Huonoja pysykiatri/psykologi kokemuksia?

Järkyttävää

Minun psykologini ehdotti että minä voin perua ajat ja ne voidaan antaa ne jollekkin muulle. Siellä käydessäni kerroin että minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja että on trauma josta haluaisin puhua, johon psykologi totesi että sitä ei täällä käsitellä. Kun kerroin psykologille käynnillä että oli sanonut noin niin kiisti tehneensä niin. Väitti että ei oo sanonut niin tai että ehkä se johtuu siitä että puhun niin vähän. Väitti myös unohtaneensa laittaa ennakkomuistutuksen käynnistä. Minun huolien sijasta psykologi halusi selvittää miksi en ole saanut jotain työpaikkaa ja kertoi minun ennakkoasenteestani. Kun olisin halunnut keskustella mulle isosta traumasta psykologi tokaisi että elätkö menneessä vai nykyhetkessä. Kun kerroin huonosta itsetunnostani psykologi kertoi lukeneensa kirjan jossa kerrottiin että itsensä pitää hyväksyä sellaisena kun on. Sitten psykologi käski minun kirjoittaa hänelle kirjeen, koska tiesi että puhuminen on mulle vaikeaa. Kun toin kirjeen vastaanotolle, hän oli jo kirjoittanut kirjeeseen vastauksen joka ei vastannut millään tavalla mun kirjeeseen tai huoliin. Lisäksi psykologi oli ollut yhteydessä mun vanhempaan, joka oli kertonut mun huolista ja ongelmista. Psylologi oli kirjoittanut asiat Oma Kantaan ja lähes jokaisen lauseen jälkeen oli kysymysmerkki. Oli myös kirjottanut että on huolissaan. Neljännellä käynnillä hän luuli minun käyneen siellä jo viisi kertaa ja totesi että seuraavalla käynnillä päätetään jatkosta. Olisi siis tarjonnut psykoterapiaa, mutta eipä paljon huvittanut mennä enään. Ja nyt on vielä korkeempi kynnys hakea apua, vaikka oli jo aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Minun psykologini ehdotti että minä voin perua ajat ja ne voidaan antaa ne jollekkin muulle. Siellä käydessäni kerroin että minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja että on trauma josta haluaisin puhua, johon psykologi totesi että sitä ei täällä käsitellä. Kun kerroin psykologille käynnillä että oli sanonut noin niin kiisti tehneensä niin. Väitti että ei oo sanonut niin tai että ehkä se johtuu siitä että puhun niin vähän. Väitti myös unohtaneensa laittaa ennakkomuistutuksen käynnistä. Minun huolien sijasta psykologi halusi selvittää miksi en ole saanut jotain työpaikkaa ja kertoi minun ennakkoasenteestani. Kun olisin halunnut keskustella mulle isosta traumasta psykologi tokaisi että elätkö menneessä vai nykyhetkessä. Kun kerroin huonosta itsetunnostani psykologi kertoi lukeneensa kirjan jossa kerrottiin että itsensä pitää hyväksyä sellaisena kun on. Sitten psykologi käski minun kirjoittaa hänelle kirjeen, koska tiesi että puhuminen on mulle vaikeaa. Kun toin kirjeen vastaanotolle, hän oli jo kirjoittanut kirjeeseen vastauksen joka ei vastannut millään tavalla mun kirjeeseen tai huoliin. Lisäksi psykologi oli ollut yhteydessä mun vanhempaan, joka oli kertonut mun huolista ja ongelmista. Psylologi oli kirjoittanut asiat Oma Kantaan ja lähes jokaisen lauseen jälkeen oli kysymysmerkki. Oli myös kirjottanut että on huolissaan. Neljännellä käynnillä hän luuli minun käyneen siellä jo viisi kertaa ja totesi että seuraavalla käynnillä päätetään jatkosta. Olisi siis tarjonnut psykoterapiaa, mutta eipä paljon huvittanut mennä enään. Ja nyt on vielä korkeempi kynnys hakea apua, vaikka oli jo aiemminkin.

Harmittavaa. Minkä ikäinen olet?

Psykiatri vilkaisi tissit ja vartalon ja hymyili irstaasti. Toista kertaa en mennyt.

