Taapero päiväkodissa ja vauva kotona?
Meidän 2v on tosi vilkas tapaus ja aloitti veljensä 5v kasnsa hoidon viime syksynä päiväkodissa.Molemmat ovat viihtyneet siellä tosi hyvin ja teimmekin päätöksen että jatkavat hoidossa lyhyempää päivää vaikka jäinkin juuri äitiyslomalle.Vauva siis syntyy hetkellä minä hyvänsä ja sitten taas vilkettä riittää.
Poden kuitenkin huonoa omaatuntoa näistä hoitopäivistä.Tuntuu, että pitäisi olla superäiti ja hoitaa lapsensa itse!Niinä päivinä kuitenkin, kun nuorempi on kotona hän on todella tylsistynyt.Tuntuu, ettei mitkään " normaalitekemiset" ja kotihommat riitä vaan hän kaipaa leikkiseuraa (tämän vuoksi osittain vienkin hoitoon)Voiko asia todella olla näin jo tämän ikäisellä vai kuvittelenko vain?Ennen tätä vauvaa olin yli 4v kotiäitinä, sillä esikoiselle riitti ihan kodin perusaskareet ja hommat eikä mitään ekstravirikkeitä tarvittu.Voiko lapset todella olla näin erilaisia vai olenko vain itse muuttunut mukavuudenhaluisemmaksi?
Kommentit (74)
meidän esikoinen jatkoi perhepäivähoidossa vauvan synnyttyä kahtena päivänä viikossa. Tämä ratkaisu sopi meille kaikille erittäin hyvin. Esikoinen tykkää kovasti olla hoidossa, ulkoilevat paljon, käyvät erilaisissa tapahtumissa yms. Niinä päivinä kun esikoinen oli hoidossa, sai vauva äidin kokonaan itselleen ja toisin päin, samalla itse pystyi huilaamaan ja tekemään kotitöitä rauhassa.. Tärkeää minulle oli myös se, että hoitopaikka säilyi samana, nyt kun palaan töihin, veljekset pääsevät samaan hoitopaikkaan :)
Meillä on kohta neljä lasta ja neljännen synnyttyä kaikki kolme muuta alle kouluikäistä jatkavat hoidossa, pienin tosin vain kolmena päivänä viikossa, 5 v. ja 6 v. viitenä päivänä. Näin siksi että se on meidän perheelleemme se täydellinen tapa, vain näin voin olla omasta mielestäni TÄYDELLINEN ÄITI! Ja muiden mielipiteillä ei minulle tässä asiassa olekaan mitään väliä.
Suomessa päiväkodeissa on tarjolla myös laadukasta varhaiskasvatusta ja en todellakaan halua että lapseni jäävät siitä paitsi vain siksi että minä olen päättänyt synnyttää heille sisaruksen.
Minun mielestä jos äiti todella haluaa pyrkiä lasten kasvatuksessa täydellisyyteen, ottaa hän huomioon sen ettei hän itse ole todellakaan mikään kaikkivoipa ja että ihmiselle sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutustaitojen oppiminen on varsinkin tänä päivänä aivan ensiarvoisen tärkeää. Ja niitä taitoja ei todellakaan voi kotona äidin ja vauvan kanssa oppia.
Moni mainitsee kerhot päivähoidon vaihtoehtona, jossain paikoissa ne varmaan toimivat hyvin ja niihin pääsee ihan vain ilmoittautumalla mutta useissa paikoissa kerhopaikat ovat vielä hankalempia saada kuin hoitopaikat, eikä kerhokavereiden pysyvyydestä saati edes kerhotädin pysyvyydestä ole mitään takeita (moni kun vetoaa että päiväkodissa henkilökunta vaihtuu niin useammin se kerhoissa vaihtuu ja kerhoissa vielä lisäksi lapsetKIN vaihtuvat). Monet kerhot ovat myös seurakuntien ylläpitämiä, mitä itse karsastan pahasti. Mielestäni ei ole tervettä että alle kouluikäisiä aivopestään uskovaisiksi loruttelujen ja leikin varjolla.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Niin kuin joku kirjoitti " tanskan mallia" ..
