Voiko kotiäiti sairastua työuupumukseen?

Voisiko olla ennemminkin masennusta? Tuntuu varmaankin suunnilleen samalta????

Tietysti maate voi mennä ja päätyä lasten leikkialustaksi.

t. ainakin uupumukseen sairastunut kotiäiti,

maate voi mennä leikkialustaksi mutta silmiään ei voi ummistaa kuin yöllä jos silloinkaan kuin pätkissä

Muutenhan pph ei myöskään voisi sairastua. Täsmälleen samoja töitähän kotiäiti ja pph tekevät.

eiköhän työuupumus tule työnteosta, ja yleensä siihen vaikuttaa vielä stressi ja kiire, mitä kotiäidillä tuskin on kumpaakaan. Masennukseen kyllä voi sairastua.

Ei työssäkäyminen ole sama kun on kotona!



Mutta oma jaksaminen voi loppua aina, oli sitten missä vaan ja teki mitä vaan. Kyllä työtön lapsen synnyttänyt nainenkin voi masentua. Mutta mitään työuupumusta se ei ole vaikka perhettä hoitaa.

jossa kolmesta lapsesta nuorin oli vauva, olimme juuri muuttaneet täysin remontoitavaan asuntoon, remontti pahasti kesken, vanhimmalla lapsella oli tosi vaikeaa (erityislapsi jolla oli vaikeaa koulussa ja muuallakin ja tuohon aikaan emme tienneet muuta kuin että lapsella oli " jotain" muttei vielä ollut diagnoosia). Yritin muuttolaatikoiden keskellä tehdä epätoivoista remonttia, hoitaa lapsia, esikoisen asioita, itseäni (selän takia ei saa unohtaa, sitten en teekään kohta mitään jos niin käy) ja normaalit kotiaskareet. Kun tuota kaaosta oli jatkunut kuukausia olin tosi loppu, sain paniikkihäiriökohtauksia yms.



Eli kyllä kotiäitikin voi polttaa itsensä loppuun, onneksi osasin itse hellittää juuri ennen tuota - minkä seurauksena edelleen elämme remontin keskellä... :/ Nyt on vain työelämä ja opiskelu tullut lisäksi. Välillä kyllä mietin selviänkö tästä koskaan...

välillä lepäämässä itseni kuntoon yläasteella aineenopena. Mies oli jatkuvasti työmatkoilla, ja kyllä sitä kiirettä ja stressiä riittää jos on aina yksin lasten kanssa, ilman niitä mummojakaan apuna.

Työuupumukseen tai burnoutiin vaikuttavat yleensä stressi ja sen aiheuttajana useimmiten joku ulkopuolinen taho/henkilö: Pomo, asiakkaat, alihankkijat, kollegat tms. joihin ei välttämättä pysty itse ollenkaan vaikuttamaan vaikka yrittäisi.



Kotiäitiys on rankkaa eri tavalla ja monilla esim. yksinäisyys ja tunne " joka päivä sama rumba" väsyttävät ja uuvuttavat. Silti kotiäiti voi halutessaan jättää paljon tekemättä ja huilatakin, ottaa henkisiä vapaapäiviä jolloin huolehtii vain perustarpeista (lasten ruoka, puhtaus ja unet)



Kolmen lapsen kotiäitiyden ja haastavan työelämän kokeneena sanoisin kyllä että kyse ei ole toisiinsa verrattavasta uupumuksesta. Työelämässä kun et voi sanoa asiakkaalle että nyt mä otan tänään vähän kevyemmin ja luen kaikessa rauhassa tämän lehden - sitten mä autan sua - odota hetki, laitetaan vaikka joku video ;)



Hassua muuten, että kaikkein uupunein ajanjaksi kotiäitinä oli silloin, kun esikoinen oli vauva. En muka ehtinyt edes syömään päivisin kun hulluna suoritin kotiäitiyttä :) Sitten vähän relasin.

Kyse on masennuksesta, väsymisestä, stressistä. Kenenkään ei ole pakko uupua työssään, kenenkään ei tarvitse töissä tehdä enempää kuin jaksaa, mutta perfektionistit nyt voivat uupua joko kotona tai työssä ja ihan samasta asiasta on kyse.

minkälainen käsitys (joillakin) ihmisillä on työnteosta. Kotona tehtävää työtä ei arvosteta lainkaan ja ilmeisesti koko käsitys työstä on hyvin rajallinen. Ajatellen esim. tuota makaamista. Täällä usein jotkut ihmiset hokevat tuota, kuinka kotiäiti voi maata välillä. Hyvin monet joustavilla työajoilla olevat ihmiset voivat maata välillä, esim. taiteilijat, tutkijat, monet yksityisyrittäjät jne. Silti he voivat uupua ja heidän työnsä voi olla stressaavaa, aivan kuten kotiäidilläkin.



t: työssä käyvä äiti

Yleensä työssä työkaverit/asiakkaat todella osaavat odottaa sen hetken. Toisin on kotona, karmea huuto ja kirkuminen vain jatkuu, vaikka yrittäisi vain laittaa pari astiaa koneeseen.

Vierailija:

Kyse on masennuksesta, väsymisestä, stressistä. Kenenkään ei ole pakko uupua työssään, kenenkään ei tarvitse töissä tehdä enempää kuin jaksaa, mutta perfektionistit nyt voivat uupua joko kotona tai työssä ja ihan samasta asiasta on kyse.

Ei taida olla sairautta nimeltä työuupumus.