Oon 19...

Salikarhu syndrooma. Halaa nallea se auttaa.

Valtiotieteiden maisteri opiskeli psykoterapeutiksi (lyhytterapia) koska sillä tienaa hyvin. Ei muita motiiveja.

Puhuuko AP kuitenkin psykoterapeutista eikä psykiatrista? Aivan eri ammattiryhmiä. Psykiatri määrää lääkitykset. Kuvaus vaikutti liittyvän terapiaan, jota taas psykiatri ei tarjoa.

Vierailija kirjoitti:

Minun psykologini ehdotti että minä voin perua ajat ja ne voidaan antaa ne jollekkin muulle. Siellä käydessäni kerroin että minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja että on trauma josta haluaisin puhua, johon psykologi totesi että sitä ei täällä käsitellä. Kun kerroin psykologille käynnillä että oli sanonut noin niin kiisti tehneensä niin. Väitti että ei oo sanonut niin tai että ehkä se johtuu siitä että puhun niin vähän. Väitti myös unohtaneensa laittaa ennakkomuistutuksen käynnistä. Minun huolien sijasta psykologi halusi selvittää miksi en ole saanut jotain työpaikkaa ja kertoi minun ennakkoasenteestani. Kun olisin halunnut keskustella mulle isosta traumasta psykologi tokaisi että elätkö menneessä vai nykyhetkessä. Kun kerroin huonosta itsetunnostani psykologi kertoi lukeneensa kirjan jossa kerrottiin että itsensä pitää hyväksyä sellaisena kun on. Sitten psykologi käski minun kirjoittaa hänelle kirjeen, koska tiesi että puhuminen on mulle vaikeaa. Kun toin kirjeen vastaanotolle, hän oli jo kirjoittanut kirjeeseen vastauksen joka ei vastannut millään tavalla mun kirjeeseen tai huoliin. Lisäksi psykologi oli ollut yhteydessä mun vanhempaan, joka oli kertonut mun huolista ja ongelmista. Psylologi oli kirjoittanut asiat Oma Kantaan ja lähes jokaisen lauseen jälkeen oli kysymysmerkki. Oli myös kirjottanut että on huolissaan. Neljännellä käynnillä hän luuli minun käyneen siellä jo viisi kertaa ja totesi että seuraavalla käynnillä päätetään jatkosta. Olisi siis tarjonnut psykoterapiaa, mutta eipä paljon huvittanut mennä enään. Ja nyt on vielä korkeempi kynnys hakea apua, vaikka oli jo aiemminkin.

Psykologisi toiminta kuvastaa nykyaikaista ratkaisukeskeisyyttä, jota tulisi välttää kuin ruttoa. Näillä ihmisillä on _aina_ omaa narsistista problematiikkaa ja vaikeaa empatiavajetta.

Jos en väärin muista, niin elettiin vuotta 2009, kun omalla kohdalla tuli vastaan ammattitaidoton neuropsykologi. Tai no ammattitaidoton ja ammattitaidoton, minua hän ei ainakaan osannut auttaa. Lopulta viimeisen käyntikerran jälkeen asiat olivat enemmän umpisolmussa kuin ennen ensimmäistä käyntikertaa. Neuropsykologin kirjoittama lausunto oli myös niin ammattikielinen ja sekava, että esimerkiksi työvoimatoimiston virkailija ei ymmärtänyt lausunnon sisältöä, vaan oli joutunut kontaktoimaan toista psykologia jotta saa selvyyden lausuntoon. Toinen psykologi lopulta totesi, että neuropsykologi oli keskittynyt lausuntoa kirjoittaessaan epäolennaiseen, eikä vastannut kunnolla siihen, mikä oli alkuperäinen kysymys. On toki ymmärrettävää että ammattilaiset saattavat joutua keskenään juttelemaan ammattislangilla, jotta tieto saadaan ammattilaisten välillä kulkemaan tarpeeksi tarkasti, mutta asiakkaalle / potilaalle on hyvä osata selittää asiat tarpeeksi selkokielellä. Tämä ei minun kohdallani toteutunut, joten asiat mutkistuivat myös siksi. Tämä tapahtui Jyväskylässä.

