Lue keskustelun säännöt.
Sukunimensä avioliiton myötä vaihtaneista naisista...
26.02.2008 |
...tulee sellainen kuva, että avioliitto on heidän elämänsä tärkein päämäärä. Haluaa näyttää ihan kaikille, että juku, mä olen päässyt NAIMISIIN. Vähänks siistii. Juu, en oletakaan, että myöntäisitte, että tässä on perää, mutta ollaan vain kavereiden kanssa naureskeltu, että näin se saattaa yllättävänkin useassa tapauksessa olla.
Kommentit (159)
Luulisin, että normaaliälyinen kouluikäinen kykenee muistamaan kaksi sukunimeä.
Vierailija:
Ei tarvi lapsenkan kouluiässä muistella, että mikäs sen mutsin sukunimi taas olikaan, varsinkin kun se on vaikea nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Nimet mahtuu oveen ja postilaatikkoon.
Että tänä päivänä noin puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli niin kaunis ajatus kun sen " yhteinen nimi postilaatikossa" onkin, niin kyseessä on katoava kansanperinne...
Harvan talon postilaatikossa lukee " Virtanen" , joissakin postilaatikoissa on jopa NELJÄ eri nimeä...!
Tyyliin Rva Virtanen, joka on vaihtanut takaisin tyttönimeensä erottuaan Hra Niemisestä, muuttaa yhteen Hra Vuoren kanssa, jonka luona asuu myös tämän entisestä suhteesta oleva lapsi, jolla sukunimenä äitinsä sukunimi Salmi.
Postilaatikossa lukee: Virtanen/Nieminen/Vuori/Salmi.
Jokatapauksessa, monissa postilaatikoissa on kaksi nimeä.
Jos naisella on lapsi edellisestä suhteesta, niin osa ei halua ottaa uuden miehen sukunimeä vaan olla samalla nimellä mitä lapsi. Toisaalta jos nainen ottaa 2. miehensä nimen, niin harvan ex (tai uusi mieskään...) haluaa että lapsen nimi vaihdetaan äidin uuden miehen sukunimeksi.
Helpointa lienee olisi, että nainen pitäisi aina oman tyttönimensä ja mies ottaisi sen. Useimmissa eroissahan äiti jää lähivanhemmaksi. Niin sitten uusi mieskin voisi ottaa aina naisen sukunimen, ja lapsilla (=sisaruspuolilla) olisi sentään yhdistävänä tekijänä, ja ainakin osittain sama sukunimi.
Meillä on perheessä lapsilla ja aikuisilla eri sukunimiä... eikä siitä ole ollut koskaan missään minkäänlaista haittaa.
Miehen sukunimi yhdistettynä mun etunimeen kuulosti liikaa pikkulasten lorulta tyyliin Jummi Jammi. En olis voinut pokalla sitä sanoa.
Muuten mulle on se ja sama minkä nimen ihmiset itselleen valitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Eli miehen suvun talonnimi. Omaa sukuaan ei juurikaan enää tapailtu. Katsottiin jopa pahalla jos miniä kävi kotonaan. Koettiin että miehen perhe ei kelpaa jos piti omia vanhempiaan käydä katsomassa.Naimisiin mentäessä oltiin tietoisia ettei omia vanhempiaan ja sisaruksiaan ehkä enää ikinä tapaisi. Siirryttiin kirjaimellisesti miehen sukuun.
Vierailija:
Jos lapsi tuo kouluun jonkun lupalapun, jonka on allekirjoittanut joku aivan eri niminen, niin opettaja ei voi kuin arvailla, onko allekirjoittaja oikeasti oppilaan äiti. (Aineenopettajalla on satoja oppilaita, joiden vanhempia hän ei todellakaan tunne henkilökohtaisesti.)
Kyllä kouluissa on kaikista oppilaistaan ihan talletettuna tiedot esim. syntymäajasta, kotiosoitteesta, huoltajien nimistä jne.
Mitä tulee työnhakuun vaikuttaviin nimenmuutoksiin... kyllä vielä nykyäänkin hakiessa käytetään CV:tä tai muuta luetteloa kertomaan hakijan aiemmat ansiot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..jos menneisyys kiinnostaa. Tällä palstalla tuntuu että ei tiedetä mitään historiasta. Pidetään tämän päivän ihmistä älykkäämpänä kuin aikaisempia sukupolvia, vaikkei ihminen sinänsä ole muuttunut kymmeniintuhansiin vuosiin miksikään.
Mieheni on ulkomaalainen ja hänen maassaan vaimot pitävät oman sukunimensä avioituessaan. Joten enpä minäkään ole vaihtanut sukunimeä.
En ole ikinä pitänyt omasta sukunimestäni, se on -nen-loppuinen, mutta ei aivan yleisempiä. Sukunimi on sellainen, ettei se " kuulu" kun esittelee itsensä. Olenkin monta kertaa ajatellut, että olisi ihana olla joku Kokkonen, jolloin ihmiset heti kuulee nimen oikein ja tietää mikä nimi. Minulla on siis sellainen sukunimi, jossa vain " hiljaisia" kirjaimia ja eivät oikein erotu toisistaan eikä nimessä ole yhtään " munaa" .
