Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...
Kommentit (707)
Jossain vaiheessa se kamelin selkä katkeaa.
Alkuun ajattelin miestä lurjukseksi mutta näin ne asiat aukenee. Mies on ajaettu puun ja kuoren väliin ja uskon että tilanne ahdistaa vähemmästäkin ihminen masentuu.
Manipulointi ja vähitellen pakottaminen perheenlisäykseen on ala-arvoista toimintaa. Perheonni löytyy muista asioista kuin suuresta lapsiluvusta. Mies oli alkujaan valmis kolmeen lapseen ja tästä oli sovittu mutta tuon naisen lisääntymiselle ei näy loppua.
Avioliitto perustuu molemminpuoleiseen luottamukseen ja jos luottamus murtuu seuraa ikävyyksiä. Selkeästi on luettavissa että pari lasta saanut alkunsa kun pillerit on " unohtuneet"
Tämä nainen on auliisti jakanut neuvojaan muille lapsia kuumeileville, voi vedota vaikka että pää pysyy kunnossa jos suostut vielä yhteen lapseen.
En voisi toimia kiljuskan tavoin.
lisää
Tottakai niitä vahinkolapsia rakastaa se isä-kiljunenkin niinhän jokainen normaali vanhempi tekee
teillä meni siellä perheneuvolassa???
teillä meni siellä perheneuvolassa???
ja ap voi häipyä takavasemmalle miettimään ja selvittämään asoitaan.
Sääliksi käy kiljusen MIESTÄ,ei äiti-kiljusta.
sillä miehestä on tehty sika ja nainen kuinkas muutenkaan on ihan viaton.
Tämä juttu todellakin kuolee tähän kun äiti-kiljusella ei ole pokkaa tulla enää " itkemään" kun mies jätti.
Ap sai sympatiaa ja osanottoa runsaasti ja silloin ei ollut kaikki faktat pöydässä ja minusta on hyvä että joku oli niin viitseliäs että kaivoi nuo nikillä kirjoitetut jutut myös tähän ketjuun.
En ole seurannut muuta kuin Aihe vapaata joten nämä jutut on ilmeisesti jostain muualta peräisin. Antaa vinkkejä kuinka saa miehen suostumaan uuteen lapseen.
Ootelkaa seuraavaa kriisiketjua, ap taas yllättää uudella henkilöllisyydellä ja elämäntilanteellaan.
jättää lapsensa. Olisihan sitä paitsi voinut olla tiukasti taipumatta painostuksen alla. Kyllä minäkin " painostin" mieheni toiseen lapseen, mutta ei se tekisi yhtään hyväksytymmäksi sitä, että mies nyt lähtisi lätkimään. Eiköhän lukuisissa tapauksissa tarvita pientä tai suurta painostusta uuteen lapseen. Tosin olen kyllä sitä mieltä, että Kiljusten tapauksessa on varmaan toimittu aika lapsellisesti, kun tehdään jo viidettä lasta suhteeseen, joka taisi olla jo aika retuperällä. Tosin neljän lapsen kanssa ei niin ehdi tarkkailla suhteensa tilaa.
Toivottavasti sun mies löytää pian asunnon niin pääsette tuosta hankalasta yhdessä asumisesta, mikä vaikeuttaa sun prosessin etenemistä ja tekee miehelle kaiken kovin helpoksi.
Mun piti sanoakin sulle, että kiellä miestä " kullittelemasta" , jos sitä ei oikeasti tarkoita, mutta ymmärsit näköjään itsekin;)
Jos mies ei huoli apua niin sitten se ei huoli. Pidä huoli, että sinä ja lapset saatte kaiken mahdollisen avun.
pään kanssa. Oma perusonnellisuus löytyy muualtaa kuin lasten tehtailemisesta. Monesti luuseriapauksilla on iso lapsilauma sisäistä tyhjyyttä täyttämässä.
enkä kyllä enää ihmettele miksi.
En oo painunu minnekään häpeemään, en vaan oo päässy nettiin ennenku nyt.
Miks sitä pitäis hävetä, että toivoo saavansa suuren perheen???
Kuten oon jo todella monesti sanonu, hautui viides-lapsi-asia vuoden päivät ja pitkä aika meni ettei asiasta puhuttu ollenkaan. Mulla on elämässä paljon muutaki ku " lasten tehtailu" , joku haaveilee rikkauksista, toinen suuresta perheestä. Mies olis voinu kieltäytyä ku kysyin ehkäisyn poisjättämisestä, olis voinu kieltäytyä myös seksistä, kumpaankaan en ole pakottanu, enkä aseella uhannu. Ei oo suhdekaan ollu retuperällä, koska mä oon aina sen kahdenkeskeisen ajan järjestäny ja pitäny siitä huolen. Jos se tekee minusta hullun akan, joka ei oo miestään ansainnu, että oon haaveillu suuresta perheestä ja avioliitosta elämän loppuun asti, niin sitte oon se hullu akka. Tää hullu akka nyt kuitenki on aina pitäny parisuhteestaan huolen ja puhunu aina avoimesti asioista/tuntemuksistaan miehelleen.
ap
Voimia ap:lle ja tule kertomaan miten voit!
Oon todella pahoillani 849 sun puolesta!!!
Mies edelleen on majaillu yöt täällä (tän kamalan akan luona), ei oikein haluis mennä äidilleen. Ei meidän oo tarvinnu paljonkaan olla tekemisissä mun vuorotyön ja miehen ylitöiden/omien menojen takia. Nyt viikonloppuna on mies ollu pinna kireellä ihan oudoista asioista.
En tiedä mitä tässä uskaltaa enää kertoa ku kuitenki asioita väännellään :(. Miehelle oon tarjonnu apua ja kaikkea mahdollista, jottei kamelin selkä katkeais ja teenhän itsekin perheen eteen kaiken. Onks se sitte nykyään outoa, että elämä rakentuu perheelle? Mä oon varmaan jollain tavalla typerä ku mulle aina on ollu perhe/puoliso tärkein asia elämässä :(.
ap
ensimmäisistä viesteistä lähtien...