Lue keskustelun säännöt.
Miksi olet vieläkin sinkku, yli 30v ja lapseton nainen?
24.08.2014 |
Tuli tuosta toisesta ketjusta vaan mieleen. Että entäs me kolmekymppiset sinkut, miksi me ollaan vielä vapaita? Itselläni ei takana ole edes vakavia parisuhteita yhtään. On ollut vuosien kuivia kausia ja aktiivista deittailua, mutta parisuhteeseen en päädy. Vika ei ole ulkonäössä tai sosiaalisuudessa. Vähän olen kranttu, mutta en mikään mahdoton. Tunnun haluavan aina kaikki mahdottomat tapaukset, ja päätyvän helposti kynnysmatoksi. Silti miehet lähtevät kävelemään, ennen kuin suhde ehtii edes alkaa.
Kommentit (68)
Siksi että parisuhde tai perheen perustaminen eivät ole koskaan kuuluneet minun elämäni "things-to-do" -listalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40 v sinkku. Olen seurustellut muutaman kerran pitkään (yli vuoden), mutta lopulta todennut, että minä en oikeasti halua parisuhdetta. Olen liian erakko, liian yksin viihtyvä ja omaa tilaa ja rauhaa kaipaava sopeutuakseni siihen, että joku toinen on siinä koko ajan.
Aikani yritin noita parisuhteita, koska ajattelin että "kuuluu". Ajattelin myös automaattisesti että perhe pitäisi perustaa ja saada lapsia. Olinkin johonkin 35-vuotiaaksi asti surullinen kun ei ole miestä löytynyt joten jää perhekin saamatta. Mutta sitten tajusin sen, että ei se suhteiden kariutuminen mitään huonoa onnea ollut vaan sitä, että MINÄ en oikeasti sovi parisuhteisiin ja ahdistun niissä henkisesti. Tämän tajuttuani luovuin myös lapsi- ja perhehaaveista ja niistä luovuttuani olen ollut erittäin onnellinen yksin.
Seksistä kyllä tykkäisin sinänsä, mutta sen hinta, jos se on sitoutuminen toiseen ihmiseen ja parisuhde, on liian kova. Yhden yön kumppaneita en myöskään halua, minua selvin päin inhottaa seksi vieraan kanssa, ja juopottelua en enää harrasta. Joten Kaalimato vaan surisemaan, sillä saa pahimmat paineet purettua vaikkei se toki hyvää kumppaniseksiä vastaa. Voittaa toisaalta huonon ähellyksen 10-0...
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:06"]
Kun mä olin tuon ikäisenä yksin se johtui siitä, että mulla oli niin huono itsetunto, etten uskonut kenenkään haluavan minua. Kaikkein viimeisenä aviovaimoksi, panoksi ehkä, mutta inhosin seksiä niin sekään ei taas ollut mahdollista. En ymmärrä näitä "olen kunnollinen ja rentut vain rakastuvat minuun". Et ole kunnollinen jos et löydä kunnon miestä! Jotain vikaa sinussa silloin on.
[/quote]
Kyllä mulle kunnollisia miehiä ottaa kontaktia, mutta jos ei ne saa mitään fiiliksiä tai tunteita mussa herätettyä niin eihän sillon siitä mitään tule.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:04"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 07:56"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 07:47"]Minä olen menettänyt kiinnostukseni seksiin. Olen seurustellut pariin otteeseen vuosien varrella, olen ollut välillä hyvin rakastunut - vääriin miehiin, jotka ovat kohdelleet minua kaltoin. Enää en halua sellaista kokea. Tunteeni ovat koteloituneet kaiken sen tukahduttamisen jälkeen enkä tunne enää mitään seksuaalista värinää mihinkään suuntaan. Olen 40-vuotias ja elän varmasti loppuelämäni yksin. Ajatus seksistä on vastenmielinen, samoin ajatus antautumisesta toisen valtaan. Se täyttää minut pelolla ja inholla. [/quote] Olen 36 ja minulla on samankaltaisia tuntemuksia. Tosin luulen, että olisin vielä vietävissä, jos joku erityinen sattuisi kohdalle. Itse en kuitenkaan enää jaksa olla aloitteellinen, ehkä kielteiset ajatukset ovat myös keino suojautua pettymyksiltä.
