Taapero päiväkodissa ja vauva kotona?

tai ainakaa mulla ei ole. vauva syntyy hetkenä minä hyvänsä (tänään 41+0) ja tyttö 2v3kk jatkaa hoidossa jossa aloitti 5 kk sitten. on viihtynyt hyvin pienessä päväkodissa, joka on auki vain puolipäivää. Hoitopäivän pituus siis meillä klo 9-13, kotiin päkkäreille.

itse en ole kertaakaan vielä pitänyt itseäni huonona äitinä, päinvastoin: tarjoan lapselle mahdollisuuden olla muiden lasten kanssa, ja tiedän että JOS tyttö jossain vaiheessa alkaa " oireilemaan" kun huomaa että pikkuveli jää äidin kanssa kotiin, ja hän joutuu hoitoon, niin silloinhan sekä minä että tarhan tädt huomataan asia, ja sitten voidaan siihen puuttua (=tyttö saa jäädä kotiin). Eli päivä/viikko/kuukausi kerrallaan edetään, muutoksia tehdään vasta kun tällä hetkellä hyväksi havaittu asia muuttuu huonoksi. Ethän varmaan sinäkään sitten vie tyttöä hoitoon jos homma ei enään suju kuten nyt, eli hyvin?

paivansade77:

Sinä olet superäiti ja hyvä äiti! Ja sinä HOIDAT lapsesi itse, tietenkin!. Em ymmärrä sitä ajatusmaailmaa, että et hoitaisi lapsiasi itse, jos käyvät jonkun virikkeen muualla saamassa.

Peesi talle!

Taas kerran totean, etta Suomessa tunnutaan pidettavan normina sita, etta aidin pitaa parjata yksin. Olet heikko, jos et parjaa ja jaksa, kaikki muutkin muka jaksavat. Monessa muussa maassa ihmetellaan, kuinka raskaana oleva tai vasta synnyttanyt aiti voidaan jattaa niin " heitteille" .

Lapset ovat erilaisia. Parivuotias ei valttamatta kovin paljon seuraa kaipaa (joskin eroja on), mutta harvoin seurasta suoranaista haittaakaan on. Ja niin kuin todettu, ainahan jarjestelyja voi muuttaa. On myos mahdollista tehda hoidon tilapainen keskeytys, mutta siina on tietty minimiaika, joksi sen voi tehda, eika mikaan takaa, etta keskeytyksen jalkeen saisi paikan samasta hoitopaikasta. Jos siis on loytanyt lapselleen hyvan hoitopaikan, voi olla syyta pitaa siita kiinni pitamalla lapsi osa-aikahoidossa.

Jos nyt joku sanoo, etta " virikehoidossa" oleva lapsi vie paikan toissakayvan vanhemman lapselta, nain tuskin on. Jos virikelapset otettaisiin pois hoidosta, vastaavasti supistettaisiin hoitopaikkojen ja hoitajien maarassa. Suomessa paivahoito ei ole vain lasten sailytysta vaan varhaiskasvatusta ja osa lapsen ja perheen tukemista.

Jottei jaisi epaselvaksi: meilla silloin 3-vuotias tytto jai kotihoitoon vauvan synnyttya. Rehellisesti sanottuna olisin kokenut vaikeammaksi lahtea viemaan hanta aamulla paivahoitoon huonosti nukutun yon jalkeen. Nain meilla, muilla toisin :)

poika pian 2v ja vauva pian 2kk, poika käy päiväkodissa 6h päivässä

5 päivää viikossa. Tykkää päiväkodista ihan kamalasti, aamulla heti lähdössä innoissaan, hakee kenkiä ja vaatteita sanoen " an an" (päälle päälle)



Saksassa asutaan ja täällä normaalia, että isommat on hoidossa. Oma kätilöni myös ihmetteli tota suomalaisten ajatusmaailmaa. PÄiväkodissa pienet saa virikkeitä ihan toisella tavalla kun äidillä on mahdollisuus kotona tarjota. Meidän poika on muutenkin tosi sosiaalinen tapaus, eikä itke päiväkotiin " jätettäessä" vaan rientää leikkimään. On oikea naurattaja päiväkodissa (hoitajat kertoneet) ja haluaa että koko ajan tapahtuu. Hänelle hoito siis sopii tosi hyvin. Voihan olla, ettei kaikki lapset tykkää ja tarvitsee ekat vuodet vaan äitiä ja kotiympäristöä. Niin se vaan on, me ihmiset ollaan kaikki erilaisia, pienestä pitäen jo.



