Taapero päiväkodissa ja vauva kotona?

Siis ihan itsekkäistäkään syistä en ole katunut, ne oli minun elämässsä ainutlaatuisia vuosia !

Tämä on varmaan taas näitä vääriä mielipiteitä mutta jotenkin muutamia henkilöitä tekisi mieli ravistella : hei haloo kasva jo aikuiseksi...harvalla kuitenkin on niitä lapsia paria kolmea enempää. Pienellä lapsella on myös OIKEUS olla kotona !



Toisen lapsen synnyttyä minulle tehtiin pari isoa vatsaleikkausta.

Silloin kotona pyöri anoppia ja tätiä, ja jos ei olisi ollut niin, en tiedä miten olisi selvitty. Muistan vaan sen päivän kun kaikki auttajat vihdoin palanneet koteihinsa, pistin lapsille päälle ja mentiin kolmestaan pihalle kaikessa rauhassa ja aurinko paistoi...elämä tuntui melko makeelta.

Pakko oli pikkuisen tulla minunkin kommentoimaan... Hieman minua harmittaa mustavalkoinen näkemyksesi ( toki siihen sinulla on oikeus ). Kannattaa muistaa että elämää on pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin. Tällä tarkoitan ettei esim. täälläpäin ole kuultukaan jostakin organisoidusta puistotoiminnasta. Leikkikentillä saa kyllä olla ihan omineen. Ei myöskään MLL järjestä täällä mitään säännöllistä toimintaa. Ja sitä tukiverkkoakaan ei kaikilla ole. Seurakunnan kerhoja toki on kolmivuotiaasta ylöspäin. Päiväkoteja tietenkin löytyy, hyvälaatuisiakin jopa... Itsekin niissä joskus työn puolesta vierailleena, uskaltaisin ihan hyvillä mielin omani sinne viedä. Tottakai työntekijöitä on jokalähtöön, niin kuin on ihmisiäkin ja ilman pakollisia rutiinejakaan homma ei toimisi.

Kannattaa aina muistaa, että tilanteet perheissä, hoitopaikoissa, kaupungeissa ja eri maissa ovat hyvin erilaisia. Se mikä toimii teillä, ei ehkä toimikkaan naapurin Liisalla. Ymmärrän kuitenkin pointtisi vaikka hieman eri mieltä olenkin. =)

[/quote]

Asiat ovat joko hyviä tai huonoja..... ja yksinkertaisesti en keksi yhtään syytä miksi lapselle olisi hyvä olla liian suuressa ryhmässä kokopäiväisesti ennen kouluikää, jos siis ei ole pakko ( eli molemmat vanhemmat töissä ym.) . Ok jos ei kerhoja ym, muita ole on valitettavasti käytettävä päiväkotia, mutta miksi lapsen pitää olla siellä koko päivä, jos toinen vanhemmista on kotona? Varsinkin jos lapsi on alle 3v? Eikö se 2-3 tuntia päivässä riitä? Toki on hyvä tottua toisiin lapsiin ja ryhmään, sitä en käy kiistämään, mutta koko päivä päiväkodissa liian suuressa ryhmässä (vrt. perhepäivähoito), jos toinen vanhempi on kotona? Onko se lapsen etu...? Vai aikuisen etu. En halua kritisoida sitä, että lapsi on hoidossa, tai että hän on hoidossa jos molemmat vanhemmat ovat töissä. Mutta mikä on idea, että lapsi on pitkän päivän hoidossa ylisuuressa ryhmässä, jos toinen vanhempi on kotona.... Tässä yksi pointtini.

Nelthilta:

Sykerö on näemmä ollut sellaisessa päiväkodissa töissä, jossa on vielä voimassa aataminaikuiset kasvatusperiaatteet. Omia huonoja kokemuksia ei kumminkaan pidä yleistää koskettamaan kaikkia päiväkoteja. Sen verran läheisiä me pojan kanssa olemme, että varmasti huomaisin, jos jotain noin outoa päiväkodissa tapahtuisi.