[/quote]
Seksistä on viime aikoina tullut mielessäni jotain inhottavaa, eläimellistä, alkukantaista. Minua kuvottaa ajatus siitä, että joku mies työntyisi minuun ja alkaisi sitten pumpata peniksellään. Olen menettänyt uskoni rakkauteen, ja seksi sinällään on vain kuvottavaa eritteitten vaihtoa. Joskus ajattelen inhoten, että mukavillakin miehillä on penis, jonka he haluavat tunkea johonkin reikään. Ehkä he ajattelevat juuri sitä puhuessaan kanssani. Hyi saatana.
Oli aikoja, jolloin nautin seksistä ja jopa halusin sitä, mutta en usko, että ne enää koskaan palaavat. Seksiin tarvittaisiin enemmän luottamusta kuin minulla on niitä kolmijalkaisia kohtaan. Ja ilman seksuaalista himoa ei voi ihastua.
nro 25
[/quote]
Oletko nyt ihan varma tuosta viimeisestä lauseesta? Mä ainakin voin, ja ihastunkin. Ensin aina luonteeseen. Sitten tulee muu.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:06"]
Kun mä olin tuon ikäisenä yksin se johtui siitä, että mulla oli niin huono itsetunto, etten uskonut kenenkään haluavan minua. Kaikkein viimeisenä aviovaimoksi, panoksi ehkä, mutta inhosin seksiä niin sekään ei taas ollut mahdollista. En ymmärrä näitä "olen kunnollinen ja rentut vain rakastuvat minuun". Et ole kunnollinen jos et löydä kunnon miestä! Jotain vikaa sinussa silloin on.
[/quote]
Kyllä mulle kunnollisia miehiä ottaa kontaktia, mutta jos ei ne saa mitään fiiliksiä tai tunteita mussa herätettyä niin eihän sillon siitä mitään tule.
[/quote]
Et tykkää ihmisistä? Miehistä, ihmisinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:06"]
Kun mä olin tuon ikäisenä yksin se johtui siitä, että mulla oli niin huono itsetunto, etten uskonut kenenkään haluavan minua. Kaikkein viimeisenä aviovaimoksi, panoksi ehkä, mutta inhosin seksiä niin sekään ei taas ollut mahdollista. En ymmärrä näitä "olen kunnollinen ja rentut vain rakastuvat minuun". Et ole kunnollinen jos et löydä kunnon miestä! Jotain vikaa sinussa silloin on.
[/quote]
Kyllä mulle kunnollisia miehiä ottaa kontaktia, mutta jos ei ne saa mitään fiiliksiä tai tunteita mussa herätettyä niin eihän sillon siitä mitään tule.
[/quote]
Et tykkää ihmisistä? Miehistä, ihmisinä?
[/quote]
Ne miehet kenestä tykkään, ei yleensä ole kunnollisia vaan enemmän epäluotettavia ja pelaajia, mutta sellaisia joihin ihastuu ja kunnolla. Ne "kunnolliset" olis hyviä poikaystävä/isämateriaalia mutta kuten sanoin, ei herätä minussa ihastumisen tunteita.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 06:17"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 23:34"]
En uskalla heittäytyä parisuhteeseen -> hankkia lapsia, koska muiden näyttämä esimerkki on niin huono. Kuitenkin se ero tulee ja jään yksin. Eipä siis kiinnosta, vaikka miehen ja lapsia haluankin. Olen eronnut parisuhteesta, enkä halua uutta suhdetta juuri nyt. En viihdy yksinkään.
[/quote]
No, joku päivä toivottavasti kohtaat sen luotettavan. Vahvista omaa itseäsi sitä ennen, tee asioita joista pidät. Opettele arvostamaan itseäsi. Opettele tuntemaan itseäsi. Ja tapaile erilaisia ihmisiä. Harrasta tai jotain.
Minulle kävi niin, että kyllä se oikea kohdalle tuli. Ja silloin minua rupesi oikeesti pelottamaan. Onneksi tunnistin ne tunteet peloista johtuviksi.
[/quote]
Mulla kans nyt mies, jota kohtaan tunnen elämäni ekan kerran aitoa rakkautta, en vain tarvetta, himoa tms. Mä olen kans havainnut, että mua pääsääntöisesti pelottaa!!
