Huonoja pysykiatri/psykologi kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Kävin nuorisopsykiatrisella joitain vuosia harvakseltaan. Elämäni meni solmuun kunnolla kun muutin poikaystäväni kanssa yhteen ja poikaystäväni paljastui väkivaltaiseksi.

Pian huomasin myös olevani raskaana ja pelko oman ja syntymättömän lapseni hengen puolesta oli kova. Minulla ei ollut ketään kenen puoleen kääntyä, mutta keräsin itseni ja päätin kertoa kaiken nuorisopsykitrisella heti kun seuraava aika olisi, toiveena, että sieltä osattaisiin neuvoa ja ohjata miten ja minne pääsisin turvaan ja eroon poikaystävästäni.

Kun aika tuli, keräilin itseäni ja harjoittelin päässäni miten ottaa asiat puheeksi. Kun pääsin odottelun jälkeen psykologille istuin tuolissa itkua pidättelen enkä saanut sanaa suustani. Lohdutuksekseni psykologi avasi keskustelun osoittamalla mustelmilla olevaa naamaani ja kysymällä onko poikaystäväni väkivaltainen. Sain nyökättyä ja yritin avata suuni, jotta voisin kertoa kaikesta muustakin kuten raskaudesta, josta en ollut pysynyt kertomaan kenellekkään.

Ennen kun sain sanaa suustani psykologi ehti sanomaan "Mielestäni olemme edistyneet hienosti, eikä tarvetta käynneille ole jatkossa. Vai mitä mieltä itse olet?"

En osannut yhtään odottaa sellaista lausetta, joten järkyttyneenä nyökkäsin ja poistuin vastaanotolta- hakattuna ja viimeisilläni raskaana, alle 15minuutin päästä, vaikka normaalisti aikaa oli vastaanotolla 45min.

Myöhemmin ymmärsin, että minut luultavasti haluttiin pois siksi, että olin juuri täyttämässä 18vuotta, enkä enää kuuluisi nuortenpsykiatrian puolelle.

Tämä on todella järkyttävää lukea. Eikö jatkohoitoa järjestetty, jos tuo oli se syy?

Itselläni ei varsinaisesti huonoja kokemuksia, mutta se on ollut ärsyttävää, kun lääkkeiden kanssa se oli vähän sellainen "on/off-suhde" ja aina kun koitettiin toista lääkettä tai lääkkeitä uudestaan, niin aina oli eri psykiatri jolle sai sitten koittaa suu kuivana pikaisesti referoida käytännössä koko elämänsä.

Lääkäri yritti tyrkyttää työkyvyttömyyseläkettä ja kyseenalaisti päätökseni kokeilla ensin jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi menit sinne? Jos sä sinne itse hakeuduit niin kai se lääkäri haluaa tietää MIKSI ja antaa sulle tilaisuuden selvittää.

Eikö vastaanotolla päde normaalit käytöstavat, että ollaan kiinnostuneita ja ehkä valmiita auttamaan. Mikä järki tuossa oli psykiatrin puolelta. Miten potilas hyötyi tuosta. Eikö olisi ollut vähemmän masentavaa puhua kotona seinälle. Näköjään jäi loppuelämäksi huono muisto tuosta "kohtaamisesta".

Vierailija kirjoitti:

OSA 2 jatkuu

En ymmärrä miksi hän ei vaihtanut työhuonettaan johonkin käytävän päätyyn, johon ei kuulu mitään ylimääräisiä kolahduksia.

Ja kun hän antoi minulle jonkun kaavakkeen kotona täytettäväksi (eli olin sen lukenut ja täyttänyt), niin sen läpikäymiseen meni koko käynti. Yksi käynti saattoi kestää kaksi tuntia. Kun hän ensimmäiset 10 minuuttia kyselee että haluanko vettä. Millainen sää ulkona on, vaikka sälekaihtimet ovat auki ja näkee itsekin. Pitäisikö sälekaihtimet laittaa kiinni vai onko hyvä. Entä verhot, onko hyvä vai laitetaanko jotenkin eri lailla. Haluanko käydä vessassa vai aloitetaanko. Onko minulla hyvä olla nojatuolissa vai haluaisinko jonkun toisen tuolin. Ja niin edelleen.

Ja jokaista kysymystä ennen hän pyytelee anteeksi että hän joutuu kyselemään kysymyksiä, mutta kun hän on lääkäri, ja olisi tärkeää jos vastaisin. Ja jos tuntuu että en halua vastata niin ei ole pakko, mutta olisi kyllä ihanaa jos vastailisin. Tätä jauhoi koko ajan moneen kertaan.

Hohhoijaa. Olen lukenut sen kaavakkeen jo kotona. Minulla on ihan hyvä olla, voitaisiinko edetä. Riittäisi, että hän kysyisi "Oliko tässä kaavakkeessa jokin sellainen kysymys johon et halua vastata?" ja kun vastaan ei, niin oltaisiin vain käyty se kaavake reippaasti läpi.