Pienet lapset ei tiedä mitä ne haluaa, kyllä se on aikuisen tehtävä päättää esim siitä meneekö lapsi hoitoon vai ei.
On ihana lukea teidän viestejä, jotka pidätte tärkeänä sitä, että hoidatte lapsenne kotona. Tsemppiä teille :) Tällä hetkellä kun tuntuu trendi olevan se, että isommat lapset menee hoitoon ja äiti saa shoppailla vauvan kanssa. Anteeksi kärjistäminen, mutta näiden äitien kanssa kun on tekemisissä niin ei paljon naurata.
Ei aina voi olla kivaa, helppoa, hyvin nukuttu yö takana.. Pitääkö niitä lapsia tehdä hirveää laumaa ja pienillä ikäeroilla jos ei sitten millään jaksa?
Ehkä monella mieli muuttuisi, jos näkisi millasia päivät päiväkodissa on...
Riffa:
Ehkä monella mieli muuttuisi, jos näkisi millasia päivät päiväkodissa on...
Jätän muun tekstisi omaan arvoonsa, mutta ehkä sinullakin mieli muuttuisi jos näkisit millaisia ovat päivät HYVÄSSÄ PÄIVÄKODISSA. Ymmärtäisit kuinka kauas siitä kukaan äiti yksin kykenee koskaan pääsemään.
Mikä siinä on, ettei asioita voida käsitellä jotenkin *kaikkien valintoja kunnioittaen*?! Vaan pitää väkisin mennä sitä omaa " kaikkein parasta ratkaisua" tyrkyttämään kaikille kaikkein parhaana... AP:n kysymys oli hyvä ja järkevä ja hän saikin siihen hyviä ja syyllistämistä välttäviä vastauksia puoleen ja toiseen aluksi, mutta näinhän tämä taas repesi.
Eikö me voida vanhemmat keskenämme olla solidaarisia ja ymmärtää, että kukin tekee tavallaan ja tukea ystäviämme ja tuntemattomiakin heidän ratkaisuissaan? Ja nähdä, että lapsista tulee ihan ehjiä aikuisia monenlaisten hoitoratkaisujen jälkeen...
Elämässä on niin paljon muitakin mahdollisia murheita kuin se päivähoitoratkaisu. Jotta ne teistä jotka katsovat vanhemman toimivan väärin, jos ei hoida lasta juuri samalla tavalla kuin itse olette tehneet, kiittäkää ja ylistäkää mitä tahoa nyt sitten kiitättekin ettei teillä ole isompia ongelmia kuin muiden vanhempien lastenhoitotavat.
Lisäksi kehottaisin suuntaamaan muiden syyllistämiseen käyttämänne energian johonkin hyödylliseen, esimerkiksi päihdeongelmaisten vanhempien auttamiseen, perheväkivallan ehkäisyyn tai erotilanteiden ja venyvien huoltajuuskiistojen selvittämiseen.. (mutta hitsi, nekään ongelmat eivät yleensä ratkea toista osapuolta syyllistämällä tai mustavalkoisella moralismilla..)
Tämä viesti ei siis ollut suunnattu asiallisille kirjoittajille, jotka tuovat esiin omien ratkaisujensa perusteluja suuntaan eikä toiseen..
Just näin, yhdyn täysin mielipiteeseesi!
amayta:
toinen mitä ihmettelen aina hirveesti on tämä lapsen tahdon totaalinen huomiotta jättäminen. esimerkiksi lapsen kotihoitoa argumentoidaan lapsen parhaalla, mutta sitten kun lapsi haluaisi tehdä hieman toisin, niin silloin äiti päättää ja lapsen tahto on ihan toissijainen. en mä tarkoita, että uhmaikäinen päättää kaikesta, mutta ei musta halu olla tarhassa kavereiden kanssa ole mikään kohtuuton ja uhmaikäinen pyyntö.
