Ihmetyttää uusperheet - edellisen liiton lapsista ei kuvia seinillä, eivät mukana lomilla, ihan kuin heitä ei olisi olemassakaan

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:42"]

Kiitos 14. Mäkin uskon tämän olevan aika yleistä. Kun itse olen kohdannut ilmiön kaikilla "perinteisillä" mittareilla erittäin hyvin toimeen tulevissa perheissä. Enkä tarkoita vain taloudellista hyvinvointia, vaan sitä, että on kunnossa turvaverkot ja oma lapsuus on ollut perushyvä. Mistä ihmeestä tällainen tunnekylmyys kumpuaa? Onko tämä aika, jota elämme erityisen egoistinen tässäkin mielessä? Minun tarpeeni, minun haluni, MINUN ikioma fantasiani perheestä, jonka on toteuduttava keinolla millä hyvänsä. Mietin vaan... -ap

[/quote]

Luultavasti jostain tuollaisesta on kyse. Harmittaa kovasti näiden lasten puolesta. Saa nähdä tuollaisissa olosuhteissa kasvaminen vaikuttaa heidän omiin ihmissuhteisiin myöhemmin... Ja kun tuollaiseen ei ole mitään keinoja kenenkään puuttua! Ellei kyse ole jostain äärimmäisyyksistä. 

Mikä hemmetin veren perintö, omaa verta juttu tämä "omat ja toisen" lapset on?? Ei se bologinen vanhemmuus tee vanhemmaksi automaattisesti, vaan se, että ihminen on HENKISESTI vanhempi! Ihan kamalia äitipuolia on täälä av:llakin, ja vielä puolustavat karmeita näkökulmiaan! Ei sitä varmasti heti ala rakastamaan sitä lapsipuolta, mutta rakkaudelle ja kiintymykselle pitää antaa mahdollisuus; olla tasapuolinen, eikä niin että käy klassinen Tuhkimo-tapaus, missä perheessä syrjitään ja kohdellaan eritavalla lapsia, sen mukaan kenen lapsia ne ovat, yhteisiä vai aiemmasta liitosta. Ihmiselle syntyy kiintymys lapseen, kun itse avaa sydämen ja on motivaatiota tutustua ja ymmärtää lasta, sopia perheessä yhteisistä pelisäännöistä, lomista jne. Ihan karmivaa luettavaa nuo äitipuolten kommentit, missä puolustellaan että en voi rakastaa kuin omaa biologista lasta. Miksi ei voi edes yrittää osallistuttaa se toinen lapsi omaan elämään, perheeseen tasavertaisena lapsena? Ja kyse on siis henkisistä asioista, ei puhuta mammonasta, vaan siitä, että ei haluta/jakseta rakastaa??? KAMALAA:

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 21:38"]

Ihmettelen tuttuja uusperheitä, joissa niin onnellisena toivotaan perheenlisäystä ja hoetaan, että "vielä olisi sylissä tilaa". Ja samaan aikaa siipan edellisen liiton lapsia ei näy mailla halmeilla. On teetetty kauniit kuvat valokuvaajalla, mutta vain uuden liiton lapsista. Ex-liittojen pienokaiset eivät pääse mukaan yhteisille perhelomille, eivätkä he muutenkaan ole mukana perhettä koskevissa puheissa. Aika kylmäkiskoista meininkiä, sanon minä. Varsinkin miehet tuntuvat olevan aika altavastaajia näissä uusperhe-kuvioissa. Jos uusi vaimo päättää, että ex-liiton lapsen kuva ei pääse piirongin päälle, niin mies myöntyy. En pysty kunnioittamaan tällaisia tekopyhiä, muka lapsirakkaita äitejä, joilta ei irtoa mitään lämpöä puolison lapsiin. Yök.

[/quote] mutta kyllä se oma ex-liiton tenavan kuva kyllä löytyy

Kysykää ihan oikeasti niiltä lapsilta, onko heillä kaksi kotia ja kaksi perhettä! Ei taatusti ole!