Pelottiko sun tapauksessa sitä miestä muuten? Mä epäilen, että sitä miestä pelottaa myös, johon olen rakastunut tai sitten se ei vain halua parisuhdetta. Tai minua. Koska ei ole kuulunut hänestä enää mitään ja tiedän, että jos höngin perään niin mies karkaa vielä kauemmas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:06"]
Kun mä olin tuon ikäisenä yksin se johtui siitä, että mulla oli niin huono itsetunto, etten uskonut kenenkään haluavan minua. Kaikkein viimeisenä aviovaimoksi, panoksi ehkä, mutta inhosin seksiä niin sekään ei taas ollut mahdollista. En ymmärrä näitä "olen kunnollinen ja rentut vain rakastuvat minuun". Et ole kunnollinen jos et löydä kunnon miestä! Jotain vikaa sinussa silloin on.
[/quote]
Kyllä mulle kunnollisia miehiä ottaa kontaktia, mutta jos ei ne saa mitään fiiliksiä tai tunteita mussa herätettyä niin eihän sillon siitä mitään tule.
[/quote]
Et tykkää ihmisistä? Miehistä, ihmisinä?
[/quote]
Ne miehet kenestä tykkään, ei yleensä ole kunnollisia vaan enemmän epäluotettavia ja pelaajia, mutta sellaisia joihin ihastuu ja kunnolla. Ne "kunnolliset" olis hyviä poikaystävä/isämateriaalia mutta kuten sanoin, ei herätä minussa ihastumisen tunteita.
[/quote]
Tuttu tunne. Eikö sulla ole mitään särkynyttä kohtaa itsessäsi tms jota tällainen kunnollinen mies voisi hoivata?
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:06"]
Kun mä olin tuon ikäisenä yksin se johtui siitä, että mulla oli niin huono itsetunto, etten uskonut kenenkään haluavan minua. Kaikkein viimeisenä aviovaimoksi, panoksi ehkä, mutta inhosin seksiä niin sekään ei taas ollut mahdollista. En ymmärrä näitä "olen kunnollinen ja rentut vain rakastuvat minuun". Et ole kunnollinen jos et löydä kunnon miestä! Jotain vikaa sinussa silloin on.
[/quote]
Kyllä mulle kunnollisia miehiä ottaa kontaktia, mutta jos ei ne saa mitään fiiliksiä tai tunteita mussa herätettyä niin eihän sillon siitä mitään tule.
[/quote]
Et tykkää ihmisistä? Miehistä, ihmisinä?
[/quote]
Minä ainakin pidän monistakin miehistä. Mutta silloin harvoin kun olen ihastunut kohde on ollut varattu tai ei itse ole ollut minusta kiinnostunut. Ne kunnolliset vapaat ja kiinnostuneet eivät taas ole herättäneet mussa kuin kaverifiiliksiä. Hyviä tyyppejä, mutta kun ei niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tavallaan pakotin itseni rakastumaan mieheen, joka ei kuulunut niihin miehiin, joihin yleensä ihastun. Hän oli ihan paras valinta. Mutta mulla taas oli niin päin, että eläminen yksin ei ollut vaihtoehto. Ei meillä suurta intohimoa ole, mutta sen korvaa hyvä ystävyys, hän on läheisin ihminen ja paras ystäväni.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:32"]
Mä tavallaan pakotin itseni rakastumaan mieheen, joka ei kuulunut niihin miehiin, joihin yleensä ihastun. Hän oli ihan paras valinta. Mutta mulla taas oli niin päin, että eläminen yksin ei ollut vaihtoehto. Ei meillä suurta intohimoa ole, mutta sen korvaa hyvä ystävyys, hän on läheisin ihminen ja paras ystäväni.
[/quote]
51 jatkaa vielä: tai jos en nyt pystynyt pakottamaan itseäni rakastumaan niin kiintymään ja välittämään. Tylsän kuuloista, tiedän, mutta itselläni oli niin paljon traumoja kotoa päästyäni, että tarvitsin jonkun niitä paikkaamaan ja oli nappivalinta, tämä "tylsä" mies. Ehkä mä vielä joskus rakastunkin hänee, ei voi tietää. Mies tietää tämän ja asia hänelle ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 04:05"]
Olen vissiin liian kranttu. Saisin kyllä puolison, mutta en ikinä sellaista jonka itse haluaisin. Voi olla, että rimani on liian korkealla, mutta en voi alkaa sitä "järkisyistä" laskemaankaan. Onnellisempi olen yksin kuin yhdentekevässä suhteessa "ihan kivan" tyypin kanssa.
