Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En pitäisi kehitysvammaista lasta
15.08.2014 |
Lapsen hankinta olisi suunnitelmissa n. 5 vuoden kuluttua, mutta nyt on alkanut pelottaa että mitä teen jos lapsi on kehitysvammainen. Tiedän ettei minulla olisi siihen vaadittavia voimia, olen seurannut lähipiirissä olevien autistien ja Downin syndroomaisten lasten arkea, enkä vaan todellakaan kykenisi sellaiseen. "Normaalin" lapsen kasvatus jännittää jo paljon, ja opettelen nyt jo siihen tarvittavia taitoja. Mitä tapahtuu, jos annan lapsen vain adoptioon synnytyksen jälkeen? Olettaen siis ettei abortti ole enää vaihtoehto.
Tiedän että kuulostan julmalta, mutta luultavasti tekisin itsemurhan mieluummin kuin viettäisin loppuelämäni kehitysvammaisten omahoitajana. Kannattaakohan sitten hylätä lapsihaaveet kokonaan...
Kommentit (82)
Lapsi voi syntyä täysin terveenä 10 pisteen vauvana. Vasta kun lapsi on vuoden tai parin ikäinen voi herätä huoli lapsen kehityksestä. Mitä aiot tehdä tässä tilanteessa jos lapsellasi todetaan jokin vamma? Antaa adoptioon?
t. erityislapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:25"]
Lapsi voi syntyä täysin terveenä 10 pisteen vauvana. Vasta kun lapsi on vuoden tai parin ikäinen voi herätä huoli lapsen kehityksestä. Mitä aiot tehdä tässä tilanteessa jos lapsellasi todetaan jokin vamma? Antaa adoptioon?
t. erityislapsen äiti
[/quote]
Niinpä. En todellakaan tiedä. Luultavasti antaisin huostaan. Tiedän ettei lapsi tätä minulle antaisi anteeksi, enkä itsekään voisi elää itseni kanssa tuollaisesta tietoisena. En halveksu kehitysvammaisia/erityisihmisiä, enkä pidä heitä huonompina ihmisinä. Tunnen vain itseni ja tiedän etten pystyisi siihen, koska en ole kovin vahva ihminen.
Kun olen ottanut tämän asian esiin, vastauksena on vain että "terve se varmasti on, on hyvin pieni mahdollisuus saada ongelmalapsi", mutta mahdollisuushan sekin on mikä pitäisi ottaa huomioon.
Harmittaa kun tästä ei saisi ääneen puhua, vaan oletetaan että kun on kykenevä äidiksi, on kykenevä myös vaikeasti vammaisen ihmisen kokopäiväiseksi hoitajaksi koko tämän tai oman loppuelämän ajaksi :(
ap
Entä jos lapsesi vamma huomattaisiin vasta esim. yksi vuotiaana. Mitä sitten tekisit? Tai entä jos lapsellasi olisi liikuntavamma (esim. Cp), mitä tekisit?
Noinkohan pystyisit antamaan huostaan omaa pientä lastasi, jota olisit ensin pari vuotta hoitanut ja rakastanut.
ihminen pystyy paljon enempään mitä kuvittelee pystyvänsä. ehkä sun on parempi haudata sun lapsi haaveet jos et ole valmis ottamaan vastaan kuin täydellisen lapsen. entä jos murkkuiässä alkaa tulla ongelmia lapsen kanssa, huumeiden käyttöä tms? Entä jos loukkaantuu vaikka kolarissa? annatko sittenkin huostaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KEHITYSVAMMAINEN LAPSI EI OLE VALINTA. Monet syntyy täysin normaalina ja sitten myöhemmin todetaan kehitysviive eli annatko 2v. lapsen pois, kun sulle sanotaan että mahdollisesti voi olla kehitysvamma. Tämä meidän tapaus ja monella sama homma.
Kehitysvamman pitää olla äärimmäisen vaikea tai down että se huomataan lapsen syntyessä.
Ultra taas ei kerro mitää aivoista jos rakenne normaali.
Herätkää pahvit!
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:25"]
toivottasti et koskaan saa lasta.
[/quote]
Sinullakin saattaa olla ystävä, joka on päätynyt raskaudenkeskeytykseen esim. lapsen kehitysvammaisuuten takia. Kenties ennen tai jälkeen abortin hän on saanut terveitä lapsia, joille hän on hyvä äiti. Jos saisit tietää asiasta, tuomitsisitko hänet? Sanoisitko hänelle, ettei hän ansaitse terveitä lapsiaan?
Hyvin monelle tavalliselle mammalle on tehty joskus abortti. Hyvin moni vanhemmuutta miettivä nainen tai mies ajattelee, ettei haluaisi kehitysvammaista lasta. Ja silti he voivat olla ihmisinä ihan tavallisia, jopa hyviä ja moraalisia ihmisiä ja hyviä vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osasin kyllä aavistaa että keskustelu kääntyy negatiiviseksi minua kohtaan, mutta en silti usko että olen ainoa joka ajattelee näin. ap
En ajatellut vammoja kun tukin raskaaksi ja tarkoituksella. Toki kävin istukkanäytteessä mutta en edes miettinyt mitä sitten jos on vammainen. Terve vauva tuli ja siitä on aikaa lähes 18 v. Olin jo reilusti yli 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan turhaa sun on tuollaisia miettiä. Kun oma lapsi on sylissä et halua siitä lopua mitenkän. Valitettavasti sitä tunnetta ei opita lukemalla tai tilastoista vaan siihen vain kasvaa. Ja mitä tulee erityislapsiin, niin siihenkin elämään kasvaa mukan ja siitä nauttii ja lasta rakastaa. Tämä on taas näien täydellisten itseää toteuttavia mujien ajatusmaailmaa, aivan ku itse vois päättää raskautuvansa viiden vuoden päästä ja aivan kuin sä oikeasti oisit synnyttämässä lapsen adoptioon, hah hah. Parempi et keskustelet lasten teosta sitten kun olet kypsempi noin niinku ihmisenäkin.
Aivan turhaa sun on tuollaisia miettiä. Kun oma lapsi on sylissä et halua siitä lopua mitenkän. Valitettavasti sitä tunnetta ei opita lukemalla tai tilastoista vaan siihen vain kasvaa. Ja mitä tulee erityislapsiin, niin siihenkin elämään kasvaa mukan ja siitä nauttii ja lasta rakastaa. Tämä on taas näien täydellisten itseää toteuttavia mujien ajatusmaailmaa, aivan ku itse vois päättää raskautuvansa viiden vuoden päästä ja aivan kuin sä oikeasti oisit synnyttämässä lapsen adoptioon, hah hah. Parempi et keskustelet lasten teosta sitten kun olet kypsempi noin niinku ihmisenäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä murehdi turhaan, jos lapsi on vammainen annat huostaan. Mahdollisuus terveeseen lapseen on paljon suurempi. Jos tunnet paljon vammaisia ympärilläsi, on luonnollista, että se lisää pelkoa. Saat luultavimmin kuitenkin terveen lapsen. ja ellet, annat pois ja yrität uudestaan. Lisäksi on mahdollista ettei lapsi ole hirveän vammainen ja kiinnyt lapseen ja elämäsi on siinä vaiheessa sellaisella mallilla, että haluatkin pitää lapset, esim. apujärjestelyjen turvin (tukiperheet jne.)
Pelkoon ei ole aihetta, nauti vauvahaavesitasi!
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:25"]
toivottasti et koskaan saa lasta.
[/quote]
Sinullakin saattaa olla ystävä, joka on päätynyt raskaudenkeskeytykseen esim. lapsen kehitysvammaisuuten takia. Kenties ennen tai jälkeen abortin hän on saanut terveitä lapsia, joille hän on hyvä äiti. Jos saisit tietää asiasta, tuomitsisitko hänet? Sanoisitko hänelle, ettei hän ansaitse terveitä lapsiaan?
Hyvin monelle tavalliselle mammalle on tehty joskus abortti. Hyvin moni vanhemmuutta miettivä nainen tai mies ajattelee, ettei haluaisi kehitysvammaista lasta. Ja silti he voivat olla ihmisinä ihan tavallisia, jopa hyviä ja moraalisia ihmisiä ja hyviä vanhempia.
[/quote]
tuomitsisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:47"]
Aivan turhaa sun on tuollaisia miettiä. Kun oma lapsi on sylissä et halua siitä lopua mitenkän. Valitettavasti sitä tunnetta ei opita lukemalla tai tilastoista vaan siihen vain kasvaa. Ja mitä tulee erityislapsiin, niin siihenkin elämään kasvaa mukan ja siitä nauttii ja lasta rakastaa. Tämä on taas näien täydellisten itseää toteuttavia mujien ajatusmaailmaa, aivan ku itse vois päättää raskautuvansa viiden vuoden päästä ja aivan kuin sä oikeasti oisit synnyttämässä lapsen adoptioon, hah hah. Parempi et keskustelet lasten teosta sitten kun olet kypsempi noin niinku ihmisenäkin.