Meidän pojalla on omat kaverit päiväkodissa, päiväkodin jälkeenkin mielellään menisi aina naapurin pojan kanssa leikkimään, eli selvästi ikäsiään kaipaa.



Kyllä sen vanhemmat huomaa, mitä oma lapsi tarvitsee ja mistä tykkää. Kannattaa luottaa itseensä sen verran, vaikka muut kivittäisivätkin ;)

Tsemppiä sulle!

että minkälaisia virikkeitä teidän lapsen pk:ssa nämä 2-vuotiaat sitten saavat, jos kerran " Päiväkodissa pienet saa virikkeitä ihan toisella tavalla kun äidillä on mahdollisuus kotona tarjota" . Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska olen itse ollut ennen omia lapsia 2,5 vuotta kolmessa eri alle 3-v lasten ryhmässä päiväkodissa töissä (täällä Suomessa) ja noiden lisäksi kolmessa eri päiväkodissa alle 3-v lasten ryhmässä harjoittelujaksolla. Olen nimittäin aika eri mieltä siitä, että 2-vuotiaat saisivat (ainakaan täällä Suomessa) pk:ssa ihan toisella tavalla virikkeitä kuin kotona!



Kaikissa noissa pk-ryhmissä, missä olen työskennellyt, meni alle 3-v (varsinkin alle 2-v) ryhmissä suuri osa ajasta ihan pelkään perushuoltoon (syömiset, potatukset, vaipanvaihdot) ja noiden lisäksi sitten ulkoiltiin 2 krt/pvä ja lapset nukkuivat n. 2 h päiväunet. Aamulla jäi n. 30-60 min aikaa vapaaseen leikkiin ja suunnilleen saman verran iltapäivällä. Noin kerran viikossa oli erikseen lauluhetki (muutenkin tietenkin laulettiin paljon), kerran viikossa " jumppa" , kerran viikossa askartelua (alle 2-vuotiaalle hirmuisen tärkeää...) jne.



Itse olen ollut omien lasten kanssa kotona kohta 5 vuotta ja olen omien pk-kokomusten takia vahvasti sitä mieltä, että suuri osa äideistä pystyy tarjoamaan kotonakin samat virikkeet kuin päiväkodissa. En halua puuttua siihen, onko järkevää ja oikein laittaa 2-v isoveli/isosisko päiväkotiin, kun äiti on vauvan kanssa kotona, mutta ei kannata ihan hirveästi uskoa, että näinä resurssipula-aikoina (Suomessa) 2-vuotias saisi päiväkodista kovinkaan paljon enemmän kuin äidiltään kotona. Mielestäni ainoa hyvä asia, mitä sieltä paremmin saa kuin kotoa äidiltä (jos lapsella ei ole kovin montaa sisarusta), on sosiaaliset kontaktit eli muuta lapsiseuraa. Onneksi monelle 2-vuotiaalle riittää vielä kaveriseuraksi pihan, puiston ja/tai perhekerhon lapset sekä kaveriperheiden lapset (vaikka toki uskon, että joku 2-v kaipaa päivittäin vielä enemmän muuta lapsiseuraa).



Tämän viestin ainoa tarkoitus oli kertoa vähän todellisempi kuva päiväkodin pienten puolen arjesta ja virikkeistä kuin mitä Ingwerin viesti antoi olettaa. Tosin en tiedä saksalaisesta päiväkotitoiminnasta mitään, joten voipi olla, että se on virikkeellisesti hieman laadukkaampaa kuin suomalaisessa päiväkodissa. Ja koko ajan tarkoitan alle 3-v lapsia.

neljä päivää viikossa, joista yksi vähän lyhyempi. Ja välillä ihan täyttä viikkoakin, jos vanhemmilla on kovat työkiireet.