Ette arvaa miten usein itsensä esittelytilanteissa on saanut toistaa nimensä. Joten näillä perusteilla mielelläni olisin ottanut miehen sukunimen jos se olisi mahdollista. Mutta toisaalta muista syistä taas en olisi ottanut, jotenkin outoa ajatella itseään toisennimisenä ja miehen sukuun kuuluvana.
Jokainen tekee omat päätöksensä ja joillekin sopii se miehen sukunimi, joillekin taas ei. Kaksoisnimiä en ole oikein ikinä ymmärtänyt varsinkin jos ne ovat muotoa Karjalainen-Lahtinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ihan tarkkaan kuka ja mitä minä olen ja se ei muuttunut lainkaan vaikka sukunimeäni muutinkin.
Vierailija:
Kuka MINÄ, ihan minuna itsenäni olen, jos minun identiteettini on riippuvainen siitä kenen kanssa olen naimisissa, tai olenko? Se hämmentää ihmisissä jotka vaihtavat nimeä yhden ja toisen ja kolmannen aviomiehen nimeksi, ja välillä tyttönimeksi ja takaisin eksän nimeksi... eikö sitä välillä itsekin ole hukassa että kuka on ja minne kuuluu?
Vierailija:
Minä en ymmärrä, että miksi sukunimenvaihtajat eivät voi myöntää perusteluksi perinteitä.
Miten valikoivasti sinä näitä viestejä oikein olet lukenut?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
nimi on aina osa identiteettiä.
Ja minun identiteettiini kuuluuu yhtä lailla se, että olen naimisissa mieheni kanssa ja toisaalta se, että olen omaa sukuani jotain muuta. Miksi siitä vanhasta identiteetistä on pidettävä niin tiukasti kiinni, ettei nimeäkään saisi vaihtaa? Kyllä elämässä tapahtuu muutoksia, enkä näe siinä mitään huonoa, vaikka ne muutokset näkyvät nimessäkin.
Minun nykyisessä identiteetissä olen myös osa mieheni sukua. Mieheni ja hänen sukulaisensa ovat minulle tärkeitä ihmisiä nyt ja toivon mukaan kymmeniä vuosia eteenpäin. Ei se tarkoita, että unohtaisin, mistä olen kotoisin. Yhtä lailla omat sukulaiseni ovat tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa.
Minä haluan olla osa miehen sukua. Haluan kantaa sen suvun sukunimeä, josta olen ylpeä. Miehenkin puoleinen suku on nyt osa identiteettiäni!
minuts aon surullista että samassa perhessä saattaa olla neljäkin eri sukunimeä. Ja jotenkin tuli mieleen että ap:llä taitaa olla jäänyt 15v ikä päälle. Muuten en ymmärrä sitä että " aikuinen" ihminen kavereineen naureskelee toisten valinnoille.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Että tänä päivänä noin puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli niin kaunis ajatus kun sen " yhteinen nimi postilaatikossa" onkin, niin kyseessä on katoava kansanperinne...
Kyllä minä ihan loppuiäkseni naimisiin menin. En tehnyt mitään määräaikaista sopimusta mieheni kanssa.
Vierailija:
Vierailija:
Jos lapsi tuo kouluun jonkun lupalapun, jonka on allekirjoittanut joku aivan eri niminen, niin opettaja ei voi kuin arvailla, onko allekirjoittaja oikeasti oppilaan äiti. (Aineenopettajalla on satoja oppilaita, joiden vanhempia hän ei todellakaan tunne henkilökohtaisesti.)Kyllä kouluissa on kaikista oppilaistaan ihan talletettuna tiedot esim. syntymäajasta, kotiosoitteesta, huoltajien nimistä jne.
.
ja olen kuullut siitä noin 8764324 kertaa. Alkoi jo kyllästyttää. Olisin vaihtanut nimen melkein miksi tahansa, no ehkä joku Römppänen olisi saanut hylkäyksen. Suunnittelin jossain vaiheessa jopa etunimeni vaihtoa... Jos joku pitää minua tyhmänä tuon takia niin ei paljon haittaa :)
en ajatellut että siinä olisi jotain hienoa olla samanniminen kuin anoppi ja appiukko
Kiva sitten, kun oppilaat paiskoo luokassa tuoleja ja pulpetteja, eikä opettaja tiedä huumeiden käytöstä. Tosi hyvää työturvallisuutta.
Että niin hyvin ne oppilaiden tiedot on tavallisen tuntiopettajan saatavilla. :-)
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:Kyllä kouluissa on kaikista oppilaistaan ihan talletettuna tiedot esim. syntymäajasta, kotiosoitteesta, huoltajien nimistä jne.
.
Vierailija:
Minä menin naimisiin miehen, en suvun kanssa
en ajatellut että siinä olisi jotain hienoa olla samanniminen kuin anoppi ja appiukko
Vaan silti se suku seuraa siinä varsin tiiviisti mukana. Varsinkin täällä maalla, kun anoppi ja appi asuvat samalla tilalla.
Miksi sinä näet anoppisi ja appesi niin viallisina spitaalisina, ettet halua missään nimessä olla samanniminen? Ovathan he sentään saattaneet maailmaan ja kasvattaneet rakkaan miehesi!
Tällä logiikalla miesten ei tarvitse aikuistua. Pojat on aina poikia ja saavat siis pitää isänsä sukunimen, vai?
Vierailija: