En pitäisi kehitysvammaista lasta

Jos ei ole valmis vammaisen lapsen vanhemmaksi, ei kannata hankkia lapsia ollenkaan. Elämä kun saattaa heittää lapsen tielle myös muita raskaita ongelmia kuin vammaisuutta. Miten ajattelit niistä selvitä?

Itse en jaksaisi olla kehitysvammaisen lapsen vanhempi, joten olen myös päättänyt olla hankkimatta lasta. Se on minusta ainoa vastuullinen teko.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:05"]Voi se lapsikin vammautua kolarissa. Kyllä sellaisia tapauksia on todellisuudessa, luultavasti joka vuosi käy joku tapaus. No onhan esimerkkinä se yksi tapaus, jossa vanhemmat eivät jaksaneet, mutta onko syy se, ei voi tietää. 

[/quote]

Mikä tapaus?

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 17:02"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:59"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:54"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:52"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:28"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:55"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:46"]Osasin kyllä aavistaa että keskustelu kääntyy negatiiviseksi minua kohtaan, mutta en silti usko että olen ainoa joka ajattelee näin. ap

[/quote]

Jos itse loukkaantuisit vakavasti kolarissa tai saisit aivotulehduksen tavallisen infektion jälkitautina ja vammautuisit, olisiko ok että miehesi ja vanhempasi hylkäsivät sinut? Koska se olisi heille liian rankkaa?

[/quote]

Olisi ok, sillä minä olen se joka vammautui, eivät he. He eivät ole minun, aikuisen ihmisen, elämästä tai hyvinvoinnista vastuussa oman hyvinvointinsa ja elämänsä kustannuksella. ap

[/quote]

Tuo on aika kylmä ja laskelmoiva näkökulma. Että joku, sinun läheisesi, vaan jatkaisi lomilla käymistä ja elämästä nauttimista, kun sinä makaat vihanneksena sairaalassa? Vain suomalainen ihminen pystyy tuollaiseen, hylkäämään läheisen laitokseen. Ei onnistuisi maailmalla yleisesti. 

[/quote]  Eli jos sinusta tulisi kasvi ja eläisit hengityslaiteessa kasvina, sinun läheisesi ja sukulaisesi eivät saisi sen jälkeen enää lomailla ja matkustaa, vaan heidän pitäisi uhrata elämänsä sinun sänkysi vieressä istumiseen. Huh huh.

[/quote]

Niin että sinun mielestäsi yhteiskunnan pitää sitten hoitaa tämä sinun läheisesi? Jonkun hänet on hoidettava, ei hän katoa vain siksi että on vammainen. Hän elää jokaisen tunnin ja minuutin hengittäen ja olemassa ollen samoin kuin sinä. Ei hänen elämänsä helpotu sillä, että sinä hylkäät hänet hänelle vieraiden ihmisten luokse "hoidettavaksi".

[/quote]  Jos minä esim. vammautuisin autokolarissa ja vaipuisin koomaan muutamaksi vuodeksi, haluaisin silti mieheni ja lasteni jatkavan normaalielämää. En haluaisi, että he lopettaisivat elämän ja istuisivat sairaalassa sänkyni vieressä suremassa. Heillä olisi oikeus normaaliin elämään, eikä uhrata omaa elämää minun takia. Mieluummin sitten vaikka kuolisin pois, että he saisivat elää normaalia elämää. Niin paljon minä heitä rakastan

[/quote]

Tietenkin, kaikki sitä toivoisivat, sinä olet aikuinen. Elämän jatkaminen ja täysin hoitamatta jättäminen ovat eri asioita. Voisit käydä kotilomilla viikonloppuisin ja kesäisin sinua ulkoilutettaisiin, sinulle ostettaisiin huoneeseen oma telkkari, jne. Mutta ei pientä lasta ole oikeus hylätä sen vuoksi, että ei itse kestä häntä hoitaa. Hänen elämästään tulee paljon kurjempaa ilman omaa äitiä. Vammainen lapsi ilman läheisiä on heitteillä. 

[/quote]

Jos ajattelet esim. sitä, että ei kukaan hoitaja voi antaa vammaiselle lapselle vuosikausia kestävää hoivaa, halia ja syliä. Ei hoitaja ole sama asia kuin äiti, joka pysyy vierellä aina. Hoitajat vaihtuvat ja heillä on huonojakin päiviä, kaikkia potilaita kohdellaan samanlaisesti, ei synny sellaista rakastavaa sidettä. Tämän siteen tulee olla vanhemman ja lapsen välinen. Yhteiskunta ei voi korvata omaa äitiä tai isää. 

[/quote]  Ei voi korvata, mutta itse olen hoitanut samoja ihmisiä lapsesta aikuisuuteen ja kyllä minusta on tullut tärkeä ihminen heidän elämässään, kuten heidän perheelleenkin. Työni olen saattanut joidenkin kohdalla loppuun heidän hautajaisissaan perheen kutsumana. Vaikka et voi uskoa, pitkäaikaishoidettavista kehitysvammaisista lapsista tulee hoitajillekin läheisiä.