[/quote]
Eikö mun kannattaisi keskustella näistä asioista nyt ja kypsyä sen 5v aikana, sen sijaan että vain odottelen jotain ihmeellistä valaistumista? Tiedän että olen naivi asian suhteen, mutta haluan oppia. Jos saan lisää tietoa tästä asiasta, ehkä mielipiteeni ei ole niin jyrkkä myöhemmin. Tiedän toki sen ettei lasta noin vain tilata, en edes tiedä voinko saada lasta, mutta haluan kyllä suunnitella asian niin perinpohjin kuin se vain on mahdollista. Tiedän että siinä tilanteessa kaikki on joka tapauksessa uutta ja vaikeaa, mutta onko oikeasti mielestäsi tyhmää pohtia näitä asioita etukäteen?
ap
Normaalisti äiti ei hylkää lastansa, kun sille sanotaan että lapsellasi epäillään kehitysvammaa. En minkään vammaista lasta halunnut mutta niinpä vaan tuli ja tuo lapsi on mulle erittäin rakas. Vaikeaa oli kun lapsi oli pieni ja oli kuule vain pakko jaksaa.
Kaikkein nolointa on jos lapsi huostaanotetaan koska se kertoo sulle että olet huono äiti. Yleensä vammaiset annetaan pois jos hoito ei vain onnistu tai on ylikuormittava. Mulle th sanoi aikanaan ettei tiedä ketään joka olisi hylännyt vammaisen lapsensa. Eli huono äiti kyllä olisit ja sellaisena sua pidettäisiin. Jaksatko sitten elää sen ajatuksen kanssa? 8
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:46"]Osasin kyllä aavistaa että keskustelu kääntyy negatiiviseksi minua kohtaan, mutta en silti usko että olen ainoa joka ajattelee näin. ap
[/quote]
Jos itse loukkaantuisit vakavasti kolarissa tai saisit aivotulehduksen tavallisen infektion jälkitautina ja vammautuisit, olisiko ok että miehesi ja vanhempasi hylkäsivät sinut? Koska se olisi heille liian rankkaa?
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:46"]
Osasin kyllä aavistaa että keskustelu kääntyy negatiiviseksi minua kohtaan, mutta en silti usko että olen ainoa joka ajattelee näin. ap
[/quote]
Wau, oivalsit sentään? Hirveää tuollainen lässytys, että "en ole niin vahva, minusta ei olisi vammaisen äidiksi". Todella epäkunnioittavaa. Kuulut samaan sarjaan niiden kanssa, jotka lapsen kuolemasta kuullessaan voivottelevat "että varmasti tappaisivat itsensä jos noin kävisi". No kiitti vaan, tuohan lohduttaa surevaa... Ja minun lapseni ei ole kuollut, tuttavastani puhun, mutta oksettaa tuollaiset silti.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:49"]
Älä murehdi turhaan, jos lapsi on vammainen annat huostaan. Mahdollisuus terveeseen lapseen on paljon suurempi. Jos tunnet paljon vammaisia ympärilläsi, on luonnollista, että se lisää pelkoa. Saat luultavimmin kuitenkin terveen lapsen. ja ellet, annat pois ja yrität uudestaan. Lisäksi on mahdollista ettei lapsi ole hirveän vammainen ja kiinnyt lapseen ja elämäsi on siinä vaiheessa sellaisella mallilla, että haluatkin pitää lapset, esim. apujärjestelyjen turvin (tukiperheet jne.)
Pelkoon ei ole aihetta, nauti vauvahaavesitasi!
[/quote]
Niin, en usko että antaisin lapseni pois pienimmästä ongelmasta, eihän kukaan ole täydellinen. Vaikea autismi tai muu kehitysvamma on varmasti todella epätodennäköinen. Ehkä mun kannattaisi kaiken varalta opiskella, millaista elämä olisi lievästi kehitysvammaisen lapsen kanssa, eikä lietsoa pelkoani? Luulen että tämä pelkoni on ylimitoitettu ja liittyy lähinnä siihen, etten usko ITSE pärjääväni... Ehkä pitäisi kehittää itseäni, mutta miten? Tuli niin hirveä olo siitä, että pitäisi olla hankkimatta lasta ollenkaan tällaisen pelon takia, että pakko tälle jotain on tehdä.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:53"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:46"]Osasin kyllä aavistaa että keskustelu kääntyy negatiiviseksi minua kohtaan, mutta en silti usko että olen ainoa joka ajattelee näin. ap
[/quote]
Jos itse loukkaantuisit vakavasti kolarissa tai saisit aivotulehduksen tavallisen infektion jälkitautina ja vammautuisit, olisiko ok että miehesi ja vanhempasi hylkäsivät sinut? Koska se olisi heille liian rankkaa?
[/quote]
Olisi ok, sillä minä olen se joka vammautui, eivät he. He eivät ole minun, aikuisen ihmisen, elämästä tai hyvinvoinnista vastuussa oman hyvinvointinsa ja elämänsä kustannuksella. ap
Alue: Aihe vapaa
toivottasti et koskaan saa lasta.