No näinpä. Lapsen tahto ei käy ilmi kysymällä, että haluaako hän lähteä tarjaan, vaan sen selvittäminen on paljon monimutkaisempi prosessi. Uskoisin, että jokainen lapsensa hyvin tunteva ja lastaan rakastava vanhempi tietää kyllä, viihtyykö lapsi päiväkodissa, vaikka toinen vanhemmista on vauvan kanssa kotona, vai onko lapsen vieminen päiväkotiin vain lapsen kiusaamista.
Jos meille tulee joskus vastaan sellainen tilanne, että poika menee päiväkotiin ja vauva jää vielä kotihoitoon, niin asiaa ei esitetä pojalle niin, että hän joutuu päiväkotiin, kun vauva saa olla kotona. Ei vaan todetaan, että nyt on sellainen päivä, että isä (tai vanhempainvapaan loppupuolella äiti) lähtee töihin ja poika lähtee päiväkotiin: illalla ollaan koko perhe yhdessä kotona.
zel:
Eikö me voida vanhemmat keskenämme olla solidaarisia ja ymmärtää, että kukin tekee tavallaan ja tukea ystäviämme ja tuntemattomiakin heidän ratkaisuissaan? Ja nähdä, että lapsista tulee ihan ehjiä aikuisia monenlaisten hoitoratkaisujen jälkeen...
Tuo on hyvin jalo pyrkimys mutta kannattaa muistaa että tämä on keskustelupalsta, jolla on tarkoitus vaihtaa mielipiteitä.
Kannattaa myös muistaa että sellainen, joka on omiin päätöksiinsä tyytyväinen, ei yleensä syyllisty netistä lukemistaan mielipiteistä.
Ja vielä kolmanneksi kannattaa muistaa ettei syyllisyydentunto ole huono asia, se on ainoa tapa päästä sellaiselle " henkiselle taajuudelle" että voi muuttaa ajattelumaailmaansa ja harkita päätöksensä uudelleen, kenties muuttaa niitä. Ja joskus se on siksi erittäin hyvä asia!
Stine:
kannattaa muistaa että tämä on keskustelupalsta, jolla on tarkoitus vaihtaa mielipiteitä.
Ja mielipiteet ovat hieno asia silloin kun niitä perustellaan omista lähtökohdista eikä kuvitella oman ratkaisun olevan se kaikkein paras kaikille muillekin.
Kannattaa myös muistaa että sellainen, joka on omiin päätöksiinsä tyytyväinen, ei yleensä syyllisty netistä lukemistaan mielipiteistä.
Mutta sellainen, joka ei ole vielä varma päätöksestään tai joka kamppailee jo valmiiksi erilaisten normien ja moraalikäsitysten ristiriidassa saattaa hyvinkin syyllistyä, tai ainakin pahoittaa mielensä suuresti. Varsinkin jos mielipiteet ovat muotoa " lapsi kärsii jos joutuu kokemaan xx" . Nimimerkillä en syyllisty sateenkaariperheiden haukkumisesta huonoiksi vanhemmiksi ja tiedän kokemuksesta että niin ei ole, mutta v***aa se silti joka kerta kun sen kuulee.
Ja vielä kolmanneksi kannattaa muistaa ettei syyllisyydentunto ole huono asia
Indeed. Mutta sen turha toisille aiheuttaminen asioista, joista sitä ei todellakaan tarvitsisi kokea, on minusta hieman typerää.
-zel
all for noble purposes
zel:
Ja vielä kolmanneksi kannattaa muistaa ettei syyllisyydentunto ole huono asia
Indeed. Mutta sen turha toisille aiheuttaminen asioista, joista sitä ei todellakaan tarvitsisi kokea, on minusta hieman typerää.
-zel
all for noble purposes
Ymmärrän pointtisi, mutta aina kun kumartaa yhteen suuntaan, pyllistää toiseen. Kaikkia ei voi miellyttää, ei vaikka käyttäisi kuinka korrektia kieltä tai neutraaleja ilmaisuja. Aina löytyy joku, joka jokaisen tekstin rivien välistäkin etsii itselleen jonkun merkityksen, josta vetää herneen nenään. Siksi tekstien " neutralisoiminen" on mielestäni ihan turhaa, se pienikin värikkyys ja mielipiteiden erot häviävät, ja koko keskustelusta tulee ihan mitätön.