Meidän lapsesta kyllä huomaa, että se viihtyy päiväkodissa ja muutenkin sosiaalisissa tilanteissa. Ja jos se on esmes kipeä pari päivää ja joutuu olemaan vain yhden vanhemman kanssa kotosalla niin juoksee jo kohta pitkin seiniä, vaikka sen kanssa puuhaisi kuinka. Tietty tässä voi olla sekin, että se on ainoa lapsi.. Eikä tämäkään tietenkään tarkoita, etteikö se varmasti myös kasvaisi ihan hyvin ja ihan inhimilliseksi olennoksi myös kokonaan kotihoidossa (sanotaan, että hetkittäinen tylsistyminen kehittää luovuutta).



Noista virikkeistä en nyt niin tiedä, että pitääkö niiden päiväkodin tarjoamien " virikkeiden" sitten olla jotain superlaatuvirikettä, kuten jatkuvaa askartelua tai laulamista tai leikkimistä? Kyllä musta lapselle voi olla ihan hyväksi oppia sosiaalista toimintaa ja ryhmässä olemisen sääntöjä ihan niiden arkirutiinienkin kautta, kuten juuri syömisen, pukemisen, vessassa käymisen ja yhdessä nukkumisen, ja välillä joutua odottamaan " palvelua" ja huomiota hetken aikaa.. Mikä ei sitten tietenkään tarkoita, etteikö näitä asioita voisi oppia myös kotona tahi myöhemmin päiväkodissa/koulussa. Eikä myöskään, ettei päiväkodeissa olisi huonojakin puolia, esim. sairastelut ja meluisuus jne..



Näissä keskusteluissa rakentuu jotenkin aina vastakkainasettelu kotihoidon ja päiväkodin välille. Ei se musta ole niin mustavalkoista. Väittäisin, että Suomessa resurssipulasta huolimatta lapset saa ihan hyvän varhaiskasvatuksen sekä koko ajan kotona ollessaan että 8h/päivä päiväkodissa ollessaan, ja jokainen perhe tietää oman tilanteensa ja tekee omat ratkaisunsa sen puolesta.



Pois huono omatunto ihan kaikilta, sanon minä!

kun kerran järjestely sopii teidän perheelle hyvin.



Tilanteita, perheitä ja lapsia on niin erilaisia erilaisine tarpeineen, että on aika kenkkua mennä kritisoimaan toisen valintaa ja esim. syyttää että joku vie toiselta hoitopaikan.



Usein näissä keskusteluissa ajatellaan että vain silloin on oikeus viedä lapsi päiväkotiin kun molemmat vanhemmat ovat töissä, mitään muuta oikeaa syytä päivähoidon tarpeelle ei muka voisi olla!



Asumme maassa, jossa kaikki 3-vuotiaat menevät esiopetukseen, minunkin kohta 5-v poika on nyt jo toista vuotta leikkikoulussa ja olen siis kohta 3-v kuopuksen kanssa ollut viime syksystä asti kotona. Täällä jos joskus arkena pidän isompaa kotona ja mennään vaikka asioille, saamme ihmetystä osaksemme: " Miksei poika ole koulussa!?"

Niin ja täällä monet äidit ovat ihan kotirouvia, ilman että olisi edes sitä pienempää lasta kotona! (Mitähän tästä Suomessa sanottaisiin?)



Meillä tuo esikoinen on ollut todella VILKAS ja vaativainen tapaus (vilkkaus oli pahimillaan juuri teidän pojan ikäisenä) ja välillä mietin miten ihmeessä jaksoin joskus 24h hänen kanssaan kotona. Tätäkään kaikki ei ymmärrä, että lapset samassakin perheessä voivat olla niiin erilaisia. Tämä kuopuksemme taas on rauhallinen (joskin sosiaalinenkin) ja hänelle riittää ainakin tällä hetkellä mainiosti kotona olo, normaalinen puistokäynteineen, ruoan laittoineen jne.



