En pitäisi kehitysvammaista lasta

Lapsen hankinta olisi suunnitelmissa n. 5 vuoden kuluttua, mutta nyt on alkanut pelottaa että mitä teen jos lapsi on kehitysvammainen. Tiedän ettei minulla olisi siihen vaadittavia voimia, olen seurannut lähipiirissä olevien autistien ja Downin syndroomaisten lasten arkea, enkä vaan todellakaan kykenisi sellaiseen. "Normaalin" lapsen kasvatus jännittää jo paljon, ja opettelen nyt jo siihen tarvittavia taitoja. Mitä tapahtuu, jos annan lapsen vain adoptioon synnytyksen jälkeen? Olettaen siis ettei abortti ole enää vaihtoehto.

Tiedän että kuulostan julmalta, mutta luultavasti tekisin itsemurhan mieluummin kuin viettäisin loppuelämäni kehitysvammaisten omahoitajana. Kannattaakohan sitten hylätä lapsihaaveet kokonaan...