Mistä tämä erikoisten nimien buumi on alkanut?

Vuosi oli 1998 ja lapsesta tuli Eetu.

Kuolema.. aina menee sekaisin tai jos ei ole paikalla, en saa edes mieleen noita nimiä.

Mutta muistan lukeneeni jostain, että nimet alunperin keksittiin sitä varten, että se erottaa ihmiset toisistaan ja eiköhän se olekin aika loogista :)



Miten siinä sitten erottaa luokan tytöt toisistaan, kun luokalla on 7 Annaa.



Meidän lapsilla on harvinaiset nimet, osalla osa nimistä on ainoita suomessa/maailmalla.



Halu erilaisiin nimiin lähti aikoinaan tuosta lukemastani lehdestä ja sitä pohtiessani mietin paljon nimiä ja niiden alkuperää ja tarkoituksia.



Minulle lapset ovat suuri aarre ja halusin tavallaan hemmotella heitä nimillä joita ei ole muilla (ainakaan ennen heidän syntymistään, sillä osa nimistä on keksitty itse) tai jotka ovat todella harvinaisia tyyliin 5 Suomessa tai joku ulkomaalainen harvinaisempi nimi jota ei ole aiemmin väestörekkarissa ollut.



Moni vanhempi tuttava on sanonut, että jos heillä ei olisi nettiä käytössä niin olisi lapsilla tavisnimet. Eli netissähän pääsee niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin nimisivustoille joissa on muitakin nimiä kuin Mikot, Johannat, Jennat ja Nikot.



Kunpa maailmassa olisi vain jokaisella ihmisellä täysin uniikki nimi, se olisi kivaa se :)

Vierailija:

(Suomesta löytyy 3 kaimaa). Yksinkertainen syy siihen miksi halusin tuollaisen nimen lapselleni, on se että mielestäni nimen pitää kuvata juuri sitä kyseistä ihmistä. Eikä puolta luokan tytöistä!

Ovathan paikannimetkin lähes uniikkeja! Olisihan se varsin hankalaa jos Suomessa olisi 6 Helsinkiä ja 8 Tamperetta jne !!

enemmän nimen antanutta aikuista kuin lasta. Otetaan nyt vaikka Pekka-Eric. Siitä voi jo tehdä aika pitkälle meneviä päätelmiä siitä minkälaisten tyyppien kanssa ollaan tekemisissä, vanhempien puolelta. Ylipäänsä viime aikoina olen tullut ajatelleeksi, että ehkä tässä uniikkinimibuumissa on se hyvä puoli, että vanhemmat tulee kertoneeksi itsestään aika syvällisiä asioita pelkillä nimivalinnoillaan. Perhekerhossa on yksi mamma joka on antanut lapselleen aivan järkyn naurettavan nimen, ja kyllä, nainen on just niin idiootti.

Vierailija:

Kertokaas ovatko vierasperäiset nimet olleet Suomessa koskaan niin annettuja kuin 2000-luvulla???????????

Vierailija:

Vierailija:

Ovathan paikannimetkin lähes uniikkeja! Olisihan se varsin hankalaa jos Suomessa olisi 6 Helsinkiä ja 8 Tamperetta jne !!

huomaa, että perinteiset englannin- tai espanjankieliset nimet eivät sielläkään enää kelpaa. Tuomarit joutuvat joskus kysymään, että miten tuo nimesi äännetään.

Vierailija:

myös tuloerojen kasvuun. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta mulla on se käsitys että Jenkkilässä varsinkin musta köyhälistö on ruvennut harrastamaan näitä prinsessanimiä ja nimiväännöksiä, vrt. lähiönimet Suomessa. Että onko sitä jotenkin toivottomassa tilanteessa edes hipun verran lähempänä unelmaa, jos lapsen nimi on Angelique? Tuottaako homogeeninen yhteiskunta myös homogenisen nimistön, kun kaikilla koetaan olevan mahdollisuus samaan, esim. vauraustumiseen.

ja lapsilla ihan tavalliset suomalaiskansalliset nimet. Ja sitten nämä sosiaalituella elävät lähiöihmiset tosiaan paiskovat lapsiaan mitä mielikuvituksellisimmilla nimillä. On siinä varmaan monella papilla naurussa pitelemistä ja paperilapusta tavaamista, että menee nimi oikein.

