Lapseni väsynyt ja nälkäinen lounasaikaan, päiväkodista vittuillaan!!

Ja tästä paikasta on taatusti hyötyä tulevaisuudessa, kun nyt hoidan hommat kunnolla. Vaatii kyllä myös kotitöitä ja se on poissa lapselta

Vierailija:

Yksinhuoltajana minun on pakko hermostua. Mitä siinä on kestettävää? Se on meillä ainakin ainoa vaihtoehto. Mä pärjään näin:

1. mene yh-olkkariin, saat 2 h lilmaista astenhoitoa joka toinen viikko ja hyviä ystäviä, aikuista seuraa.

2. niiden ystävien kanssa hoitelette toistenne lapsia, käytte puistoissa, lasten tapahtumissa ja konserteissa. Lapsella on aina leikkiseuraa

3. kutsut tarhan lapsia teille kylään, ja välillä he ottavat sinun lapsesi

4. get over it. Tämä elämä meni nyt näin. Martyyrius on säälittävää.

5. se lapsi on oikeasti ihana, kun vaan päätät rakastaa. Lapsia on maailman helpoin rakastaa

6. kasva aikuiseksi ja kanna vastuusi

7. Muista pitää huolta itsestäsi ja ala harrastamaan joskus jotain. Hoitajia riittää, kun muistaa tutustua ihmisiin.

Mä näen punaista aina kun näen yksinhuoltajia, jotka ei muka kestä sitä. Ja jotka ei ensisijaisesti päätä olla niin hyviä kuin vaan ikinä pystyy.

En oikeasti kestäisi kaltaistasi ihmistä silmissäni hetkeäkään! Ei ihme, että olet yh, ollut aina... Ja tulet olemaan asenteellasi " elämä nyt vain meni näin" . Jos nämä lukuisat ystäväsi kuulisi näitä kommentteja olisit ilman ystäviäkin.

Sinulle pitää vain hymyillä, olla onnellinen, päättä vain olla. Vaikka oma äiti kuolisi sinun kaltaisesi tunteeton hymyilisi takaisin, get over it, mullakaan ei ollut ikävä äitiä joten sullakaan ei voi olla. Sinun kaltaisesi mätämunat ovat oikeasti myös osavastuussa näistä jotka eivät jaksa. Olette osavastuussa niistä jotka tänäänkin purkavat sen lapsiinsa. Sinun kaltaisesi ovat juuri niitä jotka oikeasti olisivat ansainneet jäädä lapsettomiksi.

Ja ei, en aio palata katsomaan miten nerokkaan vastauksen tähän väsäät. Käytä se aikasi katsomalla peiliin ja ajattelemalla. Miettimällä mitä on olla viisas ihminen. Onko se sitä kun saa potkia maassa makaavaa?

Vierailija:

asenteellasi " elämä nyt vain meni näin" .

Asenteella kun on iso merkutys. Jos hyväksyy vallitsevan tilanteen ja alkaa elää sen mukaan, vapautuu energiaa katkeruudesta ynnä muusta sellaisesta johonkin paljon hyödyllisempään ja rakentavampaan.

Ja ei, en väitä että kaikki riippuu vain ja ainoastaan asenteesta, joskus tulee niin pahoja juttuja vastaan että ihminen väsyy ja uupuu niiden alle, tarvii muiden apua.

tää ketju on taas täynnä typeriä äitejä... Ketään teistä ei voi kutsua kunnon äidiksi. Mä en haluais tehdä teistä kenenkään kanssa tuttavuutta. Itsekeskeisiä katkeria äitejä ootte kaikki.

Olen käynyt vuoden terapiassa ja opetellut opettelemalla kantamaan vastuuni. Olin joskus jäämässä tuleen makaamaan. Psykologi opetti minulle, että oma vika jos jää ulisemaan.



Ja jos minulle ei olisi vittuiltu, niin kuin minä vittuilen nyt ap:lle miettisin tähän päivään asti, että miksi juuri minulla on erityisen kurjaa. Miksi vain minun elämäni tässä maailmassa on miehetöntä, yksi lapsista, yksinäistä, köyhää ja turvatonta? Kaikkialla tulee perheitä vastaan, joilla on autot ja isot kodit ja sukua ja kaikkea mitä minulla ei ole. Päättämällä päätin, että ja paskat, nyt tämä meni näin. Tuleen en jää makaamaan.



Yksinhuoltajana ei ole vastuussa vain itsestään. Lasten mielenterveys ensin! Se on minulle ollut aina tärkeintä.



