Lue keskustelun säännöt.
Miksi olet vieläkin sinkku, yli 30v ja lapseton nainen?
24.08.2014 |
Tuli tuosta toisesta ketjusta vaan mieleen. Että entäs me kolmekymppiset sinkut, miksi me ollaan vielä vapaita? Itselläni ei takana ole edes vakavia parisuhteita yhtään. On ollut vuosien kuivia kausia ja aktiivista deittailua, mutta parisuhteeseen en päädy. Vika ei ole ulkonäössä tai sosiaalisuudessa. Vähän olen kranttu, mutta en mikään mahdoton. Tunnun haluavan aina kaikki mahdottomat tapaukset, ja päätyvän helposti kynnysmatoksi. Silti miehet lähtevät kävelemään, ennen kuin suhde ehtii edes alkaa.
Kommentit (68)
Minun tuntemani kolmekymppiset sinkut ovat samantyylisiä tapauksia kaikki. Heillä on liian isot luulot itsestään, ovat lapsellisella tavalla omassa paremmuudessaan pyöriviä naisia, joilla on pikkutytön toiveet parisuhteesta ja unelmien prinssistä.
Jos suhteeseen tekee mieli, kannattaisi laittaa se rima siihen kohtaan, missä ihmisenä itse on, rehellisesti. Otetaan esimerkkinä itseään kauniina pitävä, akateeminen nainen, joka asuu suuressa tai keskisuuressa kaupungissa ja näkee itsensä menevänä ja paljon tarjoamaan kykenevänä kumppanina. Potentiaalinen kumppani voikin nähdä naisen yksinäisenä akateemikkona, taloudellisesti huonossa asemassa olevana pätkätyöläisenä ja kaiken päälle epätoivoisena peräkammarin Jaanana, jonka pisin suhde on kestänyt 3 kk.
Joten tällaiselle naiselle paras match voisi olla se työlleen omistautunut keski-ikäistyvä, jolla ei koskaan ole ollut oikeaa tyttöystävää.
Mutta ei! Tarinan nainen kuvittelee, että hänen tasoiselleen naiselle (joka on omavalintaisesti sinkku, ei peräkammarin Jaana) sopii vain mainostoimistossa johtopallilla oleva kansikuvapoika, joka sosiaalisesti lahjakkaana ihmisenä on haluttu jo kahteen avoliittoon nuoresta iästään huolimatta (25v) ja jolla on karismaa sekä satapäin loistavia ystäviä.
Rehellisesti oman itsensä tarkastelu ja vikojen salliminen myös miehelle olisi joskus ihan paikallaan. Voitaisiin lähteä vaikka siitä, että mies on ihminen ja voi olla aivan hyvä kumppani vaikka olisi käynyt "vain" ammattikoulun ja työskentelisi fyysisen työn parissa.
Nainen, parisuhteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 07:33"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 23:16"]
Minäkään en halua parisuhdetta, yksinään on niin kivaa. Olen ajatellut että voisin etsiä miehen joskus eläkeiässä, kun on varmaan sitten yksinäisempää ja tylsempää.
[/quote]
Eli tappelet kasikymppisenä vanhuksen kanssa, hieno unelma. Koko ikänsä vanhapiikana elänyt ei tuosta vain enää totukaan kumppaniin. Tämän huomaa jo reissumiehen vaimoista, jotka tottuvat ajoittaiseen yksinoloon ja kun mies tulee takaisin, tuntuu hetken, että se sekoittaa arjen kuviot. Lycka till.
[/quote]
Tätä voi alapeukuttaa vain se, joka ei ole ollut parisuhteessa. Ilmiö on todella tunnettu. Sama pätee kumppania vaihtaviin viisikymppisiin, uuteen suhteeseen pujahtaminen ei ole niin helppoa ja on hioutunut vanhan kumppanin tapoihin vaikka ei häntä varsinaisesti takaisin haluaisikaan.