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:19"]

Nro 67 - oletko siis sitä mieltä, että ennen vanhaan kun lapsikuolleisuus oli ihan toista luokkaa kuin nykyisin, ja puoletkin pesueesta saattoi kaataa kulkutauti - silloin kukaan ei rakastanut lapsiaan. Koska "ei sitä olisi vaan kestänyt"? Hoh hoi jaa. Aivan satavarmasti sijaisperheissä eläviä lapsia rakastetaan. Jos sinä et moiseen pystyisi, onneksi niin moni muu pystyy. Toivottavasti et elä uusperheessä.

[/quote]

Itse asiassa ihmiset vivat silloin paljon huonommin kuin nykyään. Sitä paitsi tuo on täysin eri asia. Jos lapsi kuolee synnytyksessä niin sille ei mitään voi. Mutta kuinka moni ansaisi omia lapsiaan pois? Et näytä edes tietävän mitä tarkoittaa rakkaus. Jos oikeasti rakastaa lapsia niin niitä EI ikinä ansaisi pois, ei vaikka pitäisi rikkoa lakia. 

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:22"]

Hyvin sanottu 74! En voi käsittää näitä huutelijoita - "lapsella on vain 1 perhe". Taitavat olla katkeroituneita yksin jääneitä, jotka yrittävät päteä lapsensa kautta, koska mitään muuta ei enää ole. Kyllä lapsella on kaksi perhettä, jos hänen vanhempansa elävät eri perheissä.

[/quote]

Ei muuten ole. Edes lasten mielestä. 

Kuule ap, ei sitä kaikkien miehen ex-liittojen äpärälasten kuvia viitsi omassa kodissa pistää kunniapaikalle näytille.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 21:45"]

Itse en ole tuollaiseen uusperheeseen törmännyt kertaakaan

[/quote]

Minä olen elänyt tuollaista arkea 90-luvulla. Tosin isäni ei muuttanut naisystävänsä kanssa yhteen, koska hän ei halunnut asua kanssani. Asuin siis isäni kanssa, äiti oli lähtenyt matkoihinsa puoli vuotta aikaisemmin. Minä olin tuolloin 10v. Niinpä sitten vietin viikonloppuja mummin kanssa (rakas mummi olikin!) kun isä meni naisensa ja tämän lasten kanssa ympäri Suomea reissussa. Rippijuhliini en saanut kutsua kummitätiäni (äitini sisko) enkä rakasta mummiani (äitini äiti). Kotoa muutin pois 17-vuotiaana, siitä puolen vuoden kuluttua isä muutti yhteen naisensa kanssa, enkä minä kelvannut muuttoavuksi vaikka pyysin monta kertaa. Niinpä ne loput tavarat jotka huoneessani oli, vietiin roskiin. 

Häihin sain kutsun neljä päivää ennen, en mennyt. Häät olivat tämän naisen tyttären asuinpaikkakunnalla, 250km päässä meiltä. Naisen, äitipuoleni, aikuiset lapset eivät tervehdi minua jos tulevat kylillä vastaan. Ja niin edelleen. Mistään en ole saanut sanoa mitään enkä valittaa, koska "olen muutenkin niin hankala ja inhottava ihminen ollut pienestä pitäen". 

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:39"]

Veljellä on uusperhe: ekasta liitosta lapset on 8v ja 6v, tästä toisesta noin 8 kk. Lisäksi vaimokakkosella on 4v ja 9v lapset.

Kun meillä on suku- tau perhejuhlat, kutsuu äitini exän ja nyxän juhliin ja kaikki lapset on tietty tervetulleita. Vaimokakkonen ei tätä ymmärrä, hänen mielestään puolison exä ei kuulu perheeseen eikä sukuun eikä hän ymmärrä, miksi äiti olisi lastensa kanssa juhlissa, jos hän on lastensa kanssa siellä.

[/quote]

Fiksu äiti teillä! 

[/quote]

Mun anoppi kutsuu kanssa poikiensa exät isompiin juhliin. Silläkään ei ole merkitystä, että onko heillä yhteisiä lapsia vai ei. Ja nekin keillä on, niin ovat jo aikuisia. Oikeasti on vähän outoa, että yli 20v sitten eronnut ex saa kutsun, kuten myös että yhdellä pojista oli jo edellisissä juhlissa 2 exää. Minusta tuo tapa kutsua lasten exät on pikemminkin vaivaannuttava. Tosin anoppi on aika kiltti, eikä varmasti halua pahaa kenellekään. Ei taida ymmärtää että ne omat pojat ovat näissä juhlissa vaivaantuneita, kun exiä pyörii nurkissa.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:39"]

Veljellä on uusperhe: ekasta liitosta lapset on 8v ja 6v, tästä toisesta noin 8 kk. Lisäksi vaimokakkosella on 4v ja 9v lapset.