Itseasiassa meille suositeltiin (neuvolassa) puolipäivähoitoa aikoinaan esikoisen ollessa 2-v, mm. puheenkehityksen hitauden takia, mutta syyllisyyden tunnoissani en sitten hakenut pojalle paikkaa. Nyt myöhemmin olen huomannut että esikoisemme tosiaan nimenomaan tarvitsee leikkikoulua, jotta arki sujuu hyvin. En tosiaankaan laiskuuttani häntä sinne vie!



Niinkuin joku totesi, ei hoitojärjestelyn tarvitse olla lopullinen. Jos se teillä nyt toimii ja auttaa arkeanne ja on pojallenne hyväksi, niin älä ihmeesä anna turhan huonon omatunnon muuttaa hyväksi kokemaanne hoitojärjestelyä!

karkasi käsistä tuo edellinen. Anteeksi, puhuin pojasta, vaikket tainnutkaan mainita oliko tyttö vai poika kyseessä, keskimmäinen lapsenne siis:)



Sophiia

Joku tuossa kyseli, että mitä virikkeitä oma alle parivuotiaani päiväkodissa saa, mitä hän ei kotihoidossa saisi:



- ulkoilua kahdesti päivässä (äidin kanssa jäisi yhteen kertaan)

- laulua ja leikkiä (täydentää äidin repertuaaria)

- askartelua (äidillä on traumoja erikeeperistä)

- satuja

- toisten lasten seuraa

- ryhmässä toimimista



Siinäpä se. Joskus kun tuota päiväkodin henkilökuntaa kuuntelee, niin nämä jotenkin tuntuvat kuvittelevan parivuotiaan tarvitsevan jotain erityisen ihmeellistä virikettä ja stressavan, kun eivät tuon kummempaa ohjelmaa pysty antamaan.



Tosiasiassa tuossa on pienelle ihan tarpeeksi virikettä: päiväkodissa opittuja lauluja toistellaan kotona ja aina kun päiväkodista haen, niin tulee pitkä selitys siitä, että millaisella traktorilla poika on tänään leikkinyt, mitä työkoneita nähnyt. Päiväkodissa luetut sadut tulevat leikkeihin.

Hei!



En nyt muista tarkkaan ap:n viestin yksityiskohtia, mutta jos hoitoasia vaivaa sinua, niin voisiko hoitoaikaa vähentää vaikka 10 päivään kuussa?



Jos huono omatunto kolkuttaa, niin tutki tarkkaan, että onko se " väärää" syyllisyyttä vai oikeasti merkki siitä, että lapsesi kannattaisi olla enemmän kotona. Kumpikin vaihtoehtohan on mahdollinen:)



Kirjoitit muistaakseni, että lapsi on niin tottunut päiväkotiin, ettei viihdy kotona hyvin. Mutta ehkä hän ajan myötä tottuisi myös olemaan ilman päiväkotia, jos kerran nämä ovat tottumisasioita? Muutos päiväkotihoidosta kotihoitoon voi tuottaa lyhytaikaista stressiä, koska niinhän se tuottaa toistekin päin?



Tässä vain pikku juttuja mietittäväksi muiden hyvien kommenttien lisäksi...



Mekin olemme hakeneet vähän alle 2-vuotiaalle tarhapaikkaa, tosin ei koko kuukaudeksi, joten asia on pyörinyt mielessä...:)

Kannattaa muistaa, että vaikka hoitopaikkaa ei olisi, niin isommalle voi myös tarjota mahdollisuuden käydä vaikka seurakunnan kerhossa. Monesti ovat 2 tai 3 kertaa viikossa ja 3 h kerrallaan. Juuri sopivasti, että äiti ehtii vauvan kanssa käydä kaupunkiasioilla, kahvilla taikka vaikka pienemmän muskarissa.



Sitten on avoimia päiväkoteja, joihin voi mennä yhdessä isomman ja vauvan kanssa ja harjoitella sosiaalisia tilanteita, leikkejä ja lauluja.



Lisäksi yllättävän kivasti (ainakin Porvoossa) puistoista löytyy seuraa lapselle, vaikka ei erityisesti sovi puistotreffejä kenenkään kanssa.



