~~~MAALISMAMMAT vko 11~~~

Nyt iskee loppuraskauden kamaluudet oikein ankarasti. Vesi valuu silmistä yöllä kylkeä kääntäessä kun jalkoväliin vihloo. Lapaluun vierestä on ollut jumissa jo viikon, niska-hartia on ollut pari päivää tosi kipeä ja tänä aamuna iski alaselkäkivut oikein kunnolla. Menkkamaista jomotusta siis, ja tuossa aamulla muksu pumkesi taas alaspäin niin että meinasi tulla pissat housuun, ja hetken päästä tuli kivulias supistuskin, siis kokonaista yksi! En usko vieläkään että nämä mitään tarkoittaisivat, muuta kuin sitä että kärvisteltävää on useampia viikkoja kun nyt jo kaikki vaivat on näin ikäviä.



Kukas siellä sektiossa tänään olikaan, semlis? Taitaa olla jo vaavi ulkona. Hieman kateellisena täällä, vaikka se sektio mulle onkin ihan kauhistus.



Maaria 38+4 noi päivät sentään lisääntyy koko ajan...

Semlishän on jo onnellisesti vauvautunut, Soikkeli se taitaa siellä heräämössä toipuilla!



Nyt jos saisi mennä tuonne vällyjen alle piiloon maailmaa ja karistaa kaikki kivut ensin siinä sängyn laidalla niin olisin aika onnellinen...

Juu, tuo entinen nickini ei enää oikein sovi tilanteeseen, joten olen vaihtanut. En ole tämän raskauden aikana pinoutunutkaan mihinkään erityispinoon. Enemmänkin allergiaosastolla kirjoittelen. Kuopus on ollut kovin erilainen kuin esikoinen, mutta yhteenvetona, että kaikki on nyt hyvin, allergioita on kaksi. :) Ja poika yhtä terve kuin vastasyntyneenä. <3

Pitääpä vierailla blogissasi. :)

Ja pitkää pinnaa viime metreille, olen kateudesta vihreä. :D Vaikka en tietenkää toivo vauvamme vielä syntyvän.



--äitiliini-- alias KJ25

Onnea Popliz perheineen prinsessasta!



Täällä omassa olotilassa ei mitään muutoksia..



Pirpana 37+6

Kaikki ihan hyvin, vauvan pää kiinnyttynyt jo jonkin aikaa ja tosi alhaalla; tästä syystä kovaa vihlontaa, joka ei ole niin mukavaa. Sf-mitta kasvaa kerta kerralta, nyt jo 37,5cm. Kaikki arvot ihan kohdillaan. Painoa koko raskausaikana tullut noin 7kg ettei mitään verrattuna esikoisen 18kg.

Olo on muuten tosi nuutunut, ei huvittais tehdä yhtään mitään vaikka koti näyttää siltä että pakko olis huvittaa... Ihan toista verrattuna ekoihin äitiyslomaviikkoihin, silloin sai aikaiseksi vaikka mitä. Esikoisen synttäritkin painaa päälle 21.3. en sitten tiedä juhlitaanko niitä miten ja koska, kaikki kyselee että koska on juhlat.... vaikee mennä sanoon ku tilanne on mikä on! Ideaalein tilanne olis että olisin vauvan kanssa jo kotona pääsiäiseksi, mutta mutta... jotain tarttis varmaan tapahtua ennenku näin käy!



Vimpuliina 39+2

Samat kamaluudet täälläkin jatkuu, vihlontaa, supistuksia ja muita kipuja. Vauva on ollut nyt vähän hiljaisempi vaikka kyllä ne tarvittavat liikkeet tulee. Mä en jaksais tätä oloani enää hetkeäkään, vaikka ei varmaan moni muukaan! Huomenna neuvola



Anabela 39+3

Olo on tosiaan aika tukala jo, ja mielikin on edelleen aika maassa, joten täälläkin on yksi vihainen valas... En jaksa edes tähän aloittaa sitä valitusvirttä, mikä mättää ja mihin sattuu, vihloo tai jomottaa =)



Onnea taas kaikille jo nyyttinsä saaneille!!! Viime viikolla en juurikaan pystynyt viestejä lukemaan, koska oli melkein koko viikon kova päänsärky enkä pystynyt päätettä tuijottamaan.