Lurunen:
Kandivaihe - luit ajatukseni, meidän esikoinen oli vauva-aikana superhuono nukkuja ja silloin kun suostui nukkumaan, nukkui niin vähän kuin mahdollista:). Vauvavuosi oli välillä aika hirveää aikaa. En olisi uskonut, että unen puutetta voi olla NIIN PALJON. Se uupuminen oli jotain järkyttävää. Ja nyt kun kuvittelen, että entä jos sellaisen beibin kanssa olisi vielä taapero kotona, joka ei nukkuisi enää päikkäreitä, niin rankaksihan se kävisi...Viihdytys-leikki-pukemis-syöttämis-ulkoilurumba ei pelota mua, vaan unen puutteen kanssa eläminen. Meillä on kyllä hyvät tukiverkot, joten satunnaiset huonot unikaudetkin kyllä jaksaisi. Toive on meilläkin, että lapset pysyisivät kotona.
Minäkin olen valvonnut 7kk esikoisen kanssa- unet 1-2 tunnin pätkiä koko aikana. Rakastan kuitenkin lastani niin paljon, että päiväkotiin en häntä 1 vuotiaana laita. Kun täyttää 1 1/2 vuotta niin alan käyttää 2h päivässä puistossa- siinä saa ulkoilua ja ikäistään seuraa. Ei siihen ikätovereiden hakuun ja ulkoiluun tarvita 6-10 tuntista suurpäiväkotiliukuhihnaryhmää! Lataan akkuja kun lapsi on puistossa. Meillä on riidelty viimeaikoina kovastikin väsymyksen vuoksi. Tämä on kuitenkin vain elämänvaihe, joka ohittuu, kun lapsi kasvaa. Tiedämme ja hyväksymme sen! Tukea haemme isovanhemmilta, tädeiltä, kummeilta ym. emmekä todellakaan päiväkodistä. Päiväkoti on lapsia varten joiden vanhemmat käyvät kokopäiväisesti töissä. Isompia lapsia siis , yli 3 vuotiaita. Puistoaika ja lapsen päiväuniaika on riittävä lepäämiseen jos niikseen on tarve. Tingin itse kotitöistä ym. muusta ennemmin kuin vien lapseni päiväkotiin. Näin on näppylät. Kun olen univelkani saanut takaisin, niin sitten on lisälapsien aika. Sitten kun jaksan heidät taas hoitaa kotona, seurakunnan kerhossa, MLL:n perhekerhossa ym. paikassa. Muttei koskaan päiväkotiin liukuhihnaryhmiin! Mielummin jäämme yksilapsiseksi perheeksi kuin teemme niin kauhean tempun lapsellemme!
Mitä sitten kuuluu sellaisten tehdä, joilla ei ole kummeja, tätejä ja isovanhempia ?
En tä jos lapsia on enemmön kuin yksi ja ei ole edes niitä puisto- tai päiväuniaikoja, jolloin vois nukkua - tiesitkö että monet yli 2 vuotiaat eivöt kotihoidossa enää nuku päiväunia, joten vauvan ja 2,5 vuotiaan äidillä ei todella ole vuorokaudessa yhtään hetkeä, jolloin voisi levätä kun vauva valvoo yöt ja esikoine päivät.
Ja kumpikohan lastasi isompana enempi harmittaa se, että hän on ollut joskus vähän aikaa päiväkodissa vai se, ettei hänelle ole ikinä suotu sisaruksia....
Muuten keskusteluun puuttumatta niin totean, ettei kaikilla ole noin loistavia tukijoukkoja: mummit, kummit jne. Kaikkia lapset eivät tosiaan nuku päiväunia ja ole noin rutinoituneita. Lapsia on erilaisia! Lapsia on vammaisia, sairaita, vaativia, todella vaativia jne. Avaapa hieman silmiäsi. Jos esikon laittaa tarhaan muutamaksi tunniksi, jos seuraava vauva onkin vammainen ja äiti joutuu olemaan sairaalassa sen kanssa? Toivottavasti kolahtaa kohdallesi niin hieman ymmärrät sitten erilaisempia tilanteita. Ei saisi sanoa näin, mutta ärsyttää tuollainen mustavalkoisuus tekstin perusteella todella hyväosaisen kirjoittamana.