Kyllä tämä uusien nimien " luominen" ja lainaaminen on uusi ilmiö, sillä esim. 1800-luvulla ei todellakaan ollut nimissä paljon mitään vaihtelua. Minullakin taitaa olla kymmeniä esivanhempia, joiden nimi oli Maria Mattsdotter (= Maija Matintytär) tai Matts Johansson (=Matti Juhonpoika). Lisäksi pitää muistaa, että nimet vain kirjoitettiin ruotsiksi kirkonkirjoihin, itse ihmiset eivät edes käyttäneet niitä, vaan esim Karinista/Katarinasta käytettiin puheessa nimeä Kaisa!



Ruotsalaiset sukunimetkin ihmisille tuli lähinnä sattumalta; papit jne. antoivat niitä sotilaille ja käsityöläisille milloin milläkin perusteella ja pojilla saattoi olla ihan eri sukunimi kuin isälläään.



Itse annoin pojalleni perinteisen nimen, koska halusin kunnioittaa perinteitä ja mieslestäni perinteiset nimet ovat käytännössä helppoja, ei tarvitse selitellä kirjoitusasua.



T: innokas sukututkija ja Matin äiti!

Vierailija:

On siinä varmaan monella papilla naurussa pitelemistä ja paperilapusta tavaamista, että menee nimi oikein.

Meidän lapsella oli juuri ristiäiset ja sain papilta positiivista palautetta lastemme nimistä. Sanoi että kerran on joutunut kieltäytymään nimiehdotuksesta, ja lukuisia kertoja on kastanut lapsia surullisena pikkuiselle valitusta nimestä.

Vierailija:

Ja sitten nämä sosiaalituella elävät lähiöihmiset tosiaan paiskovat lapsiaan mitä mielikuvituksellisimmilla nimillä.

Johan tuolla sanottiin se vanha totuus: köyhät ne nimillä koreilee.

todettiin että köyhemmät antoivat just näita Calleigh-nimiä (äännetään kuitenkin tavallisesti, esim. Kelly) ja hyvin toimeentulevat sitten tavallisia nimiä (Joe, Julia jne). Tietysti poikkeuksiakin on, mutta noin yleisellä tasolla.

Niinpä siinä sisarusparvessa oli Elisabet ja Margagreta ja mitähän muita vielä. Arkipäiväistyihän ne, lopulta ne oli sitten käytössä Liisa ja Reetta :-)



Mutta nykypäivään. Minulla on eräs ystävä, joka lähes paniikissa lukee kastettuja, ettei hänen lapselleen antamasta harvinaisesta nimestä vaan tule yleistä. Useamman kerran hän on jaksanut kommentoida oman lapseni nimeä, joka löytyy vuosittain jos ei top kympistä, niin melkein. Minusta näillä molemmilla on oikein kauniit ja kantajilleen sopivat nimet, yleisyydestä tai harvinaisuudesta en piittaa.



Kirjoitusasun soisi olevan kielenmukainen, ettei aina tarvitsisi olla korjaamassa. Samoin voisi miettiä, onko muunnos jostain muusta nimestä ihan järkevä ja onko tarpeen, että nimi merkitsee oikeastikin jotain.

omien lasten nimeämisessä ehdottomana kriteerinä oli se, että nimen kirjoitusasusta ei ole mitään epäselvyyttä. Ei siis minkäänlaista.

3 Sannaa, 2 Susannaa ja yksi Susan. Opettajat meni kyllä välillä sekaisin :)

Vierailija:

omien lasten nimeämisessä ehdottomana kriteerinä oli se, että nimen kirjoitusasusta ei ole mitään epäselvyyttä. Ei siis minkäänlaista.

Oisi siitä voinut kyllä vähän joustaa, meille ei tullut Elisaa, kun minusta silloin tuntui, että Elise, Elsa, Else ja Elsi oli liian lähellä :-) Samoin suljin pois kaikki Mari-johdannaiset.

joku kysyy varmuuden vuoksi miten kirjoitetaan.

Minultakin on kysytty! Ja nimeni: Liisa.

Vierailija:

omien lasten nimeämisessä ehdottomana kriteerinä oli se, että nimen kirjoitusasusta ei ole mitään epäselvyyttä. Ei siis minkäänlaista.

Kunpa maailmassa olisi vain jokaisella ihmisellä täysin uniikki nimi, se olisi kivaa se :)

[/quote]

Mitä ihmeen kivaa se olisi? Sehän olisi todella vaikeaa. Pitäisi jokainen nimi tavata kirjain kirjaimelta myös Suomessa, kuten esim. USA:ssa tehdään.

Vrt. Ludwig Mies van der Rohe, saksalainen arkkitehti, syntynyt 1800- luvun lopulla.

Minulta ei ole koskaan kysytty, paitsi ulkomailla. Nimeni on Maija.