mieheni (isä) on lapselle yhtä tärkeä kuin minä (äiti)

Esikoinen on aina ollut meitä molempia kohtaan tasainen. Kumpikin vanhempi käy ja kausi luonteisesti joskus on toista vanhemmista haluttu johonkin tiettyyn puuhaan.

Kuopuksella lievästi enemmän äitiin kiintymyssuhde sillä hänen imetyksensä onnistui 1v 4kk ikään ja siitä jäi selkeästi sellainen äiti meininki päälle. Esikoista pystyin imettämään vain 6kk joten aika varhain isä oli mukana syöttöpuuhassa, eikä sekään jakanut meitä vanhempia.



Yksi kuitenkin on sellainen juttu mihin isi ei kelpaa vaan aina pitäisi olla äiti, se on iltasatu! Isäkin lukee myös ja maanittelun jälkeen huolivat isinkin iltasadun lukijaksi mutta perustelu kuuluu esikoiselta että " iskä ei osaa lukea niin hyvin kuin äiti!" mikä johtunee siitä että iskä yrittää monotonista nukutusääntä ja äiti lukee eläytyneesti :)

Ja kyllä meillä elämä on paljon helpompaa kuin niissä perheissä joissa isä ei viitsi osallistua mihinkään tai sitten on aina vaan töissä.

Luulen tosiaan että miehen aktiivisuus vaikuttaa myös positiivisesti parisuhteeseenkin.

Meillä miehen mukaan tulo esikoisten kanssa kävi luonnostaan, kun kaksoset syntyivät, oli miehellekkin oma vauva koko ajan. Kolmosta on hoitanut töidensä jälkeen kuin minäkin, käyn miehen töiden jälkeen koulussa 3h päivässä ja mies hoitaa ihan mielellään lapset sen aikaa ja nukuttaa.

Mun mielestä sen pitää ollakkin näin, yhteistä arkea kun eletään ja yhteiset lapset, molempien pitää ottaa vastuu.

En tunne olevani erilainen, vaan enemmänkin ajattelen näistä muista perheistä että ovat erilaisia.



Valitettavasti kuulumme vielä vähemmistöön, mutta aktiivisten isien määrä on rajussa kasvussa. Ja muistakaa tekin kasvattaa poikanne niin ettei heistä tulisi sohvan valloittajia aikuisena.

Ei se mitenkään mahdotonta ole. Tai tavatonta.

Vierailija:

Miten isä on voinut imettää? Ai niin joo, eihän tuollaisissa perheissä imetetä, kun se veisi isältä mahdollisuuden osallistua. Toki isän etu on vauvan etua tärkeämpi.

Ja miten lapset voidaan hoitaa kotona, jos molemmat käy töissä? Minkälainen on se työ, jossa tuo on mahdollista? Miten voi päättää, että tekee mahdollisimman vähän töitä? Meillä esim. miehen työnantaja tykkää, että töissä on oltava ma-pe 8-16, ei onnistu sanoa, että en tänään tule, maksa silti palkka. Samoin mun pitää tehdä se 30 tuntia viikossa, että saan työpaikkani pitää ja palkka juoksee.

Meillä on lapsilla silti hyvä suhde isäänsä, vaikka minä olen imettänyt täysin 6kk ja osittain vuoden. Ja vaikka olen vauvavuoden ajan vastannut pääosin hoidosta. Sen jälkeen on ollut isällä enemmän mahdollisuuksia osallistua. Ei se ole niin mustavalkoista, että jos isä ei heti synnäriltä asti ole 50/50 mukana KAIKESSA, niin isän ja lasten suhde olisi jotenkin vajaa.

Niin ja mullakin on tuttavapiirissä tällainen perhe, jonka äiti hehkuttaa kaiken aikaa lasten ja isän hyvää suhdetta. Ja oikeasti kukaan ei ole kateellinen, kukaan ei ihmettele, ketään EI KIINNOSTA. Ei jaksa kuunnella sitä omahyväistä kehua koko ajan, kun mistään muusta nainen ei jaksa puhua. En minä kulje kylillä kehumassa mieheni ja lasteni suhdetta. Se on meidän perheen asia. Oikeasti naurattaa, kun tällaiset tapaukset luulee olevansa jotenkin poikkeuksellisia ja erikoisia ja onnistuneita.

