Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ruumiillinen kuritus takaisin - häiriköt vähenee.
25.11.2008 |
Kevyt piiskaus, luunappi ja tukistus. En tarkoita kovaa voimankäyttöä vaan rajojen asettamista fyysisesti.
Olen sitä mieltä että osa lapsista tarvitsee ruumiillista kuritusta ja se on tässä maassa suuri ongelma koska teko on kriminalisoitu. Jotkut on niin luupäitä ettei mene oppi muuten perille.
Mietitään menneitä vuosikymmeniä jolloin piiska oli sallittu, noina aikoina lapset käyttäytyi mallikkaasti, vanhempia ja opettajia kunnioitettiin jo asemansa vuoksi.
Tässä ajassa suuri osa lapsista ei ole saanut rajoja kotonaan vaan hyppivät vanhempiensa silmille, sama meno jatkuu päiväkodissa kohdistuen toisiin lapsiin ja aikuisiin ja edelleen koulumaailmassa.
Olen itse saanut ruumiillista kuritusta enkä pidä sitä täysin tuomittavana. Kuka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. Kävin koulua 60- ja 70-luvuilla ja tämänkaltaisia lapsia ei ollut olemassakaan mitä näinä aikoina on. Kotikasvatus oli kunniassa ja oli suorastaan häpeä jos lapset eivät käyttäytyneet hyvin.
Omassa koulussa jossa oli yli kaksi sataa oppilasta oli vain kaksi poikaa joilla oli ongelmakäyttäytymistä. Toinen joutui koulukotiin toiselle puolen Suomea, varasteli ja teki pikkurikoksia, silloin nuo häiriköt pantiin laitokseen ja hyvä niin.
Nyt jokaisessa luokassa koulussa on yksi tai useita ongelmalasta, päiväkotiryhmistä löytyy näitä hakkaajia yms.
Ainoa syy on kurin ja kasvatuksen puute että tilanne on saanut tällaiset mittasuhteet. Ymmärrän ja tiedän että joidenkin aivot on kehittyneet virheellisesti neurologisia vammoja on, muttei se joukko voi olla näin mittava mitä nyt annetaan ymmärtää.
Tiedän muutaman ADHD tapauksen jossa voi suoraan osoittaa vanhempien kyvyttömyyden kasvatustehtävään, niillä lapsilla ei ole ollut mahdollisuutta kasvaa hyvin käyttäytyviksi koska kotona on elämä täysin sekaisin. Lapset saa ohjautua itse jo kolmevuotiaana päättäen milloin menevät nukkumaan, mitä syövät ja päällensä laittavat, mitä pelaavat, lapsi päättää suvereenisti elämästään itse ohjautuen. Olen tämän nähnyt ja tiedän mistä puhun. Ihmettelen miten eräskin lapsi on hengissä, kävi jo yksin pyöräilemässä nelivuotiaana ja toimitti kioskiostokset yms.
Kommentit (125)
Ja yrittäkää ymmärtää, että ruumiillinen kurittaminen vaikka tukistamisena, ei tarkoita edelleenkään, että lasta satutetaan.
Kyllähän se satuttamista tarkoittaa. Vahingoittamista ei.
Rajojen asettamin verbaalistikkin usein satuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se satuttamista tarkoittaa. Vahingoittamista ei.
Rajojen asettamin verbaalistikkin usein satuttaa.
mutta ei sillä tavalla satuttamista kuin täällä yritetään vääntää, että olisi kyse väkivallasta.
Noh, turha on selittää. Ne, jotka eivät ymmärtäneet, eivät tule ikinä ymmärtämäänkään.
että näitä keinoja ei tarvitse kuin muutamia kertoja kas kummaa lapset oppivat että asiat voi tehdä kahdella tavalla.
Itse ole erittäin ylpeä tästä tavasta, sillä sitä ei tarvitse ottaa "työkalulaatikosta" joka päivä tai joka viikko jotta lapset saisi tekemään perusasiat.
Lapsemme ovat sosiaalisemmasta päästä ikätovereitaan sekä eteviä yhdessä sun toisessa tavassa.
Samalla tavalla kun rajat tehdään selväksi, niin meillä myös rakastetaan selvästi ja kerrotaan että lapsia rakastetaan ja keskustellaan eilisen päivän ja tämän päivän tapahtumista. Meillä on erittäin vuorovaikuttavaa keskustelua.
Rajat asetetaan selvästi, jotta ei jää epäselväksi.
Meillä ei tätä noudattaen ole tarvinnut käydä lapsiin käsiksi, eikä käyttää väkivaltaa, mutta rtajojen asetaminen niin, että ne uskotaan on vaativa tehtävä. Moniko täälläkin kirjoittavista on siinä onnistunut.
