Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...
Kommentit (707)
Siis että ikäänkuin palaat edelliselle sivulle, siellä se teksti on taas luettavissa. Ainakin joillain selaimilla tuo toimii, en tosin tiedä toimiiko Explorerilla.
Kelasta siis selvis just noi asiat mitä kerroitte mulle (sain mukaan asumistukihakemuksen ja yh-lisä-lapsilisäpaperin) ja kuulemma posterestante ei riitä, miehellä pitää olla vakkariosoite, ennen ei saada lasten kanssa mitään tukia. Soittelin päivällä miehen kanssa ja kerroin kaikki nää asiat, hoitaa itsensä pois meiltä kirjoilta ja vuokrasopimuksen pelkästään mun nimiin.
Mies oli hämillään näistä asioista, mutta sanoi hoitavansa ne kuntoon ja oli vähän ihmeissään ku olin menny jo Kelaan kyselemään.
Päivä meni ihan kohtuullisesti, ostin itselleni ruusuja :).
Illalla mentiin taas ajelulle miehen kanssa (puhuttiin suurin osa käytännön asioista kuntoon) ja päädyttiin mun toivomuksesta meidän vihkikirkkoon, ihan muuten vaan käymään. Olin päivällä ajatellu etten kestä käydä siinä kirkossa seuraavan kerran vasta vauvan ristiäisissä yhdessä eronneena. Ajattelin, että se auttaa mua mun surutyössä, ku kohtaan miehen kanssa sen niin tärkeen paikan viel ennen eroa. Mies siis suostui ihan mielellään tähän. Sattumoisin siellä oli alkamassa messu/ehtoollinen ja jäätiin sinne. Se oli todella liikuttavaa, kyyneleet valui meiltä molemmilta. Ihmisiä oli vaan muutamia ja kirkkokuoro lauloi silleen gregoriaanisella tyylillä. Tunnelma oli todella harras ja rauhoittava, oltiin molemmat ihan hiljaa, mies hieroi hellästi mun kipeää selkää samalla ku kuunneltiin kaunista laulua. Ihan ku enkelikuoro olis laulanu, se oli aivan ihanaa. Mentiin yhdessä jopa ehtoolliselle (vaikkei mies olekaan kovin uskonnollinen). Polvistuttiin samalle alttarille, jolla meidät vihittiin lähes 10v. sitten. Siinä hetkessä oli jotain aivan uskomattoman kaunista ja liikuttavaa. Kirkon jälkeen oltiin molemmat liikuttuneita ja ihan hiljaa. Sovittiin ettei tänään enää puhuta eroon liittyvistä asioista. Käytiin Hesestä hakemassa evästä ja ajettiin merenrannalle " illalliselle" , oli hyvä olla.
En roiku mitenkään miehessä, oonhan jo omalta osaltani asioita alkanu järjestää, mutta nautin kyllä siitä, että voidaan olla yhdessä ja puhua ilman riitelyä. Tästä illasta jäi hyvä olo, ilmeisesti miehelläkin jotain liikahti sisällään, koska kutsui mua koko loppuillan kirkon jälkeen rakkaaks ja kullaks, se tuntuu kaiken tän pahan keskellä todella hyvältä. Jos pitää erota, niin erotaan sitte mieluummin näin ku sotimalla.
ap
Teille epäilijöille en jaksa sanoa mitään, säästelen voimia mieluummin hedelmälliseen keskusteluun näiden rakkaiden ihmisten kanssa.
Ootko lukenu viime aikoina jotain amerikkalaisia romaaneja tmv?
gregoriaaniset kuorot ja kaikki,my ass........mutta ap,onnittelut sulle hyvästä trollista ja tulepa huomenna taas kertomaan kuulumisia ja siihen asti jumalan siunausta ja voimia. 201
että kun ensin kaadetaan rekka-autolla paskaa niskaan niin sitten ei saa tapahtua mitään hyvää?! Sen paskan tulon olis vaan jatkuttava, jotta AV-mammat olis tyytyväisiä. Täällä aina jaksetaan huutaa tuota porvoota:(
Luin tämänpäivän kirjoituksiasi ja mietin (niinkuin jo joku muukin) että onkohan miehelläsi masennusta jota ei ole vaan itse osannut ajatella. Kaikki hänen tekonsa ja puheensa kuulostavat siltä ettei itsekään tiedä mitä tahtoo?!