Kun meillä on suku- tau perhejuhlat, kutsuu äitini exän ja nyxän juhliin ja kaikki lapset on tietty tervetulleita. Vaimokakkonen ei tätä ymmärrä, hänen mielestään puolison exä ei kuulu perheeseen eikä sukuun eikä hän ymmärrä, miksi äiti olisi lastensa kanssa juhlissa, jos hän on lastensa kanssa siellä.

[/quote]

Fiksu äiti teillä! 

[/quote]

Mun anoppi kutsuu kanssa poikiensa exät isompiin juhliin. Silläkään ei ole merkitystä, että onko heillä yhteisiä lapsia vai ei. Ja nekin keillä on, niin ovat jo aikuisia. Oikeasti on vähän outoa, että yli 20v sitten eronnut ex saa kutsun, kuten myös että yhdellä pojista oli jo edellisissä juhlissa 2 exää. Minusta tuo tapa kutsua lasten exät on pikemminkin vaivaannuttava. Tosin anoppi on aika kiltti, eikä varmasti halua pahaa kenellekään. Ei taida ymmärtää että ne omat pojat ovat näissä juhlissa vaivaantuneita, kun exiä pyörii nurkissa.

No ei kai nyt lasten mielestä isän perhe enää ole perhe, jos katkera äiti jauhaa koko ajan sontaa isän uudesta liitosta ja perheestä. Vanhempien asenteilla ja puheilla on 100% vaikutus näissä asioissa. Itse koin sekä öisin että isän kodin ihan OIKEAKSI kodiksi lapsena, avioerolapsi kun olen. Mutta vanhemmat olivatkin kuosiä aikuisia, jotka eivät pilanneet minulta mahdollisuutta kahteen kotiin.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:10"]Itse olen se eronneiden vanhempien lapsi ja myöhemmin uusperheen lapsi, nyt tosin jo aikuinen ja omillaan asuva. Äitini ja isäpuoleni ovat naimisissa ja heillä on kaksi yhteistä lasta. Minä miellän meidät kaikki viisi, äitini, isäni, minut ja sisarus"puoleni", yhdeksi perheeksi. Ikinä en ole sisaruksiani ajatellut puolikkaina, sillä he ovat minun ainoat sisarukseni ja niin täydet sisarukset kuin tulen ikinä saamaan. Tiedän, että myös muut perheeni jäsenet mieltävät, että perheeseemme kuuluu 5 ihmistä.

Isäpuoli siis tuli kuvioihin kun olin vielä päiväkoti-ikäinen. Hän on kasvattanut ja pitänyt minusta huolta ihan yhtä lailla kuin äitini, vaikka toki meidän perheessämme äiti on perheen pää eli määrää loppujen lopuksi asioista. Olen myös saanut isäpuoleltani rahaa, hän on ostanut minulle tarvitsemiani asioita ja auttanut minua aina kun olen tarvinnut apua, kuskannut harrastuksiin jne. Toki olemme myös kaikki 5 yhdessä olleet perheen yhteisillä lomamatkoilla. Minua on myös isäpuoleni vanhempien ja sisarusten luona kohdeltu aina hyvin, enkä ole huomannut eriävää kohtelua muihin lapsenlapsiin/serkuksiin verrattuna.

Minusta on todella outo ajatus, että vanhemman entisen liiton lapset eivät kuuluisi perheeseen samalla tavalla, kuin uuden liiton lapset. En ymmärrä, miten joku voisi mennä naimisiin henkilön kanssa, joka ei hyväksyisi omaa lasta osaksi perhettä. Myöskään en ymmärrä, miten joku voisi olla niin epäempaattinen ja tunnekylmä, että kohtelisi tahallaan kaltoin "lapsipuoltaan", koska "eihän se oma lapsi ole".[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:10"]Itse olen se eronneiden vanhempien lapsi ja myöhemmin uusperheen lapsi, nyt tosin jo aikuinen ja omillaan asuva. Äitini ja isäpuoleni ovat naimisissa ja heillä on kaksi yhteistä lasta. Minä miellän meidät kaikki viisi, äitini, isäni, minut ja sisarus"puoleni", yhdeksi perheeksi. Ikinä en ole sisaruksiani ajatellut puolikkaina, sillä he ovat minun ainoat sisarukseni ja niin täydet sisarukset kuin tulen ikinä saamaan. Tiedän, että myös muut perheeni jäsenet mieltävät, että perheeseemme kuuluu 5 ihmistä.

Isäpuoli siis tuli kuvioihin kun olin vielä päiväkoti-ikäinen. Hän on kasvattanut ja pitänyt minusta huolta ihan yhtä lailla kuin äitini, vaikka toki meidän perheessämme äiti on perheen pää eli määrää loppujen lopuksi asioista. Olen myös saanut isäpuoleltani rahaa, hän on ostanut minulle tarvitsemiani asioita ja auttanut minua aina kun olen tarvinnut apua, kuskannut harrastuksiin jne. Toki olemme myös kaikki 5 yhdessä olleet perheen yhteisillä lomamatkoilla. Minua on myös isäpuoleni vanhempien ja sisarusten luona kohdeltu aina hyvin, enkä ole huomannut eriävää kohtelua muihin lapsenlapsiin/serkuksiin verrattuna.

Minusta on todella outo ajatus, että vanhemman entisen liiton lapset eivät kuuluisi perheeseen samalla tavalla, kuin uuden liiton lapset. En ymmärrä, miten joku voisi mennä naimisiin henkilön kanssa, joka ei hyväksyisi omaa lasta osaksi perhettä. Myöskään en ymmärrä, miten joku voisi olla niin epäempaattinen ja tunnekylmä, että kohtelisi tahallaan kaltoin "lapsipuoltaan", koska "eihän se oma lapsi ole".

[/quote]

Äitipuoleni oli tuollainen hirviö-äitipuoli. Pinnallisesti katsoen kaikki oli ok, mutta syvemmältä penkoen ei. Ja tossukka isäni ei laittanut vastaan, vaan jopa puhui meistä aikaisemmista lapsistaan nimityksellä entiset lapsensa. Lapsena oli kamalaa kun koki olevansa ylimääräinen ja tiellä. Meidän valokuvia ei ollut esillä kirjahyllyssä, sisaruspuolten kuvat kyllä oli, ja äitipuolen sukulaislasten. Saatiin olla isän luona yhtenä ainoana isänpäivänä, ja silloin äitipuoli kyllä ilmaisi että ylimääräisiä ollaan. Pienille lapsille, oksettavaa. Oltiin isän luona 2 viikon loppua kuukaudessa toistakymmentä vuotta. Ei saatu omaa huonetta vaikka tilaa olisi yllin kyllin. Ei saatu kutsua kavereita isälle. Meitä ei viety elokuviin/uimaan/hampurilaisille/huvipuistoon. Meillä ei ollut isän luona leluja tai pelejä. Aika menikin sit pienempiä sisaruksia hoitaessa ja kotitöitä tehdessä. Ja jos tuli nälkä, jääkaapilla ei saanut käydä. Oli kamalaa aikaa. Meillä oli siellä kaukaisen vieraan oikeudet ja perheenjäsenen velvollisuudet. nyt isä ihmettelee, miksi ei käydä kylässä. Kumma juttu ;) En tiedä itkeäkö vai nauraako, kun isä kertoo kuinka on aina ollut tasapuolinen kaikille lapsilleen. Lastenkasvatusvinkkejäkin sieltä tulee, huh.

Äitipuoli on välillä vieläkin ihan kamala. Joskus nähdessä saattaa isän aikana olla niin ystävällistä että,ja kun isä on kauempana, saattaa sihauttaa jonkun typeryyden tai ilkeyden. Kamala akka.