Plotter kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämeenlinnassa minulle kerran tehtiin ihan väärä diagnoosi ja jouduin sitten jutustelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle.

Hämeenlinnassa muuten puolikielitaidoton Meelis Rahula määrää ihan kaikille potilailleen pitkävaikutteista ketiapiinia.

Sama kokemus Hämeenlinnasta! Älä vahingossakaan eksy tämän kumppanille hoitoon, myös virolainen ja toimii psykologina. Oman kokemuksen mukaan traumatisoi entistä pahemmin. Vointi oli paljon huonompi kun ennen hoitoa.

Niin, pää täyteen Ketipinoria ja sitten " oma hoitaja "keskustelee" lue kuulustelee " onko jotain kerrottavaa". Osastollahan on huume, tai siis päihdeongelmaisia. Haisee ja haisee pahasti.

Yksi psykiatri oli sellainen, että koko ajan oli tunne, että hän yrittää saada minut kiinni jostain valheesta. Meillä ei synkannut yhtään.

Julkisen puolen miespuolinen psykologi, haukottelee estoitta ja ei tunnu olevan ollenkaan kiinnostunut työstään.

Paljastanut asenteitaan mm. työttömistä.

Näiden vastapainoksi on ollut sitten todella hyviä kohtaamisia ja tunne että on kuultu

Olen kuullut huhun että tietyllä osastolla on juoksennellut panda karhu. On kuulemma hyvää pataa hoitajien kanssa. Epäilen että osaston kävijöille pitäisi lukea oikeudet.

Mulla on hyvin vastaavanlainen kokemus kuin ap:llä ja totesin jälkikäteen, ettei ongelmana ollut psykologi henkilönä vaan tämän harjoittama analyyttinen suuntaus, joka ei vaan sopinut itselle. Joku muu suuntaus voi sopia paremmin. Ainakin itsellä on kokemus, että hyvä psykologi kysyy tutustuttaessa asiakkaan odotuksia ja toiveita vuorovaikutukselle.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 17:10"]Hyviä vastauksia täällä. Olen harkinnut psykologiksi tai psykoterapeutiksi ryhtymistä, mutta pelkään että päätyisin tuollaisten leipiintyneiden ja epäsensitiivisten kaltaiseksi.

Viilaanpilkkua, mutta nää ei ole oikein samalla viivalla.Vähän sama kuin sanoisi että ajattelin ryhtyäjoko sairaanhoitajaksitai psykiatriksi. Molemmat tekevät tärkeää työtä, mutta eivät ole oikein "valitsenpa jommankumman" -vaihtoehtoja. Toinen on perustutkinto, toinen erikoistumista.

Psykologion se viisi- tai kuusivuotinen perustutkinto, joka antaa hakukelpoisuuden syventävään koulutukseen. Se on pohjataso, joka antaa ihan ok tiedot perustyöhön, mutta psykoterapia on eri tasolla.

Psykologitutkinnon käynyt ei ole välttämättä saanut mitään kontaktia oikeaan asiakastyöhön opiskeluaikanaan. Se käykö näin vai ei riippuu kouluttavasta yliopistosta ja opiskelijan omasta kiinnostuksesta. Jotkut psykologit eivät yksinkertaisesti halua tehdä mielenterveystyötä, ja jotkut eivät ole ainakaan vielä valmistuessaan siihen kerta kaikkiaan yhtään soveltuvia puutteellisten sosiaalisten taitojen takia.

Psykoterapeuttikoulutukseen pääseminen edellyttää soveltuvaa pohjatutkintoa (ei ole pakko olla psykologi, mutta varmaan yleisin)jamuutamia vuosia vankkaa työkokemusta alalta. Silloinkaan pääsy koulutukseen ei ole ihan läpihuuto. Koulutus maksaa n. 20 000 - 35 000 euroa koulukunnasta riippuen ja kestää vuosia. Aiemmin työnantajat ovat aika hyvin maksaneet psykoterapeuttikoulutuksia sitoutumista vastaan, nykyään ei. Säästäminen kannattaa siis aloittaa ajoissa.