Itse otin silloin vähän reilu 3-vuotiaan poikani pois perhepäivähoidosta ja meillä oli enimmäkseen mukavaa, mutta hankalia päiviäkin riitti erityisesti ihan alussa. Kun poika pääsi sitten kerhoon kaksi kertaa viikossa, niin helpotti.



Jos meillä olisi jo valmiiksi ollut päiväkotipaikka, niin olisin voinut harkita, että olisi ollut kaksi päivää viikossa päiväkodissa.



Juuri, kuten joku jo mainitsi, niin aamulähdöt pienen lapsen ja vauvan kanssa eivät olleet helppoja ja teki tiukkaa ehtiä klo 9 alkavaan kerhoon.



Kannattaa muistaa, että monesti isommasta on myös äidille mukavaa juttuseuraa eli ei välttämättä ole niin yksinäinen vauvan nukkuessa yms. Isommasta voi myös olla apuakin ja vauvakin voi viihtyä isomman leikkejä seuratessa.



Itse myös mietin, että miten poika taas tottuu olemaan kotona, mutta kivastihan siihen tottui ja päiväkotiin menossa sitten 5-vuotiaana olikin taas opettelemista. Se onkin jo eri juttu :o)

Meillä esikoinen 4,5v ja nuorempi 1v3kk. Olen hoitovapaalla nuorimmaisen kanssa kotona, mutta vanhempi käy päiväkodissa 3 täyttä päivää viikossa. Meillä on niin että vanhempi tarvii kyllä ehdottomasti sitä omanikäistä seuraa ja tuo 3pv/vko on oikein hyvä siihen. Itelläni on usein myös huono omatunto, kun en hoida kumpaakin kotona. Toisaalta olen vakuuttunut, etten jaksaisi täysiä viikkoja kummankin lapsen kanssa kotona. Tällä hetkellä varsinkin on aika vaikeata, kun nuorimmaisella on tosi kova kiipeilyvaihe päällä. Tuntuu siltä ettei pysty tekemään mitään muuta kuin seuraamaan nuorimmaista. Jos katse hetkeksikään kääntyy muualle, vekara kiipeää heti korkealla ja tulee sieltä yleensä päälleen alas. Kotityöt on tosi vaikeita, samoin kaikki toiminta vanhemman kanssa. Tällä ikäerolla ei myöskään tunnu löytyvän mitään yhteistä mielenkiintoa tai leikkiä, missä kumpikin viihtyis.

ja en kyllä lasta sinne veisi jos itse olisin kotona. Laulaa ja lorutella voi kotonakin (laittaa sitten vaikka cd:n päälle, jos ei itse halua laulaa), askarteluksi pienille lapsille riittää paperi ja kynät, ehkä sakset, värityskirja. Ulkoilua päiväkodissa ei ole välttämättä joka päivä, jos säät ovat huonot.



Kyllä me päiväkodin tädit usein ihmetellään, että minkä takia ihmiset niitä lapsia tekee kun ei jaksa itse niitä hoitaa. Pienet lapset EI tarvitse yhtään mitään virikkeitä! Kotijutut riittää vallan hyvin pienille lapsille, ehkä sitten 5v on eri asia, mutta kyllä esim. 2v tarvitsevat mielestäni kaikkein eniten omaa äitiänsä. Jos perheessä on masentunut äiti tms. ongelmia, asia on erikseen.



Ei meillä valitettavasti ole aikaa lapsille niin paljoa kun mitä niille pitäisi olla.Mielestäni pieni lapsi tarvitsee paljon huomiota ja syliä, rauhaa ja aikaa touhuta. Ei sitä että jos hyvä leikki on kesken, sitten pitääkin jo lähteä ulos tai vaikka väsyttää niin päiväunilta on noustava klo 14 että kerkiää välipalalle. Tuntuu että monet vanhemmat unohtaa sen, että päiväkodissa toimitaan kellon mukaan...

Itse en veisi kaksivuotiasta päiväkotiin, kuin ERITTÄIN painavista syistä, kuten terveydellisistä syistä tmv. jos olisin itse kotona. Perusteluna se, että harvassa päiväkodissa on henkilökuntaresursseja kaksivuotiaan yksilölliseen huomioimiseen. Päivähoidossa on noin yksi aikuinen 4-5 lasta kohden, aina ei sitäkään. Olen tätä mieltä, vaikka omat 2- ja 4-vuotiaat lapseni ovat päivähoidossa työni takia.

Riffa:

ja en kyllä lasta sinne veisi jos itse olisin kotona. Laulaa ja lorutella voi kotonakin (laittaa sitten vaikka cd:n päälle, jos ei itse halua laulaa...

Kyllä me päiväkodin tädit usein ihmetellään, että minkä takia ihmiset niitä lapsia tekee kun ei jaksa itse niitä hoitaa....

Ei meillä valitettavasti ole aikaa lapsille niin paljoa kun mitä niille pitäisi olla...

Jep, peesaan Riffaa ihan täysillä juuri sen suhteen, että en minäkään veisi päiväkotiin lastani. Juuri tuon takia, kun hoitajat niissä ovat kyynisiä, sinne lapsiaan vieviä äitejä vihaavia ihmisiä. Taaperonne ei siellä varmasti syliä ja hellyyttä saa, koska onhan se selvästi taaperon vika, kun äiti on niin huono, että täytyy lapsi hoitoon viedä.

Onneksi on olemassa ihania pph:ta (kunnallisia ja yksityisiä), joilta syliä ja haleja löytyy ja jotka eivät vielä vihaa työtänsä niin paljon, että vihaisivat muiden kakaroita, joita tuodaan vaivoiksi joka päivä.

Lycka till ap:lle hyvän hoitopaikan etsinnässä. Ihanaa, jos sellaisen olet jo löytänyt. Meitä työssäkäyviä mameja vaan nyt sattuu olla niinkin paljon, että valitettavasti joudumme nuita mukeloita hoitoonkin viemään.

Ei siitä niin pitkä aika ole kun kaikki hoidettiin kotona.. Olivatko äidit silloin superäitejä ja hoitivat kaiken yksin? No eipä ollut niin! Sisarikset hoitivat pienempänsä jne.. Joten ikäistensä seurassa ovat mm. nämä nykyajan suuret ikäluokat kasvaneet, silloin vain muksuja oli yhdessä perheessä jo yhden pienen päiväkodin verran.

Edelleen olen sitä mieltä, että samanikästen seura on lapsellekin kullanarvoista.

Meille kun syntyi tämä nuorimmainen otimme vanhemmat lapset pois hoidosta...koska minusta oli aivan väärin viedä lapsi hoitoon kun itse olen kotona. Lapset saa aivan tarpeeksi olla hoidossa sitten kun lähden töihin, joten mielestäni heillä oli yhtä suuri oikeus olla kotona niin kuin tällä nuorimmallakin.

Vaikka en kotona välttämättä ehdi tarjoamaan niin paljon virikkeitä kuin hoidossa, mutta mielestäni tarpeeksi. Meillä askarrellaan, ulkoilaan, leikitaan, luetaan jne...Lapsia on neljä joten touhua riittää. Minä ajattelin sen sillä tavoin, että lapsi ajattelee, että miksi hänet viedään hoitoon, kun nuorinkin saa olla äidin kanssa kotona.

Mutta tämä on vain meidän tapa..enkä siis sano, että kenenkään muun tapa olisi väärä. Minä vain halusin tarjota lapselle sitä äidin rakkautta kotona..syliä ja halauksia. Tosin meillä vanhemmista sisaruksista oli seuraa toisille, mutta teimme myös samalla tavoin ensimm. olessa pieni, kun toinen syntyi..pois siis hoidosta äidin kanssa touhuamaan.



kaksosmamma

niitä äitejä jotka ovat vauvan kanssa kotona ja tuovat isomman lapsen hoitoon. Tottakai työssäkäyvät tuovat lapsensa hoitoon, eihän siinä mitään pahaa ole.