Minusta kerhot yms. on tarpeellisia ja hyödyllisiä niissä perheissä, joissa lapset ovat pitkään kotihoidossa eikä äiti käy lasten välissä töissä. Jos taas pienempikin lapsi menee hoitoon heti vanhempainvapaan ja isäkuukauden jälkeen, niin on isomman lapsen kannalta parempi juttu säilyttää päivähoitopaikka osa-aikaisena. Tokihan lapsen vieminen kerhoon tulee osa-aikaista päivähoitoa halvemmaksi, mutta ei pienen rahansäästön vuoksi pidä lapsen sosiaalista toimintaympäristöä vajaan vuoden välein pistää uusiksi.

Päivähoitopaikka kyllä, ja osa-PÄIVÄINEN kyllä. Mutta PÄIVÄKOTI jossa (lähes)aina ryhmäkoot liian suuria ei hyvä ja MIKSI pitää lapsen olla siellä KOKO PÄIVÄN, miksei sitä 2-3 tuntia?

Tämä tästä ja minun pointtini taisi tulla selväksi. Halusin herättää ajatuksia lähinnä heille jotka vievät lapsensa suureen päväkotiryhmään alle 3-vuotiaina tai kokopäiväiseen hoitoon ollessaan kotona (jos muitakin vaihtoehtoja on ja jos ei rahasta ole kiinni = pienemmälläkin materialla pärjää ja vanhemmalla/ pienemmälläkin asunnolla pärjää ne vuodet kun lapset ovat pieniä). Ja ennen kuin joku OIKEASTI taloudellisessa ahdingossa oleva älähtää, en tarkoita tapauksia joissa IHAN oikeasti on pakko töihin pian mennä.

Ja edelleen itse odottelemme väsymyksen laantumista ennen perheenlisäyksen suunnittelua jos vaihtoehtona on 1- vuotiaan 8 tuntiset PÄIVÄKOTIpäivät =)))))))))))) me IHAN OIKEASTI luovumme paljosta itse ( mutta vain hetkeksi elämässä, emme koko loppuelämäksi), jotta voin olla kotona, koska se on alle 3-vuotiaalle AINA ( taas poissulkien sairaudet ym.) parempi vaihtoehto, kuin ne jo mainitsemani työpäivän pituiset massapäivänvietot.

Vetäydyn nyt tässä vaiheessa tästä keskustelusta =) Lapsen etua tavoitellen halusin kolkutella omatuntoja- onko aina lapsen päivähoitopaikka nimenomaan lapsen ikään ym. nähden LAPSEN ETU, koska näin sen pitäisi olla. He kun eivät osaa vielä itseään puolustaa tässä asiassa =)

Kysehän oli isompien lasten hoitopäivistä vauvan syntyessä, kun isommat lapset ovat jo olleet hoidossa ennen vauvan syntymää.



Huvittavaa kyllä, kärkevimmin asiaa kommentoi yhden ainoan 7-kuisen vauvan äiti, joka ilmeisesti pelkää päiväkoteja kuin ruttoa. Ja yksi kehuskelee ettei ole tarvinnut mennä töihin vaan " on ollut rahaa hoitaa lapset kotona" . Hohhoijaa.



Sykerölle: entäpä jos lapsi on joka tapauksessa ehtinyt jo tottua hoitopaikkaansa ja kiintyä hoitajiinsa ja kavereihinsa? Jos aikanaan saatu hoitopaikka onkin ainutlaatuinen " lottovoitto" , johon ei ole toivoakaan päästä enää jos paikan antaa pois. (Tosin sinun mukaasihan ihania hoitopaikkoja ei voi ilmeisesti olla. Kumma kun monien arkikokemus puhuu silti toista...) Silloinkinko lapselle pitäisi vain todeta: " Turha itkeä kavereidesi perään, sinulle " riittää" varsin mainiosti tämä kotona olo ja nämä kotityöt äidin ja koliikkiaan itkevän vauvan kanssa. Ai haluaisit kavereiden kanssa jumppaan nyt kun on keskiviikko ja hoitopaikan jumppapäivä? Sori vaan, täällä kotona olo riittää kaikkien keskustelupalstan moralisoijien mukaan sinulle." Kaikki siteet ja tärkeät ihmissuhteet poikki vain ja muutaman kuukauden päästä uusi haku (haettava vähintään 4 kk ennen hoidon tarpeen alkamista) ja totuttelu vieraaseen paikkaan. Jep jep!