Joku kuuluisa äiti on joskus sanonut, että pieni on sen äidin sydän, johon mahtuu vain omat lapset. Ja keskustelun itsekkäälle äiti puolelle sanoisin, että sitä saa mitä tilaa. Eron tullessa mies unohtaa toisetkin aiemmat lapsensa, eiväthän ne ole sitten sinunkaan mielestäi enää hänen perhettään.

Siis äidin ja isän kodin.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:25"]

Mikä hemmetin veren perintö, omaa verta juttu tämä "omat ja toisen" lapset on?? Ei se bologinen vanhemmuus tee vanhemmaksi automaattisesti, vaan se, että ihminen on HENKISESTI vanhempi! Ihan kamalia äitipuolia on täälä av:llakin, ja vielä puolustavat karmeita näkökulmiaan! Ei sitä varmasti heti ala rakastamaan sitä lapsipuolta, mutta rakkaudelle ja kiintymykselle pitää antaa mahdollisuus; olla tasapuolinen, eikä niin että käy klassinen Tuhkimo-tapaus, missä perheessä syrjitään ja kohdellaan eritavalla lapsia, sen mukaan kenen lapsia ne ovat, yhteisiä vai aiemmasta liitosta. Ihmiselle syntyy kiintymys lapseen, kun itse avaa sydämen ja on motivaatiota tutustua ja ymmärtää lasta, sopia perheessä yhteisistä pelisäännöistä, lomista jne. Ihan karmivaa luettavaa nuo äitipuolten kommentit, missä puolustellaan että en voi rakastaa kuin omaa biologista lasta. Miksi ei voi edes yrittää osallistuttaa se toinen lapsi omaan elämään, perheeseen tasavertaisena lapsena? Ja kyse on siis henkisistä asioista, ei puhuta mammonasta, vaan siitä, että ei haluta/jakseta rakastaa??? KAMALAA:

[/quote]

Rakkaus ei lopu koskaan ja se on aina rajatonta. Joten vaikka se uusioperhe eroaisi ja kummatkin puolisot menisivät tahoillaan naimisiin niin edelleenkin se vanha äitipuoli olisi yhteydessä ex miehensä lapsiin kuin omiinsa. Koska sitä se tarkoittaa jos niitä rakastaa. Jokainen sen tajuaa että näin ei asia ole. 

Siksi tuo onkin niin tekopyhää. Selitetään rakkaudesta vaikka tiedetään että jos ero tulee niin siihen loppuu se rakkaus. Vai kuinka monessa ex uusioperheessä ollaan vielä niiden edellisen uusioperheen toisiin lapsiin yhteydessä säännöllisesti?

Siinä tulee tekemistä: ensiksi pitää olla yhteydessä biologiseen äitiin ja isään sekä sisäruksiin, sitten äitipuoli 1:seen ja sen lapsiin, sitten isän ja äitipuoli 1:sen lapsiin. Sitten Äidin ja isäpuoli 1:sen yhteisiin lapsiin ja isäpuoli 1:sen omiinn lapsiin. Sitten kun isä ja äitipuoli 1 eroaa ja isä menee naimisiin äitipuoli 2:kanssa jolla on vaikka kaksi lasta niin nekin ovat osa perhettä. Sitten äiti eroaa ja menee yhteen isäpuoli 2:sen kanssa jolla on lapsi. Kun isä ja äitipuoli 2:nen tekevät lapsia niin nekin ovat perhettä. Kun äiti ja isäpuoli 2:nen tekevät lapsia niin nekin ovat perhettä.

No sulla on nyt aikamoinen sekasotku. Kuka ihan oikeasti pitää noita kaikkia omana perheenään? Rakastaa kaikkia kuin omaa perhettään? Täysin naurettavaa

Miehen poika sanoo, että hänellä on kaksi kotia. Toinen äidin kanssa ja toinen isin kanssa. Äiti ja isi on hänen perhe ja kuulemma minä en heidän perheeseen kuulu. Hän on pieni ja saa ajatella miten haluaa. Ehkä mieli muuttuu kasvaessa, ehkä ei. Se on hänen oikeutensa. Saa määritellä perheensä miten haluaa.

Miehelle taas hänen perheeseen kuulutaan me kolme. Minun perheeseeni kuuluu mielestäni myös miehen poika, mies ja minä.

