Lue keskustelun säännöt.
Sukunimensä avioliiton myötä vaihtaneista naisista...
26.02.2008 |
...tulee sellainen kuva, että avioliitto on heidän elämänsä tärkein päämäärä. Haluaa näyttää ihan kaikille, että juku, mä olen päässyt NAIMISIIN. Vähänks siistii. Juu, en oletakaan, että myöntäisitte, että tässä on perää, mutta ollaan vain kavereiden kanssa naureskeltu, että näin se saattaa yllättävänkin useassa tapauksessa olla.
Kommentit (159)
Vierailija:
...tulee sellainen kuva, että avioliitto on heidän elämänsä tärkein päämäärä. Haluaa näyttää ihan kaikille, että juku, mä olen päässyt NAIMISIIN. Vähänks siistii. Juu, en oletakaan, että myöntäisitte, että tässä on perää, mutta ollaan vain kavereiden kanssa naureskeltu, että näin se saattaa yllättävänkin useassa tapauksessa olla.
Heko heko. Provo, luulisin. Mutta kun nyt tuli puheeksi, niin se en ollut minä, joka vuoden seurustelun jälkeen polvillaan kosi....Olin lähinnä ällistyksestä mykkä!
Eiköhän naiset harkitse sitä nimenvaihtoaan nykyään tarkkaan. Itse ainakin pohdin asiaa monelta kantilta ja niin pohti mieskin, mutta hänen nimenvaihtonsa hylkäsimme suoraa päätä. Muuten suvussa olisi ollut kaksi samannimistä miestä ja dementoituva mummoni kun vielä sotkee ihmiset keskenään..Minun nimenvaihtoni oli monesta syystä luonteva. En jaksa koko listaa sepustaa.
Mutta mikäs sinua oikeasti irvailuttaa? Haluisitkos itse " päästä" naimisiin ja olet hölmösti kade? Ei tässä naimisissaolossa kuule ole mitään erikoista. Samalla lailla se mies pieree kuin avoliitossakin.... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku kikattava teini mimmi sakki=)
Joo, mut asiaan. Minusta on tärkeää, että perheellä on yhtenäinen nimi (olkoon se nyt miehen tahi naisen, päättäkööt jokainen kenen nimi valitaan). Se että äidillä, isällä ja lapsilla on kaikilla sama nimi. Toisekseen minun miehellä on aivan tajuttoman kaunis sukunimi, jonka moni vaihtaisi omaan sykunimeensä hyppien keikkuen!
On erittäin epäkypsää luulla, että avioliitto solmitaan vaan siksi, että saadaan nimi ja eix oo mageeta!
Vierailija:
joku kikattava teini mimmi sakki=)
Joo, mut asiaan. Minusta on tärkeää, että perheellä on yhtenäinen nimi (olkoon se nyt miehen tahi naisen, päättäkööt jokainen kenen nimi valitaan). Se että äidillä, isällä ja lapsilla on kaikilla sama nimi. Toisekseen minun miehellä on aivan tajuttoman kaunis sukunimi, jonka moni vaihtaisi omaan sykunimeensä hyppien keikkuen!
On erittäin epäkypsää luulla, että avioliitto solmitaan vaan siksi, että saadaan nimi ja eix oo mageeta!
Enkä ottais mitään kaksois-sukunimi-hirviötä!! Naimissa seitsemättä vuotta, eikä mun miehellä ainakaan ole ollut mitään ongelmaa hyväksyä tätä asiaa. Meillä ei ole vielä lapsia, ja kun on, tulee heilläkin olemaan minun sukunimeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meillä on taas aina huvittanut nää isin pienet tytöt
jotka ei naimisiin mennessäkään osaa aikuistua vaan haluavat pitää isänsä sukunimen.
Siksi on tärkeää, että perheellä on sama nimi. Säästyy monelta pikkuharmilta, kun ei tule väärinkäsityksiä. Nimet mahtuu oveen ja postilaatikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja joka kerran se nimi on väärin kirjoitettu. Onneksi pääsin siitä nimihirviöstä eroon edes virallisesti. Ei tarvi enää tavailla sitä virastoissa. Sen kirjoitusasu kun on suomalaisille vaikea, vaikka suomalainen nimi onkin.
Muuten kuin siksi että leikkikentällä kyselevä toimittaja ei heti tiedä kuka on kenenkin lapsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sekään ei ole ollut harvinaista, että mies on naitu taloon, jolloin hän on ottanut vaimon nimen. Omassa suvussani on käynyt näin kahdesti.
Vierailija:
Eli miehen suvun talonnimi. Omaa sukuaan ei juurikaan enää tapailtu. Katsottiin jopa pahalla jos miniä kävi kotonaan. Koettiin että miehen perhe ei kelpaa jos piti omia vanhempiaan käydä katsomassa.Naimisiin mentäessä oltiin tietoisia ettei omia vanhempiaan ja sisaruksiaan ehkä enää ikinä tapaisi. Siirryttiin kirjaimellisesti miehen sukuun.