Olikohan tuo Sykerön teksti pelkkä provo? Että tosiaan mielummin jäisivät yksilapsiseksi perheeksi kuin laittaisivat lapsen tarhaan? Aika radikaalia:).
Noh, palaan edelleen tähän jaksamisasiaan, vaikka se meneekin vähän off topic. Useinhan kuulee vanhempia (ja varsinkin äitejä) kritisoitavan siitä, että miksi tekevät lapsia, kun eivät jaksa niitä hoitaa (ja laittavat siis hoitoon). Tällainen väsymys on mielestäni kuitenkin paljon pienempi ongelma kuin sellainen perustavanlaatuinen ASENNE, että ' lapsi on rasite ja tahdomme hänet pois jaloista' . (huom, tämän ketjun aloittajalla ei ole tällaista asennetta!), ja tästä ongelmasta pitäisi puhua paljon enemmän.
Tällaisen asenteen omaavia perheitä löytyy. Ehkä he ovat vähemmistö, mutta kuitenkin.
Ehkä tuo asenne syntyy vähitellen, kun jaksaminen viedään äärirajoille? Syitä lienee monia. Itse tunnen ihmisiä, jotka eivät niinkään valita jaksamistaan - lapsi vain kertakaikkiaan tuntuu kivireeltä, jota vedetään perässä. Eikä kyseessä ole kaiketi masennuskaan. Näille tuntemilleni ihmisille on luontevaa pitää lapsi kaukana niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lapsi laitetaan hoitoon, vaikka ei olisi pakko, ja lapsi viedään hoitoon vaikka puolikuntoisena, ettei tarvitse olla kahden kesken kotona. Pienenkin lapsen oletetaan viihtyvän yksin leikeissään, eikä edes kauppakassia voi lapsen nähden purkaa, koska ' se tulee heti siihen urkkimaan ja sotkemaan' . Lasta saatetaan ' eristää' aikuisten elämästä omassa kodissaan. ' Eristäminen' (en keksi tähän parempaakaan sanaa) tapahtuu hienovaraisesti, rivien välissä, huomaamatta, siitä tulee perheelle ominainen elämäntapa, jonka ' haittoja' on vaikea osoittaa, koska kyseessä ei ole esim. pahoinpitely tai heitteillejättö. Eikä näissä perheissä esim. käytetä päihteitä, kyseessä ovat ns. tavalliset ihmiset.
Ääritapauksissa sekä lapset että aikuiset viettävät suurimman osan ajastaan jossain muualla kuin kotona -hoidossa ja töissä -koska arki koetaan niin vaikeaksi.
Jotkut meistä saavat synnyinlahjana ja kodinperintönä kyvyn olla läheinen, tarvittu ja riippuvainen. Jotkut taas, kuten allekirjoittanut, joutuvat opettelemaan nämä taidot aikuisena, ja lapsen saaminen suorastaan pakottaa siihen. Mutta jos siihen prosessiin ei suostu, voi lapsen kanssa eläminen nostaa pintaan suurtakin ahdistusta.
Mielestäni tämä on vakavampi ongelma kuin se, että joku lapsi on välillä tarhassa tai vähän enemmänkin tarhassa siksi, että äiti on väsynyt tai tekee välillä töitä.
Tarkoitukseni oli viestittää mielipide siitä, että päiväkoti ei mielestäni ole lapsen paikka kuin ääritapauksessa, jolloin lapsen MOLEMMAT VANHEMMAT OVAT TÖISSÄ ja lapsi on yli kolmen vanha. Jos jompi kumpi on kotona levähdyshetkiä voi hakea paremmista paikoista, kuten kerhot, puistot ym. paikat, niissäkin voi pitää lasta muutaman tunnin.
