Kuinka narsisti reagoi jos höykkyytettävä ei murrukaan?

Narsu voi saada täyden raivarin ja seota kunnolla jos toinen ei taivukaan tahtoon. Erityisesti jos on aiemmin alistunut. Lähipiiristäni löytyy ja kokemusta on. Nykyään pidän hyvin nihkeästi yhteyttä, lähinnä hautajaissa "törmätään" toisiimme.

2

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 20:56"]

Minulla on melko läheinen kaveri narsistina. Hän on tsempannut vuosikausia siinä, että kohtelee minua normaalisti, koska olen hänelle erittäin arvokas ihminen tietyissä asioissa. Kaikki muut ihmissuhteet häneltä on kaatuneet pois vuosien saatossa, koska muille hän on näyttänyt narsisminsa.

Nyt hän on kuitenkin alkanut näyttää narsismipuolensa minullekin. Oli eräs suunnitelma, johon suostuin hieman omilla ehdoillani kiireen takia, vaikka yleensä annan kyllä itsestäni kaiken muille kun pyytävät. Tästä hän suuttui, vaikka kaikkien muiden mielestä oli ihan normaalia, etten ehtinyt ottaa ihan täysin osaa suunnitelmaan. Koitin selitellä ystävällisesti mutta silti hän suuttui ja kirjoitti hieman törkeästi minulle. Jätin vastaamatta ystäväni vihaiseen viestiin. Myöhemmin hän otti yhteyttä sivuuttaen suuttumuksensa ja selitellen sitä omituisilla selityksillä. Lyhyen hyvän kauden jälkeen hän alkoi kiukuissaan perumaan koko suunnitelmaa, vaikka sanoin, ettei sitä tarvitse perua ja teen kyllä oman pienen osuuteni siitä ihan mielelläni (ja se pieni osuus kyllä riittää kaikille).

Sen jälkeen on tullut kaikenlaista todella omituista kiukuttelua, eli ilmeisesti minä olen nyt samalla viivalla kuin kaikki muutkin hänen pyörittämänsä ihmiset. Mutta minä otan etäisyyttä, adios. Mitä pikemmin pääsen eroon, sitä parempi.

[/quote]

Narsistlla on paljon "kavereita". Ei jää yksin, koska suurin osa yrittää pitää asialliset välit.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 22:43"]

Jos narsisti ei suoraan saa uhriaan murtumaan, narsku keskittää voimansa epäsuoraan murtamiseen. Eli aloittaa aktiivisen kampanjoinnin uhrin mustamaalaamiseksi ja häpäisemisestä. Kiertää ja soittelee sukulaisille, tuttaville ja työkavereille, ja kertoo omia sairaita juttujaan saadakseen uhrinsa näyttämään mahdollisimman hullulta ja sairaalta.

Narsku ei koskaan lopeta kun on uhrinsa valinnut, jatkaa kiusaamista loputtomiin, ainoastaan keinot ja välineet saattavat muuttua. Narsisti voi esittää murtumattoman uhrinsa aikaan välinpitämätöntä ja tyyntä (on kuin uhri olisi hänelle vain ilmaa), mutta oikeasti pinnan alla kuohuu ja uusia koiruuksia raksuttaa pään sisällä.

[/quote]

Isäni on narsisti, ja hän toimii juuri näin. On ottanut minut useasta lapsista kohteekseen, koska minulla on oma tahto ja olen huomannut, mikä hän on. Kun teini-iässä en alistunut hänen tahtoonsa, minua hakattiin ja haukuttiin. En murtunut vaan muutin pois kotoa. Tästähän se riemu repesi: mustamaalaus, sukulaisille soitteleminen, sosiaalitoimistolle soittaminen, vainoaminen, pikkusisarusteni ja äitini näkemisen kieltäminen, mieheni sukulaisille soitteleminen, rahan varastaminen... Touhu oli ihan hullua. Otin etäisyyttä ja isäni muuttui maireaksi ja mielisteleväksi. Sitten taas sai raivokohtauksen jne.