Niin ja muuten meilläkin isä kelpaa loistavasti lohduttamaan 1v4kk taaperoa, laittamaan nukkumaan, syöttämään, leikkimään, lukemaan... Siitä huolimatta, että äiti on vauvana hoitanut enemmän, imettänyt, nukuttanut vauvan tissille/kainaloon, ollut kotona lasten kanssa. Isä on ihan tasapuolinen hoitaja. 4-vuotiaasta nyt puhumattakaan. Että juu, en pidä minään ap:n tilannetta, sillä luulen että lähes joka perheessä on samoin, VAIKKA äiti olosuhteiden pakosta huolehtisikin lapsista etenkin alussa paljon enemmän.

Ainoa kuka on ääneen moittinut tätä asiaa on mieheni mummu. Hänen mielestään on väärin, jos isä JOUTUU pitämään lasta sylissään, syöttää tai vaihtaa vaippoja. Hänen mielestään minun olisi pitänyt hoitaa täysin lapset, vaikka kävin töissä ja mies oli työttömänä kotona. Eihän mies edes osaa lapsia hoitaa 80-vuotiaan mielestä.

tässä ap:n vastauksia kysymyksiin.



Minkälaista työtä teette?

minä teen töitä kotoota ja miehen työvuorot taas ovat niin loistavat että hän on työssä noin 2-3 päivää viikossa. molemmat kuukausipalkkaisessa hommassa, mistä saa nrmaalin palkan. mies voisi hyvin tehdä kahta työtä, sillä aika siihen riittäisi...mutta on mielummin lasten kanssa.



Miten isä on voinut imettää?

isä ei ole imettänyt, mutta minä olen pumpannut maitoa ja isä on syöttänyt sitä pullosta. esikoisen kanssa tämä oli pakollista koska tämä syntyi keskosena ja kakkosen kanssa halusimme aloittaa samalla tavalla, sillä isä ja lapsi pitivät yhteisistä pullottelu-hetkistänsä.



Ja miten lapset voidaan hoitaa kotona, jos molemmat käy töissä?

siihen vastaus tulikin jo... minä teen kotoota työt ja isä on paljon kotona.







jokainenhan elää niin kuin haluaa, mutta halusin vain sanoa että kaikilla olisi mahdollisuus tarjota vauvalleen/lapselleen loistava suhde isään. en tarkoita sitä tavallista isä leikittäjänä suhdetta joka on helppo saada aiaiseksi vaan ihan todellista suhdetta kuin äidillä ja vauvallakin.



ap

Jotenkin tuntuu että kuvittelet koko jutun...

Edelleen paljosta samaa mieltä, mutta silti...



ja teillä on todella erikoinen tilanne, että voitte hoitaa lapset kotona ja tehdä töitä silti. Esim. leikkaussalin sairaanhoitajalla on vähän vaikeaa tuo kotityö. hänen on jäätävä töistä pois jos haluaa hoitaa lapset kotona, ja se ei ole isältä millään muotoa pois. Ei vaikka sinä niin kovasti haluat tuota uskoa.

pleikkarin peluu tms.

keksitty pusero, jonka sisään tuttipullon voi kiinnittää niin, että pullosyöttäminen muistuttaa imettämistä. Sun miehes tarvitsis ehdottomasti sellaisen.

Vierailija:

tässä ap:n vastauksia kysymyksiin.

Miten isä on voinut imettää?

isä ei ole imettänyt, mutta minä olen pumpannut maitoa ja isä on syöttänyt sitä pullosta. esikoisen kanssa tämä oli pakollista koska tämä syntyi keskosena ja kakkosen kanssa halusimme aloittaa samalla tavalla, sillä isä ja lapsi pitivät yhteisistä pullottelu-hetkistänsä.

jokainenhan elää niin kuin haluaa, mutta halusin vain sanoa että kaikilla olisi mahdollisuus tarjota vauvalleen/lapselleen loistava suhde isään. en tarkoita sitä tavallista isä leikittäjänä suhdetta joka on helppo saada aiaiseksi vaan ihan todellista suhdetta kuin äidillä ja vauvallakin.

ap

Sun mies taitaa olla palomies/ensihoitaja/ambulanssikuski... Tuon lajin miesten vaimot on vissiin kaikki samasta puusta veistettyjä. Luulette raukat, että VAIN TEILLÄ isä saa täysipainoisen suhteen lapsiin. Että vain teillä on onnellinen ja tasapaioinen perhe ja lapset. Vaikka totuus on jotain ihan muuta.



