Ilmoittautukaa tänne kaikki äidit, joiden lapsille ei ole koskaan sattunut yhtäkään onnettomuutta/ tapaturmaa!
Vahditteko lapsianne 24/ 7? Käyttekö koskaan vessassa, suihkussa, puhutteko puhelimessa tms? Onko katseenne lapsessanne kiinni 24/ 7?
Onko teillä useampiakin lapsia?
Onko teitä edes olemassa?
Itselläni on kolme lasta, pienin vielä vauva, mutta kaksi isompaa ovat aika vilkkaita ja tapaturma-alttiita.
En millään pysty vahtimaan heitä joka sekuntti ja vaikka vahtisinkin, niin silti on joskus jotain sattunut ennen kuin olen ehtinyt siihen reagoida ja päässyt paikalle estämään tilanteen.
Uutisista saamme aina silloin tällöin lukea lapsille sattuneista onnettomuuksista tms ja AINA on av-raati tuomitsemassa äidin. Miksi ei vahtinut? Miksi ei tehnyt sitä tai tätä?
Ja perään kuulutetaan, että hyvä äiti osaa pitää lapsistaan huolta ja osaa kasvattaa lapsensa niin, etteivät he juokse tielle, mene rantaan yksin ja milloin mitäkin.
Tiedättekö, että vaikka miten kasvatat lapsiasi, voi silti joskus tapahtua jotain?
Vaarallista tuudittautua siihen uskoon, että on itse niin täydellinen, että omille lapsille ei voi koskaan sattua mitään.
Kommentit (23)
Ja kyllä, yhdenkin vilkkaan lapsen vahtiminen ON kova homma ja täysin mahdotonta joka hetki.
Vierailija:
Poika onkin vasta 3-vuotias, mutta meno on sitäkin kovempaa. Ja kyllä, kyttään, vahtaan, valvon tarkasti missä menee ja mitä tekee. Ei se paljoa vaadi - ainakaan jos lapsia on vain yksi. Myönnän olevani todella tarkka. Käyn monesti illallakin katsomassa, ettei poika ole tippunut sängystä :D Ei vara venettä kaada.
sekin lohjenneen kynnen takia. Tottakai jotain pikku kopsahduksia ja liukastumisia on tullut mutta meillä on aika tarkat säännöt, joiden toteutumista valvotaan ja mitään päätöntä kohellusta ei ole koskaan sallittu. Toki on varmaan myös sekä itsellä että pojalla persoona/temperamenttikysymys; poika ei ole luonteeltaankaan mikään kauhea koheltaja mutta kyllä esim. villissä porukassa villiintyy mukana, jos annetaan. Jos esim. nukutan vauvaa ulkona vaunuissa 5 min, voin ihan huoletta jättää pojan yksin leikkimään sisälle (okt, vaunut takapihalla) eikä tarvi pelätä, että poika sillä aikaa kiipeää pöydälle, hakee sakset, hyppii sohvalla tms. Ehkä välillä varoittelen liikaakin mutta ammattini takia (lääkäri) tiedän, miten tyhmistä pikkujutuistakin seuraa vakavia ja ainakin hankalia, mahdollisesti pysyviäkin vammoja.
et ole tosissas? Jos tippuisi sängystä, niin arvatenkin huutaisi, mutta ei siinä mitään sen kummempaa tapahtuisi, vai onko teillä sänky jossain kolmen metrin korkeudella?