Miksi ihmiset eivät osaa hoitaa talouttaan? Se on kuitenkin aika yksinkertaista.
Ihmettelen todella kaikkia näitä monilapsisia asuntoylivelkaisia / pikavippaajia / iik, jääkapissa vain valo ja lapsilisään aikaa viikko -tyyppejä.
Muutama vinkki:
Lapsiluvun voi sopeuttaa perheen tulotasoon.
Asunnon hinnan voi sopeuttaa perheen tulotasoon (myös tulotason vaihtelut tulee huomioida). Ahtaamminkin voi asua. Vuokrallakin voi asua.
Jemmarahaa erilliselle tilille vähintään 1000 euroa. Jos sellaista ei ole, alkakaa heti säästää edes hiukan joka kuukausi.
Ihan jokaiselle tekee hyvää pitää kirjaa menoistaan.
Jos on täysi katastrofi päällä, lasten ruoka on ensimmäinen asia, joka on turvattava.
Kommentit (64)
että on eri asia olla yrittäjä kuin palkansaaja... ne ovat aivan eri planeetoilta näistä raha-asioissa.
Kun yritys menee nurin ei siinä auta 1000 euron puskurirahastot... puhutaan aivan erilaisista summista. Silloin menee kaikki, jos ne ovat olleet lainavakuuksina.
Jos on vieraalla töissä voi tietenkin tulla sairastumista, työttömyyttä jne. mutta ne eivät itsessään tyhjennä omaisuutta. Tilannetta voi juuri tällöin hallita muuttamalla kulutustottumuksia jne. tai että ei ole elänyt liian leveästi jo ennen.
Taloussuunnittelulla yritetään ennakoida ei korjata katastrofaaliseksi mennyttäa tilannetta. Sinä yrittäjä esimerkiksi: jos olisit ajatellut asiaa järkevästi et olisi tehnyt kolmea lasta tilanteeseen, jossa kumpikin vanhempi saa elantonsa huonosti tuottavasta yrityksestä.
Tottakai kaikkea voi sattua ja kaikki ei todellakaan ole edes hyvällä suunnittelulla ehkäistävissä, mutta eihän AP varmaan näitä ihmisiä tarkoittanut.
Käsittääkseni hän puhui ihmisistä, jotka elävät yli varojensa, ja talousuunnittelu menee kutakuinkin näin: ei säästöjä, eletään kädestä suuhun-hankitaan lapsia ja kun suurperheet on muotia niin hankitaan monta lasta -tarvitaan iso auto ja asunto. Sitten toki lapsille tarvitaan ruokaa ja vaatteita ja kun ei ole rahaa niin sitten pikavippi ja onhan sita nyt itsellekin jotain ostettava...
että en oo yhtenkään sellaiseen monilapsiseen perheeseen vielä törmännyt, joilla siihen ei olisi varaa. On ihan eri asia puhua ettei ole varaa, kuin että asia niin on. Monella vaan tyyli että jos tilillä 300 euroa= ei oo yhtään rahaa.
Mieluummin olisin hirvittävän köyhä, työtön, veloissa ja saisin rakastaa montaa lasta, kuin varakas velaton ja sen yhden ainoan äiti.
Meillä on monta lasta ja joskus oltiin köyhiäkin, ruokaa kyllä aina oli.
Pitääkö rakkaudessakin ottaa tarkoin huomioon raha-asiat? Ilmeisesti.