T. se yökkö
" en löydä sitä pitkää ketjua naisesta, joka jätettiin raskaana...
ollut täällä av:llä ihan viimepäivinä, tänään viimeksi. voisiko joku nostaa sen? "
En oo puhunu mistään enkeleistä, sanoin että kirkkokuoron laulu kuulosti ihan enkeleiden laululta, sitä ei säestetty uruilla, vaan lauloivat ilman säestystä. Esitteesä joka annettin ovella lukee näin: hiljaisen rukouslaulun messu. Koskaan en ole aikaisemmin ollu kuuntelemassa, mutta uudestaan varmasti menen, oli niin kaunista.
En lue mitään pokkareita, enkä muitakaan kirjoja. On se ihmeellistä, että jos saa eron lähestyessä puolisoon vielä jonkinlaisen romanttisen yhteyden, niin heti on provo. Luulin, että edes joku olis ollu ilonen mun puolesta siitä, että edes pienen hetken sain läheisyyttä ja inhimillisyyttä.
Varmaan jostain voitte tarkistaa kyseisestä messusta mikä oli tänään klo.18 Kallion kirkossa.
Tuli todella paha mieli näistä provojutuista =(.
Mies ei ole ollu viime yönä täällä, vaan töissä sohvalla ja niin on ens yönki. Olen siis yksin lasten kanssa.
ap
Missä kirkossa on torstai-iltana ehtoollinen ja gregoriaaninen kirkkokuoro laulamassa. Huoh.
Oikeesti, tähän saakka olin liikuttunut ja vakuuttunut että ap:n elämä on perseestä. Nyt sitten tää kirkkojuttu.
Nukuttaa jo. Olet sinä ap ihme likka.
Hain hakusanalla nimimerkkiä ja löytyi seuraavat tiedot:
Nimimerkki: Äiti-Kiljunen
Oma ja miehen ikä: 30v ja 32v
Paikkakunta: Helsinki
Lasten iät: 8v.(tänä vuonna 9v.), kaksoset 5v. ja nuorimmainen 1,7v
Mones haaveena: viides
Tsemppiä Ap!
Vierailija:
Missä kirkossa on torstai-iltana ehtoollinen ja gregoriaaninen kirkkokuoro laulamassa. Huoh.
http: //kallio. kirkkohelsinki. net/? Deptid=2918
kauanko tää viel jatkuu,on kuin huono kirja,jsta tekis mieli lukea viimeinen sivu vain....huoh
Hiljaisen rukouslaulun messu
Aika: To 3.4.2008 klo 18.00
Paikka: Kallion kirkko
Osoite: Itäinen papinkatu 2
Vanhoja pyhiä lauluja, rukousta, hiljaisuutta, ehtoollinen.
Esilauluryhmä, johtaa Hilkka-Liisa Vuori.
Vapaa pääsy.
Kiitos tuttu yökkö, sun sanat helpottaa edes vähän!!!!
Tiedät etten keksi näitä juttuja, koska ollaan aikaisemminki kirjoteltu oikeista asioista.
En voi sille mitään, jos muut haluaa ilkeillä kirkossakäynnistä, mutta mulle se toi rauhallisen ja hyvän olon.
Tiedoks vaan, että seuraava samanlainen hiljaisen rukouslaulun messu pidetään esitteen mukaan to15.5 Kallion kirkossa klo.18.
Kyllä sitä toimintaa näköjään on arkenakin.
ap
2. 5-vuotiaalla kauhee yö,anteeksi nyt,mutta ei usko enää.
jaksaa tulla ruikuttamaan. GET A LIFE!
jos vaan jaksat uudelleen näpytellä!