Miksi hitossa jotkut vanhemmat eivät voi opettaa lapsilleen, miten elukoita käsitellään??!! Ov

Kuvitteletko parantavasi meidän elämänlaatua jos heräämme 5:15, puen lapsen kurakamppeisiin ja raahaan sen ulos säässä kuin säässä.



Illalla haen lapsen tarhasta kello 17:00. Lapsi on yleensä siinä vaiheessa vihainen ja nälkäinen. Ja eikun koiran kanssa ulos. Ei mitään harrastuksia, kaverikyläilyä tms.



Ennen nukkumaanmenoa taas puen lapsen kolmatta kertaa ulos ja revin väsyneen 3-vuotiaan lenkille. Koira ei saa tarpeeksi liikuntaa, lapsi ihan liikaa.



Entäs jos me sairastumme. Lapsella kuumetta ja eikun haalareihin ja räntäsateeseen? Entä jos minä sairastun? Kuka sitten vie koiran ulos? Entä jos haluamme matkustaa tai lähteä viikonlopuksi pois?



Töiden jälkeen haluan olla lapseni kanssa, kun lapsi nukkuu teen kotitöitä. Jos meillä olisi koira seisoisimme joka ilta ulkona, kotityöt jäisi tekemättä ja kuraa olisi koti täysi.



Hui hai, kuinka vähän voisikaan y.o. elämä kiinnostaa. Kissalla pitää olla piiloja, kun tulee riehuvia lapsivieraita. Nyt sille ei ole.

antavat kissan olla rauhassa? Tai hanki sellainen raapimispuu, jossa on korkealla kissalle oleskelutaso, mihin lapset ei yllä. Itsekään en hankkisi koiraa, juuri noista ym. syistä (vaikka rakastankin kaikkia eläimiä, olen vaan nykyään niin mukavuudenhaluinen), mutta 3 kissaa meillä on, enkä kyllä vapaaehtoisesti heistä ikinä luopuisi! Juuri oli muuten tehty tutkimuskin, että kissanomistajilla on 40% vähemmän sydänkohtauksia kuin niillä joilla ei ole kissaa....

niitä ihmisiä kohtaan, jotka toimivat eri tavoin kuin sinä.



Me reissaamme jonkin verran sukulaisissa ja muutenkin ympäri suomen, liikumme ja harrastamme paljon, työpäivät+hoitopäivät eläimelle aivan liian pitkiä, eikä ole varaa jäädä koiria kotiin hoitamaan. Siinä muutama syy eläimettömään elämään, joka taas on ehkä toisella tapaa rikasta.



Silti ei meidän lapset tee muiden eläimille pahaa. Tosin pelkäävät jonkin verran päälle hyppiviä koiria, mikä rajoittaa peräti kolmessa perheessä kyläilyä.

mekin reissataan tosi paljon, mutta sitten kisut vaan hoitoon. Nykyään on kaiken maailman hoitoloita olemassa, eli ei ole mikään ongelma. 21

Kun kurssilla oli kämppis, joka kertoi vuolaasti koiristaan kaiket yöt ja vasta lähtöpäivänä muisti mainita, että on meillä kotona kolmevuotias lapsikin.



Tai kun yhdellä tietyllä porukalla, jossa minä olen ainoa koiraton, tapaamme, vastaukset mitä teille kuuluu -kysymykseeni vaihtelee koirien kynsinauhatulehduksesta, karvanlähtöajasta lähtien kaikkeen mahdolliseen koiriin liittyvään, mutta ihmisille ei koskaan kuulu mitään.

kävi käteeni käsiksi. Käsi leikattiin kolmesti sen jälkeen, koska lihaksia oli vaurioitunut. Ei tulisi mieleenkään kävellä lasten kanssa ovesta sisään kotiin, jossa on koira vapaana.



Vihaan kun sitä ei tunnuta ymmärtävän ja aina selitellään, että tää on kiltti ja tottunut lapsiin ja anna nyt lapsi paijaa.



Kunnioittakaa koiraperheet koiria syystä pelkääviä ihmisiä. En luota yhteenkään rakkiin, ja olkoot se minun oikeuteni.

Miten voisin opettaa lapseni kohtaamaan sellaisen, kun en edes tiedä mikä se on?

Niin, olisi kiva jos vanhemmat opettaisivat edes vähän miten koiria kohdellaan ja mikä on soveliasta ja mikä ei.



Meillä on useita koiria jotka on meille perheen jäseniä, en piilota niitä yhtään mihinkään vieraiden takia. Joskus kyllä ihan pakko laittaa portin toiselle puolelle että saavat olla rauhassa. Mikä näistä on liian vaikeaa ymmärtää:

Koiralla EI saa ratsastaa (vaikka joku muu olisi antanut?!?)