[/quote]
Olen 33v mies ja aivan sama juttu minullakin. Aina joku huutaa sivusta että pitäisi laskea standardejaan, vaikken edes mielestäni liikoja vaadi. En tykkää jokaviikkoisesta baarielämästä, joten en sellaista elämäntapaa harjoittavaa naista halua. Harrastan aktiivisesti liikuntaa, joten sipsejä popsiva, sohvanpohjalla viihtyvä tai ylipainoinen ihminen ei kiinnosta. Pari naista olen näillä vaatimuksilla nuorempana löytänyt. Toisella oli paha syömishäiriö ja masennus, toinen oli nätti ja koulutettu, mutta ei huolehtinut juuri lainkaan hygienastaan; Hengitys haisee ja suihkussakäynti pari kertaa viikossa ja melko runsas karvoitus. Olen myös yrittänyt laskea standardeja ja tapailla näitä joita olen saanut ja rumasti ovat aina päättyneet, kun ei vaan tunnu miltään. Siksi olenkin päättänyt olla yksin, unelmaani parisuhteesta en aio toteuttaa tyytymällä johonkin "kun en parempaakaan saa".
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 19:18"]Oikeanlaiset miehet ei kiinnostu, ne jotka kiinnostuvat, eivät ole lainkaan tyyppiäni
[/quote] Eli olet liian kranttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 04:05"]
Olen vissiin liian kranttu. Saisin kyllä puolison, mutta en ikinä sellaista jonka itse haluaisin. Voi olla, että rimani on liian korkealla, mutta en voi alkaa sitä "järkisyistä" laskemaankaan. Onnellisempi olen yksin kuin yhdentekevässä suhteessa "ihan kivan" tyypin kanssa.
[/quote]
Olen 33v mies ja aivan sama juttu minullakin. Aina joku huutaa sivusta että pitäisi laskea standardejaan, vaikken edes mielestäni liikoja vaadi. En tykkää jokaviikkoisesta baarielämästä, joten en sellaista elämäntapaa harjoittavaa naista halua. Harrastan aktiivisesti liikuntaa, joten sipsejä popsiva, sohvanpohjalla viihtyvä tai ylipainoinen ihminen ei kiinnosta. Pari naista olen näillä vaatimuksilla nuorempana löytänyt. Toisella oli paha syömishäiriö ja masennus, toinen oli nätti ja koulutettu, mutta ei huolehtinut juuri lainkaan hygienastaan; Hengitys haisee ja suihkussakäynti pari kertaa viikossa ja melko runsas karvoitus. Olen myös yrittänyt laskea standardeja ja tapailla näitä joita olen saanut ja rumasti ovat aina päättyneet, kun ei vaan tunnu miltään. Siksi olenkin päättänyt olla yksin, unelmaani parisuhteesta en aio toteuttaa tyytymällä johonkin "kun en parempaakaan saa".
[/quote]
Aina tulee näissä mieleen, että missä takkaus on? Tunteet? Ei tarvitse haukkua toisen sipsien syöntiä ja sohvanpohjalla makaamista, jos kyseinen nainen ei ollut sinulle se oikea. Ilman rakkautta saatkin etsiä naista maailman tappiin. Jos aikoo edetä parisuhteeseen vaatimukset edellä ilman rakkautta pitää todella olla itsellä paljon laadukasta tarjottavaa. Ja siltikin rakkaus olis kiva.
Miksi sun naisen sitäpaitsi pitäis liikkua? Mun mies on takuulla juossut enemmän kuin sinä (paitsi jos olet 100+ listalla niin sitten pitää tarkistaa) ja mä en liiku yhtään. Mun miestä ei haittaa se. Sitä se rakkaus teettää.
