Kiistelyä syntyvän lapsen sukunimestä - kuinka te ratkaisitte asian?

On sitä paitsi monta kirjailijaa, jotka eivät muutenkaan käytä virallista nimeään, esim Leena Lander on oikeasti Leena Silander. Ei kirjoihin tarvitse laittaa oikeaa nimeä kanteen :-)

avioituessaan säilyy oma nimi on joko se, että sen miehen nimi on aivan kaamea tai se, että nainen työskentelee kulttuurialalla ja nimi on ikäänkuin tavaramerkki. Onhan se selvää että jos vaikka kirjailija on kuudennen kirjansa jälkeen saavuttanut sellaisen aseman, että jotkut ostaa kirjan jo nimen perusteella, niin pitäisi muuttaa nimeä. Muuten en ymmärrä. Se on sellaista erikoisuuden tavoittelua. "Me ollaan näin edistyksellisiä ja en ole missään nimessä tavis..."

mutta pidin itsestään selvänä että otan mieheni nimen. Olen siinä asiassa täysin perinteitä vaaliva.

Jos mennään naimisiin, niin ollaan sitten kaikki saman nimisiä. Meillä ollaan. Myös se lapsi, joka ei ole "oikeasti" mieheni biologinen lapsi

Eli voisiko joku selittää lyhyesti faktat&lain tässä asiassa?

Miten nimenanto eroaa jos nainen on:

a) avoliitossa

b) avioliitossa.

Mikä on nimenannossa viimeinen sana, kun ollaan avioliitossa ja nainen haluaa oman sukunimensä? Siis joku laki on olemassa, että lapsi saa automaattisesti äitinsä nimen?

Kiitos;)

Yleensä jos ollaan naimisissa, niin automatio on, että lapsi saa ISÄN sukunimen

Meillä oli jo suuri haloo siitä, että halusin yhdistelmä nimen.

Tuntui, että kaikilla oli asiasta vankka mielipide vaikka asia oli kaiketi minun.

Jopa isäni ja veljeni olivat sitä mieltä, että tottakai otat miehesi nimen.



En todellakaan olisi jaksanut toista tappelua siitä, jos olisin halunnut lapsillemme oman sukunimeni. Siinä olisi varmaan istuttu oikeudessa : )

"en koe olevani miehen sukua..." apua!



Kyllä mä ainakin naimisiin mennessäni perustin PERHEEN joka on MUN perhe, ja on aivan PÄIVÄNSELVÄÄ, että PERHEESSÄ sukunimi on yhteinen.



Ja se, että halusin ottaa miehen nimen, tarkoitti mulle sitä, että ME kuulutaan ikuisesti yhteen, me ollaan yhtä. Miten mä voisin olla rouva Virtanen jos mieheni on Lahtinen (ja meillä ei tosiaan olla noin tylsän nimisiä, en tyttönimeltäni enkä nykyiseltä) ???? HALOO????



Mä en tajua tätä nykyajan naisestelua. Kaikki pitää olla niin vitun omaa - nimikin. Olisitte miettineet näitäkin asioita sillon joskus jo naimisiin mennessänne, näkee että sitä ei ole mietitty yhtään mitään - menty vaan ja päätetty olla niin jumalattoman ittepäisiä loppuun asti.

Eli voisiko joku selittää lyhyesti faktat&lain tässä asiassa?

Miten nimenanto eroaa jos nainen on:

a) avoliitossa

b) avioliitossa.

Mikä on nimenannossa viimeinen sana, kun ollaan avioliitossa ja nainen haluaa oman sukunimensä? Siis joku laki on olemassa, että lapsi saa automaattisesti äitinsä nimen?

Kiitos;)

Yleensä jos ollaan naimisissa, niin automatio on, että lapsi saa ISÄN sukunimen

eli ei oikein voi puhua vanhainaikaisuudesta tässä kohdin. Vanhempaa perua on tosiaan nimen ja talon yhteys (erityisesti Länsi-Suomessa), ei nimen ja isän.

pitaako nainen oman nimensa/ottaa miehen nimen vai yhdysnimen kun naimisiin mennaan.

olen kuitenkin sen verran vanhanaikainen etta jos naimisissa ollaan niin lapsille "kuuluu" laittaa isan nimi, muuten tulee todellakin ensimmaisena mieleen etta no millainen uusperhekuvio tassa perheessa mahdollisesti on.

ei uusperheissa sinallaan mitaan vikaa mutta nykyaan erotaan niin hemmetin helposti ja sitten on mun ja sun ja yhteiset lapset ja plaat plaat plaat.

Meillä tosin ei ollut kiistaa, koska sovimme heti aluksi, että lapsen sukunimi arvotaan. Tehtiin siitä vielä aika hauska tilaisuus, paikalla oli tulevat kummit "todistamassa" ja me syötiin sitten kakkua, kun arvontatulos (minun nimeni) selvisi.

Lapset saavat isänsä nimen, koska en ymmärrä miksi "tapella" niin turhanpäiväisestä asiasta...!



Vaikka pidän itseäni feministinä, niin tämä asia ei koskaan ole ollut minulle mikään "juttu". Päinvastoin tunnen sääliä miehiä kohtaan, joilta tunnutaan vietävän kaikki "oikeudet" pois...!



Sen myönnän, että jos miehen nimi olisi joku Nänni, Sikiö, Sikala tmv. niin olisin varmasti sitä mieltä että lapseni saisi minun nimeni;) Mutta ihan normi nimi jos kyseessä, mitä väliä?



Itselläni on harvinainen nimi, mutta ymmärrän miehen halun pitää omansa ja että hän haluaa lastensa olevan omalla nimellään.

Nainen joka haluaa välttämättä pitää oman nimensä on jotenkin omituinen. Ihastunut omaan sukunimeensä ja haluaisi itse asiassa mennä naimisiin isänsä kanssa.

Heh, voiko joku analysoida minutkin? :D Pidin kyllä naimisiin mennessä oman sukunimeni, kun en malttanut luopua omastani. Mutta kyseinen sukunimi on kyllä äitini tyttönimi eikä isäni perua. Halusikohan sitten mieheni oikeasti naimisiin äitini kanssa, kun otti mun nimen käyttöön...

Olin aiemmin päättänyt, että oma nimeni jatkuu (en mm. suostu vaihtamaan omaani), koska on niin "perisuomalainen" - niin kyllä miehen nimi sitten kuitenkin lapselle tuli. Hän kun oli ainoa laatuaan Suomessa, maailmassakin tiettävästi n 5 kpl samaa nimeä.

Eli voisiko joku selittää lyhyesti faktat&lain tässä asiassa?

Miten nimenanto eroaa jos nainen on:

a) avoliitossa

b) avioliitossa.

Mikä on nimenannossa viimeinen sana, kun ollaan avioliitossa ja nainen haluaa oman sukunimensä? Siis joku laki on olemassa, että lapsi saa automaattisesti äitinsä nimen?

Kiitos;)

Jos muuta ei ilmoiteta, lapsi saa AINA äidin nimen. Olipa äidin suhteen laatu sitten mikä hyvänsä, avoliitto, avioliitto, rekisteröity parisuhde, irtosuhde tai vaikka suhdeviivotin.