[/quote]

Kyllä minä sen tiedän, mutta näin ei ole kaikkialla. Ei läheskään. Tiedät itsekin, että vammaispuolella hoitajavaihtuvuus on suurinta, koska työ on niin raskasta ja huonosti palkattua. 

[/quote]Meillä kyllä on samat hoitajat olleet jopa päälle 40 vuotta töissä. Ainoa vaihtuvuus on ollut, kun eläkkeelle jäämisen vuoksi on vakinaistettu nuoria.

Kyllä hoitajista tulee rakkaita, joistakin todella rakkaita perheystäviä ihan. Riippuu heistä miten paljon tahtovat yksityiselämäänsä jakaa.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 17:13"]

Kyllä hoitajista tulee rakkaita, joistakin todella rakkaita perheystäviä ihan. Riippuu heistä miten paljon tahtovat yksityiselämäänsä jakaa.

[/quote]  Juuri näin. En voi kertoa tapauksia, mutta olen saanut työurani aikana kokea monenlaista ja monesta perheestä on tullut läheisiä, koska työhön kuuluu koko perheen kanssa työskentely. Ollessani äitiyslomalla, hoidettaviani kävi katsomassa vauvaani ja kutsuin yhtenä kesänä porukan meille kylään. Niin sieltä tuli työkaverit asukkaiden kanssa kesäpäivän viettoon kotiimme. 

Tämä on vähän erilainen ala verrattuna sairaaloihin yms. koska esim. olen saanut "omaksi lapsekseni" lapsen 7 vuotiaana ja muuttanut hänet sitten 18 vuotiaana omaan, tuettuun asuntoon. Olen hänen kanssa elänyt kaikki nuoruuden kriisit ja muut. Senkin jälkeen ollaan kirjoiteltu kirjeitä ja kortteja ja vaihdettu kuulumisia.

En kuvittele korvaavani äitiä, mutta hyvin läheisiä hoidettavista tulee.

On lapsivesinäytteet, ultrat, 40 v täyttäneille istukkanäyte ja jos tulos ei miellytä niin abortti sitten. Eiks se niin mene? Toki kaikki ei suostu tietenkään abortoimaan vaikka olisi vammainen tulossa. Hyvä niin.

67, juuri näin  voidaan tehdä, mutta silti on hyyyyyyyvin paljon sairauksia ja syitä vammautumiselle, joille vain ei ole testiä ja joita vain ei näe raskausaikana. Kun niitä ei osata määritellä senkään jälkeen, kun lapsi on syntynyt. 50% vammasiuutta aiheuttavista syistä jää yhä edelleen mysteereiksi, vaikka lapsi olisi elossa ja kasvaisi ja porskuttaisi. Ei riitä, että määritellään geenikartta ja ja kartoitetaan koko perimä, kun täytyy tietää mitä etsitään.

p.s. Voitteko jo lopettaa tuo sisäkkäisten lainausten teon, ketju on ihan mahdoton lukea.

Minä ainakin antaisin pois jos olisi kehitysvammainen lapsi päässyt syntymään. En voisi pitää sellaista. En siksi että jotenkin inhoaisin kehitysvammaisia tai muuta, työskentelenhän heidän parissaan. En vain kestäisi katsoa omaa lasta sellaisena, varsinkin jos hän itse tiedostaisi oman poikkeavuutensa ja minun pitäisi selittää asia hänelle. En ikinä.

Kyllä useimmat kehitysvammaiset muuttavat nykyisin 20-30 v. kotoa pois, tuskin joutuisit hoitamaan kokopäiväisesti loppuelämäsi. On tuettua asumista ja vaikka mitä apua saatavilla, paljon vertaistukea myös jos haluaa. Vammaisen kotona hoitamisesta (mikä ei välttämättä ole rankkaa, jos on muuten suht terve eikä pahoja liitännäissairauksia), maksetaan hyvin vammaistukea ja omaishoidontukea. Vaikein asia onkin luultavasti se, pystyykö hyväksymään lapsensa "epätäydellisyyden", että hänestä ei ikinä tule sitä mielikuvien komeaa/kaunista, menestyvää ja älykästä ihmistä. Tuon kanssa kun on sujut, elämä voi olla hyvinkin normaalia ja ns. helppoa.

En pitäisi minäkään. Jo pelkkä raskausaika tekee todella kipeää kun mahassa kasvaa jotain epänormaalia. 

Lapsen voi jättää sairaalaan heti syntymän jälkeen, ei kukaan voi pakottaa ottamaan mukaan. Tosin kuten täällä sanottiin, suurin osa kehitysvammoista selviää vasta iän myötä. 

Lapsi voi syntyä täysin terveenä vauvana,niin meille kävi. Yhdeksän pisteen normaali vauva,nyt teini jolla kehitysviivästymä  ja keskivaikea älyllinen kehitysvamma. Surullinen olen,mulla näillä korteilla mennään.

Mulla on kaksi lapsista kirjolla. Etenkin toisen kanssa oli ihan hirveää vauvasta asti, toisen ongelmat alkoi tulemaan esille vasta noin 5-vuotiaana. 

