Ystäväni sairastui lapsivuodepsykoosiin ja joutui suljetulle, vauva lastenkotiin!

Nyt on kysymys isästä ja siitä kuinka tämä asettaa oman työnsä lapsen edelle niin että pieni vauva päätyy lastenkotiin.



Ja se on ihan ok niidenkin mammojen puolesta jotka kovin sanoin arvostelevat vaikka niitä äitejä jotka vievät 1v lapsen päiväkotiin töihin palattuaan. Eletäänkö todellakin yhä aikakautta jolloin lapset ovat vain ja ainoastaan äitien vastuulla?

Isällle kirjoitettiin kyllä sairaslomaa " perhesyihin nojaten " ja hän lähti vauvan kanssa kotiin. Vastuullinen työ hälläkin ( esimiesasema ) mutta kyllä se ihan siltä istumalta onnistui.

Ja Ihan hyvin isä oli esikoisen kanssa pärjännyt.

Ap:kin ryntää av:lle voivottelemaan vaikka tuskin kukaan sua on ehtinyt niin tarkasti asiasta briiffaamaan.



Kukaan meistä ei tiedä onko vauva oikeasti lastenkodissa yötä päivää vai vain päivisin. Kukaan meistä ei tiedä isän tilanne on. Kukaan meistä ei edes oikeasti tiedä onko vauva lastenkodissa vai kriisiperheessä tms.



Joten jospa ei nyt spekuloitais mitään " isä varmaan vihaa vauvaa kun se ajoi vaimon psykiatriselle" -roskaa.

Todella surullista jos teidän perheissä on näin.



Jokainen meistä on ollut äiti ensimmäistä kertaa ja eiköhän valtaosa ole itse huolehtinut vastasyntyneistä ilman lastenkodin apua, vaikkei elämäntilanne ole kaikilla ollut se helpoin.



Minulle ainakin on vaikea kuvietella että laittaisin oman pieneni lastenkotiin jos mies sairastuisi ja joutuisi osastolle pian synnytyksen jälkeen. Varsinkaan jos olisi itse sellaisessa kunnossa että pystyisin tekemään töitä.



Jos vaimon sairastuminen on tässä miehelle kova paikka, niin varmasti pystyisi käsittelemään tilannetta huomattavasti paremmin jos jättäisi työt ja jäisi kotiin vauvan kanssa. Luusisi että töissä olo samalla kun vaimo makaa sairaalassa ja vauva on lastenkodissa, olisi omiaan vain pahentamaan oloa. Vauvan kanssa koona ollessa miehellä olisi vielä mahdollisuus käydä vaimon luona sairaalassa niin usein kuin henkilökunta hyväksi katsoo. Vauva saisi turvallisen siteen omaan vanhempaan vaihtuvien vieraiden hoitajien sijaan ja isä-lapsisuhde pääsisi kehittymään vahvemmaksi kun isä ottaisi itsekin vastuuta.



Mutta todella ikävää siis että on miehiä joiden toimintakyky on niin rajallinen etteivät pysty edes omasta vauvasta huolehtimaan vaan mielummin sysää tämän lastenkotiin. Vielä enemmän ihmettelen naisia jotka tekevät lapsia tällaisten miesten kanssa.

En tiedä onko täällä ongelmana isät jotka eivät halua ottaa vastuuta lapsistaan vai äidit jotka eivät anna tähän mahdollisuutta.

samantyyppisen tilanteen kokeneena.

et varmasti osaa kuvitellakaan kuinka sekaisin isä voi olla tuossa tilanteessa. Siinä on ihan tarpeeksi että yrittää hoitaa itsensä... Ei välttämättä oikeasti pysty eikä uskalla ottaa vauvasta vastuuta! Ja todellakin tämähän on silkkaa spekulaatiota kaikin puolin. Kukaan ei tiedä mitään varmaa, 58 kumppaneineen on vain PÄÄTTÄNYT että isä on kylmä uraohjus joka " hylkää" vastasyntyneen lastenkotiin jotta itse voi käydä töissä. Kyllä te olette mustavalkoisia ja sokeita! Kerta kaikkiaan just tätä tämä on kun ei tiedetä tarpeeksi psyykkisistä sairauksista ja niiden vaikutuksista myös läheisiin.

