Kiistelyä syntyvän lapsen sukunimestä - kuinka te ratkaisitte asian?
Kommentit (73)
Ehkei tuo kuitenkaan toimi teidän tapauksessanne. Voisiko mies suostua sellaiseen kompromissiin, että lapsi saisi sinun sukunimesi, mutta toisena tai kolmantena etunimenä oisi XX:ntytär /XX:npoika, jolloin miehen ei tarviis selitetllä, että kyllä nämä minun lapsia on.
Eli molemmat joustivat ja saivat omaqn mielipiteensä kuuluviin
Kummasta haluaisit itse mieluummin päättää. Etu- vai sukunimestä?
jolloin miehen ei tarviis selitetllä, että kyllä nämä minun lapsia on.
Lapsillamme on aviomieheni sukunimi, koska se sopi mielestämme paremmin esikoisen etunimeen. Kuinka epävarma ja vajaa ihminen voi olla, että luulee joutuvansa jollekin selittämään, että joo on ne mun lapsia vaikka sukunimi on eri. Huhhuh. Meidän perheessä jokaisella on juuri se nimi, jonka on syntymässään saanut. Simppeliä.
eli arpomistahan sekin on ...
Ja muille lapsille täytyy tietty antaa sama nimi.
Tuli muuten poika
Yleensäkään en voi ymmärtää, miksi eri perheenjäsenillä pitäisi olla eri nimet... Tai siis nykyisin, kun on paljon uusioperheitä yms., niin minä kyllä pidän siitä, että meillä kaikilla on samat sukunimet. Ei tarvitse kenekään lähteä arvailemaan, että onko nämä meidän lapset minun ja mieheni yhteisiä....
Yleensäkään en voi ymmärtää, miksi eri perheenjäsenillä pitäisi olla eri nimet... Tai siis nykyisin, kun on paljon uusioperheitä yms., niin minä kyllä pidän siitä, että meillä kaikilla on samat sukunimet. Ei tarvitse kenekään lähteä arvailemaan, että onko nämä meidän lapset minun ja mieheni yhteisiä....
Mies olisi halunnut joko oman nimensä tai kaksiosaisen, mutta yhdistettynä meidän sukunimistä tulisi naurettavan pitkä ja typerän kuuloinen, joten se idea hylättiin. Minun sukuni puolella ei ole yhtään minusta seuraavan sukupolven lasta minun sukunimelläni, mieheni puolella on, joten käytin sitä syynä. Mies lopulta taipui, hän sai päättää lapselle toisen nimen hänen sukunsa puolelta.
Olen ehkä joidenkin mielestä itsekäs, mutta minä halusin tämän lapsen ja kannoin sitä, synnytin ja nyt hoidan kotona kun mies on 13h töissä per päivä eikä viikonloppuisin osallistu paljoa lapsenhoitoon. Sukunimeni oli oikeutettu.
Ja muuten lapsi saa syntyessään ensisijaisesti äidin sukunimen, kukaan ei saa syntyessään isän sukunimeä.
juuri miehesi tulisi luopua kannastaan. Tärkeä tämä nimiasia on näköjään hänellekin. Vaikka miehesi nimi olisikin foneettisesti kamala niin hyvinhän on miehesikin sillä pärjännyt jos haluaa sen vielä jälkikasvulleen antaa.
Herkästi tulee kyllä mielikuva, ettei lapsi ole miehen jos lapsilla äitinsä sukunimi.
Tiedättekö kumpi tulossa? Jos ette, niin sopikaa vaikka, että jos tulee tyttö sinä saat päättää sukunimen ja jos poika niin mies saa sen tehdä.
vanhempien sukunimistä.