Se sai jaksamaan, että ajattelin, että olen lapsen ainoa tuki ja turva kaoottisessa maailmassa ja että hän tarvitsee minua nyt enemmän kuin koskaan. Tekivät kyllä itsensä rakastamisesta välillä todella, todella vaikeea kun olin itkenyt ensimmäisen kerran aamulla ennen kun pääsin edes töihin. Molempien kasvu ja kehitys odotusaikana oli täysin normaalia ja molemmat kympin lapsia.

Tämä rankempi tapaus otti jonkun ihme älynkehitysspurtin yläasteella ja yllättäen hänestä kuoriutui fiksu ja yksi hauskimmista ja sitkeimmistä tyypeistä, jonka tunnen. Toisen kanssa on mennyt vähän pidempään, täysi-ikäisyyden kynnykselle, mutta nyt elämä hymyilee hänellekin ja olen ylpeä, miten hän selvisi vaikeuksistaan. Molempien kanssa reissataan nykyään muiden sisarustensa kanssa usein ja nautin suunnattomasti heidän seurastaan. 

Mietin vaan, että mitähän tässä olisi pitänyt tehdä toisin?

Mutta jos ap tiedät, ettet ole valmis ottamaan sairasta, tai ei-tervettä, lasta, niin älä ala äitiyteen. Mietin sitä skenaariota, että luovut lapsesta, jolle oma äiti olisi se kaikkein tärkein tuki maailmassa. On ok olla väsynyt ja hakea apua itselleen ja lapselleen, mutta jos todella olet sitä mieltä, ettei rankka lapsiarki ole sua varten, niin älä. 

Oletko miettinyt sitä, että muuten terveellä vauvalla voi olla kuukausia kestävä koliikki? Tai kuten meillä, vasta pari vuotiaana lapsen jatkuva huuto otettiin todesta (kasvoi hyvin) ja löytyikin sairaus? Skenaarioita on loputtomasti, miten se terve vauva ei yhtäkkiä olekaan terve. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi syntyä täysin terveenä 10 pisteen vauvana. Vasta kun lapsi on vuoden tai parin ikäinen  voi herätä huoli lapsen kehityksestä. Mitä aiot tehdä tässä tilanteessa jos lapsellasi todetaan jokin vamma? Antaa adoptioon? 

t. erityislapsen äiti

 

Meillä oli pisteet 9,10,10 lapsella todettiin kehitysvamma vasta 10 vuotiaana. On opiskellut ammatin ja käy töissä, asuu pienessä rivitalossa tukiasunnossa 

Vierailija kirjoitti:

On lapsivesinäytteet, ultrat, 40 v täyttäneille istukkanäyte ja jos tulos ei miellytä niin abortti sitten. Eiks se niin mene? Toki kaikki ei suostu tietenkään abortoimaan vaikka olisi vammainen tulossa. Hyvä niin.

No ei todellakaan mene. Kaikkia sairauksia ei voida todeta odotusajan tutkimuksissa. Vai luuletko, että esimerkiksi kaikkia harvinaisia sairauksia seulotaan (ellei ole syytä olettaa)? Vain yleisimmät, jotka voidaan, seulotaan. Maailmassa on tuhansia harvinaisia sairauksia. 

Terve lapsi voi vammautua synnytyksessä.

Sairastua tai vammautua minä tahansa päivänä syntymänsä jälkeen. 

Tuollaisten henkisesti kehitysvammaisten ei pidäkään hankkia lasta. Leiki nukella vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi syntyä täysin terveenä 10 pisteen vauvana. Vasta kun lapsi on vuoden tai parin ikäinen  voi herätä huoli lapsen kehityksestä. Mitä aiot tehdä tässä tilanteessa jos lapsellasi todetaan jokin vamma? Antaa adoptioon? 

t. erityislapsen äiti

Vähän samantapainen ajatus tuli minullekin. Mitä Ap tekee, jos lapsella ilmenee syntymän jälkeen jokin sairaus tai vamma? Lapsi voi siinä vaiheessa olla 2-vuotias, 10-vuotias tai  murrosiässä. Ikävää lapselle, jos äiti/isä siinä vaiheessa ilmoittaa, että nyt et enää saa asua minun luonani, koska sinulla on vamma/sairaus. Maailmassa tapahtuu onnettomuuksiakin. Lapsi loukkaantuu perheen automatkalla tai joku ajaa hänen päälleen päälle jalkakäytävällä. Seurauksena se, että omat vanhemmat hylkäävät jälkeläisensä. Tämä ei kuulosta kauhean hyvältä. Meillä on ollut tilanne, että aikuistuva lapsi sanoi: ".Ethän sinä hylkää minua?" Vakuutin, että niin ei käy. 

Vierailija kirjoitti:

toivottasti et koskaan saa lasta.

Entäs minä, Pena 62v, saanko minä vielä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

toivottasti et koskaan saa lasta.

Entäs minä, Pena 62v, saanko minä vielä lasta.

Voi olla että sinulla on jo valitettavasti liian myöhäistä.

Hyvä aloittaja:

Kovin moni täällä palstalla ei varmasti jaksa sinun rasittavaa mäkätystäsi.

Annat kaikille maailman lampaille huonon maineen.