Ainoa, mikä häneen toimii, on etäisyyden pitäminen. Olen käynyt terapiassa kolme vuotta ja saanut välineitä hänen kanssaan toimeen tulemiseksi. Katkaisisin välit kokonaan jos ei olisi äitiäni ja sisaruksiani, joilla isäni minua kiristää. Mutta yritän aina pitää mielessä, että olen tekemisissä henkisesti 3-vuotiaan kanssa: en provosoidu, pidän etäisyyttä, menen käymään aina omalla autollani (he asuvat toisessa kaupungissa) jotta pääsen tarvittaessa lähtemään, en heittäydy keskusteluihin. Toivoisin, että isäni kuolisi. koska sitten koko perheellä olisi parempi olla. Hänestä ei ole kenellekään mitään iloa tai hyötyä.

Jos ei uhri murru, narsisti yrittää sitä kirjaimellisesti.. Onneks sai 10 v tuomion ja uus urhi on uus vaimo.. Jep kep

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne jatkaa sitkeästi toisen piinaamista ja lyö kovempia panoksia kehiin koska ne eivät kestä tappioita ja koska ne saa energiansa toisen kärsimyksestä. Jos uhri ei murru, ne selittää asian tavalla tai toisella omaksi voitokseen ja valehtelevat. Uusi uhri niitten on pakko taas hakea, aivan kuten vampyyrien.

Narsisti ei ikinä myöntäisi ajaneensa uhriaan itsemurhaan. Koska hän on kyvytön empatiaan, hän tuskin edes surisi tätä, vaan ajattelisi itsemurhan tehneen olleen heikko ja vajavainen ihminen.

Av-mammathan ajattelevat että itsemurhan tehneet ovat vajavaisia ja heikkoja ihmisiä. Sen olen tällä palstalla huomannut.

Tämä on totta ja karseata: Narsisti ei ikinä myöntäisi ajaneensa uhriaan itsemurhaan. Koska hän on kyvytön empatiaan, hän tuskin edes surisi tätä, vaan ajattelisi itsemurhan tehneen olleen heikko ja vajavainen ihminen.

Lisäksi narsisti etsii syitä ja syyllisiä joka kiven kolosta uskotellen muille tarinoita ja omaa syyttömyyttään.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 20:35"]

Minuunkaan ei enää pystyisi yksikään narsista. Vaikka työpaikan menetyksen uhalla laittaisin hänet perääntymään, keinoja kaihtamatta

Onneksi on olemassa terveitä, objektiivisesti toimivia organisaatioita. Tiedän pari tapausta, jossa esimiesasemassa oleva narsisti on joutunut tehtävistään pois, koska esimiehen käytös on ollut asiatonta. Narsistihan ei pysty olemaan pitkiä aikoja kiusaamatta. Jos jää työpaikalla selkeästi kiinni työpaikkakiusaamisesta, niin se on nykyään potku persuksille, tai siirto toisiin tehtäviin... Tiedän tapauksia, missä yksi pomo sai potkut, ja toinen siirrettiin toisiin tehtäviin, molemmat epäasiallisia johtajia. Tänäpäivänä sellainen despotismi työpaikalla ei enää onnistu...

Oliskin noin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 20:35"]

Minuunkaan ei enää pystyisi yksikään narsista. Vaikka työpaikan menetyksen uhalla laittaisin hänet perääntymään, keinoja kaihtamatta

Onneksi on olemassa terveitä, objektiivisesti toimivia organisaatioita. Tiedän pari tapausta, jossa esimiesasemassa oleva narsisti on joutunut tehtävistään pois, koska esimiehen käytös on ollut asiatonta. Narsistihan ei pysty olemaan pitkiä aikoja kiusaamatta. Jos jää työpaikalla selkeästi kiinni työpaikkakiusaamisesta, niin se on nykyään potku persuksille, tai siirto toisiin tehtäviin... Tiedän tapauksia, missä yksi pomo sai potkut, ja toinen siirrettiin toisiin tehtäviin, molemmat epäasiallisia johtajia. Tänäpäivänä sellainen despotismi työpaikalla ei enää onnistu...

Oliskin noin...

Narsisti kiusaa "taustalla" laittaen hovin asialle ja jos asista nousee häly hovi kärsii seuraukset. Narsistihan pokkuroi kaikkia muita paitsi uhriaan ja on sen vuoksi suosiossa työpaikalla. Narsisti auttaa "pyyteettömästi" niitä joista hyötyy ja autettavat kehuvat kilpaa narsistin hyväntahtoisuutta.