Koiraa ei saa lyödä, repiä ja roikkua siinä.

Koiran makuupaikalle ei ole mitään asiaa kuten myöskään vesikupille ja ruokakupille.

Koirat ei ole lapsen vahtia, jätät lapsesi koirien kanssa ulos " leikkimään" omalla vastuullasi.

Koira uskoo puhetta. Kyllä se seuraa sinua jos juokset ja huudat samalla sen nimeä.

Koiran ei tarvitse sietää sitä että ventovieras tulee sen makuupaikalle härnäämään sitä, kyllä, se saattaa varoittaa sinua siitä matalalla murinalla. Eikä sitä että yrität viedä luun sen suusta.



Näitä ongelmia ei ole koskaan jos vieraana on perhe joilla omiakin lemmikkejä. Pahimpia on lapset 4-10 vuotta eli pitäisi jo osata puhetta ymmärtää.

makaatte vaan sängyllä ja visioitte lasten kanssa kääpiöluppien paijaamista. Joku pyöreä ja pörröinen se varmaan on. Se tykännee paijauksesta ja rapsutuksista?

vika on lapsessa, koska kyseessä on teidän perheenjäsenet.



Asuimme afrikassa vuosia. Siellä oli mahdotonta ymmärtää, että maailmassa on jumaloituja ja rakastettuja kotikoiria, joita hemmotellaan ja joilla ei ole mitään funktiota. Olen ihan samaa mieltä heidän kanssa. Ihmiset ensin, koirat on palvelijoita.



Koira pääsee parhaimmillaan 3-vuotiaan tasolle, mutta se on vaistoeläin, eikä mikään älykkö.

Mitäs hyötyä siitä olikaan?



- se joka sitä jossain vaiheessa keskustelua kyseli

ottaa nykyiseen elämäntilanteeseen. Esim tämä yh joka kirjoitti täällä, ihan kelpoja pointteja hänellä oli. Jos yhtään mietityttää pystyykö hoitamaan sitä eläintä, miksi ottaa sitä siihen epävarmaan tilanteeseen?



Nimim. koiranomistaja, joka lasten ollessa kylässä pitää koiransa ainaa lähellään ja poissa lasten jaloista, ihan siksi koska se ei ole lapsiin tottunut. Kissat kyllä löytävät piilopaikan sohvan/sängyn alta taikka kaapin päältä jos haluavat. Ja se on sitten lasten vanhempien työ pitää ne lapset poissa sen koiran luota, kun minä pidän sitä esim makaamassa tai istumassa vieressäni. Enkä anna koirani hyppiä kenenkään päälle/ketään vastaan, enkä edes nuuskimaan, jos en tiedä että se on heille ihan ok. Koirani on sentään koulutettu, joten se ymmärtää " pois" , " istu" , " maahan" ja " paikka" -käskyt. Mikä kuuluu jokaisen koiran peruskoulutukseen.

En viihdy koiran lähellä, enkä ikinä tule hankkimaan sellaista.

miten ympärillä pörrääviä ja päälle hyppiviä eläimiä tulisi kohdella. Minusta eläinten omistajan tehtävä rauhoittaa elikkonsa ja neuvoa tarpeen tullen muille ihmsille miten ko eläimen kanssa tulee toimia. Mistä minä sen voisin tietää?

Jos on vielä lapsiakin niin ei siinä yksinkertaisesti ole aikaa kaikista huolehtia kunnolla.

Ap kirjoitti aivan asiaa! Kyse oli yli 3 vuotiaista puhetta ymmärtävistä lapsista... Kyllä vanhempien tehtävä on kieltää lasta häiriköimästä eläintä jos ei eläimen omistajaa usko!



Jos sanotaan, että anna koiran olla niin sen annetaan olla! Kyllä se on ihan vanhempien syy jos omat lapset eivät usko. Koirat omilla paikoillaan, (ei hypi yms) lapsi menee kiellosta huolimatta retuuttamaan.

Hmm, mietitääs hetki kenen syy?

Koiran joka pysyy omalla paikallaan rauhallisena ja ärähtää liiasta retuuttamisesta VAI

lapsen syy, joka ei kielloista huolimatta tajua jättää koiraa rauhaan?



Järki käteen!

Jos eläinperheeseen mennään kylään, siellä pitää omia kakaroita osata vahtia niin, että jos eivät puhetta usko, ne haetaan vaikka niskavilloista eläinten kimpusta pois. Perusjärki sanoo, ettei eläimiä kiusata ja piste.