Moten kirjoitettu, tämä edellyttää vanhemmilta tilannetajua ja vastuuntuntoista sekä erittäin kärsivällistä opettamista, ennen rajojen asettamista. Rajat voi asettaa vasta sen jälkeen, kun lapset ovat henkisesti kykeneviä tilanteen omaksumaan ja ymmärtävät asian vielä seuraavanakin päivänä, siten attä asiasta voi keskutella. Mikäli ei keskustella, on koko tilanne valunut hukkaan.
Nautin siitä tilanteesta, kun tiukkojenkin rajojen aswettamisten jälkeen elämä helpottuu oleellisesti, sillä lapset ovat ymmärtäneet mikni tietyt asiat ovat tärkeitä tula tehdyksi siten kun ne tehdään. Tilanne ei siis ole vpäivästä toiseen ja viikosta toiseen samaa epämääräistä käskyjen ja komentojen ja määräysten sekamelskaa johon lapset hukkuvat ja ahdistuvat vanhempien hutamiseen ja omaan sähläämiseen, ymmärtämättä syy seuraussuhteita.
Tietyssä kehitysvaiheesas asetetut rajat tuottavat nopean tuloksen, mutta tarkkana on oltava ja se edellyttää tilannetajua. Tällä tavall asaadaan rakennettu lapsill evahvempaa itsetuntua ja luottamusta vanhempiiin, joiden sanaan ja keskuteluun voi luottaa. Tämä luottamus heijastuu normaalissa elämässä muutenkin. Luottamus on kasvanut paljon viimeisten 1-2 vuoden aikana ja havaita lastenkin tilannetajun ja tunteiden lukutaidon kasvaneen huomattavasti. Tämä on vaatinut työtä ja lapsenomaisin kasvattavia keskusteluja, mutta on erittäin palkitsevaa.
mua on lapsena lyöty tmv., mutta ne pahat sanat joita isäni käytti kun haukkui minua muistan aina!
Eli mä väittäisin että jos otetaan nollalinja ruumiliseen kuritukseen niin samoin pitäisi tehdä myös henkisen kurituksen suhteen.
Ja siinä sitte voitaisiin avoimesti kertoa että niitä lapsia ei saa kasvattaa lainkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei tätä noudattaen ole tarvinnut käydä lapsiin käsiksi, eikä käyttää väkivaltaa, mutta rtajojen asetaminen niin, että ne uskotaan on vaativa tehtävä. Moniko täälläkin kirjoittavista on siinä onnistunut.
Mun mielestä tuo teidän tekonne on vaan enemmän käsiksi käymistä kuin pieni tukistus. Sama lopputulos varmaan molemmissa, mutta tuo teidän tapanne on minusta enemmän väkivaltaista.
kasvatusillassa, että VÄKIVALTAISIMMAT ONGELMATAPAUKSET joita hän hoitaa, on niitä, joilla EI mitään kuria ole ollut! Eli ovat saaneet kasvaa ilman rangaistuksia ja rajoja. Nyt vanhempana sitten hakkaavat ja potkivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen voi siirtää pois tilanteesta, jossa on vaaraksi itselleen tai muille, Voi myös pitää tiukasti sylissä siihen saakka, kunnes rauhoittuu. Luunapit ym. ovat väkivaltaa ja sitä kierrettä lapsi sitten jatkaa omille lapsilleen: huono yhtälö. Huonoon käytökseen pitää puuttua!
kasvatusillassa, että VÄKIVALTAISIMMAT ONGELMATAPAUKSET joita hän hoitaa, on niitä, joilla EI mitään kuria ole ollut! Eli ovat saaneet kasvaa ilman rangaistuksia ja rajoja. Nyt vanhempana sitten hakkaavat ja potkivat.
ja sitten täällä ketju toisensä perään ihmetellään, kun meidän lapset ei suostu tekemään sitä ja tätä, eikä tottele. Tuollakin joku haluaa neuvoja, kun 5-vuotiastaan ei saa lähtemään kauppaan !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ruumiillista kuritusta käsittelevä tutkimus voidaan summata lyhyesti: kurituksesta ja väkivallasta on lapselle pelkkää haittaa. Kurituksella ei saavuteta mitään kasvatuksellista hyötyä, ja sen avulla saadaan vain joko silmänpalvontaa tai sokeaa tottelevaisuutta ilman omaa harkintakykyä. Väkivalta traumatisoi, lisää nuoruus- ja aikuisiän aggressiivisuutta, ja haitat ulottuvat aikuisikään saakka[1][3][8]. Esimerkiksi suomalaisessa Lea Pulkkisen tutkimusryhmän pitkittäistutkimuksessa on tullut esiin, että myönteistä kehitystä tukeviksi kasvuolojen piirteiksi todettiin vanhempien hyvä keskinäinen suhde, lapsen hyvä suhde isäänsä, äidin huolehtivuus ja kannustavuus sekä vanhempien kielteinen suhtautuminen ruumiilliseen kuritukseen. Kurituksen vahingollisuus on tutkimuksellisesti hyvin selkeä.[9]
Lastentautiopin professori Carole Jenny arvioi 2008, että lapsuusiän pahoinpitely ennustaa paitsi psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia, myös erilaisia riippuvuuksia. Haitallisilla kokemuksilla voi hänen mukaansa olla vaikutusta jopa 50 vuoden päähän. Lapsuuden trauma voi vaikuttaa vaikkapa mielentervysongelmiin tai alkoholismiin, mutta myös esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin ja jopa ennenaikaiseen kuolemaan. Aikuisten terveyden ja toimintakyvyn turvaaminen pitkällä aikavälillä vaatiikin Jennyn mielestä tehokasta puuttumista lasten pahoinpitelyyn."