Enkä kehtaa edes hävetä, koska parhaani olen tehnyt! Lastensuojelun asiakkaaksi en joutunut siksi, että hain apua ennen kuin tilanne oli kääntymässä masennukseen ja väsymykseen.



Aikuinen ihminen kantakoot vastuunsa ja hoitakoot itsensä kuntoon!



Numero 15

Kaikki nämä äidit olen tuntenut 2 - 4 vuotta, joten tuskin tyrkkään ihan joka paikkaan. Ja ainakin meillä leikkikyläilyt 5-vuotiaana kavereille on ihan joka viikkoista kauraa varsinkin yksilapsisissa perheissä.



Kysy - älä arvaa.

15

Vierailija:

Ollaan ls-asiakkaista.

Äiti ei jaksa yksinhuoltajuutta. Ei kuitenkaan selventänyt asiaa sen enempää. Se, että vähän ipana pännii, ei kuitenkaan oikeuta lastensuojeluun.



Veikkaan mielenterveysongelmia ja masennusta.

Siitäkin selvittiin, eikä lastensuojelua tarvittu. Lapsia pitää siis pitää nälässä, rääkätä, kohdella kaltoin tai vanhemmalla olla mielenterveys- tai nautintoaine ongelmia.



Pelkällä väsymyksellä ja surulla ei asiakkaaksi joudu/lapset pääse.

Ei oo varmaan ap:n lapsi ainoa jolla nälkä ja kiukuttaa päiväkodissa. Pitäiskö kotona aamulla väkisin syöttää kylläiseksi ja varoittaa kiukuttelemasta hoitajille? Ettei vaan kunnantöissä rasittuis hoitajat.

koska heti epäillään laiminlyöntiä. Tottakai tuollaisia lapsia vartioidaan tavallista enemmän.

lastensuojelun päivystykseen ja pyysin lapsenhoitoapua. Oletteko kuulleet ennalta ehkäisevistä tukitoimista? Meidän kohdalle ne tarkoittavat sitä, että lapsi sai päiväkotipaikan ls-lausunnolla ja me päästään pääsiäisenä laskettelukeskukseen leirille sossun kustannukselle. Muita tukitoimia meillä ei tietääkseni ole, ainakaan tällä hetkellä. ap

ja tulkaa sitten kertomaan oletteko oman ajan tarpeessa

Anna niiden napista. Palaute kuuluu niiden työhön. Joskus tulee hyvää ja joskus pahaa.

Taas tänään kun hain lapsen ei hoitajalla ollut muuta kerrottavaa päivästä kuin se, miten lapseni oli ennen lounasta raivonnut ja huutanut nälkäänsä ja väsymystään. Siitä aiheesta riitti juttua koko sen ajan kun puin lastani. Heitin kyllä pallon takaisin hoitajalle ja epäilyksen että lapsi on janoinen eikä saa päiväkodissa tarpeeksi juotavaa. Jano tekee itsellekin huonon olon. Tenttasin sitten loppuajan hoitajalta sitä kuinka paljon lapsi saa juotavaa päivän aikana. Katsotaan mitä palautetta huomenna tulee. ja päiväkodissa oli tänään aamiaisella muroja ja hilloa, joten syyttäköön itseään jos lapsilla on nälkä ulkoilun jälkeen.

...

käydä Anttilan keskusvaraston tyhjennysmyynnissä ennen harjoitteluun menoa. Onko paha? ap

Mieheni kuoli auto-onnettomuudessa ollessani rv 32. Kyllähän se oma aika ihan mukavaa varmaankin olisi, mutta kun nyt on tämä elämäntilanne niin siihen ei ole mahdollisuutta. Kymmenen vuoden kuluttua varmasti jo kaipaan tätä aikaa, kun lapsi vielä kapuaa syliin jne.

sitten lapseni 3 viikkoa sairaalassa, kun hän keskosena pääsi kotiin, en päässyt kolmeen kuukauteen ulos ovesta. Sukulaiset kävi ruokakaupassa.



Pänni vietävästi, ahdisti ja väsytti, mutta sellaista sattuu kun tekee lapsia. Ihme marttyyreja!



Ihminen pärjää kun päättää pärjätä ja vaihtoehtoja ei ole.



15

Oikeastaan neljä ensimmäistä vuotta olin lapseni kanssa 24/7. Nyt vuoden ajan tyttäreni on käynyt seurakunnan kerhossa kaksi kertaa viikossa, 3 tuntia kerrallaan. En käy töissä, sillä satutin selkäni pahasti siinä samassa onnettomuudessa, jossa mieheni kuoli. Loppuelämäni tulen olemaan työkyvyttömyyseläkkeellä. Mutta kyllä me lapsen kanssa hyvin pärjäillään näinkin.