Mistä tämä erikoisten nimien buumi on alkanut?

Tuntuu siltä, että koska lapsia on nykyään vähän, lapsi on " täydellisyyden projekti" . Oman lapsen ainutlaatuisuutta täytyy alleviivata oudolla uniikkinimellä. Luullaan, että jos lapsen nimi on Antti tai Liisa, lapselta ryövätään hänen ainutlaatuisuutensa. Kertoo vanhempien epävarmuudesta ja -sori nyt vaan- lievästä vinksahataneisuudesta. Kääntöpuolena trendi saattaa (siis saattaa) vähentää ennakkoluuloja, kun nimi voi olla nykyään aivan mitä vaan. Toisaalta en usko että tiikeri raidoistaan mihinkään pääsee, kyllä lapsilla on edelleen taipumus kiusata. Ja Nokian pääjohtajana joku Chlarissatte... hmmmmmmmmm.

olisi ikäluokkansa ainoita Päivi- nimisiä niiden Chisulina- Jannicharlolita- naisten joukossa.

Ei tämä sikäli mikään buumi ole. Vai luuletteko te nuoret todella keksineenne kaiken ihan itse ensi kertaa?

Vierailija:

Ei tämä sikäli mikään buumi ole. Vai luuletteko te nuoret todella keksineenne kaiken ihan itse ensi kertaa?

No on tässä ihan aitoa muutosta havaittavissa. kun minä olin koulussa (70-lukulainen olen), niin oli tasan ne 5 poikien ja 5 tyttöjen nimeä. Nykyään hajonta on ihan eri tasoista.

Vierailija:

Ei tämä sikäli mikään buumi ole. Vai luuletteko te nuoret todella keksineenne kaiken ihan itse ensi kertaa?

Sama kuvitelma tuntuu olevan milloin missäkin keskustelussa. Ihan kuin vasta meidän sukupolvemme olisi keksinyt erikoiset nimet, avuttomuuden, huonon käytöksen, suuseksin jne. Milloin mitäkin.

Kertokaas ovatko vierasperäiset nimet olleet Suomessa koskaan niin annettuja kuin 2000-luvulla???????????

ja sieltähän niitä erikoisia nimiä tulee

mutta mun supisuomalaisilla isovanhemmilla oli hyvinkin vierasperäiset etunimet. Jopa niin, etteivät edes itse lausuneet niitä oikein. Ja sama juttu osalla miehen sukua. Syytä en tiedä.



Ja toiselta puolelta mummon nimi on Anna, jos tarkkoja ollaan niin onhan sekin vierasperäinen, vaikka sitä ei nyt taidettu tässä tarkoittaa.

100 - 150 vuotta näitä Sofioita sun muita vasta annettiinkin. Ja Suomessa asui saksalaisia, venäläisiä jne.



Nyt täällä sitten taas on paljon perheitä, joista toinen vanhemmista on ulkomaalainen. On aika luonnollista antaa oman kulttuurin nimiä.

nimenannossa olla erikoisia. Yritetään itse keksiä uusi nimi. Varmaan Hyppynen on jo jollain tytöllä nimenä tai Koura pojalla. Onkohan Kuurankukka jo annettu? Tai Routa?

Hei, kaksospojat Routa ja Koura!!!!

Vierailija:

että miettikää mikä piina jos joka ikisestä nimestä saa miettiä että mikä heevetti se oli kun joku sen ilmoittaa. Oliko se Aapo? Vai Aappo? Vai Aappoo? Vai kenties Apo? Kyllä siinä on oma järkensä että on tietty edes jossain määrin yhtenäinen nimistö. Siitä kun kuulee nimen Helmi tai Emilia asia on kerralla pihvi ja muistaminen on helppoa. Kiva kirjoittaa jotain joulukortteja jos suvussa on Eemilia ja Emiilia ja Emmilia ja Emiliia ja ja ja ja.

Eiväthän ruotsinkieliset nimet ole vierasperäisiä, herranjestas, meillä on kuulkaas kaksi virallista kieltä! On se nyt vähän eri asia onko lapsen nimi tyyliä Aleksander vai Jirco.

aikanaan Sari, Marko ja Mika ovat näyttäneet TOSI oudoilta oikeina niminä aluksi. Kunnes niistä on tullut tuikitavallisia.



Musta tuntuu, että molemmat kannat ovat tavallaan oikeassa: suuri osa ei näytä tietävän, miten " eksoottisia" nimiä Suomessa on annettu vuosisatoja vaikka rannikkokaupungeissa. Ihan oikeasti ulkomaalaisen kuuloinen nimi voi löytyä ihan suomalaisen suvusta ja siinä voi olla perinnearvoa.



Mutta yhtä lailla on totta, että maalaispaikkakunnilla on joka toinen ollut Juha ja jokatoinen Matti eikä nimissä ole hirveästi kirjoa.



Ei Suomi ennenkään ole ollut niin yhtenäinen maa, kun moni haluaa uskoa!

Vierailija:

Miten se voi edistää monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta, että kaikki alkavat antaa lapsilleen " kansainvälisiä" eli lähinnä englanninkielisiä nimiä? Entä heterogeenisyyttä? Vai luuletko, että englanninkieliset alkavat vastaavasti antaa lapsilleen suomen- tai albaniankielisiä nimiä? Sinun mielestäsi kaiketi edistäisi monikulttuurisuutta, hetegogeenisyyttä, suvaitsevaisuutta ja maailmanrauhaa, jos kaikki alkaisivat puhua englantia.

Tuntuu siltä, että alemmista sosiaaliluokista tulevat ovat eniten huolissaan siitä, että heidän lapsellaan täytyy olla kansainvälinen nimi. Monet johtotehtävissä olevista tutuistani (jotka tekevät esim paljon työmatkoja) taas ovat antaneet lapsilleen supisuomalaisia nimiä. Kaikki muut kuin englanninkieliset (ja kyllä hekin) joutuvat joka tapauksessa tavaamaan nimeään maailmalla. Minusta on hienoa, että eri maissa annetaan erilaisia nimiä. Uniikkinimiä on hyvän maun vastaisia ja sen mukaisia. Ei voi yleistää että erikoiset nimet ylipäätään olisivat huonoja.