Viime viikon ketjussa taisi olla jotain puhetta vauvan laskeutumisesta ja kiinnittymisestä. Tänään kävin neuvolassa ja terkkari sanoi, että koska vauva ei ole laskeutunut (keikkuu vielä ihan ylhäällä), pitäisi mennä heti makuuasentoon, jos lapsivedet menee, jottei napanuora pääse luiskahtamaan väliin. Onko kukaan muu saanut tällaista ohjetta? Mulla on ollut kahdessa edellisessä raskaudessa sama homma (siis vauvat eivät laskeutuneet ennen kuin synnytyksessä), enkä silloin tuollaisia ohjeita saanut. Mietin vaan, et jos vedet menee vaikka kaupassa, niin ambulanssiko sitten pitäisi soittaa, samalla kun makoilee yksikseen kaupan lattialla? Eipä tee enää kauheesti mieli yksin liikkua missään.... Ensi perjantaina vielä suunnittelin lähteväni Itikseen shoppailemaan, kun palkka tulee =o)



Supistelujakin on ollut mukavasti, mutta viimeistään yöllä aina laantuvat. Perjantai-iltana ajattelin, et jos nyt tulis lähtö, mutta ei.... En tiedä kauan näistä supistuksista saa kärsiä, kivulaita ovat, mutta mitään ei tapahdu ja vauva keikkuu taas kylkikaarien alla. Epätoivo iskee....



Pirteätä (heh) alkuviikkoa kaikille! Tämä viideltä taas herännyt valas lähtee nyt päikkäreille!



t. maalis08

rv 38+4

Maanantaita vaan kaikille. Täälläkin jo kovasti odotellaan vaavin syntymää ja alunperin olin miettinyt just tätä 10.3, mutta eipä tainnut olla hyvä päivä vauvalle?! :(



Olo muuten onneksi hyvä ja muuta, mutta ei vaan tosiaan enää malttais oottaa, ku tässä jo niin kauan jo aluksi pelännyt ja nyt ootellut, että vauva syntyis. Meinaa tekemisetkin jo loppua kesken.. ja tänäänkin ollaan kolmea ässää kokeiltu, tosin illalla vasta saunomaan... ;) kyllhän tuo yks ässä ainakin saa alaselän hieman kipeeksi ja supisteluissa tuntuu vielä enemmän, mutta ei taida liittyä synnytykseen mitenkään..



onkohan kukaan tänään synnyttämässä?! suppareita vaan kaikille! :)



Aurelia rv38+4

Taitaa tosiaan kaikilla olla mitta jo varsin täynnä tätä odottamista. Eikä tuo ilmakaan tosiaan mieltä piristä, liukasta ja märkää kun on.



Itsellä on kaikki merkit lähestyvästä synnytyksestä taas hävinneet. Ja tuo vähäliikkeinen vauva aiheuttaa niitä harmaita hiuksia. Mikään mehun juominen tai töniminen ei auta, jos tuolla vatsassa nukutaan. Kai minulla on sitten hyvin nukkuva vauvakin, kun niin pitkiä pätkiä tuolla masussa nukkuu.



Kaikki vinkit turvotuksen vähentämiseen huolitaan. Juonut olen, levännyt ja koettanut vähentää suolaisen syömistä. Teetäkin juon, jotta saisi nesteet liikkeelle. Ananasta en viitsi alkaa kovasti syömään, ettei tule sitä sokeria niin hirvittävästi. Joten jos jollain on näiden ohjeiden lisäksi toimivia ideoita, niin otan vastaan.



Jatkan naama pitkänä maanantain etenemisen odottelua...



Aatuska 39+3

Ei enää jaksa odottaa... Masentaa jotenkin, kun ei ole minkäänlaisia tuntemuksia, että vauva olisi lähipäivinä syntymässä. Eipä tässä kovin pirteällä mielellä olla. Onneksi tänään neuvolassa kaikki oli edelleenkin kunnossa ja vaavi siellä jumppaili kovasti. Odottelua...



Kipsu rv40+4

Minullakin tosi paljon turvotusta. Kaikkeni olen tehnyt: välttänyt suolaista, syönyt ananasta ja juonut paljon vettä... Mikään ei auta. Neuvolassa sanottiin, että kaikilla eivät nämäkään temput auta. Eli me varmaan kuulutaan siihen porukkaan, jotka saa vain turvotuksesta kärsiä....



Yritetään jaksaa kaikki odottelua....=)



Kipsu rv40+4

Onko joku teistä jo kokeillut vyöhykepisteitä käynnistykseen:

http://us.geocities.com/odotus/vinkit/vyohyke.html

jotkut kun sanovat, että se tepsii ;D?

Itse en vielä halua kokeilla, vähän myöhemmillä viikoilla sitten..