Minua ei tosin sureta ollenkaan, vaikka kaiken maailman sykeröitä " inhottavat sellaiset perheet, jotka vievät liian pienet lapsensa päiväkotiin" . Inhota tietysti voi mitä vaan. Itsehän sitä inhonsa kanssa elää ja itse siitä eniten kärsii. Toiset elelevät sillä aikaa tyytyväisinä omaa elämäänsä.

kun kakkosmamma ja fassiloora ja muut jotka eivät ymmäärrä miksi alle kaksivuotias viedään hoitoon jos vauva kotona. Itse myöskin pk:ssa töissä ja en edes harkinnut isomman jättämistä hoitoon vauvan synnyttyä.Ymmärrän hoitoon viemisen jos ongelmia äidillä tai lapsella, mutta jos ollaan perusterveitä niin miksi viedä lapsi vapaa ehtoisesti isoon ryhmään jossa paljon saman ikäisiä taaperoita? Päivä koostuu todellakin pääasiassa perushoidosta ja todelliset niin sanotut virikkeet ovat kyllä vähissä. Omani olen joutunut viemään hoitoon koska palasin töihin ja pienemmän lapseni ryhmässä hoitajat sanoivat vanhempainillassa suoraan, että vanhemmille lapsille (ryhmässä jokunen 3-4v) ei ole oikein aikaa kun pienten perushoito vie suurimman ajan. Miksi tehdä lapsia tähän maailmaan jos haluaa ne pois jaloista? Onko kukaan koskaan miettinyt miltä mahtaa lapsesta loppujen lopuksi tuntua, kun hänet viedään hoitoon pois jaloista, että äiti saa olla vauvan kanssa rauhassa? Olisi kiva tietää onko asiasta tehty jotain tutkimusta?

Minusta on väärin viedä vanhempi lapsi hoitoon ja olla kotona vauvan kanssa..kyllä meillä ainakin vanhin lapsi kysyi silloin kun odotin nuorinta, että eihän meidän tarvitse mennä hoitoon kun vauva syntyy. Ja siihen todellakin vastasin, että ei.Vaikka tiedän , että meillä on äärimmäisen vaikea saada lapsille hoito, sitten kun sitä tarvitaan..hoitajat on tosi kortilla..mutta en halua viedä lapsia siksi hoitoon, että saisin pidettyä jonkun hoitopaikan itselläni...ja toisekseen meillä ei ainakaan raha kasva puussa joten nuo hoitomaksutkin on aika sika kalliita..

Mutta se ei kuitenkaan ole pointi..vaan se, että meillä haluataan antaa se rakkaus lapsille kotona...ensinnäkin lapsi olisi äärimmäisen väsynyt hoitopäivän jälkeen ja sitten perheen yhteinen aika jää lyhyeksi..



Mutta tämä on vain minun pielipide, enkä siis edelleenkään syytä ketään omasta ratkaisusta syytä, jokainen takee niin kuin parhaakseen näkee ja heidän tilanteessa tuntuu parhaimmalta ratkaisulta.



Mutta yksi kysymys..milloin se sisarusten välinen rakkaus/kaveruus syntyy jos toinen lapsi on hoidossa...ja käyttäytyykö vanhempi lapsi mustasukkaisesti kun on kotona, sillä hänenhän täytyy saada se menetetty huomio jossakin vaiheessa itselleen...?



Toivottavasti en ketään nyt sitten loukannut sillä se ei ole tarkoitus.



kaksosmamma

Minun piti siis alkuun laittaa, että olen zaza-z sinun kanssa samaa mieltä...mutta tässä tohinassa se unohtui..



kaksosmamma

Suomessa päivähoito-oikeus on subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Päivähoitopaikat eivät ole säilytyspaikkoja työssäkäyvien lapsien vanhemmille. Sanon taas, että jos kaikki ns. virikelapset otettaisiin päivähoidosta pois, ei se yhtään lisäisi hoitopaikkojen määrää tai parantaisi hoitajasuhdetta. Silloin suljettaisiin päiväkoteja ja yhdisteltäisiin ryhmiä.



