Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

Mutta annathan avioliitolle vielä mahdollisuuden, jos mies näyttää vihreää valoa sen jatkamiselle? Se miten mies on sua loukannut, johtunee täysin siitä, että mies voi nyt todella huonosti eikä osaa ajatella mitään muuta kuin omaa napaansa. Ja susta on tullut oiva " ukkosenjohdatin" hänen pahalle ololleen.



Toivon todella, että miehesi saa apua ja tajuaa, kuinka hullua on jättää oma perhe. Voimahalaus!!!!

Voisitko edes kysyä mieheltäsi johtuuko erohalut lapsikatraan jatkuvasta kartuttamisesta ilman miehen todellista halua.



Kokeeko miehesi että hänet on painostettu lisääntymään kanssasi?



Jos vastaukset on myöntäviä niin voisit pyytää anteeksi käytöstäsi ja sitä että mies on tuntenut painostusta ja jopa pakottamista.



Lapsia ei toki saa katua he ovat syyttömiä ja heistä on pidettävä hyvää huolta.



Mielestäni äiti-kiljusen on nähtävä omat virheensä ja on tultava puolitiehen vastaan jos haluaa liittonsa jatkuvan. Lisäksi hän voisi luvata että menee sterilisaatioon tämän odottamansa lapsen synnyttyä että mies voi olla vakuuttunut ettei painostus ala jälleen uuteen lapseen tai että mies menee sterilisoitavaksi.

Vierailija:

Yleensä, kun taustoja on vähän kaiveltu ja kuunneltu muukin kuin jätetyn naisen näkökulma niin on paljastunut juuri kiljusten tyylinen asetelema: perheessä on eletty naisen unelmien mukaan, naisen haluama lapsiluku, naisen haluama asuinalue, naisen haluamat harrastukset...ja jos mies on uskaltanut ilmaista eriävän mielipiteensä niin hups, ehkäisy petti, hups, mites tässä nyt näin.

Mulla tuli itseasiassa tämä heti mieleen kun luin ekaa kertaa äiti-kiljusen juttuja. Jo se, että perheessä on neljä lasta ja viide tulossa olisi painajaismaista melkein kenelle tahansa miehelle. En puolustele miestä, lähtökään ei ole oikein mutta usein ainoa vaihtoehto, ellei sitten kiikkuun vedä itseään.

Vierailija:

olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Meillä on kolme lasta ja onneksi en ole siis raskaana, mutta mies todella yllättäin ilmoitti halustaan erota. On tosin halunnut erota lähes joka kevät viimeiset 10 vuotta, mutta on aina sitten toipunut jotenkuten jäämään. Tänä keväänä ei, eropaperit on olleet jo pitkän aikaa vetämässä ja asuntoasiat yms selvitetty.

Kamalaa on ollut. Uskoin avioliittoon ja uskoin että pystyn vaikka yksin pitämään tän homman kasassa. Olen elänyt jo vuosia kuin yh, mies paljon poissa töiden takia. En usko myöskään, että hänellä on toinen. Jos on, niin ei se ole syy, vaan miehen luonne ylipäätään. Ei ole onnellinen, vaan aina haluaa jotain muuta, kuin mitä on. On ihan tuulella käyvä kaikin puolin.

Olemme menossa jollekin parisuhdekurssille kesällä ja tarkoitus on lähinnä erota edes hyvin. Meillä ei ole riitaa kyllä nytkään. Hän vaan haluaa mennä, joten menkööt sitten.

Kyllä me selvitään ja on varmasti elämällä jotain hyvää odottamassa meillekin jossakin vaiheessa. Jos mieheen ei ole tuon vertaa luottamista, että vois katsoa perheen etua yli oman navan, niin saa sellainen mennäkin! Jaksamista sinne!

sellaisten kirjoitusten jalkeen??



Voimia ja halauksia ap:lle! Ala edes lue noita ilkeyksia!

Saa nähdä kauanko tää netti taas pysyy päällä, äsken en saanu toimimaan ja johtoja veivaamalla tuli yhteys, mutta sillä on tapana sammua itsekseen yhtäkkiä.



Mies on nyt vieny tavaransa pois, oli närkästyny ku käskin toimia (ei meinannu tapahtua mitään; " joo ihan kohta jne. " ) ja sanoi mua perseeseen ammutuks karhuks ku komensin kunnolla. Se suuttui ja lähti töihin, oon ollu lasten kanssa illan ja nyt meillä nukutaan, joten tulin tänne käymään terapiaistuntoon :D. Lähtiessään mies kysyi, että joko sen paikalle on kysyntää, sanoin ettei oo sen asia ku kerran lähtee.

Kysyin tänään siitä synnytykseen tulemisesta, että mitä oikein meinaa, niin kuulemma voi tulla, jos haluan. No kysyin sitte tarkemmin, että " voiko" tulla vai " haluaako" tulla (niillä sanoilla ku on selkee ero), koska mun mielestä miehen " pitäis" haluta tulla (koska kyseessä on oma lapsi ja juuri sen lapsen kohdalla ainutkertainen kokemus) ja jos vaan " voi" tulla, niin harkitsen tarkkaan myös yksin menemistä. Jätin asian miehen pohdittavaks ja pyysin ilmottamaan mitä mieltä on, koska sen mukaan mä teen sitte omat päätökseni.