Ja muutaman kysymyksen välein hän kyseli että haluanko vettä, haluanko että huilataan hetki, haluanko että pidetään tauko. Minulla oli ihan hyvä olo, en tarvinnut taukoja, mutta tuolle lääkärille tuntui olevan liian vaikeaa esittää kaksi kysymystä peräkkäin ilman turhaa "onko verhot hyvin ja pidetäänkö tauko" -änkytystä.

Kaikkeen ylimääräiseen änkyttämiseen ja turhaan kyselyyn meni hirveästi aikaa. Tuntui ettei hän osaa mitään, ja koettaa saada vain käyntiajat kulumaan. Onneksi nuo käynnit olivat minulle ilmaisia. Hän siis oikeasti änkytti todella pahasti.

Tämä sai minut nauramaan ääneen!!!

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju, olen saattanut jo vastata mutta silti tässä mennään. Vuosituhannen alussa Kelan korvaama psykoterapia psykiatrilla. Terapiakerrat kestivät noin 20 minuuttia, myöhemmin kuulin että olisi pitänyt olla vähintään kolme varttia /kerta. Voimat eivät riittäneet kyseenalaistaa tai valittaa. Teoriani on, että psykiatri otti tunnissa kolme Kelan asiakasta ja laskutti tietysti Kelaakin sen mukaan.

Voi taivas!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on parinkymmenen vuoden kokemus psykologeista ja psykiatreista työkavereina. Muutama helmi joukossa on ollut, mutta hämmästyttävän moni on aika sekaisin päästään, luonnehäiriöinen tai jollain lailla ongelmainen. Todellakin täysin sopimattomia auttamistyöhön. Sitten nämä ovat arvostettuja ja repivät korkeaa palkkaa. Välillä ärsyttää todella.

Mikä kaupunki ja onko psykiatrian puolta?

Kävin psykiatrian poliklinikalla täysin leipääntyneellä psykiatrilla, joka totesi ettei kaikkia vain voida auttaa. Siihen loppuivat minun käyntini.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen pappi jonka kanssa sain tapaamisen kertoi tarinan muslimeista ja Suomen armeijasta. Muistaakohan joku palstan uskovaisista tätä vertausta? Minulle ei juuri nyt tule mieleen..

Olisin kiinnostunut tarinasta. Tiedän vaan että psykologit ja psykologia liittyy erääseen gang stalkingiin mitä ollut liikkeellä Suomessa. Hävetkää! P.s sisältää rikoksia.

Kannattaa vaihtaa terapeuttia, jos terapiasuhde ei toimi. Ensimmäisen

kerran, kun kävin psykologilla, niin alkoi vähättelemään ja melkein

huutamaan minulle minun kiusaamiskokemuksistani. En mennyt

sitten enää vastaanotolle. Seuraava terapeutti olikin sitten asiallinen

ja sain jotenkin purettua traumojani. Suurin osa taitaa olla järkeviä ja

tasapainoisia sekä empaattisia, mutta joukkoon voi eksyä täysin työhön

sopimattomia poikkeuksia. Näin se on kaikissa ammateissa.

Tämä on ikivanha letju, mutta kun tätä vuosittai nostellaan niin sanonpa nyt. Ihmisille pitäisi avata enemmän sitä mitä eri suuntaukset terapiassa tarkoittavat ja sitä mitä psykiatri, psykologi tai psykoterapeutti tekee.

Psykiatri määrää lääkkeet ja arvioi terapian tarpeen. Heillä ei ole aikaa eikä koulutustakaan muuhun. Toki moni psykiatri on myös terapeutti, mutta terapiaan heillekin mennään ihan eri kautta kuin psykiatrille.

Psykologit voivat antaa terapiaa tai sit eivät. Psykologilla ei välttämättä ole terapiaopintoja lainkaan, jolloin hän tarjoaa tukikeskusteluja.

Psykoterapeutti antaa psykoterapiaa ja terapiasuuntauksia on pilvin pimein. Analyyttinen terapia sopii usein vain lapsuuden traumojen käsittelyyn, ratkaisukeskeiset terapiat akuuttiin tilanteeseen jne.

Tsemppiä kaikille näiden asioiden kanssa painiville, ei ole helppoa löytää sitä oikeaa henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Miten psykologien ym. työnlaatua seurataan? Vai saavatko huseerata miten vain? Tietääkö joku? Mietin vain, että on kallista lystiä, jos laatu on noin huonoa. Olisi hyvä, että heistä voisi antaa virallista viestiä jollekin taholle, joka voisi huomata jos joku saa paljon epäkiitollista palautetta asiakkailta.

