Mistä lähtien nyhverö on sama kuin hyvin käyttäytyvät/kasvatetut lapset?

Harmi vaan, että taitavat olla jo enemmistössä ja hyvinkasvatetut lapset todella jäävät jalkoihin

antavat sen tapahtua.

Mulla neljä poikaa ja koskaan kukaan ei ole tulla lailla käyttäytynyt.

Vanhempien tehtävä on kasvattaa ja opettaa miten missäkin paikassa toimitaan ja käyttäydytään.

Hyviä tapoja tulee odottaa jo pieneiltäkin.

Omakin lapsi on kokeillut kaikki mahdolliset kärryrallit ja muut temput kaupassa mutta johdonmukaisella kiellolla ja uloskantamisella ne loppuivat lyhyeen. Eikä hänestä tullut nyhverö vaan hyvinkäyttäytyvä.

miettinyt teenkö lapselle karhunpalveluksen esim. kieltämällä häntä lyömästä muita lapsia ja käyttäytymällä muutenkin hyvin. Hän saattaa tosiaan jäädä alakynteen esim. koulussa.

ja se ei onnistu sillä, että sallii kaikki tempaukset.

Hyvähän se on siinä kasvattaa, jos lapsi arkuuttaan uskoo kertakiellolla! Vastakohtana vilkas lapsi, jolle ei mene jakeluun vaikka kieltäisi tuhat kertaa. Sitä paitsi, mistä lähtien vilkkaus on ollut huonoa käytöstä? Hyväksyttävää on siis ainoastaan tuppisuuna äidin helmoissa itkun tuhertaminen? Helppohan se on tulla neuvomaan, kun oma lapsi on sellainen, ettei vahingossakaan uskalla puolta metriä kauemmas äidistä!

jo minulla ja nyt myös lapsellani.

Vilkasta on pitänyt kouluttaa enemmän ja on vaatinut superhermot, mutta loppujen lopuksi hänkin on oppinut miten käyttäydytään.

ja jos ei viitsi tapoja lapsilleen opettaa, niin ihan turha tulla mulle selittämään, että tää meidän nicopetteri nyt vaan on niin vilkas, että ei usko. Kyllä vanhempien tehtävä on LAITTAA se lapsi uskomaan. Jos sitä ei vanhemmat tee, niin sitten opettajat koulussa. Ja jos vielä opettajakaan ei saa lasta kuuntelemaan, niin sitten ne rajat tulee vastaan murrosiässä poliisilta. Ehkä olisi helpompi opettaa kotona.

kasvatuksella vaikuttaa.



Moni vanhempi, jolla on rauhallisia lapsia, voivat luulla, että lapsensa on paremmin kasvatettuja kuin vilkkaat lapset, ja näin ei välttämättä tietenkään ole.



Toinen asia on kokonaan se, että jos tietää lapsen olevan vaikeasti hallittava, kannattaako sitten laittaa kulkemaan omien kärryjen kanssa. Ja vielä kokonaan toinen asia, onko 2-v lapsella ylipäätään juokseminen huonoa käytöstä, vai ihan normaali tapa liikkua, ja aikuisen tehtävä on huolehtia, että juoksee paikassa missä vahinkoja ei satu.



Meillä vajaa 3-v viihtyy vielä kärryjen istuinosassa, ja saa juosta muualla kuin kaupoissa.

ei lapsen tarvitse olla nyhverö totellakseen ja oppiakseen käytöstavat.

Älytön väite seiskalta ja aika surkea.