Aatuska: juotko ihan nesteenpoistoteetä? Tuli mieleen siitä ananaksesta, että ostin vasta kivaa ananas-rooibos-teetä, siitä ei ainakaan pitäisi tulla lisäsokereita, jos haluat kokeilla. Hmm, onhan tuota itsellänikin turvotusta sormissa, ei taivu aamuisin enää niin hyvin.. Pitänee litkiä itsekin vaikka sitä ananasteetä!



palaillaan,

_tuikku_ ja poika rv 37+6

ja laitetaanpas kertomusta tulemaan, pitkä tarina tulikin...



Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kolmelta heräsin suppareihin, jotka tulivat noin 10 minuutin välein. Eivät olleet erityisen kivuliaita, mutta aivan erilaisia kuin aikaisemmat harjoitussupparit. Yritin vielä nukkua, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Kuuden aikoihin vessassa tuntui, että lorahti jotain muutakin kuin pissaa. Seitsemän aikaan herätin miehen ja menin suihkuun ja taas lorahti. Soitin synnärille ja lähdettiin omalla autolla sinne näyttäytymään. Sairaalassa todettiin väärä hälytys, kalvot olivat ehjät ja tikkukoe negatiivinen, supistuksetkin alkoivat heiketä. Olin 2 cm auki ja saatiin valita, jäädäänkö jo sairaalaan, mutta päätettiin lähteä kotiin. Kotona supistukset taas napakoituivat ja tihenivät, väli kuitenkin vaihteli kymmenestä minuutista viiteentoista. Syötiin ja katseltiin telkkaria ja minä hiippailin supistuksen tullessa ympäri kämppää. Yhden aikaan päivällä supistukset alkoivat jo olla selvästi kivuliaita ja tulivat säännöllisesti 7 minuutin välein. Istuskelin jumppapallon päällä ja kävin pitkässä suihkussa. Kolmen aikaan alkoi tuntua, etten enää pysty olemaan kotona, ja lähdettiin takaisin sairaalaan. Olin 4 cm auki ja päästiin heti synnytyssaliin. Sain illallista ja lämpöpussin selälle, istuskelin keinutuolissa. Sitten päätin kokeille ammetta, jossa nautiskelin melkein tunnin. Supistukset muuttuivat taas kivuliaammiksi ja palasin saliin ja sain ilokaasua, jota keinutuolissa hengittelin. Muita asentoja ei tehnyt mieli kokeilla. Ilokaasu auttoi hyvin, mutta hengitteleminen piti lopettaa tietyssä vaiheessa supistusta, muuten alkoi tulla huono olo. Seitsemän aikoihin alkoi tuntua, etten enää kestä, ja pyysin epiduraalin. Menin sänkyyn ja minut valmisteltiin puudutusta varten, mutta anestesialääkäri pääsikin paikalle vasta tunnin kuluttua. Tässä vaiheessa olin 5 cm auki. Se oli aika tiukka tunti, kiemurtelin sängyllä, päästelin ääniä ja hengittelin ilokaasua. Mies taisi tässä vaiheessa vähän säikähtää, kun olin näyttänyt aika kivuliaalta. Epiduraali auttoi ja sain vähän torkuttuakin. Yövuoron kätilö tuli töihin kymmenen aikoihin ja teki tutkimuksen, olin 6 cm auki, ja päätettiin aloittaa oksitosiinin tilannetta vauhdittamaan. Yhdentoista aikoihin tuli ponnistamisen tarve ja olinkin 10 cm auki. Sain alkaa ponnistelemaan passiivisesti omien tuntemusten mukaan. Kahdentoista jälkeen ryhdyttiin tositoimiin, mutta supistukset olivat lyhyitä. Puolen tunnin ponnistamisen jälkeen kutsuttiin toinen kätilö ja synnytyslääkäri paikalle katsomaan tilannetta, koska ponnistusvaihe ei edennyt normaaliin tahtiin ja vauvan sydänäänet laskivat aina ponnistuksen jälkeen, syyksi selvisi, että vauvalla oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri. Henkilökunta päätyi auttamaan imukupilla, tehtiin pieni eppari, ja yhdeltä poika syntyi hyvävointisena. Sain pojan heti vatsalle ja istukka syntyi nopeasti täydellisenä. Pojan kanssa katseltiin toisiamme ja isä otti pojasta kuvia, kun minua ommeltiin. Sen jälkeen kokeiltiin imemistä, mikä ei kuitenkaan vielä onnistunut. Kohtu supistui hyvin ja pääsin suihkuun, isä ja kätilö sillä aikaa mittailivat ja kylvettivät pojan. Saatiin ruokaa ja kolmen aikaan lähdimme pojan kanssa vierihoito-osastolle (ottivat pojan kyllä aamuyöksi hoitoon) ja isä lähti kotiin nukkumaan.



