Mitä mielikuvissasi lapsuudessa aina oli ja nyt ei?

Oon kyllä joutunu toteamaan, että kyllä ihan virkansa puolestakin sellasia kusipäitä istuu tuolla puvuissansa, että...



Joku tällainen naiivi käsitys " kunnon ihmisistä" on kyllä karissu.

Että jotain talvea ja lumentuloa olisi odoteltu.



Ja ihan samaa minäkin ajattelin, että kaikki aikuiset on fiksuja ja järkeviä siis AIKUISIA. Että ne tuntevat olonsa jotenkin aikuisiksi.

Enää ei ole maito pusseissa, eikä maitopusseista tehdä matonkuteita (ja sukkahousuista, joita hienosti nyloneiksi sanottiin).



Ja kyllä, olen vanha. Neljänkympin karmea rajapyykki on ylitetty. Siihenkin aikaan nelikymppiset olivat tosi vanhoja.

En millään meinaa hahmottaa, ettei se ole sen pidempi kuin mikään muukaan vuodenaika.

Olikin aikuisiällä shokki, kun lapset huutelee päin naamaa hävyttömyyksiä, ja kun hieman toruu, niin tilanne vain yltyy.

!!!



Ja lapsuuden jouluaatot kesti aina ikuisuuden. Jouluntaika oli loputon.

Nyt aikuisiällä se tuntuu aivan liian lyhyeltä, vaikka aloitan jo jouluvalmistelut ja korstelen koko kodin 1.12. Silti se kuukausi menee aivan liian nopeasti ohi... :(

Varmaan jokin kaipuu lapsuuteen; en saa joulusta tarpeekseni. Rakastan sitä.

Omassa lapsuudessani se oli niin täydellinen. Toivottavasti se on nyt myös omille lapsilleni. Voiko mikään olla parempaa kuin nähdä jouluna lapsen silmien vain nauravan. :) :) :)