Saas nähdä tuleeko tänne yöks vai jääkö työpaikan sohvalle, en soita perään.

Mies suunnittelee jo tupareita ja sanoi ettei haluu asua mun lähellä etten tuu soittelemaan ovikelloa jatkuvasti ja häiritsemään sen illanviettoa ja elämää :D. Mä repesin liitoksistani, on nimittäin pikkusen kovat luulot ukolla itsestään. Muistutin vaan sen omistakin puheista, että lähelle muuttaa lasten takia ja lapset voi koska tahansa tulla käymään (oli näköjään päässy unohtumaan) ja sanoi, että lapset voi tulla, jos soittavat ensin (piti siis muistuttaa siitäkin, että lasten piti saada avaimet sinne kakkoskotiinki, jotta voivat olla halutessaan siellä). Naurettavinta tässä on se ettei sitä koko kämppää oo viel edes olemassa ja jo on kovat suunnitelmat, no on se hyvä, että jotkut asiat tulee suunniteltua jo hyvissä ajoin.

ap

Haluatko ap ukon sinne synnytykseen mukaan?

Ja sopikaa nyt jotkut tapaamiset,ei lapset voi kahdet avaimet kaulassaan mennä ja tulla tuollai,,,,,

Tsemii ja halaus ap:lle! on takuulla rankkaa, mut kyllä sä jaksat! Elämä voittaa! :)

Ei tarkoitus oo rajoittaa lasten elämää pelkästään tiettyihin päiviin, vaikka pääosin asuvatkin mun kanssa, tottakai " raamit" on, mutta pitäähän niissä olla joustamisen varaa. Jos koululainen vaikka haluis mennäkin koulun jälkeen isänsä asuntoon, niin pitäiskö mun kieltää ja sanoa, että vaan tapaamispäivinä voi mennä?

ap

HALUATKO MIEHESI SINNE SYNNYTYKSEEN?







Ja kyl ihan oikeesti lapsetkin tarvii sen tietää,miten on sovittu. ei tuo onnistu,ap.

säntäilee sinne tänne kun niillä ei ole mitään hajua mistään.

Kuulostaa siltä, että miehelläsi on mielenterveys järkkynyt. Toivottavasti saat tukea ja apua perheneuvolasta ja muilta asiantuntijoilta.

Kyllähän nää asiat lapsillekin selvitetään kunnolla, kunhan ne selviää itsellekin, olis edes se kämppä ensin :). Käytäntöhän sen lopuks näyttää mikä onnistuu ja mikä ei, kyse oli alkuperäisestä yhteisestä suunnitelmasta, josta oon aikasemmin täällä kertonu ja nyt mies vähän pyörtää puheitaan.

ap

Miksi ihmeessä,jos haukut sitä täällä koko ajan? Mitä oikein ajattelet?

Ja kyllä oon tietenki kysyny mukaan ennen tätä koko episodia, koska on aina ollu mukana, eikä tuki synnytyssalissa oo yhtään pahaks. Ei vieläkään tunnu hyvältä ajatus synnyttää yksin, täytyy vaan puntaroida kumpi on vähemmän epämiellyttävä vaihtoehto, kuten sanottua aika ja miehen asenne sen näyttää.

ap

tapahtuu. Tueksesi otat sitten jonkun sellaisen ihmisen, johon voit luottaa ja tukeutua (sitähän ei miehesi ole). ja kyllä siellä varmaan yksinkin pärjää...



tsemppiä anyway, hienoa kun olet saanut asioihin vauhtia!

En ymmärrä mitä haukkumista se on, jos kaikkensa yrittää ja joutuu toteamaan ettei enempää voi tehdä???

Miten on muuten olosi laita?

Vatsa ei oo enää ollu sekasin, mutta syömiset on edelleen vähän sitä sun tätä, jotain kuitenki aina vähän kerrallaan ja mielitekojen noudattamista :). Nukkuminen on hankalaa, nukahdan hyvin Opamoxilla, mutta herään n. 2-3 tunnin kuluttua ja kaikki asiat velloo päässä, kierin ja pyörin tai otan pienen lisäannoksen (sallituissa rajoissa) Opamoxia ja katson jotain tylsää chattia telkkarista, saatan nukahtaa hetkeks uudestaan ja jos meen aamuvuoroon, en sitä lisäannosta ota vaan pyörin sängyssä.

Töissä ajatukset on muualla ja se on hermolepoa, vaikka onkin raskas työ. Muuten olo ihan kohtuullinen, ahdistusvaihe on menny ohi ja pahin kaipaus alkaa olla kans ohi.

ap

Itse olen menossa kesäkuun alkupuolella Kättärille...