Itselle jäi positiivinen kokemus synnytyksestä, kipu oli siedettävissä ja kivunlievitys onnistui hyvin. Henkilökunta oli todella ihanaa. Siinä vaiheessa säikähdin, kun lääkäri haettiin paikalle ja tajusin, että kaikki ei ole kunnossa. Kätilö kyseli, jäikö minulle traumoja ja haluanko jutella lääkärin kanssa, mutta jälkeenpäin olin vain onnellinen, kun saimme pojan terveenä ulos.



jälkisupparit lähettelin teille ja toivotaan kovasti vauvoja tämän viikon pinoon



mama ja justus viikon

Uskaltauduin ilmoittautua vasta tänään mukaan, vaikka olenkin jo pitkän aikaa seuraillut jutustelujanne. Tämä loppuaika on niin rasittavaa, että on kivaa vaihtaa kuulumisia muiden maalismammojen kanssa.



Odottelen siis neljättä lasta, neljättä poikaa... Vanhemmat ovat 8,6 ja 4 vuotta. Tämän neljännen LA olisi tasan kahden viikon kuluttua. Minulla ovat raskaudet yleensä mennet reilusti yli, joten vasta pääsiäisen jälkeen voisin odottaa jotain tapahtuvan...



No, tavallaan tämä odottelu alkaa jo masentaa ja kaikki mahdolliset raskausvaivat rasittaa... Toisaalta tiedän, että kyllä se vauva sieltä joskus ulos tulee! Täytyy vain yrittää iloita tulevasta keväästä ja auringosta ja yrittää olla energisellä ja positiivisella päällä. Pääsiäinen on ensi viikolla ja koko perheellä on kokonaista 4 vapaapäivää, ihanaa! Täytyy silloin nukkua pitkään ja laitaa hyvää ruokaa.



Minulla on raskaus mennyt ihan hyvin, lukuun ottamatta selkäsärkyjä, loppuajan kivuliaita supistuksia ja väsymystä. Tämä neljännen odottaminen on kyllä kymmenen kertaa raskaampaa kuin sen ensimmäisen. Ikääkin on jo 8 vuotta enemmän. En osaa kuvitellakaan millaista olisi odottaa viidettä...



No mutta täytyy tästä lähteä lasten välipalan laittoon. Supistusrikasta iltaa supistuksia halajaville!



T. tripptrapptrull

tänäänhän olisi se kuuluisa " eräpäivä" mutta eipä ole jannulla kiire tulla ei... Ja minä kun olen mulle tänne ja heti tyyppi niin kyllä tämä koettelee kärsivällisyyttä ihan tosissaan :o/ kävin tuossa vähän kävelyllä ja kahvilassa juhlistamassa eräpäivää mutta enpä mainittavia supisteluja saanut. Ainoa mitä sain aikaiseksi on että kaikki vaivat ilmaantui taas paikalle :o( nivuskipu,häntäluuhun sattuu,mahaa kivistää.... huoh!

Parempia vointeja kaikille!!



Niiloakseli rv 40+0 jihuu ja plääh.................

Terve!



Onnea kaikille nyyttinsä saaneille! Perässä tulemme..jossain vaihees!



Miten tää olo voi olla näin masentava ja kurja? Käytiin ulkona tytön kans ja muuta en jaksanut kuin istua tuolin päällä ja katsella kun hän leikki kuravedessä... jotenki hän kuitenki ymmärtää. Välillä kysyy supistaako sinua äiti? Tuntuu jotenki hassulta,että niin pieni voi kysyä sellaista.



Taas vihloo kovasti,ai,ai!!

Sais nyt jo tulla! Laitoin sänkyymme suojan siltä varalta että vedet menee taas yöllä.

Ei tää loppuaika kyllä herkkua ole!!! Piiiitkiä päiviä!



nyt täytyy antaa jotain pientä palasta tuolle tytölle ja syödä itsekin.



-mutsi80- 39+3

Ei supistuksen supistusta eikä muutenkaan merkkejä mistään. Samalla tavalla menneet nuo muutkin raskaudet. Vauva potkii eikä sillä taida olla mitään kiirettä ulos. Tänäänkin oikein reippaasti tullut käveltyä ulkona mutta ei mitään. Eipä tässä ole kiirettä kun ei ole pahoja kipuja jne.. niin paljoa ettei jaksaisi vielä vauvaa masussa kantaa.