Seurasin tilannetta entisellä työpaikalla jossa näin kävi, onneksi pääsin pois ja uhrikin on vaihtanut työpaikkaa, luultavasti narsistilla on jo uusi uhri.

Niin, tuosta voi päätellä että pikku piina on osunut omaan nilkkaan siellä kampissa, koska kaverisi siellä lapinrinteessähän paljasti sen rakastumisesi, huutamalla sitä. Sen jälkeen alkoi omat huutosi ja häirintäsi, jota muuten partiokin seurasi jo silloin.

Ihan aito tapaus ihan oikean narsistin kanssa:

Nuorena ihastuin kesätyöpaikassani erääseen karismaattiseen kundiin. Niin myös kaikki muutkin työpaikan tytöt ja vissiin vähän pojatkin. Kundi oli hauska, aina esillä, itsevarma, kaikkea sitä, mitä nuoret ihailevat. Työ oli ns. paskatyötä, mutta meitä oli iso, nuori porukka ja meillä oli hauskaa. Taukojen aikana kokoonnuimme yhteen ja naurua piisasi. Kukkona tunkiolla tämä kundi. Mutta hauskimmat jutut ja heitot tulivatkin minulta. Huomasin aika ajoin, et se tuntui hieman ärsyttävän tätä tyyppiä. Samoin se, että kaikki tulivat kysymään neuvoa minulta. Mutta en alkanut itseäni pienentämään. Hiljaisempi työkaverini vei sitten voiton, vähän se kaiversi, mutta elämä on. Löysinkin sitten oman nörttipojan, ei niin karismaattisen, mutta hauskan ja älykkään, jonka kanssa sitten parannettiin mualimaa, juotiin punkkua ja nusuteltiin.

Monta vuotta myöhemmin sitten totuus paljastui. Tämä hiljaisempi työkaverini sai hirvittävän riesan tästä ehanasta kundista, joka olikin osoittautunut pesunkestäväksi narsistiksi. Kontrolloiva, väkivaltainen, järjettömän mustasukkainen, epäempaattinen, rakkautta vain omaa itseä kohtaan jne. Talousrikoksia, petoksia, pahoinpitelytuomioita ym. - siis tyyppi on ihan täysi luuseri. 

Ja olen siis kädet kyynärpäitä myöten ristissä onnitellut itseäni - mutta en oikein tiedä mistä. Haistoiko narsisti liian vahvan tyypin minusta - vai toisen narsistin? Yritän uskotella itselleni, että se etten alkanut itseäni vähättelemään tai pienentämään, kun huomasin ärsyttäväni tätä kundia, kun vein siltä muiden huomiota ja saatoin ehkä olla porukassa se 'kaikkein pidetyin' ja ehkä jopa henkinen johtaja, vaan jatkoin omana itsenäni. Itselläni ei ollut (eikä ole) mitään narsistitutkaa, kundin myöhemmät tekoset ovat olleet yllätyksiä ja ihmettelyn aiheita. Ei ole tullut mitään sellaista 'et kyllä mä jo silloin ajattelin' tai 'kyllä siinä oli jo silloin jotain epäilyttävää'. Höh, ei mitään sellaista. Hauska, nokkela poika, jota ärsytti hieman liian esillä oleva tyttö, niin kuin monia poikia ja miehiä ärsyttää tällainen akka. Ei siinä sinänsä ole mitään uutta tai outoa, tällaisia tyyppejä aina on. 

Voiko tämä narsismi ilmetä siten että puoliso "haluaa erota koska minä olen mielisairas " (ym syitä joita ladellut minulle seurutelumme alusta asti kun tulee konflikti, rajujen riitojen jälkeen joista aina syyttää minua eikä ikinä pyydä anteeksi) mutta lopulta ei lähde mihinkään. Ei muuta pois vaikka uhoaa. Ei ota asuntoja joita käynyt katsomassa. Kaikissa jotain vikaa. Onko tämä vain osa näytelmää? Yrittää saada minut palaamaan ruotuun? Haluaa pitää uhrinsa otteessaann ? Kaikki tämä ärsyttäminen nyt kun olen kertonut hakeneeni asuntoa ? Ilkeilee. Sanoo yhtä mutta peruukin kohta. Hieroo muka sopua mutta jos menen vastaan, peruu kaiken ja vittuilee. Haastaa riitaa. Arkipäiväisiä asioitakin peruu hankaloittaen elämääni. Ostaa omat ruuat. Ei enää pese pyykkiä. Ei tiskaa. Jouduin lainaamaan rahaa että selviän palkkaan asti. Istuu ja pelaa mutta ei häivy! Kyttääkö minua? Epäilee että minulla on jo uusi. Todella tuskaista aikaa kun on pakko olla samassa huoneistossa hänen kanssaan.