Tämä on erittäin olennainen pointti

uuh

Monet psy-alkuiset ovat kokemusasiantuntijoina kouluttautuneet, saattavat oireilla ja kantaa ongelmia edelleen miten tämmönen vahva neuvomaan sitten muita kun itse ei saa happee kunnolla? asia on tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Kun lanttu on vinossa niin kannattaako tänne kirjoitella olemattomista.

Niiiin. Hyvä pointti. Miksi sitten kirjoitat?

Vuokralaisena oli psykologi. Harvoin tapaa yhtä selkärangatonta ja epärehellistä sekä kieroa vuokralaista. Likainenkin oli. Viimeisinä tekoinaan vielä yritti kaasuvalottaa.

Kauhistuttaa ajatella, että sellainen hoitaa hauraassa henkisessä tilassa olevia ihmisiä.

Kävin kolmisenkymmentä vuotta sitten Työvoimatoimiston ammatinvalinnan psykologilla ja kysyin mahdollisuutta päästä opiskelemaan yliopistoon, koska en ollut ylioppilas. Psykologi väitti, että yliopistoon ei pääse ilman ylioppilastutkintoa, vaikka se ei tietenkään pidä paikkaansa.

Muutoinkin ko. psykologi oli ankea kokemus. Kun yritin mennä hänen huoneeseensa, hän antoi minulle pinkan täytettäviä papereita ja tokaisi: " täyttelet nämä ensin siinä käytävässä" ja lähti itse hakemaan kahvia. Kun sitten paperit täytettyäni menin hänen huoneeseensa, psykologi silmäili kyllästyneen oloisena hieman papereitani kahviaan samalla ryystäen ja tokaisi tuon edellä esittämäni kommentin. Että sellainen apu oli ko. työvoimatoimistossa tarjolla.

Terveisin fil.maist.

Parit kerrat käyny, eipä auttanut jaskaakaan, vidutti kyllä paljonkin.

Enkä tiiä oisko kulunutkaan auttaa(?) mutta ois sen auttamattomuudenki voinut paketoida vähän kivemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Monet psy-alkuiset ovat kokemusasiantuntijoina kouluttautuneet, saattavat oireilla ja kantaa ongelmia edelleen miten tämmönen vahva neuvomaan sitten muita kun itse ei saa happee kunnolla? asia on tärkeä.

Totta. Psykologiaa lukemaan hakevat ensisijaisesti ihmiset, joilla on itsellään jokin kriisi tai ongelma, johon he hakevat psykologiasta ratkaisua. Psykiatreista en mene vannomaan,, mutta tiedän yhden psykiatrin, jolla on sadistinen luonne -persoonallisuushäiriö. Hän valmistui ensin hammaslääkäriksi, mutta ei ilmeisesti saanut siitä sellaista tyydytystä mitä haki, joten täydensi tutkintoaan psykiatriksi. Hän toimii edelleen psykiatrina Tampereella, jos ei ole vielä jäänyt eläkkeelle.

Plotter kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämeenlinnassa minulle kerran tehtiin ihan väärä diagnoosi ja jouduin sitten jutustelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle.

Hämeenlinnassa muuten puolikielitaidoton Meelis Rahula määrää ihan kaikille potilailleen pitkävaikutteista ketiapiinia.

 

Sama kokemus Hämeenlinnasta! Älä vahingossakaan eksy tämän kumppanille hoitoon, myös virolainen ja toimii psykologina. Oman kokemuksen mukaan traumatisoi entistä pahemmin. Vointi oli paljon huonompi kun ennen hoitoa.

Vanha kommentti, mutta pakko reagoida. Olin itsekin Meelis Rahulan vastaanotolla hyvin stressaavassa elämänvaiheessa ja traumatisoituneena kokemani väkivallan takia. Kärsin unettomuudesta, johon Rahula määräsi heti ketiapiinia. Ei kysellyt mistään vaan resepti kouraan ja kotiin. Otin lääkkeet kiltisti tietämättäni, että kyseessä on neurolepti. Sivuoireet olivat järkyttävät ja olin kuin elävä kuollut aamuisin ja päivisinkin. Rahulan neuvona tokkuraisuuteen oli "juoda coca colaa aamuisin". Sillä ongelmani ratkeaisi. Kun pyysin, että kirjoittaisi jatkoa sairaslomalleni, niin sanoi nyrpeänä, että "kirjoitan jatkoa, mutta en enää tämän jälkeen". Olin niin nujerrettu, etten tajunnut kuinka huonoa kohtelua ja hoitoa sain enkä jaksanut lähteä vääntämään asiasta. Eihän se mitään hoitoa edes ollut.. Todella osaamaton lääkäri Meelis Rahula on, kun näin vuosien jälkeen asiaa ajattelee. Tuskin se siitä mihinkään on muuttunut. Puoskariksi voisi jopa kutsua ja sellaisia riittää Kanta-Hämeessä. Toivottavasti ei enää toimi psykiatrina missään päin Suomea.. Jos toimii, niin toivottavasti nykyiset potilaat näkevät kommenttini.