M@m@ 37+5

Jouduin käymään tänään ylimääräsellä neuvolakäynnillä, neiti kun ei oikeen tahdo vieläkään liikkua vaikka kuume ja muu on jo ohi. Kattoivat sit verenpaineen, sitä kun mulla edellisen raskauden takia seurataan ja kohollahan se vähän oli. Keskiviikkona uus aika ja siihen asti täydellinen vuodelepo. Hirveen kiva edes yrittää kolmen koiran ja vuoden ikäsen lapsen kanssa.....

Vauva on kuulemma tosi alhaalla, ei meinannut terkka saada edes tuntumaa päästä. Ja tunteehan sen kyllä itekin, että alhaalla on. Torstaina ei vielä ollut näin alhaalla. Jotenkin tuntuu, että kun on näin tyttö jo tipahtanut alas niin on ihan hankala käydä pissalla. Tuntuu, että vauva painaa jotenkin niin paljon, että hyvä jos vähän saa pinnistettyä ulos, vaikka kamala hätä oliskin. Vessassakin oon joutunu nyt parina yönä juoksemaan jopa 5-7 kertaa, normaalisti kun on pari kertaa riittäny. Yritä siinä sit hitto vie nukkua! Aina kun uneen pääsee ni joutuuki jo lähtemään takasin. Jokohan enteilis synnytystä? Vai onko muillakin vauvat tosi alhaalla? Tai siis onko ollut esim aikasemmissa raskauksissa tosi alhaalla ja silti kestänyt monta viikkoa ennen ku syntyy?

Tänä aamuna jopa supisteli KERRAN. Yks ainut supistus tuli, arvatkaa olinko jo riemuissani. Enempää ei vaan näkyny eikä kuulunu.

Nyt on ilmennyt uusi vaivakin. Tai on tätä jo aikasemminki välillä ollut, nyt on vaan kivusta tullut tosi sietämätöntä. Jos esim pienen matkan kävelee ja sit istuu alas ni selässä rupee " tykyttämään" . Tuntuu ihan päässä asti. Mistähän johtuis/mitähän se oikeen on?



Mutta nyt ei muuta, istuminen sattuu liikaa.





Henna, Joel ja Ninni 39+4

..henna.. mulla sama ongelma tuon pissalla käynnin kanssa. Vauva painaa ilmeisesti virtsaputkea joten sen asennon löytäminen missä pissan saa tulemaan on aina arpa peliä :o/ mulla auttaa kun käännän vähän lantiota.



Itse valvoin supistusten takia neljään asti, aina 15 min välein heräsin kun mahaa kiristi ja kuristi. Mutta nyt ei sitten mitään taaskaan.

Ajattelin lähteä hiukan kävelylle jotta saisin piristettyä itseäni.



Nyt kävelylle ulos vaikka ilma ei ole kyllä mistään kotoisin ja liukastakin näyttää olevan...



Niiloakseli rv 40+1

Olo on loistava, niin hyvä kun se näissä oloissa olla voi. Takana hyvinnukuttu yö, vessassa en käynyt ollenkaan ja kylkeäkin taisin kääntää vain pari kertaa, jiihuu. Eilisaamuinen alaselkäkipu meni kovan supistuksen myötä ohi, ja iltaa kohti olo koheni. Pienen kävelylenkin jälkeen hävisi liitoskivutkin melkein kokonaan. Oli varmaan hyvä, että oli tuo kaksivuotias kävellen mukana, sillä on sopiva tahti meikäläiselle.



Henna kyseli laskeutumisesta. Mulla laskeutui tämä vasta viikko sitten, eikä vieläkään ole kovin alhaalla. Mutta kakkonen roikkui (oikeasti maha suorastaan roikkui) tosi matalalla, ja pitkään... Joten valitettavasti mun mielestä siitäkään ei voi päätellä mitään muuta kuin että ehkä kuukauden sisällä tulee (se nyt alkaa olla toivottavaa kaikilla :). Tuosta sinun selkäsärystä ei ole kokemusta, mutta kuulostaa siltä, että johonkin hermoon painaa. Mulla on alkanut nyt säteileen nivusista tuonne reittä pitkin (olikohan Niiloakselilla sama homma) sellaisia ihme " sähköiskuja" , että meinaa jalka mennä alta.



Lumet sulaa rytinällä, mutta jotenkin sekään ei enää haittaa kun ollaan kuitenkin jo maaliskuussa. Aina parempi kuitenkin kun jäisi nuo kurakelit mahdollisimman lyhyeksi, ei jaksaisi koko ajan olla pesemässä muksujen vaatteita.



Yhtä hyvää oloa toivottelen kaikille muillekin!



Maaria 38+5