Toisin sanoen "ryhdynpä psykoterapeutiksi" on minimissäänkin noin kymmenvuotinentie. 5-6vuotta perustutkinnon koulutusta, minimissään 2-3 vuotta työelämää tällä pohjatutkinnolla, sit 3-4 vuotta psykoterapiakoulutusta. Jos menee jollain muulla kuin lääkärin tai psykologin tutkinnolla tms, joutuu opiskelemaan lisää, joten ajallisesti ei oikein voita suuntaan tai toiseen.

Ennen kaikkea aina jos tulee hinku auttamistyöhön, kannattaa katsoa taaksepäin ja tutkia mistä se halu hoivata ja auttaa tulee. Onko se oikeasti muihin kohdistuvaa vai tarvetta hoitaa itseä?

Onko omat asiat selvitettyinä?Onko täysin sinut itsensä, historiansa ja ihmissuhteidensa kanssa? Jaksaako oikeasti kuunnella muiden raiskaus-hyväksikäyttö-depressio-viiltely-itsemurhastooreja joka päivä kahdeksasta neljään viitenä päivänä viikossa niin että ne eivät mene ihon alle, työn määrä ei tee kyyniseksi ja epäsensitiiviseksi? Pystyykö kestämään sen, että aikuiset ihmiset ripustautuvat ja ovat todella tarvitsevia, kuin pieniä lapsia - ja kiukuttelevat sen mukaan, mutta itse täytyy pysyä rauhallisena ja lempeänä, vaikka miten ottaisi aivoon?

Se että kollegoilta hajoaa oma pää näkyy nimenomaan tuona epäasiallisena tyrmäystoimintana vastaanotolla. Eivät jaksa enää. Ihmisen elämä näyttäytyy ihanhelvetin karuna siinä vaiheessa kun sen mädimpiä tunteita ja käänteitä katselee työkseen. Mitään näitä juttuja ei luonnollisesti kerrota peruskoulutuksen aikana.

terveisinperustason psykologi

Työterveyspsykologin työ ei ole näin rankkaa. Toki siinäkin pitää itse olla hyvässä kunnossa. Terveisin työterveyspsykologi

Minulle kerrottiin ettei Jumalaa ole olemassa. Ilmeisesti uskonnollisuus on näille ongelma. Sisään uskovaisena ulos ateistina. No, meno oli oikeasti, kuin Gestapolla. Luulin että ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus päättää se mihin uskoo tai ei usko. Ei se mitään, luulin että myös oikeus käydä vessassa kuuluu oikeuksiin. On ilmeisesti paljon sellaisia oikeuksia, jotka voidaan ottaa ihmiseltä pois kun ollaan itse töpätty. Töpätty ja sitten yritetään peitellä töppäyksiä, siinä ei sitten ihmisarvot Suomessakaan enää paina.

Edelleen pappi jonka kanssa sain tapaamisen kertoi tarinan muslimeista ja Suomen armeijasta. Muistaakohan joku palstan uskovaisista tätä vertausta? Minulle ei juuri nyt tule mieleen..

Vierailija kirjoitti:

Miten psykologien ym. työnlaatua seurataan? Vai saavatko huseerata miten vain? Tietääkö joku? Mietin vain, että on kallista lystiä, jos laatu on noin huonoa. Olisi hyvä, että heistä voisi antaa virallista viestiä jollekin taholle, joka voisi huomata jos joku saa paljon epäkiitollista palautetta asiakkailta.

Jokainen asiakas voi valittaa, jos ei ole tyytyväinen saamaansa hoitoalan palveluun. Meillä työterveyshuollossa asiakkaalle tulee joka käynnin jälkeen automaattisesti palvelukysely puhelimeen.

Nuorisokodista nuorisoavolle, siitä vankilaan tai huostasta avohoitoon ja siitä tuettuun asumiseen, sukupolvesta toiseen, niin hyvin toimii pseudotiede.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä lukee niin tulee mieleen, että auttaako oikeasti kukaan psykologi/psyk.sh asiakasta. Itse en ole myöskään saanut mitään selkeää vastausta tai ahaa-elämystä.

Otsikossa pyydettiin nimenomaan huoja kokemuksia. Pitäisi laittaa uusi keskusteluketju hyvistä kokemuksista? Vai onko niin, että vain huonot kokemukset kiinnostavat?