Eli voi olla että isäkin on niin huonossa kunnossa ettei kykene lapsesta huolehtimaan. Taio sitten työnsä todella on sellaista ettei siitä pysty kokonaan irrottautumaan, eli isä voi olla päivän (osan päivästä) töissä ja lopunaikaa lapsen kanssa. Paha spekuloida kun ei yhtään tiedä tilannetta. Joka tapauksessa niin koova paikka että tusksin kaipaavat kenenkään arvosteluita.



Ymmärrän että erinäisistä syistä isä voi olla estynyt olemasta lapsen kanssa 24/7 ja tuona aikana lastenkoti on vastasyntyneelle ainoa paikka. ja ennen kuin päästään sukupuolisyrjintään niin YMMÄRÄTÄISIN YHTÄ HYVIN JOS ÄITI JÄTTÄISI LAPSEN LASTENKOTIIIN vastaavassa tilanteessa. Joskus ne oman voimavarat vaan ylittyvät ja silloin on parempi ottaa apu vastaan ajoissa.



Ymmärrän että työelämäkin voi olla kovaa ja ettei siitä aina pääse noin irrottautumaan, en tuomitse myöskään niitä äitejä jotka työnsä takia joutuvat viemään 9kk ikäisen päivähoitoon. Tai niitä jotka ovat vauvan kanssa kotona vain sen 3kk jonka jälkeen hoitovastuu siirtyy isälle.



Jonkiun aiemman esimerkin mukaan voisi todella käydä niin että heti äitiyslomalta töihin palanneen äidin ei olisi mahdollista jäädä koti-isän sairastuttua lapsen aknssa pois töistä vaan lapsi joutuisi tuolloin (äidin työpäivien ajaksi) päiväkotiin. En menisi häntäkään kivittämään, sillä varmasti vaikea tilanne äidille kun puoliso on huonossa kunnossa ja pieni vauva vieraan hoidossa. Pääasia kuitenkin että vauva saa hyvää hoitoa ja ruokaa, mikä varmasti ap:n esimerkissäkin toteutuu.

Vierailija:

Isällle kirjoitettiin kyllä sairaslomaa " perhesyihin nojaten " ja hän lähti vauvan kanssa kotiin. Vastuullinen työ hälläkin ( esimiesasema ) mutta kyllä se ihan siltä istumalta onnistui.

Ja Ihan hyvin isä oli esikoisen kanssa pärjännyt.

MUTTA. Ap:n tapauksessahan voi olla ziljoona syytä, ettei mies ole voinut jädää hoitaan lastaan. Esim. työnantajan joustamattomuus, isän epävarmuus, yleinen asenne " ei isä osaa" , äidin paranemisennusteen takia parempi lapsen siellä lastenkodissa (lähempänä äitiä tms). Ja yksi iso syy: RAHA. Meillä ainakin olisi tiukkaa tehnyt taloudellisesti, jos molemmat ois olleet pitempään ei-palkalla.

Mutta tiedän, että mieheni pärjäisi vastasyntyneen vauvan kanssa. Tiedän myös, ettei sitä olisi kovin helppo järjestää.

Ja jos vauvan isovanhemmat olisivat kaikki työelämässä vielä, niin siinä ei paljoa hetkauttaisi sekään, että jopa isäni osaa hoitaa vastasyntynyttä.

kun sairastuin lapsivuodepsykoosiin. Lapsi oli ensimmäisemme eikä miespololla ollut mitään kokemusta lasten saati vastasyntyneiden hoidosta. Isä järjesti työasiansa kuntoon eli jäi isyyslomalle aiottua aiemmin ja lapsi pääsi omaan kotiinsa viikon kuluttua omasta sairastumisestani. Sai myös sairaalan taholta kädestä pitäen opastusta pikkuisen hoidosta ja pari iki-ihanaa ystävääni kävivät myös meillä auttelemassa.



Vauvan saa tuoda käymään suljetulla, minun kohdallani niin ei tarvinnut tehdä, sillä pääsin lomille jo muutaman päivän kuluttua ja kokonaan kotiin reilun kahden viikon kuluttua. Itsenäisesti hoidin lapsen kuukauden kuluttua sairastumisestani, jolloin mies palasi työhönsä.