En vaan ymmärrä miksi ihmeessä niitä 2v pienokaisia tuodaan päivittäin hoitoon 8-9h, vaikka äiti on kotona.. Näitä kun päivittäin näkee niin ei paljon mieltä ylennä..

Itselläni onkin jo muodostunut asiasta käsitys mutta ainahan eriäviä mielipiteitä saa esittää:)



Selvennykseksi vielä, että olen tosiaan ollut lähes 5 vuotta kotiäitinä, joten tiedän mitä se on.Esikoinen oli helppo tapaus ja arkemme muodostui kotiaskareista, ulkoilusta, puistossa käynnistä sekä kerhoilusta.



Kun nuorempi syntyi, vauvavaihe meni näin ok.Tämä pikkukakkonen on kuitenkin todella vaativa tapaus, joka haluaa huomiota ja ottaa sitä, keinolla millä hyvänsä.Olen tullut siihen tulokseen, että jotta itse jaksan, tarvitsen ulkopuolista apua = lapsille osapäivähoitoa. Kun jäin kuukausi sitten äitiyslomalle, en olisi oikeasti voinut ajatellakaan ottavani lapset pois hoidosta. Mitään kerhopaikkoja ei ole näin kesken vuotta tarjolla ja pihapiirissämme ei ole päivisin ketään lapsia.Lähin puisto on 5 km päässä eikä minulla ole päivisin autoa.Sinnekö sitten olisin raahautunut tämän vatsan kanssa jotta isompi saa kaveriseuraa, jota hän selkeästi kaipaa?



En usko, että päiväkoti tarjoaa sen kummempia virikkeitä kuin kotonaolokaan (ja olen aina ollut sitä mieltä) mutta kenenkään etua ei palvele se, että äiti on loputtoman väsynyt nuoremman perässä juoksemisesta kun hän turhautuu kotona.Kunpa kyseessä olisi vain hänellä ohimenevä vaihe ja jokin uhmakausi mutta tiedä sitten.Esimerkiksi viikonloppuna hän kävi hajottamassa tietokoneemme työhuoneessamme paiskaamalla sen seinään sekä repimässä lastenhuoneen boordit irti seinistä.Lisäksi hän toimettomana ollessaan nipisteli ja puri esikoista minkä ehti.Koko ajan pitäisi siis olle keksimässä jotain virikettä tai tekemistä eikä minulla kertakaikkiaan voimat riitä siihen, varsinkin kun hän ei nuku enää päiväunia.



Tavoitteenani olisi, että lapset olisivat hoidossa 4pv/viikko ja hoitoaika olisi sama kuin nyt eli 4-5h.Saa nähdä miten menee kun vauva syntyy.Tähän asti järjestely on toiminut hyvin.Lapset menevät aamu-ulkoilulle hoitoon, syövät lounaan, nukkuvat päiväunet (nuorempi nukkuu päiväunet hoidossa mutta kotona ei) ja syövät välipalan.Sitten haen heidät kotiin.Ehdimme hyvin ulkoilla ja leikkiä kotonakin.



Pointtini tässä oli se, että oikeasti taitaa olla niin että lapset ovat erilaisia ja lasten tarpeet myös.Itse olen vastustanut aina subjektiivistä päivähoito-oikeutta mutta nyt olen joutunut muuttamaan näkökantaani.

_Mary:

Jep, peesaan Riffaa ihan täysillä juuri sen suhteen, että en minäkään veisi päiväkotiin lastani. Juuri tuon takia, kun hoitajat niissä ovat kyynisiä, sinne lapsiaan vieviä äitejä vihaavia ihmisiä. Taaperonne ei siellä varmasti syliä ja hellyyttä saa, koska onhan se selvästi taaperon vika, kun äiti on niin huono, että täytyy lapsi hoitoon viedä.

Äläs nyt. Tuttavapiirissäni on lastentarhanopettaja, jonka oma parivuotias on päiväkodissa, vaikka hän itse hoitaa vauvaa kotona. Saavat pidettyä hyvän hoitopaikan ja kuulemma koko perheen etu on, ettei äiti väsy liiaksi.