55
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:06"]
Kun mä olin tuon ikäisenä yksin se johtui siitä, että mulla oli niin huono itsetunto, etten uskonut kenenkään haluavan minua. Kaikkein viimeisenä aviovaimoksi, panoksi ehkä, mutta inhosin seksiä niin sekään ei taas ollut mahdollista. En ymmärrä näitä "olen kunnollinen ja rentut vain rakastuvat minuun". Et ole kunnollinen jos et löydä kunnon miestä! Jotain vikaa sinussa silloin on.
[/quote]
Kyllä mulle kunnollisia miehiä ottaa kontaktia, mutta jos ei ne saa mitään fiiliksiä tai tunteita mussa herätettyä niin eihän sillon siitä mitään tule.
[/quote]
Et tykkää ihmisistä? Miehistä, ihmisinä?
[/quote]
Ne miehet kenestä tykkään, ei yleensä ole kunnollisia vaan enemmän epäluotettavia ja pelaajia, mutta sellaisia joihin ihastuu ja kunnolla. Ne "kunnolliset" olis hyviä poikaystävä/isämateriaalia mutta kuten sanoin, ei herätä minussa ihastumisen tunteita.
[/quote]
Tuttu tunne. Eikö sulla ole mitään särkynyttä kohtaa itsessäsi tms jota tällainen kunnollinen mies voisi hoivata?
[/quote]
Itse vähän veikkaan, että olen kokonaan niin särkynyt, etten edes halua jonkun mua enää hoivaavan. Se niissä kunnollisissa miehissä juuri ahdistaakin. Pelimiehet vaan vahvistaa sitä kuvaa itsestä, ettei ole minkään arvoinen ja tästä syystä hakeudunkin niiden miesten seuraan (osin tietoisesti, osin tiedostamatta). Varmasti kadun 20 vuoden päästä, kun muut on vakisuhteissa ja hankkineet lapsia.
En pysty ottamaan vastuuta siitä, että joku pitäisi minusta. En vain voi kuvitella, että kukaan voisi välittää minusta. Menen paniikkiin jo ajatuksesta, että joku "kiinnostuisi" minusta.
Olen itsetunnottomuuteni rampauttama mutta sillä tavalla itsetuntoinen että pystyn ilman itsesääliä hyväksymään heikkouteni ja myöntämään, että tämän takia jäin yksin. Suhteessa olo saisi minut paniikkiin.
Yksinolo ei muuten ole mikään sellainen luusereiden helvetti kuin väitetään. Elämä on todella hauskaa yksin. Saa tehdä mitä haluttaa tuhlata rahansa mihin haluttaa ja bilettää milloin haluttaa ja kenen satunnaisen seuran kanssa haluttaa ;)
Itse olen seurustellut lähes koko aikuiselämäni, mutta tällä hetkellä olen juurikin sinkku, 30 vee ja lapseton :D eikä kyllä edes harmita yhtään, en tunne itseäni millään mittapuulla vanhaksi tai menetetyksi tapaukseksi.
16 -vuotiaasta alkaen ollut kaikenlaista säätöä, ensimmäinen vakava suhde oli ikävuosina 19-24. Toinen seurustelusuhde alkoi puoli vuotta ensimmäisen päätyttyä (ikää 24-26) ja kolmannen vakavamman suhteen aikana olin 27-30. En ole mitenkään läheisriippuvainen tai suhteenkipeä eikä ole tunnetta että olisi pakko olla vaan joku siinä vierellä, mutta ihania miehiä on niin paljon ja niitä tupsahtelee elämään usein kun vähiten odottaisi.
Nyt siis haluankin olla yksin ja nauttia sinkkuudesta, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan :)
Koska miehet on vaikeita, en jaksa turhaa draamaa enkä suostu roikkumaan kenessäkään. Itsekseni on kivaa, kaverimiehet on halimista ja kainaloa varten, seksiä saa kun käy hakemassa. Mihin muuhun miestä tarvitsee?
Kun mä olin tuon ikäisenä yksin se johtui siitä, että mulla oli niin huono itsetunto, etten uskonut kenenkään haluavan minua. Kaikkein viimeisenä aviovaimoksi, panoksi ehkä, mutta inhosin seksiä niin sekään ei taas ollut mahdollista. En ymmärrä näitä "olen kunnollinen ja rentut vain rakastuvat minuun". Et ole kunnollinen jos et löydä kunnon miestä! Jotain vikaa sinussa silloin on.