On tietty eri asia, onko lapsi hoidossa esim. puolipäiväisesti 3 päivänä viikossa vai 8 tuntia 5 päivänä viikossa. Eikö kerho, johon esikoinen/esikoiset jätetään muutamaksi tunniksi 3 kertaa viikossa sitten ole riski sisarusten väliselle suhteelle?



Vaikka olen sitä mieltä, että omien lasten hoito on palkitsevaa, ymmärrän niitäkin, joilla tilanne syystä tai toisesta on vaikeampi, joilla ei ole tukiverkkoa ympärillä ja jotka haluavat pitää kiinni hyvästä hoitopaikasta.



Meillä esikoinen jäi kotiin pikkusisaruksen synnyttyä. Se oli meille helpompaa, vaikka menetimmekin sitten sen tutun hoitopaikan, hoidon tilapäisestä keskytyksestä huolimatta. Mutta täytyy sanoa, ettei kotona sen ihmeempiä virikkeitä ollut tarjolla. Jotkut sanovat, ettei ole tarviskaan, mutta pikkuvauvavaiheessa oli jo saavutus, jos tuli lähdettyä ulos edes kauppareissulle.

Tai perheen edusta? Vaikka usein tuntuu, ettei tämä asia koske isiä ollenkaan...

Sitäkin olen miettinyt, että jos äiti todella haluaa eroon lapsestaan 8 tunniksi joka päivä, hän on ehkä muunkin avun tarpeessa. Tällaisen perheen lapselle päiväkoti saattaa toisinaan ollakin parempi paikka kuin koti?

-sykerö:

Lapsen etua tavoitellen halusin kolkutella omatuntoja- onko aina lapsen päivähoitopaikka nimenomaan lapsen ikään ym. nähden LAPSEN ETU, koska näin sen pitäisi olla. He kun eivät osaa vielä itseään puolustaa tässä asiassa =)

kaksosmamma1:

Mutta yksi kysymys..milloin se sisarusten välinen rakkaus/kaveruus syntyy jos toinen lapsi on hoidossa...ja käyttäytyykö vanhempi lapsi mustasukkaisesti kun on kotona, sillä hänenhän täytyy saada se menetetty huomio jossakin vaiheessa itselleen...?

Toivottavasti en ketään nyt sitten loukannut sillä se ei ole tarkoitus.

kaksosmamma

vastaan meidän perheen puolesta, joku koostuu kolmesta lapsesta (12-v, 2v4kk, 4 vk) ja meistä vanhemmista. Vanhin on tietysti jo koulussa, kakkonen aloitti päivähoidon 10/07 kun iskä palasi hoitovapaalta töihin. mun äitiysloma alkoi jouluna. Kakkonen jatko, ja on jatkanut hoidossa, jossa on n 4 h päivä / 5 pv viikossa. Aikaa olla kotona meidän kanssa on kuitenkin reippaasti: aamulla ennen tarhaan menoa, yhdessä köllitään päikkärit tarhapäivän jälkeen, ja sitten klo 15-> nukkumaanmeno, jolloin jo vanhinkin on tullut koulusta. Ja tietysti koko viikonloppu, kaikki lomat (meidän tarha on kiinni/auki koulujen lukuvuoden mukaisesti). ELI tässä keskustelussa saa näköjään yhtenään olla muistutttamassa siitä, että vaikka meistä jotkut vievätkin isomman sisaruksen tarhaan, niin ei se tarkoita että siellä oltaisiin aamukasista iltaviiteen viisi päivää viikossa...

Ninni-03:

Voiko lapsen edun aina erottaa äidin edusta?

Tai perheen edusta? Vaikka usein tuntuu, ettei tämä asia koske isiä ollenkaan...