Lueskelin viestiketjun läpi ja oli " pakko" tulla itsekin asiaa kommentoimaan...



Täällä esikoinen aloitti päivähoidon 1 v. täytettyään, äidin palattua työelämään. Syitä en ala tässä ruotimaan. Päivähoitopaikan saaminen meni hyvin viimetippaan, ei vaan yksinkertaisesti ollut paikkoja tarjolla, mutta sellainen onneksi löytyi pienestä, max. 35 lapsen päiväkodista. Päiväkoti ei todellakaan ole kotiamme lähinnä oleva, vaan joudumme viemään lapsen sinne autolla (no, kesällä matka onnistuu pyörälläkin). Päiväkodin henkilökunta on kuitenkin osoittautunut niin mukavaksi ja koko paikan henki ihanaksi, että olemme tyytyväisiä, että lapsemme " joutui" sinne.



Äiti jäi maaliskuun alusta äitiyslomalle (eli pikkukakkonen on odotettavissa tulevina viikkoina) ja silloin mietimme, mitä esikoisen suhteen teemme... Päädyimme kuitenkin siihen, että esikoinen saa jatkaa päiväkodissa, jossa hän viihtyy todella hyvin - ja äiti saa ensin levätä päivällä kotona - ja molemmilla on mukavaa, kun työpäivän päätteeksi tavataan. Päiviä hoidossa on toistaiseksi vaihtelevasti (n. 3 / vko). Totesimme, että jatkamme näin ainakin toistaiseksi myös pikkukakkosen syntymän jälkeen, jolloin esikoisen " omat rutiinit" ja omat kaverit säilyvät päiväkodissa, vaikka kodissa muita mullistuksia tapahtuukin. Katsotaan sitten, minkälainen tapaus tämä tuleva veli / sisko on ja tehdään kesälomien jälkeen mahdollisesti uusia ratkaisuja.



Kuten joku aikaisemmin mainitsikin, on tyhmää syyllistää toisia tekemistään ratkaisuista. Jokainen varmasti toimii niin, kuin itselle ja omalle perheelle näkee parhaaksi.



Aurinkoista kevään odotusta.

Säästyy uhmailevan taaperon kanssa pukemistaisteluilta eikä tarvitse mennä itse ulos, ei tarvitse itse kokata lapselle ja taistella ruoan kanssa eikä käydä nukuttamistaistelua päivällä. Onhan päivähoito suunnaton apu. On kyllä muistettava, että monesti ne asiat, joita on pakko tehdä vanhemman lapsen kanssa, on ihan äidinkin etu. On hyvä ulkoilla ja on hyvä syödä säännöllisesti kunnon ruoka. Päiväunetkaan ei tee pahaa yövalvomisten jälkeen.



Paljon se antaa, mutta mitä ottaa? Ainakin sairastelujen määrä on lähikontaktien takia todennäköisesti suurempi kuin kotihoidetulla ja vauvahan saa ne samat taudit.



Toisekseen päivähoidossa on aikataulut, jonkun on aamulla kuitenkin vietävä lapsi ajoissa hoitoon (hienoa jos isä pystyy työmatkalla hoitamaan tämän). Kuten joku sanoikin jo, päiväunilta herätään kun pitää herätä, toisin kuin kotona voi mennä aamulla ja pitkin päivää lapsentahtisesti ilman kiirettä.



Kolmanneksi jos on lapsen kaverisuhteet tärkeät päivähoidossa niin miksei sisarusten välisiin suhteisiin panosteta samalla lailla? On ihan erilaista leikkiä sisarustenkin virkeinä keskenään kuin pitkän päivähoitopäivän jälkeen sen lyhyen illan aikana, kun on perheen yhteistä aikaa. Onhan sitä viikonloput...



Ymmärrän hyvin, että yli 3-vuotiaat jo tarvitsevat kokemuksia ryhmässäolosta, mutta näiden 2-vuotiaiden ja selvästi pienten lasten päivähoitotarve on olematon, ellei äiti ole sitten vakavasti sairas tai perhe muuten avun tarpeessa.