää. Minäkin olen tuon mankelin läpi käynyt (en tosin raskaana, mutta pienen vauvan kanssa) ja onneksi ystävät pakottivat minut syömään ja juomaan, sillä ensimmäisen vuorokauden syömättömyyden, juomattomuuden ja nukkumattomuuden jälkeen sokeri- ja nestehukkaisena ja umpiväsyneenä pyörryin ja olin muutenkin aivan sekaisin, eikä se taas auta ketään. Sinulla ei raskaudenkaan takia ole varaa jättää syömisiä ja nukkumisia, mutta eipä se olisi hyväksi itsellesi, jaksamisellesi ja muille lapsillekaan.



Käy hakemassa kaupasta mehukeittoja, tuorepuristettuja mehuja, juotavia jugurtti ja hedelmäjuomia (niitä Hevi-juomia tms.) ynnä muuta sellaista juotavaa, josta saat paljon energiaa ja vitamiineja. On helpompi aina vähän väliä nakata huiviin joku appelsiinimehulasillinen kuin pakottaa alas kunnollisia aterioita. Ensisijaisesti siis juo, juo ja juo! Ja katso, että saat mahdollisimman paljon hyödyllisiä aineita niistä juomista. Tee vaikka pirtelöitä hedelmistä ja marjoista, sekaan jugurttia, maitoa, leseitä.



Kuten sanoit, elämäsi koostuu juuri nyt minuuteista, ja samalla tavalla se koostuu pienistä asioista. Sekä sinun, että lastesi elämät. Sinun on huolehdittava ihan perus jaksamisestasi, jotta jaksat olla turvana lapsillesi ja huolehtia heidän rutiineistaan. Lapsien pitää saada tuntea, että sinä kyllä jaksat ja pärjäät, jolloin he voivat tuntea, että itsekin tulevat pärjäämään...Elämä ei ole murenemassa, vaikka se on muuttumassa. Korosta tätä lapsille; mitään HÄTÄÄ ei ole, heitä ei kukaan hylkää, perhemuoto vain muuttuu, ja se on tänä päivänä hyvin yleistä. Älä mene mukaan teatraalisena näihin lasten liikuttaviin yrityksiin saada isä takaisin tai auttaa sinua jaksamaan, vaan kaikki voimasi keräten vakuuta heille, että sinä kyllä jaksat ja kyse on vain muutoksesta, johon he eivät voi vaikuttaa, sillä se ei millään tavalla liity heidän tekemisiinsä tai persooniinsa; vain ja ainoastaan aikuisten väleihin...Ja tällaista aikuisten välillä voi joskus tapahtua.



Nämä ekat viikot koostuvat raskaista minuuteista ja tunneista, sitten seuraavat kuukaudet raskaista mietteistä, mutta ei enää niin akuutista kivusta ja epätoivosta...Ja ajan kanssa se helpottuu, uusi elämä vakiintuu, ajatukset muuttuvat, voimat kasvavat, kipu väistyy. Voin luvata sinulle, että vuoden päästä ajattelet asioista jo aivan eri tavalla. (Kunhan et jää roikkumaan vanhan suhteen perään, alistu kynnysmatoksi, jää elättelemään paitsi turhaa myös tyhmää - miehesi ei ole mikään helmi! - toivoa. Jos näin teet, voi paranemisprosessi ja uuden elämän alku venyä useammankin vuoden mittaiseksi).



Sanoitko olevasi kolmekymppinen? No, sinulla on aikaa toiseen elämänvaiheeseen vielä vaikka kuinka! Panen pääni pantiksi, että muutaman vuoden päästä sinulla on uusi parisuhde, uusi perhekuvio, uudet mietteet ja aivan uudenlainen itseluottamus. Se on jännä juttu näissä eroissa, joissa tulee jalkoihin tallatuksi: Ensin ne murentavat itsetunnon ja lyttäävät ihmisen kasaan, mutta ajan kanssa sieltä kasasta lähes poikkeuksetta nousee aika paljon vahvempi ja itseensä tyytyväisempi ihminen. Ja kuten tässä ketjussakin on jo niin monesti sanottu, yleensä myös entistä paljon parempaan ihmissuhteeseen päätyvä nainen.



Pidetään tätä ketjua ylhäällä, ja toivotaan, että vauva-palsta on olemassa vielä parin vuoden päästä, kun tulet kertomaan meille uudesta onnestasi, erosi mielekkyydestä ja ehkä uudesta miehestäsi.



HALI!

Olen itse kokenut eron ja sen kun on tuntunut että kaikki kaatuu. Olen myös saanut kuulla ja itsekin luulin ettei kukaan " huoli" yh-äitiä, jolla on lapsia. Tai ainakaan koskaan saisi kunnon miestä. Väärässä olin, ihanampaa miestä en olisi voinut saada enkä vanhassa suhteessa edes tajunnut mitä kaikkea siedin. Älä luovuta, vaan ota apu vastaan mitä sinulle tarjotaan ja ennenkaikkea, luota itseesi. Sinä pärjäät kyllä ja vielä tulee se päivä kun ajattelet että olet selvinnyt voittajana.

Onneks on äiti auttamassa tänään. Ultrassa kaikki oli ok. Pojat on roudattu päiväkodista kotiin (toinen oksensi siellä, ei se joka oksensi jo aamulla), ovat ihan ok, leikkivät huoneessaan. En tiedä onko vatsatautia (epäilen) vai ei. Luulen, että pojatkin reagoivat tähän tilanteeseen vatsalla, mulla itsellä ainakin on ollu siitä toissayöstä asti vatsa täysin kuralla (ja on edelleen).

Kiitos kun ootte valmiita pitämään mua pystyssä tän ketjun avulla, se merkitsee tällä hetkellä mulle kaikkea, näin en vajoa yksin jonnekin mistä olis mahdotonta päästä pois!!!!

Teki todella pahaa, ku tänään kilahti postiluukusta hääkutsu kaverin häihin, jonne meidät on kutsuttu ihan koko perhe.

En saanu siel ultras sanaa suusta ulos, tästä asiasta, mutta onneks sain tälle päivälle mun neuvolantädille ajan (soitin heti aamusta itkuisena ja hän ottaa mut ylimääräisenä vastaan). Neuvolantätikin oli ihan järkyttyny, koska on tuntenu meidän koko perheen jo vuosia, sanoi ettei olis koskaan voinu uskoa tätä.

Soitin ystävälle, joka on tuomari, lupasi hoitaa mun kanssa kaikki paperiasiat kuntoon.

Nyt vaan odottelen iltapäivää, että pääsen sinne neuvolaan, niin ja soitinpa aamulla sinne sos-puhelimeenki ennen ultraa ja siten keräsin rohkeutta sinne ultraan menoon.

Oon ollu ihan puhki, mutta nyt kun kattelen tätä tekstiä, niin oonki saanu enemmän aikaseks tänään ku olin luullu.

Mahassa kourii ja etoo, täytyy varmaan hakea niitä mehukeittoja (kiitos hyvästä ideasta) sitte samalla ku käyn siel neuvolassa.

ap

oikeasti ja vaikka ei nyt tunnu siltä niin jälkeenpäin katsoen todella voit sanoa tehneesi ja kestäneesi paljon. Minuutti kerrallaan, mutta niin se elämä menee.



Tsemppiä edelleen.

Ap, sinulle toivon kaikkea hyvää ja jaksamista! Toivon, että kyseessä on miehen loppuunpalaminen ja hän tulee järkiinsä. Toivon myös, että sinä teet tarvittavat rankatkin toimenpiteet sen eteen, että hän ymmärtää mitä olisi menettämässä. Roikkumalla ja alistumalla jojotteluun tilanne ei parane!



Tuttavan mies teki täsmälleen samalla tavalla. Miehen käytös oli juuri samanlaista, kuin kuvilt miehesi käytöksen olevan. Tämänkin miehen vaimo oli raskaana. Olivat eroamassa, mies sanoi myös, että ei enää voi jatkaa vaimonsa kanssa. Välillä antoi toivoa ja sitten veti maton jalkojen alta. Nainen oli aivan rikki.



Lopulta nainen sanoi, että selvä, sitten erotaan, hän ei aio olla kenenkään ovimatto. Viikon erossaolon jälkeen mies kertoi totuuden. Hänellä oli burn outista johtuva masennus. Oli sitten vähän säätänyt työmatkalla vieraan naisenkin kanssa. Ei tosin mitään vakavaa, mutta sen verran, että omaatuntoa kaiversi. Mies sai apua masennukseensa ja jo parissa kuukaudessa tilanne laukesi.



Tällä hetkellä ovat onnellisesti naimisissa. Toivon todella, että teille käy samoin. Avioliitossa kun pitäisi jaksaa olla toisen tukena niissä ylämäissäkin. Ehkä tämä sinun miehesi ylämäki? Ymmärrän toki, että miehesi teki todella likaisen tempun jättäessään sinut raskauden aikana ja tilanteeseen vaikuttaa tietenkin sekin, että teillä on paljon lapsia entuudestaan. miehen pitäisi olla kallio, johon voit luottaa. Yritä sinä olla nyt sitä miehellesi. Tärkeintä on kuitenkin sisälläsi kasvava pieni ihminen. Jos miehesi ei pysty häntä nyt ajattelemaan, sinun pitää! Tarpeen vaatiessa lähde lepäämään vaikka sairaalaan hetkeksi.



Olette rukouksissani!

mutta mitäpä kuuluu ap:lle nyt?

" Tarkista otsikkokenttä" ja puff mitään ei oo jäljellä.

Kerroin ihan koko päivän tapahtumat, eikä niistä näy jälkeekään.

Yritän jaksaa uudestaan selostaa kaiken.

ap