Missä isät ovat tästä keskustelusta? Yksi viimeisimmistä kirjoittajista tuossa mainitsi, että iskä oli hoitovapaalla. Mutta muuten tämä keskustelu on käyty ihan puhtaasti siitä, miten äidit jaksavat/haluavat lapsensa hoitaa.

Meidän perheessä se, että juniori sai olla melko pitkään kotona ja päiväkotiin mentyäänkin oli siellä alkuun lyhyttä päivää, mahdollistui puhtaasti sen ansiosta, että laitettiin vapaat puoliksi ja molemmat olivat vuorollaan kotona. Meistä ei kumpikaan olisi pystynyt tässä pätkä- ja silpputyömaailmassa olemaan yli vuotta kotona, mutta yhteensä pystyimme hyvinkin.

Tämän lisäksi kannattaa huomioida, että on aivan eri tilanne olla kotivanhempi, jos työssä oleva vanhempi tulee kotiin klo 16-17 ja viettää aktiivisesti iltoja ja viikonloppuja lasten kanssa ja osallistuu kodin hoitoon ja askareisiin, kuin jos työssä olija on töissä klo 19 asti ja välillä viikonloppuisinkin, ehtii tuskin nähdä lapsiaan ennen kuin nämä menevät nukkumaan ja arki ja koti jäävät kokonaan kotonaolijan harteille..

Ninni-03:

Tai perheen edusta? Vaikka usein tuntuu, ettei tämä asia koske isiä ollenkaan...

Sitäkin olen miettinyt, että jos äiti todella haluaa eroon lapsestaan 8 tunniksi joka päivä, hän on ehkä muunkin avun tarpeessa. Tällaisen perheen lapselle päiväkoti saattaa toisinaan ollakin parempi paikka kuin koti?

-sykerö:

Lapsen etua tavoitellen halusin kolkutella omatuntoja- onko aina lapsen päivähoitopaikka nimenomaan lapsen ikään ym. nähden LAPSEN ETU, koska näin sen pitäisi olla. He kun eivät osaa vielä itseään puolustaa tässä asiassa =)

Olen aivan samaa mieltä Ninnin kanssa. Jos äiti haluaa lapsen hoitoon, on lapselle todellakin parempi sinne päästä kuin olla äidin kanssa kotona, jos äiti ei viihdy lasten virikkeiden tarjoajana, " joka paikan höylänä" . On nimenomaisesti silloin lapsen etu saada olla hoidossa, siellä tulevat perustarpeet aina tyydytetyiksi ja yleensä myös se virike- ja sosiaalinen puoli toimii kotihoitoa paljon paremmin. Ainakin siis jos äitiä ei kiinnosta lähteä jonnekin perhekahvilaan tmv.

Meillä esikoinen oli aika pitkään kotihoidossa, kävi kerhossa, puistotädillä jne. mutta sitten kun lapsia oli useampi, sellainen rundaaminen tuntui kertakaikkisesti vain typerältä, varsinkin kun lapset aina noissa paikoissa vaihtuivat. Sekin on lapsen etu että saa muodostaa pysyviä kaverisuhteita, eikä ole jonkun perhekahvilan vaihtuvien naamojen armoilla.

Viimeiseksi haluan vielä todeta että olen aivan 100 % varma siitä että vain onnellisten äitien lapsista kasvaa onnellisia, joten jos äiti on uupunut tai haluaa ihan muuten vain päivähoitopalveluiden apua lastenhoidossa ja -kasvatuksessa, se hänelle aina suotakoon.

Se on varmasti pitkällä tähtäimellä lapsen parhaaksi!

Sykeröä kehottaisin menemään tutustumaan päiväkotien arkeen, sinulla tuntuu olevan aivan väärä käsitys siitä mitä niissä tapahtuu.

terkuin Stine, kolme lasta päiväkotihoidossa vaikka aloitin juuri äitiysloman, neljäs syntyy ensi kuussa

Tuli mieleen että erona teidän lapsilla on ainakin se että esikoinen oli kotona koko ajan ja tyytyväinen. Kakkonen sitä vastoin oli päiväkodissa ja nyt tuntuu ettei viihdy kotona. Tietenkin lasten luonteissa on eroja, mutta onko tullut mieleen että voisiko päiväkotielämä tehdä myös lapsesta levottoman? Sisäinen luonteen lisäksi se ulkoinen maailma muovaa lasta ja varmasti päiväkoti tiettyyn suuntaan. Jos lapsi on tottunut olemaan siellä lapsilaumassa koko päivän, on ero huima kotona oloon - tai riippuen kodista.