Tämä siksi, että mielestäni päiväkoti ei ole hyvä paikka. Siellä kaikkien lasten on tehtävä kaikki asiat samaan aikaan, silloin kun päiväkodille sopii. Puistot, kerhot ym. jossa ollaan lyhyempi aika, eivät " väännä väkisin" kaikkien lasten rytmiä samanlaiseksi: puistoon viedään silloin kun hereilläoloaika on muutenkin, kerhoja on sekä aamu-että iltapäiväryhmiä.
Kun lapsi on koko päivän päiväkodissa on hänen " pakottauduttava" samaan rytmiin muiden lasten kanssa. Esimerkiksi päiväunet ja ruokailut. Ja itse päiväkodissa työskennelleenä tiedän, että jokapaikassa ei ole asiat niin hyvin: ruokailuesimerkki: lapsi saa ruoan, jos ei syö ei saa leipää eikä juotavaa! Eihän näin voi tehdä onhan lapsen saatava itse päättää syömismäärä ja ainakin saatava juomista. Meillä ainakin aikuinen päättää mitä syödään ja lapsi minkä verran, eikä maito ole palkinto tyhjästä lautasesta!
Isommille (yli komevuotisille) päiväkoti on varmasi monesti hyväkin, mutta eikö heillekin riitä kerhot ja puistoajat äidissä erossa olon ajaksi? Juuri tätä " hankkiudutaan lapsesta eroon" josta joku toinenkin mainitsi minä en hyväksy. Ja kuten jo sanoin on monta muuta hyvää paikkaa kuin päiväkoti käyttää lapsia joilla joku on kotona.
Ja minä en ole " hyväosainen" - asumme pienessä kerrostaloasunnossa ja tuon valvomisepisodin olimme mieheni työn vuoksi keski-euroopassa, jossa lapsemme myös syntyi. Siellä OLIN AIVAN YKSIN VÄSYMYKSENI KANSSA ilman tukijoukkoja, joten tiedän mitä sekin on. En siis ole provo vaan inhoan päiväkoteja niiden liiallisen rutiininomaisuuden vuoksi ja perheitä joiden lapset viedään sinne heppoisin perustein ja liian nuorena ( vaikka rahaa olisi olla kotona!!!Perusteluna on että kotona on tylsää!!!!!). Tämä on minun mielipiteeni ja lupa kait minullakin sen esittämiseen, jos joku edellämainituin kriteerein lapsen hoitoon vienyt loukkantui, saa sen tehdäkin. Sairaat lapset ja äidit ovat eri lukunsa, hyvänen aika tottakai! Ja tosiaan väsyneenä, en itse hankkisi lisää lapsia vaan hoitaisin sen yhden hyvin kotona ja hoitaisin väsymykseni kuntoon, tämä on minun prioriteettini. Olen monesti suvaitsevaista tyyppiä, mutta tässä asiassa vankasti tätä mieltä.
Kyllä minunkin lapseni saattaa päätyä päiväkotiin 5-6 vuotiaana, mutta ei siksi että olen väsynyt tai haluan olla kotona vauvan kanssa. Tätä tarkoitin, että ennemmin olemme yksilapsinen perhe, kuin vien lapseni liian aikaisin massaryhmään - jos nukkuminen alkaa sujua ja toinen lapsi tulee niin KAIKKEA muuta ensin, mutta ei päväkotiin.
Toivottavasti tämä selvensi edellistä töykeää tekstiä =)
Puisto- ja kerhotoimintahan se vasta lapsen etujen vastaista toimintaa onkin!
Puistoissa saattaapi olla 25 lasta ja yksi puistotäti , jota ei juurikaan kiinnosta mitä lapset tekee. Puistojen toimintaa ei myöskään pahemmin pidetä silmällä (toisin kuin päiväkotien) ja puistotäteinä voi olla hyvinkin monenlaista väkeä.
Kerhoihin olis tietty hyvä viedä, jos läheltä sattus löytyyn joitain muita kerhoja kuin seurakunnan. Jos ei halua luterilais-uskonnollista kerhotoimintaa, voi muuta olla aika vaikea löytää ihan pääkaupunkiseudultakin.
Lisäksi kerhot ja puistot on usein aika harvoin(parina päivänä pari tuntia) ja väki voi olla aika vaihtuvaa, niin että lapsi ei pahemmin ehdi sitoa pysyviä kaveri-/aikuissuhteita siellä.