Tämän vuoksi moni vanhalla iällä seukkaamaan alkanut haluaa pitää omat kotinsa.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 07:47"]Minä olen menettänyt kiinnostukseni seksiin. Olen seurustellut pariin otteeseen vuosien varrella, olen ollut välillä hyvin rakastunut - vääriin miehiin, jotka ovat kohdelleet minua kaltoin. Enää en halua sellaista kokea.
Tunteeni ovat koteloituneet kaiken sen tukahduttamisen jälkeen enkä tunne enää mitään seksuaalista värinää mihinkään suuntaan. Olen 40-vuotias ja elän varmasti loppuelämäni yksin. Ajatus seksistä on vastenmielinen, samoin ajatus antautumisesta toisen valtaan. Se täyttää minut pelolla ja inholla.
[/quote]
Olen 36 ja minulla on samankaltaisia tuntemuksia. Tosin luulen, että olisin vielä vietävissä, jos joku erityinen sattuisi kohdalle. Itse en kuitenkaan enää jaksa olla aloitteellinen, ehkä kielteiset ajatukset ovat myös keino suojautua pettymyksiltä.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 07:50"]
Minun tuntemani kolmekymppiset sinkut ovat samantyylisiä tapauksia kaikki. Heillä on liian isot luulot itsestään, ovat lapsellisella tavalla omassa paremmuudessaan pyöriviä naisia, joilla on pikkutytön toiveet parisuhteesta ja unelmien prinssistä.
Jos suhteeseen tekee mieli, kannattaisi laittaa se rima siihen kohtaan, missä ihmisenä itse on, rehellisesti. Otetaan esimerkkinä itseään kauniina pitävä, akateeminen nainen, joka asuu suuressa tai keskisuuressa kaupungissa ja näkee itsensä menevänä ja paljon tarjoamaan kykenevänä kumppanina. Potentiaalinen kumppani voikin nähdä naisen yksinäisenä akateemikkona, taloudellisesti huonossa asemassa olevana pätkätyöläisenä ja kaiken päälle epätoivoisena peräkammarin Jaanana, jonka pisin suhde on kestänyt 3 kk.
Joten tällaiselle naiselle paras match voisi olla se työlleen omistautunut keski-ikäistyvä, jolla ei koskaan ole ollut oikeaa tyttöystävää.
Mutta ei! Tarinan nainen kuvittelee, että hänen tasoiselleen naiselle (joka on omavalintaisesti sinkku, ei peräkammarin Jaana) sopii vain mainostoimistossa johtopallilla oleva kansikuvapoika, joka sosiaalisesti lahjakkaana ihmisenä on haluttu jo kahteen avoliittoon nuoresta iästään huolimatta (25v) ja jolla on karismaa sekä satapäin loistavia ystäviä.
Rehellisesti oman itsensä tarkastelu ja vikojen salliminen myös miehelle olisi joskus ihan paikallaan. Voitaisiin lähteä vaikka siitä, että mies on ihminen ja voi olla aivan hyvä kumppani vaikka olisi käynyt "vain" ammattikoulun ja työskentelisi fyysisen työn parissa.
Nainen, parisuhteessa
[/quote]
Viiltävää, mutta erittäin totta. Jo se retoriikka mitä citysinkkunaisesta käytetään poikkeaa niin paljon siitä, mitä yksinäisestä miehestä käytetään. Sinkkumies on usein puhekielessä ns pelimies (joka ei siis ole yksin, mutta peluuttaa naisia) ja parisuhteeseen haluava mies, joka ei ole löytänyt kumppania tuntuu usein olevan, ei sinkku, mutta juurikin yksinäinen mies. Jotenkin tähän laitetaan säälittävyyden leima, mitä naisilla ei ole, ainakaan niin voimakkaana.
Olen feministi, mutta tässä kohtaa naisilla on parempi asema.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 07:56"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 07:47"]Minä olen menettänyt kiinnostukseni seksiin. Olen seurustellut pariin otteeseen vuosien varrella, olen ollut välillä hyvin rakastunut - vääriin miehiin, jotka ovat kohdelleet minua kaltoin. Enää en halua sellaista kokea. Tunteeni ovat koteloituneet kaiken sen tukahduttamisen jälkeen enkä tunne enää mitään seksuaalista värinää mihinkään suuntaan. Olen 40-vuotias ja elän varmasti loppuelämäni yksin. Ajatus seksistä on vastenmielinen, samoin ajatus antautumisesta toisen valtaan. Se täyttää minut pelolla ja inholla. [/quote] Olen 36 ja minulla on samankaltaisia tuntemuksia. Tosin luulen, että olisin vielä vietävissä, jos joku erityinen sattuisi kohdalle. Itse en kuitenkaan enää jaksa olla aloitteellinen, ehkä kielteiset ajatukset ovat myös keino suojautua pettymyksiltä.
[/quote]
Seksistä on viime aikoina tullut mielessäni jotain inhottavaa, eläimellistä, alkukantaista. Minua kuvottaa ajatus siitä, että joku mies työntyisi minuun ja alkaisi sitten pumpata peniksellään. Olen menettänyt uskoni rakkauteen, ja seksi sinällään on vain kuvottavaa eritteitten vaihtoa. Joskus ajattelen inhoten, että mukavillakin miehillä on penis, jonka he haluavat tunkea johonkin reikään. Ehkä he ajattelevat juuri sitä puhuessaan kanssani. Hyi saatana.
Oli aikoja, jolloin nautin seksistä ja jopa halusin sitä, mutta en usko, että ne enää koskaan palaavat. Seksiin tarvittaisiin enemmän luottamusta kuin minulla on niitä kolmijalkaisia kohtaan. Ja ilman seksuaalista himoa ei voi ihastua.
nro 25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen liian kranttu" = itsekeskeinen ja ylimielinen persoona, joka kuitenkin ihastuessaan muuttuu epätoivoiseksi riippakiveksi.
Samoja ajatuksia jollain lailla mitä 29. Seksi on jees, kunhan se on ilman tunteita. Jotenkin vuosien parisuhteessa olemattomuus ja tietynkaltaiset miehet on aiheuttaneet sen, etten usko pystyväni yhdistämään enää tunteita ja seksiä. Aina kun olen tavannut jonkun ns. itselleni sopivan ja kunnollisen miehen, alkaa vaan ahdistamaan kun mietin, että haluaahan tuokin mies seksiä. En oikein tiedä mistä tällainen johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 09:34"]
Samoja ajatuksia jollain lailla mitä 29. Seksi on jees, kunhan se on ilman tunteita. Jotenkin vuosien parisuhteessa olemattomuus ja tietynkaltaiset miehet on aiheuttaneet sen, etten usko pystyväni yhdistämään enää tunteita ja seksiä. Aina kun olen tavannut jonkun ns. itselleni sopivan ja kunnollisen miehen, alkaa vaan ahdistamaan kun mietin, että haluaahan tuokin mies seksiä. En oikein tiedä mistä tällainen johtuu.
[/quote]
Siis nro 30?
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 09:34"]
Samoja ajatuksia jollain lailla mitä 29. Seksi on jees, kunhan se on ilman tunteita. Jotenkin vuosien parisuhteessa olemattomuus ja tietynkaltaiset miehet on aiheuttaneet sen, etten usko pystyväni yhdistämään enää tunteita ja seksiä. Aina kun olen tavannut jonkun ns. itselleni sopivan ja kunnollisen miehen, alkaa vaan ahdistamaan kun mietin, että haluaahan tuokin mies seksiä. En oikein tiedä mistä tällainen johtuu.
[/quote]
Siis nro 30?
[/quote]
Eiku oho aivan, siis 30 tarkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin parisuhteen, avioliiton ja lapsia. Olen uskossa ja eronnut. Vaikea löytää uskovaista, joka mut hyväksyisi eron takia. :( olen myös ylipainoinen ja mulla on surkea itsetunto,vaikka muille olen esitän superaktiivista ja sosiaalista, joka toisaalta olenkin.
Olen kaunis,olen huumorintajuinen ja herkkä. Olen harkinnut myös ei-hengellistämiestä, mutta haluaisin vielä uskoa, että löytäisin sen yhden, jinka kansss jakaa uskon.