Oletko miettinyt että kävisit lasten kanssa kotona ollessa puistoissa tai kerhoissa, missä on muita lapsia? Olisiko lähellä muita lapsia ja äitejä joita nähdä? Ja leikkiikö teillä sisarukset kotona keskenään? Olisiko lapsella siis seuraa kotona ollessa?



Huono omatunto ei minustakaan ole aina huono asia. Se voi olla sysäys asioiden käsittelyyn ja oli lopputulos niin tai näin, niin itse ainakin tiedostaa tilanteen ja omat motiivinsa paremmin.



Tsemppiä ap:lle päätöksen kanssa.

Meidän perheessä, kun esikoinen oli hoidossa ennen kuin toinen syntyi tuli hoitopäiviä viikossa 3-5 n. 4-5h päivässä...itse teen vuorotyötä joten sen puolesta hoitopäiviä tuli tosi vähän... Nyt kun tämä neljäs lapsi syntyi en ajatellutkaan jatkavani toisten hoitoon viemistä...ensimm.on eskarissa, joten päivällä kotona on kolme lasta..ja niiden kanssa touhutaan kaikenlaista...käydään jopa kaupassakin.



Mutta meillä on todellakin ollut pointi se, että lapset saavat olla kotona vanhempien kanssa ja harrastaa heidän kanssa kaikkea mahdollista...nyt kun minä olen kotona..iskä jatkaa vuorostaan kotona olemista ja lapsilla on todellakin hauskaa...tekevät paljon sellaista mitä ei äidin kanssa voinut tehdä tai ehkä äiti ei edes osannut...kerhossa käyvät sekä leikkimässä muiden lasten kanssa..Joku olikin miettinyt, että miten ne isät. Iskän rakkaus lapsiin ei ainakaan meillä lopu..joten kaikenlaista touhua riittää...



Sitten kun meillä iskäkin lähtee töihin saavat lapset olla aivan varmasti olla tarpeeksi hoidossa, joten miksi siis ei nyt voisi olla kotona...tietysti tästäkin joku vetää herneen nenään...mutta näin meillä tehdään ja kaikki ovat tyytyväisiä...enkä ole ajatellutkaan että joku pitäisi lastaan hoidossa kokopäivää...mutta ihan miten vaan...minusta vaan tuntuu ainakin meidän perheessä pahalta jos joku pitäisi viedä hoitoon kun ollaan pienimmän kanssa kotona...



Ja meitä vaivaa vauvakuume, joten katsotaan miten käy tulevaisuudessa...



kaksosmamma

Tuli pieni kirjoitus virhe...siis kun minä olen nyt töissä niin iskä jatkaa kotona olemista...



kaksosmamma

kaksosmamma1:

Sitten kun meillä iskäkin lähtee töihin saavat lapset olla aivan varmasti olla tarpeeksi hoidossa, joten miksi siis ei nyt voisi olla kotona...

No mikä jottei, jos kaikki kerran ovat järjestelyyn tyytyväisiä. Onhan noita muitakin tapoja lasten saada myös ikäistään seuraa ja ikäisiään kavereita kuin päivähoito.

Se ei ole kuitenkaan mikään syy viedä keneltäkään muulta mahdollisuutta viedä lastaan hoitoon. Perheitten tilanteet ovat niin kovasti monenlaisia.