29

jaa vanhempainvapaallekin nyt, kun minä palaan töihin. Enkä hetkeäkään epäile, etteikö meidän pojat pärjäisi. Sitä epäilen kyllä, miten itse pärjään, kun joudun olemaan ihan konkreettisesti vauvasta erossa ;)

Meillä isä on osallistunut myös syöttöpuuhiin alusta asti, kun mä epäonnistuin imetyksessä... tai no, epäonnistuin tai en, mutta maitoa ei tullut :( Yösyötöt mä olen silti hoitanut yksinäni kokoajan, kun miehen on aamuisin lähdettävä töihin. Ei se syöttäminen hänestä kuitenkaan hyvää ja osallistuvaa isää tee, vaan se kaikki muu, mitä hän lapsensa kanssa touhuaa.

Mä olen siis " antanut" mieheni " opetella" vauvanhoitoa... On saanut tehdä asiat omalla tavallaan, enkä mä ole neuvojani tyrkyttänyt, jos ei ole kysynyt. Todella hyvin hän hoitaa poikaa... En mä silti sitä hehkuttele tuolla kavereilleni. Ne, jotka meidän kanssa paljon aikaa viettävät, näkevät tämän kyllä. Ei mulla ole mitään tarvetta kehuskella tällä asialla (miehelleni kyllä kerron, miten ihana isä hän on)... eikä meitä kukaan katso pitkään missään. Miehen kaverit on kyllä niitä sankareita, jotka eivät vaippaa vaihda (omasta halusta siis, vaimot kyllä antaisivat...) ja he hieman ehkä ihmettelevät mieheni touhuja, kun se kakkavaipan vaihto käy ihan näppärästi ;)

Mun mieheni ehkä haluaa olla erilainen isä kuin hänen isänsä on ollut. Mä uskoisin, että kyse on siitä... Tosin mieheni on aina ollut erittäin lapsirakas ja tulee loistavasti lasten kanssa toimeen (jaksaa pelata ja leikkiä määräämättömän ajan ;)).

mutta jos äiti aina ohjeistaa isää lapsen pukemisessa, potattamisessa ym. niin eihänisä silloin ole sinut hoitamisen kanssa. tai jos lapsi kaaduttuaan aina hakeutuu äidin syliin eikä isän (silloin kun molemmat ovat paikalla) tai jos äiti ei koskaan uskalla jättää lasta isälle yöksi hoitoon tai jos isä tarvitsee varmistksen kaikesta lapseen liittyvästä äidiltä. ja kai sen t6yhmempikin tajuaa että lapsi kiintyy siihen joka häntä päivittäin hoitaa, eikä siihen jota näkee tunnin päivässä.



ap

Vierailija:

mutta jos äiti aina ohjeistaa isää lapsen pukemisessa, potattamisessa ym. niin eihänisä silloin ole sinut hoitamisen kanssa. tai jos lapsi kaaduttuaan aina hakeutuu äidin syliin eikä isän (silloin kun molemmat ovat paikalla) tai jos äiti ei koskaan uskalla jättää lasta isälle yöksi hoitoon tai jos isä tarvitsee varmistksen kaikesta lapseen liittyvästä äidiltä. ja kai sen t6yhmempikin tajuaa että lapsi kiintyy siihen joka häntä päivittäin hoitaa, eikä siihen jota näkee tunnin päivässä.

ap

Mutta edelleen kritoisoin tuota sinun kommenttia äitien kotona olosta... teidän järjestely ei onnistu kuin todella harvoissa perheissä. Onko silloin parempi, että lapsi kiintyy pk:n täteihin, joita on monta kuin että hän kiintyy omaan äitiin enemmän kuin isään.

Pk lapsellehan on helppo taata se että vanhemmat ovat 50/50 lapsen kanssa?

Ja mikä on se ongelma, jos lapsi on pienenä kiintynyt äitiinsä enemmän kuin isään, jos se suhde isään on silti kunnossa?

Eihän vanhemmuus ole mikään kilpailulaji tai edes vertailu?

Vähän sinisilmäistä luulla että monellakaan perheellä olisi sellaista mahdollisuutta isän osallistua lapsen hoitoon. Meillä mies ma- pe 8-16 töissä ja minä lasten kanssa kotona. Isä osallistuu iltakylvetyksiin, leikkimiseen, ruokailuun, iltaulkoiluun, hammaspesuihin ja iltatoimiin yms. Sekä viikonloppuisin tietty koko päivän ohjelmistoon.

Mutta selkeään on että minä äiti vietän lasten kanssa enemmän aikaa ja jos se vaikuttaa siihen että lapset joskus valitsevat äitiä enemmän, se on olosuhteiden pakosta! Jonkun on käytävä perheessä töissä että voimme myös elää!

Onko niitä peräti yksi?

Jotenkin tässä nyt tuntuu siltä, että luulet olevan joko tai vaihtoehdot. Että joko äiti hoitaa kaiken aina 100% ja isä on aina töissä tai sitten se teidän vaihtoehto, että isä vain pari-kolme päivää viikossa töissä.