Mutta niinkuin täällä on niin monissa keskusteluissa mainittukin, mahdoton on kenenkään tietää mikä toisen lapselle on parasta, jos ei todella tunne lasta niinkuin vanhempansa tuntevat.
viivivaavi:
Puisto- ja kerhotoimintahan se vasta lapsen etujen vastaista toimintaa onkin!
Puistoissa saattaapi olla 25 lasta ja yksi puistotäti , jota ei juurikaan kiinnosta mitä lapset tekee. Puistojen toimintaa ei myöskään pahemmin pidetä silmällä (toisin kuin päiväkotien) ja puistotäteinä voi olla hyvinkin monenlaista väkeä.
Kerhoihin olis tietty hyvä viedä, jos läheltä sattus löytyyn joitain muita kerhoja kuin seurakunnan. Jos ei halua luterilais-uskonnollista kerhotoimintaa, voi muuta olla aika vaikea löytää ihan pääkaupunkiseudultakin.
Lisäksi kerhot ja puistot on usein aika harvoin(parina päivänä pari tuntia) ja väki voi olla aika vaihtuvaa, niin että lapsi ei pahemmin ehdi sitoa pysyviä kaveri-/aikuissuhteita siellä.Mutta niinkuin täällä on niin monissa keskusteluissa mainittukin, mahdoton on kenenkään tietää mikä toisen lapselle on parasta, jos ei todella tunne lasta niinkuin vanhempansa tuntevat.
Ihan jo siksikin, että jos toiselle jotain sattuu, on toinen paikalla, yksin ei saa olla.
Lisäksi puistoon ei mennä koko päiväksi, jolloin 2 tädin ei tarvitse hoitaa lasten perustarpeita, kuten ruokailuja ja vaipanvaihtoja, päikkäreitä. Minun laskupääni mukaan siitä tulee jo 4 päivää jos on 2 kerho-ja 2 puistopäivää viikosssa. Pitääkö lapsen olla joka päivä hoidossa, jos vanhempi on kotona? Ja eikö pari tuntia hoitoa kerralla juuri ole riittävää? onhan se juuri päätöntä että vanhempi on kotona ja lapsi koko päivän hoidossa. Silloinhan lapsesta juuri hankkiudutaan eroon päiväksi( ja nyt taas en puhu erikoistapauksista joissa vanhempi tai lapsi on sairas ym.). Ja jos on lapsen haluaa hoitoon ainoastaan hänen kaveritarpeidensa vuoksi joka päivä, niitä löytyy yhteisitä MLL ym. kerhoista joihin vanhempi menee mukaan. Ei sitä varten tarvitse laittaa päiväkotiin.
Tuossa uskontoasiassa on pointtinsa, mutta ei sitä ongelmaa varmastikaan koko Suomessa ole. Ja silloinhan voi laittaa päiväkotiin vaikka siksi osaksi päivää, jolloin on keikkiä ja ehkä se 1 ruokailu eikä ainakaan niitä kellonaikapakkopäikkäreitä.
Pakko oli pikkuisen tulla minunkin kommentoimaan... Hieman minua harmittaa mustavalkoinen näkemyksesi ( toki siihen sinulla on oikeus ). Kannattaa muistaa että elämää on pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin. Tällä tarkoitan ettei esim. täälläpäin ole kuultukaan jostakin organisoidusta puistotoiminnasta. Leikkikentillä saa kyllä olla ihan omineen. Ei myöskään MLL järjestä täällä mitään säännöllistä toimintaa. Ja sitä tukiverkkoakaan ei kaikilla ole. Seurakunnan kerhoja toki on kolmivuotiaasta ylöspäin. Päiväkoteja tietenkin löytyy, hyvälaatuisiakin jopa... Itsekin niissä joskus työn puolesta vierailleena, uskaltaisin ihan hyvillä mielin omani sinne viedä. Tottakai työntekijöitä on jokalähtöön, niin kuin on ihmisiäkin ja ilman pakollisia rutiinejakaan homma ei toimisi.