Uskon johdatukseen, vaikka uskoin.siihen jo ennen ekaa avioliittoani ja luulin meneväni johdatuksessa naimisiin. Uskon silti Jumalaan.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:00"]
Haluaisin parisuhteen, avioliiton ja lapsia. Olen uskossa ja eronnut. Vaikea löytää uskovaista, joka mut hyväksyisi eron takia. :( olen myös ylipainoinen ja mulla on surkea itsetunto,vaikka muille olen esitän superaktiivista ja sosiaalista, joka toisaalta olenkin. Olen kaunis,olen huumorintajuinen ja herkkä. Olen harkinnut myös ei-hengellistämiestä, mutta haluaisin vielä uskoa, että löytäisin sen yhden, jinka kansss jakaa uskon. Uskon johdatukseen, vaikka uskoin.siihen jo ennen ekaa avioliittoani ja luulin meneväni johdatuksessa naimisiin. Uskon silti Jumalaan.
[/quote]
Kaunis ja ylipainoinen? Tiesitkö, että monen mielestä ne sulkevat pois toisensa. Ja sinulla on kuitenkin elämässäsi jo kaksi miestä, Jeesus Kristus ja Herra Jumala. Minulle riittää yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
39v TkT miehenä kuulostaa tutulta. Deittisivut on kuin peli jossa levelin läpäisy on naisen sänkyyn saaminen. Kun siinä on onnistunut niin on kuin saippuakupla puhkeaisi ja sen maalaama värikäs maailma korvautuu kliinisellä analyyttisyydellä. Kun olen ns. hurmaus-vaiheessa niin tulee leperreltyä ja uskottua siihen itsekin. Kun veri siirtyy takaisin aivoihin niin usein tajuaa että pystyisi itse keksimään toiselle osapuolelle paremmat repliikit, kuin ne joilla se nolaa itseään jotakin massamediakulttuurin kliseistä kaavaa toteuttaessaan. Huomaa että lepertelyn kohteelta halusi / tarvitsikin vain seksiä. Kaikenlainen kodin leikkiminen ja älyllisesti toimintakykyisen ajan ja resurssien käyttö johonkin vaipanvaihtoon ja jalkapallotreeniautokyyteihin tuntuu älyttömältä tuhlaukselta. Ei niihin tarvitse edes lukiota ja peruskouluakin sen verran että liikennemerkit osaa. Täällä yritetään järjellä selittää ja ymmärtää jotakin joka ei selity yksilön kannalta vaan ainoastaan lajin kannalta järkevänä, meidän "ihmisyytemme" on täsmälleen samaa lisääntymisvaistoa kuin jo bakteereilla. Oikeasti ihmiselle ominaista ei ole lääppivä hiplailu ja pusut vaan ne asiat jotka vain ihminen osaa ... Kuussa käynti ja ohjelmointi.
Lasten vaippojen vaihtelu pitäisikin keskittää niille joihin ei ole tuhlattu akateemista koulutusta tai ovat jo tulossa seniileiksi. Toisaalta taas geneettinen materiaali pitäisi olla sellaista, joka pystyy viemään ihmisen varmuuskopion avaruuteen asumaan ennen seuraavaa isoa asteroidiosumaa, supertulivuorta, ydinsotaa, jääkautta tai korvautumista seuraavalla Maan valtaoliolla.
Oikeanlaiset miehet ei kiinnostu, ne jotka kiinnostuvat, eivät ole lainkaan tyyppiäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastun vääriin miehiin, sellaisiin, jotka eivät usko että omana itsenään ovat riittävän hyviä mulle. Potevat huonoa itsetuntoa ja riittämättömyyttä. Sitten mä yritän kaikkeni osoittaakseni, että en etsi, halua enkä kaipaa enemmän tai parempaa ja mies ei usko, vaan työntää minut pois kun muka ansaitsen jonkun paremman, ja lopulta väsyn yrittämään. Mä en jaksa ymmärtää mikä siinä on, kiinnostuneita miehiä kyllä riittää, mutta siinä kohdassa kun mä alan luottamaan mieheen, ja kun miehen puheisiin ja käytökseen peilaten musta alkaa tuntumaan, että ehkä tästä vois oikeasti tulla jotain ja että miehellä on tunteita mua kohtaan, miehiin iskee joku paniikki ja epävarmuus - näin silloinkin kun itse en ole ehtinyt vielä miettimään että olisko syytä pohtia suhteelle jotain määritelmiä, saati että olisin pyytänyt tai painostanut sitoutumaan.
Nyt tulin taas treffeiltä uuden miehen kanssa, aivan upea mies, jonka kanssa oli sitä kuuluisaa kemiaa ja muutenkin natsasi, saa nähdä kauanko menee että sama show alkaa. :-\ Toki yritän parhaani mukaan olla optimisti ja ajatella positiivisesti, vaikka se vaikeaa onkin.
Olen ruma niin ruma ettei kukaan mies lähesty.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 23:34"]En uskalla heittäytyä parisuhteeseen -> hankkia lapsia, koska muiden näyttämä esimerkki on niin huono. Kuitenkin se ero tulee ja jään yksin. Eipä siis kiinnosta, vaikka miehen ja lapsia haluankin. Olen eronnut parisuhteesta, enkä halua uutta suhdetta juuri nyt. En viihdy yksinkään.
[/quote]
Surullista, mutta samalla lohdullista löytää omia mietteitään muiden kirjoittamana. Minulle kamalin kuviteltavissa oleva asia on omat lapset uusperhesekoilun osana, toisen puolesta kun ei voi päätöksiä tehdä, vaikka itse kuinka sitoutuisi.
Aina tulee nämä vaatimukset tason laskemisesta. Hyvä neuvo, jos kärsii parisuhteen puuttumisesta. Viihdyn yksin niin hyvin, että miehen pitää tuoda todella paljon lisäarvoa elämääni, että huolin hänet. En pidä itseäni erityisen hyvänä saaliina, mutta seksiä ja läheisyyttä saa muutenkin niin paljon kuin haluaa. Perhe-elämästä en haaveile. Ketä varten sitä tasoa pitäisi laskea?
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:49"]
Aina tulee nämä vaatimukset tason laskemisesta. Hyvä neuvo, jos kärsii parisuhteen puuttumisesta. Viihdyn yksin niin hyvin, että miehen pitää tuoda todella paljon lisäarvoa elämääni, että huolin hänet. En pidä itseäni erityisen hyvänä saaliina, mutta seksiä ja läheisyyttä saa muutenkin niin paljon kuin haluaa. Perhe-elämästä en haaveile. Ketä varten sitä tasoa pitäisi laskea?
[/quote]
Näinhän se menee. Jos haluan miehen, tulee mun odottaa oikeasti yhteydenottoja, seksin tulee olla upeaa ja miehen saada mulle sellainen tunne, että kasvan ihmisenä ja jaan tulevaisuuden ja nykyhetken toisen arvokkaan yksilön kanssa. Sinkkuillessa jos joku tapailemani mies ei tuo kuin haittaa tai ärsytystä niin mieluitenhan olen yksin kuin huonossa seurassa. Ihmissuhteiden kuuluu olla hauskoja ja elämään piristystä tuovia, ei jotain järkisitoumuksia vaan ettei olisi yksin.
Minä olen menettänyt kiinnostukseni seksiin. Olen seurustellut pariin otteeseen vuosien varrella, olen ollut välillä hyvin rakastunut - vääriin miehiin, jotka ovat kohdelleet minua kaltoin. Enää en halua sellaista kokea.
Tunteeni ovat koteloituneet kaiken sen tukahduttamisen jälkeen enkä tunne enää mitään seksuaalista värinää mihinkään suuntaan. Olen 40-vuotias ja elän varmasti loppuelämäni yksin. Ajatus seksistä on vastenmielinen, samoin ajatus antautumisesta toisen valtaan. Se täyttää minut pelolla ja inholla.