Unohdat sen normaalin tilanteen, jossa isä tekee 8h työpäiviä ja on viikonloput sekä lomat perheen kanssa. Tällaisessa tilanteessa isä saa luotua lapsiinsa hyvät suhteet, jos vain haluaa. Ei se teidän tilanne ole ainoa hyvä vaihtoehto. Ei teidän perhe ole poikkeuksellisen onnistunut. Ei sinulla ole syytä hehkuttaa omaa tilannettanne joka paikassa ja suhtautua alentuvasti niihin perheisiin, joissa arki rullaa eri tavalla.

Vierailija:

mutta jos äiti aina ohjeistaa isää lapsen pukemisessa, potattamisessa ym. niin eihänisä silloin ole sinut hoitamisen kanssa. tai jos lapsi kaaduttuaan aina hakeutuu äidin syliin eikä isän (silloin kun molemmat ovat paikalla) tai jos äiti ei koskaan uskalla jättää lasta isälle yöksi hoitoon tai jos isä tarvitsee varmistksen kaikesta lapseen liittyvästä äidiltä. ja kai sen t6yhmempikin tajuaa että lapsi kiintyy siihen joka häntä päivittäin hoitaa, eikä siihen jota näkee tunnin päivässä.

ap

jotka selvästi monelle tuntuu kolahtavan... Minä näkisin ap:n pointtina sen, että isä otetaan ja ottaantuu mukaan lastenhoitoon luonnostaan (enkä tarkoita tällä mitään isien imetyspaitoja) aivan yhtä lailla kuin äitikin, jos ei ole keskenkasvuinen nulikka tai työnarkomaani. Minä koen meidän vanhemmuutemme hyvin tasa-arvoisena, vaikka lasten kanssa viettämämme aika ei menekään koko ajan 50/50. Toisinaan minä olen valitettavasti läsnä lasten arjessa vain puoliksi, jos töitä on kamala määrä (vaikka teenkin töitä kotona), jolloin isä hoitaa koko tontin. Minulle on ihan sama, miten muut perheet asiansa hoitavat, enkä omaa erinomaisuuttamme kellekään toitota, mutta kyllähän tiettyjä asioita kannattaa miettiä (esimerkiksi sitä, miksi tällaista keskustelua vastaan kokee niin voimakasta tarvetta hyökätä...).

Tulee mieleen kaverini, joka hehkuttaa imetystään joka välissä ja että on se niin hienoa kun hän imettää että kun kaikki eivät viitsi... Joo. Just. Onpa persoonallista :D

Miksi koen tarvetta hyökätä ap:n aloitusta vastaan? Siksi, koska hänen kirjoituksistaan huokuu omahyväinen asenne sitä kohden, että vain heillä on osattu järjestää asiat hyvin, että vain 50/50 hoitovastuu antaa sen tuloksen, että isäkin kelpaa lapsille, että esim. täysimetys pitää lopettaa siksi, että isäkin saa osallistua, että normaali työssäkäyvä isä ei voi olla lapsilleen tärkeä. Nämä asiat saa mut vihaiseksi, koska ne ei mitenkään kerro, miten hyväksi lasten ja isän suhde muodostuu.



Tähänkin ketjuun on vastannut todella mon, joka kertoo heillä isän olevan aivan täysin samanveroinen hoitaja, huolimatta siitä että vauvat on imetetty ja isä tehnyt normaalia työpäivää. Mutta eihän tämä voi olla totta, eihän?

ja tuossa toisessa perheessä lapset kiertävät 50/50 molempien luona (ovat eronneet) ja se toimii hyvin.



Ja kyllä olen kuullut kommentteja, että " sulla on niin hyvä, kun lasten isä tekee niin paljon" jne.



Eli lasten isä töistä tullessaan viettää aina lasten kanssa aikaa, lähtee heidän kanssaa ulos. Minulla on siis paljon omaa aikaa ja käytännössä kumpikin pääsee lähes milloin vain mihin vain menoihin. En ole siis sidottu kotiin koska lasten isä voi olla illat lasten kanssa, ja on mielellään. Kumpikin hoitaa asioita, tekee ruokaa.. ja minä vielä kaiken kukkuraksi olen kotona lasten kanssa (hoidan heitä siis aina sen ajan kun isä on töissä ja sitten usein isä hoitaa enemmän kun on kotona)!



Kyllä tämä tuntuu poikkeukselliselta onnelta, kun niin paljon lukee/kuulee ettei minnekään pääse, eikä mies tee mitään...