Kiusattu-ko kirjoitti:

Voiko tämä narsismi ilmetä siten että puoliso "haluaa erota koska minä olen mielisairas " (ym syitä joita ladellut minulle seurutelumme alusta asti kun tulee konflikti, rajujen riitojen jälkeen joista aina syyttää minua eikä ikinä pyydä anteeksi) mutta lopulta ei lähde mihinkään. Ei muuta pois vaikka uhoaa. Ei ota asuntoja joita käynyt katsomassa. Kaikissa jotain vikaa. Onko tämä vain osa näytelmää? Yrittää saada minut palaamaan ruotuun? Haluaa pitää uhrinsa otteessaann ? Kaikki tämä ärsyttäminen nyt kun olen kertonut hakeneeni asuntoa ? Ilkeilee. Sanoo yhtä mutta peruukin kohta. Hieroo muka sopua mutta jos menen vastaan, peruu kaiken ja vittuilee. Haastaa riitaa. Arkipäiväisiä asioitakin peruu hankaloittaen elämääni. Ostaa omat ruuat. Ei enää pese pyykkiä. Ei tiskaa. Jouduin lainaamaan rahaa että selviän palkkaan asti. Istuu ja pelaa mutta ei häivy! Kyttääkö minua? Epäilee että minulla on jo uusi. Todella tuskaista aikaa kun on pakko olla samassa huoneistossa hänen kanssaan.

Joko sinulle haetaan psykiatria? Tämä kertomus minun elämästä...

Sinä olet enää hyödyn lähde, leikki alkaa muuttua puhtaaksi riistoksi. Ja mitä enemmän valitat sitä tylymmim tulet putsatuksi ja nöyryytetyksi. Hae sinä se asunto, minä tein niin, vaikka olin niinkin sekaisin että kaduin sitä. Oma valintasi:)

Vierailija kirjoitti:

Kiusattu-ko kirjoitti:

Voiko tämä narsismi ilmetä siten että puoliso "haluaa erota koska minä olen mielisairas " (ym syitä joita ladellut minulle seurutelumme alusta asti kun tulee konflikti, rajujen riitojen jälkeen joista aina syyttää minua eikä ikinä pyydä anteeksi) mutta lopulta ei lähde mihinkään. Ei muuta pois vaikka uhoaa. Ei ota asuntoja joita käynyt katsomassa. Kaikissa jotain vikaa. Onko tämä vain osa näytelmää? Yrittää saada minut palaamaan ruotuun? Haluaa pitää uhrinsa otteessaann ? Kaikki tämä ärsyttäminen nyt kun olen kertonut hakeneeni asuntoa ? Ilkeilee. Sanoo yhtä mutta peruukin kohta. Hieroo muka sopua mutta jos menen vastaan, peruu kaiken ja vittuilee. Haastaa riitaa. Arkipäiväisiä asioitakin peruu hankaloittaen elämääni. Ostaa omat ruuat. Ei enää pese pyykkiä. Ei tiskaa. Jouduin lainaamaan rahaa että selviän palkkaan asti. Istuu ja pelaa mutta ei häivy! Kyttääkö minua? Epäilee että minulla on jo uusi. Todella tuskaista aikaa kun on pakko olla samassa huoneistossa hänen kanssaan.

Joko sinulle haetaan psykiatria? Tämä kertomus minun elämästä...