Joidenkin on vaan vaikea katsoa tosiasioita silmiin ja tajuta oman käyttäytymisensä seuraukset. Rikos on rikos ja siihen on kyllä syynsä, miksi ruumiillinen kuritus sellaiseksi luokitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin satavarmasti haastat minut oikeuteen pahoinpitelystä ja minä saan tuomionkin siitä. Jos sinä läppäset lastasi ja annat hänelle tukkapöllyä niin miten se ei muka ole väkivaltaa.
Jos kasvatus olisi oikeasti johdonmukaista, ruumiillista väkivaltaa ei tarvittaisi mihinkään.Sulla on ainakin lukutaito hukassa. Tai sitten et ainakaa ymmärrä kirjoitettua sanaa. Eihän tuolla ollutkaan puhetta VÄKIVALLASTA.
Et taida vaan ymmärtää, mitä johdonmukaisuus tarkoittaa :)
Sääliksi käy sun lapsia.
Uskovat hyvin puhetta ja vanhat kunnon uhkailu, kiristys ja lahjonta toimivat aina. Töissä harrastan ensisijaisesti nöyryyttämistä, jos mikään muu asiallisempi kasvatusmenetelmä ei tehoa yläkoululaisiin.
Tässä on sitten teille se malli, jossa ei ruumiillista kurittamista käytetä. Heh heh. Sanoisin, että tuhoisammat on jäljet näissä lapsissa.
Ja yrittäkää ymmärtää, että ruumiillinen kurittaminen vaikka tukistamisena, ei tarkoita edelleenkään, että lasta satutetaan.
Vai onko teidän aivot surkastuneet lapsuudessanne saamista sanallisista nöyryytyksistä ?
Viestistäsi päätellen näköjään osaat sanallisen veetuilun niin kun kerran pystyt tukistamaan lapsiasi niin pystyt sanallisesti nöyryyttämäänkin heitä ennen kuin menee hermot ja vedät heitä tukasta.
Ja mitä tukistamista se sellainen on joka ei muka yhtään satu.
Valehtelet itsellesi vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen lisäksi se kurittaminen on ollut jatkuvaa.
Voihan kukkahattutädit sentään.
kun koulussa sai antaa karttakepillä oikein kunnolla selkään, jalkapohjiin tai sormille, oli paljon vähemmän häiriköintiä. Kaikki istuivat kiltisti paikallaan. Silloin opettajaa pelättiin. Tosin on nyt.
En kurita lastani fyysisesti itse kylläkään.
He tekevät molempia, ja väkivaltakin on muuten henkistä nöyryyttämistä.
mua on lapsena lyöty tmv., mutta ne pahat sanat joita isäni käytti kun haukkui minua muistan aina!
Eli mä väittäisin että jos otetaan nollalinja ruumiliseen kuritukseen niin samoin pitäisi tehdä myös henkisen kurituksen suhteen.
Ja siinä sitte voitaisiin avoimesti kertoa että niitä lapsia ei saa kasvattaa lainkaan...
Muitakin kasvatusvaihtoehtoja on kuin haukkuminen ja lyöminen.
kurittomuudet, ilkeydet, laiskuudet jne. yritettiin kitkeä pois. Ja tulos oli hyvä, hyvinkäyttäytyviä kansalaisia, hoksaavaisia, uteliaita, kekseliäitä. Kun ei tullut kaikki valmiina, kun häiriköintiä ei ymmärretty. Aiheellista miettiä onko menty liian pitkälle ymmärtämisen, diagnosoinnin ja terapian maailmaan...
Katsokaapa mallia muista nisäkkäistä, harvalla emolla on "vapaa kasvatus", ymmärtäväinen ja vain ihaileva ote jälkeläiseensä. Kun tavoitteena on selviytyminen, suvunjatkaminen, paremmuus monessa mielessä.
Kuinka monta tukistusta on liikaa ja milloin sitä tehdään liian usein? Koska läimäys on liian kova? Milloin mennään rajan yli? Sinäkö sen sitten tiedät?
Selittelyjä riittää, mutta en ole nähnyt IKINÄ ainuttakaan tutkimusta, jossa olisi todettu kurituksesta olevan lapselle mitään hyötyä. Haittavaikutuksista taas on tutkimuksia pilvin pimein. Mitä voisimme tästä päätellä?
Alue: Aihe vapaa
Peesi tälle