Meillä esikoinen (2 v) jatkoi perhepäivähoidossa, vaikka jäin vauvan kanssa äitiyslomalle. Syinä äidin jaksaminen, lapsen viihtyminen ikätovereiden ja tutun hoitajan kanssa ja halu säilyttää hyvä hoitopaikka, koska olen palaamassa töihin äitiysloman jälkeen. En usko, että hoidossa opetetaan mitään sellaista, mitä lapsi ei kotonakin oppisi eli sitä puolta en ajatellut. Äidin jaksamiseen vaikuttaa myös se, että meillä isä matkustaa työn puolesta, joten en halua hajottaa itseäni liikaa. Meillä kyllä käy myös siivooja, eli olen ilmeisen saamaton... ;)



Pohdin samaa asiaa, eli kokopäivä kolme kertaa viikossa vai puolipäivä viisi kertaa? Valitsin kolme kertaa koko päivän, koska silloin hakureissuja tulee vähemmän. Meillä esikoinen oli siis jo ollut hoidossa, joten kokopäivä oli tuttu. Nyt saa kahtena päivänä viikossa olla äidin ja vauvan kanssa ja kolmena päivänä olla kavereiden kanssa ilman vauvan itkua. Vauva taas saa kolmena päivänä nauttia äidin jakamattomasta huomiosta ja kahtena päivänä lisäksi virikkeitä reippaalta esikoiselta. Äiti saa kahtena päivänä suunnitella kokopäivä ohjelmaa koko lapsikatraan kanssa ja sitten kolmena päivänä keskittyä vauvaan, ladata aklkuja päikkäreillä vauvan kanssa ja hoitaa asioita. Meillä tämä on nyt 2 kuukauden kokemuksella toiminut hyvin.



Minulle työssäkäynti on rahan lisäksi tärkeää oman identiteettini takia ja pidän työstäni. Lisäksi olen tyytyväinen, että voin omalla palkallani työllistää sekä perhepäivähoitajan ja siivoojan (osittain toki) ja lisäksi maksamillani veroilla tukea kotiin jäävien äitien työtä (vaikka heidän tukensa varsin pieni onkin) ja päivähoitojärjestelmää. Toivon, että jokainen voisi Suomessa valita perheelleen sopivimman vaihtoehdon.



Onnea kolmannesta lapsesta ja hyvää jatkoa kaikille!!

hoidosta, äidin ollessa kotona pienemmän kanssa?



Aia, joka harkitsee tilannetta syksyllä lapset 1 ja 4 v

osapäivä versus kokopäivähoito olikin toisessa ketjussa :)

Sinä olet superäiti ja hyvä äiti! Ja sinä HOIDAT lapsesi itse, tietenkin!. Em ymmärrä sitä ajatusmaailmaa, että et hoitaisi lapsiasi itse, jos käyvät jonkun virikkeen muualla saamassa. Kasvetaan tuollaisesta ajattelusta eroon, jookos. Tosi monessa muussa maassa kaikki 3v menevät ns virikehoitoon puolipäiväisesti. Se on normaalia varhaiskasvatusta, oppivat ryhmätaitoja jne. Vain Suomessa viljellään älytöntä ajatusmallia, että et hoida lapsiasi itse, jos ovat tunninkin jossain muualla. Sinä tunnet lapsesi parhaiten, teet varmasti mikä heille on parasta. lapset ovat oikeasti erilaisia. Jotkut 2vuotiaat ovat yli 3v:n tasolla, puhuvat hyvin ja kaipaavat virikkeitä ja sosiaalista kontaktia. Omani oli sellainen. Jotkut taas tulevat kovastikin jälkijunassa, heille riittää koti, eivät kaipaa seuraa eivätkä osaa puhua paljonkaan. Siis tilanne täysin eri. Jos omasi on sosiaalinen, vilkas, sosiaalinen, hyvin puheella pärjäävä taapero niin päiväkoti voi tehdä hänelle pelkkää hyvää. mutta kuulostele toki koko ajan lastasi, jos ääni muuttuu kellossa, tarhan voi jättää. Mikään päätös ei ole ikuinen. Minusta 3-2pv viikossa esim. kuuden tunnin mittaisena voisi olla sopiva ratkaisu. Ihan joka päivä ei varmasti hoitoa tarvitse ja liian lyhyt hoitoaika uuvuttaa sinut jatkuvine hakuineen ja viemisineen.

Tsemppiä päätöksiin!