Ja varsin kovapäinen tapaus myös. Onneksi ei itsekään anneta helpoksi periksi, melkoista tahtojen taistelua on välillä ollutkin, ja myös äänekästä sellaista neidn puolelta... Silti käyttäytyy hyvin, etenkin muualla kuin kotona. Temppuilu vaan on lopetettu heti vaikka sitten kantamalla lapsi pois, ja tätä toistettu kunnes oppi on mennyt perille.

pikkukärryjä ja joskus mennä kovempaa vaiko laittaa se väkipakolla kärryihin istumaan, jossa se huutaa ja venkoilee koko kauppareissun ajan

mutta olen sitä mieltä että niiltä vanhemmilta puuttuvat käytöstavat jotka haukkuvat luonteeltaan rauhallisempia lapsia NYHVERÖIKSI vain siksi että ne ovat erilaisia kuin heidän lapsensa.



Mulla on sosiaalinen ja avoin mutta rauhallinen lapsi, joka on pienestä pitäen tykännyt leikkiä erilaisia nukke-, kauppa- yms. leikkejä joihin ei kuulu paljon juoksemista. Mikään nyhverö se ei silti ole. Ärsyttää tämä riehumisen ihannointi!

Tottakai heitä on kasvatettu, mutta se homma on ollut varsin helppoa kun lapset on sellasta sorttia kuin meidän jälkikasvu.

Toisinaan istuu, eikä pakolla eikä huutaen eikä kiukutellen.



t neljän pojan äiti

kai minä olen muuttunut jossain välissä kasvattajana?!?!?

Samalla tavalla kasvatettu, samat säännöt. Toiselle sai sanoa pari kertaa enemmän, mutta kyllä ne lapset oppii kun niille puhuu oikealla äänensävyllä rauhassa.

Meillä 2,5v saa ottaa pikkukärryt lähikaupassa, mutta hän osaa ajella hienosti.

Isommassa kauppakeskuksessa/kaupassa hän istuu kärryissä tai kävelee nätisti vieressä.

Ja se uhkailu että et pääse mukaan, tai et saa sitä ja tätä, se ei auta jos kerranki annatte periksi. Minkä uhkaa/lupaa, sen pitää.

Kaupassa kerran kiukutteleva lapsi jää paitsi jostain kivasta. Näin ne on meillä ainakin saatu oppimaan. =)

saada mitään kohtausta esim kaupassa. En ole koskaan joutunut raahaamaan kiljuvaa tai potkivaa lasta minnekään kun ne ei ole sitä tehneet!

Minuakin ottaa päähän tämä vilkkauden " ihannointi" . Nykyään kun ei opeteta lapsille sitäkään , että ei saa lyödä. Taannoin puistossa erään äidin poika tuuppi, löi ja heitti kuraa lapseni päälle (ovat 5-vuotiaita). Tämä äiti oli sitä mieltä että lasten on hyvä ratkaista erimielisyytensä itse, ei tajunnut kun sanoin että meillä on eri säännöt. No,kutsuin poikani siihen meidän luo ja sanoin että " nicolla" on kotona eri säännöt kuin meillä, hän saa tehdä muille em asioita jotka on sinulta kielletty MUTTA Nicon kohdalla meidän sääntöjä muutetaan ja sinä saat myös heittää kuraa ja löydä mutta vain Nicoa ja sittenkun Nico on tehnyt ensin. Kylläpä siinä mamma oli hiljaa vieressä kun poikani veteli takaisn ja Nico tuli itkien äitinsä luo...



Ei ehkä ihan oikea ratkaisu mutta alkoi ottaa tämän pojan puistoterrori niin paljon päähän että oisin pian hoidellut itse mukulan. Äiti vain katseli vierestä vaikka poika kiusasi jopa ihan pieniä lapsia hiekkalaatikolla ja aiheutti vaarallisia tilanteita pulkkamäessä. Äiti perusteli pojan vilkkaudella ja kovapäisyydellä sitä ettei enää viitsi edes kieltää kun ei kuitenkaan usko. Minusta hän oli vain tosi laiska ja teki pojalleen karhunpalveluksen kun yksikään lapsista ei halunnut enää leikkiä tämän kanssa...



Millaisiin vaikeuksiin törmää tällainen äiti kun lapsi on koulussa tai kun murkkuikä iskee...