Itse olen ainakin iloinen, että lapsi oli asiantuntevassa hoidossa ja isä sai rauhassa opetella vauvan hoitoa ja kotiutuivat sitten, kun koki pärjäävänsä. Ekalla kotilomallani kävin järjestämässä pullot etc. kirjallisine ohjeineen valmiiksi :)

mieskin voi saada äitiyspäivärahaa ja vapaata töistä. Mutta ei sitäkään päivässä järjestetä tietenkään. Mutta kyllä hyvin vakavassa perhetilanteessa saa työehtosopimusten mukaisesti vapaata töistä.

mutta noin niin kuin yleisellä tasolla en ymmärrä sitä lähtökohtaa että ensikertalaisen äidin oletetaan osaavan vauvanhoito tosta vaan vaikka olisi YH tai mies muualla töissä. Mutta mieheltä ei mitään taitoja ja kykyjä odoteta?



ne opittavissa, ne kaikki.

Ja lapseni sijoitettiin lastenkotiin, koska silloin MINÄ pääsin hoitamaan häntä aina, kun voimani riittivät. Suljetun osaston henkilökunta tätä miehelleni ehdotti, ja hyvä niin. Itse en olisi osannut moista edes kysyä.



Mies oli kyllä sairaslomalla pitkän ajan, ja hoitamassa siis vauvaa lastenkodissa minun kanssa, MUTTA yöt hän sai nukkua kotona. Lääkkeillä tosin, mutta kuitenkin.



Jos lasta ei olisi sijoitettu, olisin nähnyt häntä vain pari tuntia/päivä. Samoin miestäni, sillä meillä ei ole sellaista tukiverkkoa, joka olisi voinut lasta hoitaa, kun mies osallistui esim. hoitokeskusteluihin.



Ja minun mies halusi palata mahdollisimman pian töihin, ettei hänen pää hajoaisi...

Meillä miehen on mahdollista jäädä kotiin vauvaa tai lasta hoitamaan tuosta vain, ihan ilmoitusluontoisesti ja todella ollaan onnekkaita tästä. Itselleni tuo on työssäni huomattavasti vaikeampaa, vaikkakaan ei mahdotonta. Kuitenkin niin että jos jotain yllättäviä sairastumisia tms tulee niin mies on se varmempi nakki jäämään lapsen kanssa kotiin, minä olen se joka voin parin päivän varautumisajalla jäädä.



Kaikenkaikkiaan toivoisin avarakatseisuutta näihon kaikkiin asioihin. Jollakin miehellä voi todella työasiatkin olla sellaisia ettei ainakan noin heti pysty jäämään kotiin. Aivan samoin kuin naisella voi olla pakko palata töihin lapsen ollessa alle vuoden jne. Me joille asiat sujuvat helpommin voitaisiin olla vain onnellisia omassa tilanteessamme ja jättää vähemmän onnekkaiden arvostelu.





ps. olen kyllä sitä mieltä että vastasyntyneen vauvan isällä on ihan yhtälaiset kyvyt lapsen hoitamiseen kuin äidilläkin. Ikäväkyllä yhteiskunta ja me äidit ei vaan olla tuettu tätä puolta ja vauvoista ollaan tehty äitien yksityisomaisuutta. Toivon että asia muuttuisi tulevien vuosien myötä. (mutta todellakaan ap ei sanonut mitään miehen terveydentilasta eikä syistä miksi vauva meni lastenkotiin)

On eri asia joutua tösistä yllättäin pois tämän kaltaisessa esimerissä kuin jäädä kotiin hoitovapaalle. Jokainen nainen kyllä halutessaan pystyy järjestämään lapselleen kotihoidon 3v ajaksi, mutta kaikki miehet eivät suinkaan kykene noin vain jäämään kotiin vauvan kanssa.



Toisaalta äiti lapsenhoitajana on eri asia kuin isä. Jokainen normaali nainen pystyy vaistonomaisesti hoitamaan vastasyntynyttä, mieheltä tämä vaisto puttuu ja vauvanhoito vaatii harjoittelua. Mies on luonnonmukaisesti se joka elättää perheen ja parhaimmillaan siinä, naisen luonnollinen osa on taas olla kotona lapsen kanssa. On ihan turha vedota mihinkään tasa-arvoon ja odottaa että lastenhoito jakautuisi tasapuolisesti naisten ja miesten välille. Mies-parkojen pakottaminen koti-isyyteen on suorastaan noloa, yhtä typerää kuin vauvojen ja pikkulasten äitien pakottaminen työelämään.