Tyttöset rakkaat, ajat on muuttuneet, niinkuin aina. Elämme erilaisessa
Mua henkilökohtaisesti ärsytti se " tässä Maija Mesikämmen, soitan lapsestani Mikko Mustikasta" jne. Ei tarvi lapsenkan kouluiässä muistella, että mikäs sen mutsin sukunimi taas olikaan, varsinkin kun se on vaikea nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mua henkilökohtaisesti ärsytti se " tässä Maija Mesikämmen, soitan lapsestani Mikko Mustikasta" jne. Ei tarvi lapsenkan kouluiässä muistella, että mikäs sen mutsin sukunimi taas olikaan, varsinkin kun se on vaikea nimi.
Voin ymmärtää että on todella ärsyttävää jos oma lapsi ei kouluiässä tahdo muistaa äitinsä sukunimeä. Muistaa sentään omansa?
Vierailija:
Mua henkilökohtaisesti ärsytti se " tässä Maija Mesikämmen, soitan lapsestani Mikko Mustikasta" jne. Ei tarvi lapsenkan kouluiässä muistella, että mikäs sen mutsin sukunimi taas olikaan, varsinkin kun se on vaikea nimi.
Minua ei haittaa ollenkaan esitellä itseäni ja lastani koko nimillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kun eihän sukunimipakkoakaan ollut ennen kuin joskus 1900-luvun alkupuolella. Ja naisen oli pakko ottaa miehen nimi naimisiin mennessään 1930-luvulta 1980-luvulle.Aiemmin käytettiin talon nimeä tai patronyymejä, riippuen vähän siitä missä pöin Suomea oltiin. Sukunimiäkin oli, mutta ei kaikilla eikä tosiaan sitä miehen nimeä ollut pakko ottaa.
Itä-suomessa sukunimeä on käytetty jo vuosisatoja. Mutta naiset säilyttivät omansa naimisiin mennessä. Lapsille sitten tulikin automaattisesti (näin oletan) isän nimi, ellei sitten ollut avioton lapsi kyseessä.
Olen tutkinut jonkin verran sukuani (itäsuomalainen suku kauttaaltaan) ja naiset ovat olleet 1900 luvulle asti samalla nimellä syntymästä kuolemaan.
Itselle on myös tärkeää nähdä niistä kirkonkirjoista esiäitienkin puoleiset suvut ja näin nähdä mitä kaikkia sukuja edustaa. Sukuhan ainakin minulle jatkuu myös naisen kautta, vaikka sukunimi lapsilla olisikin vaihtunut.
Vierailija:
Mua henkilökohtaisesti ärsytti se " tässä Maija Mesikämmen, soitan lapsestani Mikko Mustikasta" jne. Ei tarvi lapsenkan kouluiässä muistella, että mikäs sen mutsin sukunimi taas olikaan, varsinkin kun se on vaikea nimi.
Mulle sukunimi on nimeen omaan SUKUnimi. Eipähän lapsi pääse unohtamaan äitinsä puolen suvun nimeä, kun äidin nimi on äidin suvun nimi.
No, toivottavasti lapsi ei ihan niin helposti unohda kuitenkaan. Olihan mullekin jo pienestä selvää, mitkä olivat äitini ja mummoni tyttönimet.
Jos samannimiset mies ja nainen asuisivat yhdessä, heitä pidettäisiin automaattisesti sisaruksina.
Ero ei ole käynyt mielessä, yhtä vakavamielisesti sitä naimisissa ollaan. Nimeni ei ole erityisen harvinainen, olen vain sattunut syntymään sennimisenä enkä nähnyt tarpeelliseksi vaihtaa.
Koskaan ei ole ollut missään epäselvyyttä olenko lapseni äiti, eikä mitään ylimääräisiä selityksiä. Ei ole tullut mieleenikään. Meidän perhettäkään ei ole tarvinnut kenellekään puolustella, mielenkiintoinen ajatus.
Työelämässä minulla oli jo työuraa omalla nimelläni, ja todellakaan kukaan ei olisi osannut minua yhdistää tähän uuteen nimeen. Olen sen todennut kun tajuan aina välillä että joku oudonniminen ihminen onkin tuttu, entinen se-ja-se.
Tämän keskustelun argumentit ovat tosi outoja, ja minusta kertoo vain miten outoja ennakkoluuloja ja oletuksia ihmisillä on asioista. Puoletkaan ei ole tullut edes mieleeni. Eivätkä olisi kyllä vaikuttaneet päätökseeni vaikka olisin tiennytkin.
Vierailija:
Vierailija:
Mua henkilökohtaisesti ärsytti se " tässä Maija Mesikämmen, soitan lapsestani Mikko Mustikasta" jne. Ei tarvi lapsenkan kouluiässä muistella, että mikäs sen mutsin sukunimi taas olikaan, varsinkin kun se on vaikea nimi.Mulle sukunimi on nimeen omaan SUKUnimi. Eipähän lapsi pääse unohtamaan äitinsä puolen suvun nimeä, kun äidin nimi on äidin suvun nimi.
No, toivottavasti lapsi ei ihan niin helposti unohda kuitenkaan. Olihan mullekin jo pienestä selvää, mitkä olivat äitini ja mummoni tyttönimet.
Vierailija:
Koskaan ei ole ollut missään epäselvyyttä olenko lapseni äiti, eikä mitään ylimääräisiä selityksiä. Ei ole tullut mieleenikään. Meidän perhettäkään ei ole tarvinnut kenellekään puolustella, mielenkiintoinen ajatus.
Varsinkin kun aloituskin on mitä on, verraton esimerkki