Sinä olet enää hyödyn lähde, leikki alkaa muuttua puhtaaksi riistoksi. Ja mitä enemmän valitat sitä tylymmim tulet putsatuksi ja nöyryytetyksi. Hae sinä se asunto, minä tein niin, vaikka olin niinkin sekaisin että kaduin sitä. Oma valintasi:)

Jiihaa! Luulin jo tietäväni lähes kaiken narsismista, jota käsitteleviä kirjoja ja nettiartikkeleita on tullut jokunen luettua narsistisen ex-aviopuolisoni takia. Erosta on jo vuosia. Mutta tuota en ollut tajunnut, että eroleikki on osa tautia. Meillä oli kiristyskeinona vuosia tuo, että mikä tahansa arkinen asia, jossa miehen kulloisiakin aivoituksia ei toteltu, aiheutti "eron". Erolla uhkailu oli ainoa neuvottelukeino, joka hänellä oli. Lopulta hain itse eron ja siten alkoi itku.

Suosittelen kaikille narsistin uhreille ja perusopukseksi jo kaikille ysiluokkalaisille seuraavaa kirjaa: "Sandy Hotchkiss: Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän syntiä". Isbn 978-952-5534115.

Olen joutunut narsistisen työkaverin uhriksi. Työyhteisöön tullessa hän oli kalssisen miellyttäväkäytöksinen ja kiva. Pikkuhiljaa hän alkoi sanelemaan mitä tehdään ja miten. Komentelu alkoi olla silmiin pistävää ja monet huomasivat sen. Hän kuitenkin käyttäytyi koko ajan myös miellyttävästi ja kehui ihmisiä (oman) tarpeen mukaan. Hänen ympärillään häärii sekalainen seurakunta, joista osa palvoo häntä estotta, toiset pelkäävät ja nöyrtyvät.

Itse olin pitkään hänen vaikutuspiirinsä ulkopuolella, "ilmaa". Sitten hän huomasi, että menestyn ja minusta pidetään (ehkä enemmän kuin hänestä). "Sain" hänen huomionsa. Se oli alkuksi kehuja ja yhteisiä työjuttuja. Sitten hän alkoi ajaa minullekin omia ajatuksiaan ja pikku tehtäviä, joiden hän halusi menevän juuri niin kuin hän sanoo. Jos olen eri mieltä, huomaan, että hänen on tosi vaikeaa keskustella kompromissista. sen sijaan hän on hiljaa.

Lopulta yritin irroittautua hänestä. Se oli virhe.

Hän aisti, että en hakeudu hänen seuraansa ja välttelen häntä. Ilmeisesti tämä saa narsistissa aikaan "saalistushimon".

Jouduin silmätikuksi ja minusta alettiin levitellä mitä kummallisempia juttuja. Tekemiseni ja osaamiseni oli "perseen nuolemista". Se mitä tein oli väärin tai typerästi tehty.

Narsisti kiersi työyhteisössä ja poimi itselleen uusia uhri-kavereita, joille hän syötti tehtäväksi "haastatella" minua ja urkkia työasioitani. Palavereissa hän ei yht'äkkiä enää muistanut nimeäni. Olin kuin ilmaa, vaikka tiesin, että hän herkeämättä seuraa jokaista liikettäni muiden kautta. Kun tapasimme julkisesti (pomot paikalla) hän oli teatraalisen ystävällinen ja veti kättelymme show-tyyliin.

Seuraavan ison virheen tein, kun mainitsin yhdessä kokouksessa, että mielestäni hänen projektinsa on menossa väärään suuntaan.  Yritin keskusteluttaa hänen asiaansa samoin kuin keskustelemme kenen tahansa muun projektista.

Tämän jälkeen alkoi iso pyörä pyörimään. Hän ei ole koskaan itse ottanut mitään asiaa esille, mutta hän laittoi "hännystelijänsä" töihin. He pommittivat minun töitäni oikein urakalla, kaikki tekemiseni ja sanomiseni kyseenalaistettiin. Prosessi on päällä, kun tätä nyt kirjoitan.

Ainoa tapa, jolla selviän on se, että olen perehtynyt perustellisesti artikkeleihin narsismista työpaikalla ja tunnistan että työkaverini on klassinen narsisti. Hänen tekemisisään on siinä mielessä helppoa ymmärtää, ja ennustaakin. Olen vielä toistaiseksi kyennyt nostamaan itseni tästä syystä koko jutun yläpuolelle ja selvinnyt kovastakin ryöpytyksestä. Mitään ratkaisua tähän ei kuitenkaan ole. Hän ei talosta lähde, eikä muutu (sekin kuuluu narsismiin).