Summasumsarum. Jos nainen joutuisi kriisitilanteeseen esimerkiksi juuri noin että mies loukkaantuisi, niin luonnollisesti nainen keskittäisi kaiken energiansa vauvasta huolehtimiseen ja tämän avulla jaksaisi tukea miestä paranemisessa. kun mies taas joutuu kriisiin, vauvan hoito ei tule häneltä luonnostaan vaan ne opitutkin asiat voivat kadota ja lapsi tuntua ihan vieraalta. Mies sitten luonnollisesti keskittää energiansa työhön ja vapaalla pystyy sitten tukemaan vaimoaan ja opettelemaan pikkuhiljaan vauvanhoitoa.

Ihmisillä on hyvin vähän mitään vaistonvaraista ja luonnollista. Kyllä miehetkin oppivat hoitamaan aivan vastasyntynyttä. Ja aika harvalta naiselta se sujuisi luonnostaan tai itsestään.



Aivan ihme käsityksiä. Taidat provoilla?

lastenkotiin pariksi viikoksi kun äitini sairastui lapsivuodepsykoosiin, tosin, ei parantunut siitä koskaan, vaan siitä alkoi sitten muukin mielenterveys reistailla. Pystyi sitten kuitenkin minua hoitamaan.



Syy, miksi en ollut isälläni olivat moninaiset: olin ensimmäinen lapsi, silloin oli kai enemmän käsitys, että isä ei voi hoitaa vauvoja vaan se on äidin tehtävä ja kolmas syy oli se, että olimme silloin tosi köyhiä eikä työpaikan menetys olisi tullut kyseeseenkään.



Ja sitten korjaan harhaluuloja: SUJLETULLE osastolle voi mennä lasten kanssa. Siellä missä itse olen vieraillut lapsena oli ihan sellaiset omat vierailuhuoneet, minne omaiset sai rauhassa potilaan kanssa mennä juttelemaan jne. Toki sinne kuljettiin osaston kautta eikä siellä vierailuhuoneessa ollut pakko olla, itse ainakin muistan kulkeneeni siellä käytävillä, vaikka siellä oli muitakin potilaita. Ei siitä mulle mitään traumoja ole jäänyt, mutta eihän se tietenkään mikään lasten paikka ole.

vauvanhoitoon. Miehelle vauva voi olla täysin vieras ja koska ihan kulttuurisesti miehet eivät ole edes lapsuudesta asti tottuneet ajatukseen vauvanhoidosta tilanne vastasyntyneen kanssa on ihan eri kuin naisella.



Kriisitilanne vaikuttaa ihmisen toimintaan ja kykyihin. Äidinvaist ajaa näissä tilanteissa naisen kiinni lapseensa, samalla kun miehen se voi erottaa vauvasta.

valmentautumaan isyyteensä. Minä sain vauvan syliini ja se tuntui minusta täysin vieraalta. Ei lainkaan siltä, joka oli kasvanut kohdussani. Tuore isä taas oli ensi hetkestä lääpällään lapseensa. Onneksi olin lukenut muunkin laista juttua kun noita iänikuisia äiti-myyttejä ja ymmärsin, että reaktioni on aivan normaali eikä mitenkään huolestuttava.



Minulla meni varmaan viikko ja sitten aloin rakastamaan vähä kerralaan vauvaani. Siihen asti hoidin mekaanisesti ja näin painajaisia, että jään yksin lapsen kanssa. Miehelläni ei puolestaan ollut minkäänlaisia ongelmia vauvan kanssa. Minä toki imetin. Ja mitä en silloin tiennyt on, että äidinmaito teki vauvan levottomaksi, joten oli aina paljon rauhallisempi isänsä kanssa silloin kun ei syönyt. Sekin tuntui pahalta, että " oma" vauvani nukkui aina rauhallisesti isän sylissä ja minun sylissä ähisi ja kitisi ja hamuili.

Meillä ainakin mä jäin sairaslomalle 3 kuukaudeksi ja isä jäi " äitiyslomalle" .

Ja kyllä suljetullekin sai tuoda vauvan, siellä oli erikseen tapaamishuoneita sitä varten. Ja jos ne oli varattuja, saimme olla mun huoneessa.