Kannattaa aina muistaa, että tilanteet perheissä, hoitopaikoissa, kaupungeissa ja eri maissa ovat hyvin erilaisia. Se mikä toimii teillä, ei ehkä toimikkaan naapurin Liisalla. Ymmärrän kuitenkin pointtisi vaikka hieman eri mieltä olenkin. =)
Sykerö on näemmä ollut sellaisessa päiväkodissa töissä, jossa on vielä voimassa aataminaikuiset kasvatusperiaatteet. Omia huonoja kokemuksia ei kumminkaan pidä yleistää koskettamaan kaikkia päiväkoteja. Sen verran läheisiä me pojan kanssa olemme, että varmasti huomaisin, jos jotain noin outoa päiväkodissa tapahtuisi.
Minusta kerhot yms. on tarpeellisia ja hyödyllisiä niissä perheissä, joissa lapset ovat pitkään kotihoidossa eikä äiti käy lasten välissä töissä. Jos taas pienempikin lapsi menee hoitoon heti vanhempainvapaan ja isäkuukauden jälkeen, niin on isomman lapsen kannalta parempi juttu säilyttää päivähoitopaikka osa-aikaisena. Tokihan lapsen vieminen kerhoon tulee osa-aikaista päivähoitoa halvemmaksi, mutta ei pienen rahansäästön vuoksi pidä lapsen sosiaalista toimintaympäristöä vajaan vuoden välein pistää uusiksi.
esimerkiksi Tankassa katsotaan, että lapset, jotka hoidetaan kotona ovat syrjäytymisvaarassa.
jos olisimme Tanskassa, niin koko tää keskustelu luultavasti käsittelisi sitä miten edesvastuuttomia sellaiset äidit ovat, jotka pitävät lapsiaan kotona. Syyllistäminen, jota täällä harrastetaan oikein urakalla kohdistuisi siis kotiäiteihin. näitä sanomisia voisi sitten höystää sopivasti lässytyksellä siitä, että " kukin perhe tietty päättää omista asioistaan" , mutta siinä sivussa oltaisiin sitä mieltä, että kyllä oikeasti hyvä äiti laittaa lapsensa tarhaan.
eli se lapsen paras, jota täälläkin toitotetaan on aika kumma käsite. ei tartte mennä kun rajan yli niin onpas eri ääni kellossa.
toinen asia mitä jaksan ihmetellä on se, mitä edellä joku toi pesukone-esimerkillä esiin (oli muuten paras läppä pitkäään aikaan:). mä en pysty tajuamaan, miksi äidit (lapsiperheet) haluaa purkaa heille tarkoitettuja palveluja. jos miehet olis vastuussa lapsen hoidosta niin olisi aivan varmasti kehitetty kattava palvelujärjestelmä ja erikoispäiväkoteja ja tyyliin koti-isien lomajärjestelmä, joku jouluvapaasysteemi a la paperimiehet. sillä kyllähän raskas työ vaattii raskaat korvaukset. mutta naiset täällä puukottaa toisiaan selkään ja haluaa luopua suunnilleen kaikista lapsiperheiden palveluista hoitovapaata lukuunottamatta.
toinen mitä ihmettelen aina hirveesti on tämä lapsen tahdon totaalinen huomiotta jättäminen. esimerkiksi lapsen kotihoitoa argumentoidaan lapsen parhaalla, mutta sitten kun lapsi haluaisi tehdä hieman toisin, niin silloin äiti päättää ja lapsen tahto on ihan toissijainen. en mä tarkoita, että uhmaikäinen päättää kaikesta, mutta ei musta halu olla tarhassa kavereiden kanssa ole mikään kohtuuton ja uhmaikäinen pyyntö.
että lähestyisin tätä hoitoasiaa myös lapsen näkökulmasta. jos lapsi haluaa tarhaan niin kai hän voi sinne mennä. jos taas on viihtyy paremmin kotona niin sitten asiaa pitää miettiä siltä kannalta. ( ja samalla toivon että oma lapsi olisi tuota tarhassa viihtyvää sorttia...)
eli solidaarisuutta ja laajaa näkökulmaa, kiitos!