Tuo on ihan hassua, että annetaan 3. etunimi miehen mukaan (Akuntytär tms), ihan kuin kukaan lapsen isää mahdollisesti ihmettelevä tietäisi kolmatta etunimeä... :-)
sama tilanne.
eli mulla suht harvinainen sukunimi, miehen sukunimi todella monella. miehen sukunimi vielä aika junttikin :)
MUTTA minä halusin lapselle isänsä sukunimen noista asioista riippumatta. oon ehkä hieman vanhanaikainen koska mulle oli itsestäänselvyys että isällä on oikeus antaa nimensä lapselle. ja siis tarkoitan että meidän perheen kohdalla ajattelen näin. tottakai ymmärrän että nykyään on tosi yleistä toimia toisin eikä se oo mulle mikään ongelma :)
minä ajttelen niin että kuitenki äidin ja lapsen välillä on aina jotain sellaista mitä isä ei voi koskaan saavuttaa. sellainen ainutlaatuinen side. siksi ajattelen tämän nimiasian olevan isänoikeus.
pakko kai vedota lakiin jos ette pääse sopuun.
että lapsen tulisi saada isän sukunimi jos tiedetään kuka isä on. Jos lapsella on äidin sukunimi niin ensimmäisenä kyllä ajattelen että lapsi on äpärä ja että isäehdokkaita on saattanut olla usemapia.
että lapsen tulisi saada isän sukunimi jos tiedetään kuka isä on. Jos lapsella on äidin sukunimi niin ensimmäisenä kyllä ajattelen että lapsi on äpärä ja että isäehdokkaita on saattanut olla usemapia.
Asiasta ei syntynyt riitaa. Jotenkin kai ajattelin, että isä saakoon isyytensä vahvistukseksi lapsille oman sukunimensä. Molemmilla tavalliset suomalaiset nen-päätteiset nimet, joten sekään ei vaikuttanut.
"Jotenkin tulee sellainen mieleen
että lapsen tulisi saada isän sukunimi jos tiedetään kuka isä on. Jos lapsella on äidin sukunimi niin ensimmäisenä kyllä ajattelen että lapsi on äpärä ja että isäehdokkaita on saattanut olla usemapia."
Pojallani on minun sukunimeni, emme ole mieheni kanssa naimisissa ja hän todellakin on lapsen isä! Mitä hittoa se muille kuuluu mikä sukunimi sille lapselle tulee! Yhtälailla on äidin oikeus saada oma sukunimi lapselleen!
Useimmin se on äiti. Siis äidin sukunimi on käytännöllisempi.
eli arpomistahan sekin on ...
Ja muille lapsille täytyy tietty antaa sama nimi.
Tuli muuten poika
Toisin päinä vain, mutta lopputulos oli sama eli isän nimi lapsille. Vähän harmittaa, koska oma nimeni on tosiaan harvinainen, mutta voivathan lapset aikuisena vaihtaa nimensä jos haluavat.
että omat vanhempani eivät ole naimisissa ja meillä lapsilla on isän sukunimi. Isä on meillä aina kaikesta päättänyt ja polkenut äitiä maahan. Kai se on kasvattanut sellaisen asenteen että kukaan mies ei minua määrää ja siksi lapsella minun sukunimi. Kuulostaa todella oudolta, tiedän, mutta näin olen asioita jälkikäteen miettinyt.
Ja nyt tästä syntyvä kyllä tasan tarkkaan tulee minun nimelle. Perustelu: vauva saa automaattisesti minun sukunimen, pitäisi olla painavammat syyt lähteä vaihtamaan jo annettua nimeä.
Ja lisäksi olen katkera, kun lapsen isä ei sitten halunnutkaan naimisiin.
Pidin naimisiin mennessä oman sukunimeni. Nyt meille on tulossa esikoinen emmekä pääse sopimukseen lapsen sukunimestä.
Mun sukunimi on harvinainen (alle 30 ihmistä), miehen sukunimellä on noin 300 ihmistä. Miehen sukunimi on mielestäni foneettisesti epämiellyttävä, omani on aika tavallisen oloinen yhdistelmänimi (esim. Ala-Mäkelä, mutta ei ole tuo).
Lain mukaan lapsi saa äitinsä sukunimen automaattisesti. Mun mielestä olisi kuitenkin aika masentavaa joutua turvautua lakiin, jollei me muuten sovintoon päästä. Mä en vain halua lapselleni rumaa sukunimeä. Ja haluan, että lapsi on minun nimelläni.
Kuinka te olette päässeet asiasta sopimukseen?