Pelkään kuitenkin, että jollakin aikavälillä hän onnistuu murtamaan minut henkisesti. Välillä on tosi raskasta. Varsinkin kun tietää, että puukkoa on tulossa heti kun selkänsä kääntää. En myöskään enää luota juuri keneenkään. Se on aika raskasta.

Olisiko jollakin vinkkejä selviämiseen tai joku hieno selvitytymistarrina jaettavaski. Sitä tarvitsisin juuri nyt.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos murtuu ja tekee itsemurhan?

Silleen voi käydä, yks tapaus tiedossa.

Hups kävipä. Helpottui monen elämä.

Luin vastauksia, ja nyt heräsi epäilys asunko minäkin narsistisen kanssa? Riitatilanteessa uhkaa aina erolla (heittävänsä minut ulos, vaikka asunto on yhteinen) mutta peruu asian. "Sumenee" riitatilanteessa, ei näe eikä kuule, huutaa, ja on paiskonut tavaroita rikki hyvin suurieleisesti. On aina oikeassa, riidellessä kannattaa myötäillä ja kuunnella jos haluaa sen loppuvan - ei pyydä anteeksi. Minulla ei saa olla huono päivä, tai jos joku asia harmittaa en voi sitä sanoa ääneen - muutoin riitely on taattu. Jos hän on poissa kotoa, kontrolloi kysymyksillä jotta varmistaa että olen kotona (mm laita kuva mitä postia tuli). Käyttää valtaa nyt tarkemmin ajateltuna joka asiassa. Saattaa ystävällisesti kysyä mielipidettäni johonkin asiaan, ja sen kuullessaan perustelee kaikin tavoin miksi hänen mielipiteensä on parempi ja minun huonompi. Olen oppinut että positiivinen pitää olla koko ajan, kehua vuolaasti hänen tekojaan ja asioitaan ja jos tilanne näyttää riidan poikaselta, pysyy positiivisena ja alistuu niin kaikki hyvin.

Erittäin ystävällinen ihminen joka hurmaa kaikki.

Tämähän se ketuttaa kun olet tunnistanut työporukassa narsistin ja olet ainoa joka sen sanoo ääneen. Toisille saa perustella lukemattomilla tavoilla ja silti eivät tunnu uskovan. Olenkin alkanut kerään paperille narsistin toimet ja niihin liittyvät todisteet jotta narsistin selittelyt ei enää auta kun faktoja on tarpeeksi. Kun aika tulee vien ne isojen pomojen luettavaksi. Narsistin on hyvä pudota sieltä korkealta välillä...

Vieläkö joku jaksaa jahdata näitä "narsisteja"? Luulin, että mammat olivat jo siirtyneet vihaamaan maahanmuuttajia ja Minkkistä. Narsismista vinkuminen on niin last season.

Valitettavan tuttuja piirteitä ja toimintatapoja.

Mun exä tosin pyysi anteeksi, mutta hän pyysi anteeksi "Anteeksi, jos sinä pahoitit mielesi." Ja sitten lisää riitaa päälle, jos ei anteeksipyyntökään kelpaa.

Erolla  uhkailu oli kanssa yksi hänen vakiouhkauksistaan. Ja oli sitä mieltä, että heittää minut ulos. Vaikka yhdessä omistimme asunnon puoliksi.

Muut eivät ole maininneet tätä, mutta oma exäni aloitti pikku hiljaa mun eristämisen. Se tapahtui niin pikku hiljaa, etten edes tajunnut. Kaveri kaverilta tai perhe perheeltä ihmisiä suljettiin elämästäni.

Ystäväni, joka myös auttoi eroprosessissa minua suunnattomasti, joka ei antanut periksi oli exän haaste. Kun exä huomasi, ettei ystäväni lähdekään elämästäni niin helpolla niin alkoi sitten ikäväksi minulle. Jos tiesi että näin tai kuulin ystävääni, niin siitä seurasi viikon helvetti. :(

Ja kontrollointi oli kanssa yksi mitä teki. Lankapuhelin pidettiin varmaan viimeisenä perheenä Suomessa, jotta pystyi tarkistamaan vastaanko siihen kotoa.