Siinä olen erimieltä ettei kenenkään ole pakko tehdä työtä enempää kuin jaksaa. On varmasti monia ammatteja ja toimenkuvia joissa on " pakko" tehdä töitä uupumukseen asti tai sitten jättää työnsä kokonaan. Ja stressin aiheuttaa muu kuin oma perfektionismi. Esimerkkinä vaikka joku myyntityö (ei siksi että se olisi jotenkin ainoa tai erityislaatuisen streessaava työ), jossa vaikka koko firman talous ja oma toimeentulosi ja myös kotona olevan vaimosi ja perheesi elanto on riippuvainen myyntisuorituksistasi.

Mielestäni asia ei ole verrattavissa siihen, että jollain toisella kotona pyykit kaatuvat päälle, ei ehdi siivota kun lapset sotkevat sitä mukaa eikä jaksa käydä kerhoissa tai ulkoilla joka päivä.

Ja en nyt halua väheksyä kotiäitiyttä tai ylistää uuvuttavaa työtä. Kyse vaan on eri asiasta.

oleva vauva, ja siihen herää parivuotias huutamaan, ja olet yksin miehesti työmatkojen takia, niin kyllä ne on pakko hoitaa ne lapset. Vaikka voimat olisi jo kauan sitten loppuneet. On tosiaan ihan eri juttu kuin jotkut pyykit.

Työtä se on sekin vaikkei siitä palkkaa saakaan.

Kotiäidin työssä kyllä on se plussaa, että voi itse priorisoida hommia ja silleen ehkäistä osaltaan loppuunpalamista.

Ja omaa aikaa kannattaa ottaa aina tarvittaessa. Ennaltaehkäisy väsähtämiseen on hyvä.

Ja joku sanoi, että kotiäitinä voi aina pötkähtää halutessaan. No mielestäni ei läheskään niin helposti onnistu tuosta vaan. Hommat on hoidettava, lasten saatava ulkoilunsa ja ruokansa ja virikkeensä. Kotitöitäkään ei voi jatkuvasti siirtää tuonnemmaksi. Kaaos siitä tulisi ja isompi stressi.

Olla oma pomonsa vaatii itsekuria.

Nimimerkillä kotiäiti 15 vuotta ja 5 lasta.

ja ihan kaikki samat hommat tehtävänä kuin kotona, kiireellä vaan. Ja samoin ne työssäkäyvän lapset saattavat valvottaa öisin, kuin kotonaolovallakin.

samoin kuin se kotona oleva. Joka tosiaan tekee kuitenkin enemmän kotona kuin työssäkäyvä, koska hoitaa ne lapset sen päivänkin. Vai eikö perhepäivähoitaja tee työssäkäyvän mielestä mitään?

työssäkäyvähän tekee päivän töitä toiselle.

Vierailija:

oleva vauva, ja siihen herää parivuotias huutamaan, ja olet yksin miehesti työmatkojen takia, niin kyllä ne on pakko hoitaa ne lapset. Vaikka voimat olisi jo kauan sitten loppuneet. On tosiaan ihan eri juttu kuin jotkut pyykit.

Silti on eri asia. KOrostan että kokemusta on molemmista, eli en pätkääkään väheksy sitä tilannetta kun mies on Aasiassa työmatkalla, olet raskaana ja kaksi nuorimmaista ovat vatsataudissa ja huomaat juuri itsekin saaneesi sen ja mummotkin asuvat satojen kilometrien päässä ja ovat sitäpaitsi vielä työelämässä. Yhtä kauheaa on sairastaa itse angiinaa, maata 40 asteen kuumeessa ja yrittää hoitaa kolmea tervettä ja virkeää lasta samalla. Hetkittäin kotiäitiydessä on aivan kammottavia tilanteita joiden alle meinaa sortua, kertakaikkiaan. Yleensä niistä kuitenkin pääsee nousemaan ylös, on myös helpompia viikkoja ja rauhallisempia öitä ja joskus päivällä voi jopa hengähtää.

Työuupumus siten kun se yleensä ymmärretään syntyy yleensä kuukausia ja kuukausia kestäneestä ja pahentuneesta tilanteesta, kun työt kaatuvat sillä tavalla päälle että et enää selviä niistä mutta et voi myöskään jättää tekemättä. Kolmen päivän poissaolo vaikka lapsen sairauden takia kaataa homman lopullisesti. Työkaverini on juuri palannut töihin kahden vuoden (!) töistä poissaolon jälkeen - työ sekoitti lopulta mielen niin, ettei ko. henkilö voinut ajaa autoa, käydä kaupassa, tavata ihmisiä, vastata mihinkään työtä koskevaan asiaan tai ylipäänsä ajatella työpaikkaansa, työkavereitaan, työelämää yhtään mitään. Ja tässä nimeomaan työ ja sen mieleen tekemä peikko sairasti ihmisen, ei niinkään fyysinen rankkuus.

En nyt varmaan oikein osaa selittää sitä mitä ajan takaa :)

ymmärrä, mitä ajat takaa. Tuo tuttavasti on sairastunut psyykkisesti samoin kuin voi sairastua kotiäiti tai lapseton tai työtön tai kuka hyvänsä. Usein sairastumisen taustalla on monia tekijoitä esim. stressaava kotitilanne tai stressaava työtilanne. Ja sairastuminen vaatii sen, että tämä tilanne on pitkittynyt ja lopulta " kaataa" ihmisen.



Minusta se, että töissä käyvä äiti on joskus ollut myös kotiäiti, ei oikein kuitenkaan vakuuta. Aika nimittäin kultaa muistot. Itse olen palannut kahden vuoden kotiäitiyden jälkeen 1,5kk sitten töihin ja jo nyt huomaan, etten oikein enää muista kotiäitiyden raskaita puolia, vaikka olin todella loppu kotona oloon.