On omaa kokemusta, nimittäin isäni muutti toisen naisen kanssa asumaan (asuin itse isovanhemmilla) ja teki kaksi lasta. Nainen oli hyvin mustasukkainen jos vietin aikaa isäni kanssa. Sanoi puhelimessa "voi onko pikku x:lla isiä ikävä" ja tokaisi kylmästi että heillä ei ole aikaa (molemmat työttömiä). Myös sai raivokohtauksen että minun kuuluisi auttaa häntä lastenhoidossa ja siivota kun siellä käyn. Hoidin heidän vauvaansakkin kun isä ja vaimonsa joivat. Yhdessä hoidin tämän vaimon pienen tyttären kanssa. Nainen oli myös mustasukkainen heidän yhteisistä lapsista. Aina HÄN oli etusijalla. Oikeaa rakkautta tällä naisella ei ollut edes omiin lapsiinsa, olivat koriste-esineitä. Nämä lapset onkin otettu pois, hyvä niin, asuvat nyt rakastavassa kodissa.

Myös äitini teki uudet lapset, mutta hänen miehensä otti aina minut kylään mielellään ja sanoi että on yhtälailla sinun kotisi.

Tulipas pitkä ja sekava teksti.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:45"]No, täällä nostan käden. Meillä on useampi kuva kehyksissä ja jopa mun kummilasten kuvat, mutta ei yhtään miehen lapsista. Miksei? No, kun ei ole mistään tullut, mies ei ole pyytänyt, ei ole toimitettu jne. Yhteisten kuvia on yllinkyllin, kun saavat vuosittain tosi kivoja kuvia päiväkodista ja nyt vanhempi saa jo koulusta.

Ja matkoilla käydään myös tällä porukalla. Täähän meidän perhe on. Miehen lapset ei siihen henkisesti kuulu. En ole koskaan sanonut, ettei kuuluisi, mutta mieskään ei jaksa stressata. Hänestä tämä on oma porukka ja usein sanoo sunnuntaina lasten lähdettyä, että lähdetäänpä syömään, kun ollaan taas omalla porukalla. Ts. käymme usein viikonlopun päätteeksi ravintolassa syömässä miehen ehdotuksesta vähän kuin juhlistuksena raskaalle viikonlopulle.

[/quote]

Huh millainen ihmissaasta sulla on puolisona. Itse pysyttelisin mokomasta kaukana. Jos teille tulee ero, niin lapsesi ovat sitten jälleen miehellesi entisiä lapsia ja uuden suhteen rauhanhäiritsijöitä. Ehkäpä se on sulle sitten ok, minä en tuommoista epämiestä katselisi!

En jaksa lukea kaikkia vastauksia, mutta kerron omasta uusperheestäni. Alun perin minulla oli yksi lapsi ja miehellä yksi. Muutimme yhteen vähän aikaa seurusteltuamme ja saimme pian yhteisen lapsen ja muutaman vuoden päästä toisen. Siinä välissä menimme naimisiin.

Kaikki lapset ovat asuneet vakituisesti meillä ja vanhimmat käyvät toisien vanhempiensa perheissä säännöllisesti. Kaikki olemme samaa perhettä ja me aikuiset huolehdimme yhteisesti kaikista lapsista, taloudellisesti ja kasvatuksessa. Samat yhteiset säännöt ja oikeudet (iän mukaan soveltaen toki) pidetään. Nämä ovat itsestäänselviä asioita meille. Yritämme myös pitää huolta, että vanhimmat lapset saavat olla tekemisissä toisten vanhempiensa ja näiden perheiden (molemmissa uusia lapsia) kanssa niin paljon kuin mahdollista ja että saavat kokea olevansa osa myös niitä perheitä (vaikkeivat niissä asukaan). Tätä emme tietenkään voi määrätä.

Tunneasiat ja lasten rakastaminen ovat eri asia. Lasten tasa-arvoinen kohtelu ei voi riippua "äidin rakkaudesta"! Kun ratkotaan päivittäisiä ongelmia arjessa, uusperheessä ei saa pitää kenenkään puolta geenien tai rakkauden mukaan, vaan pysyä aikuisena ja tunneasioiden yläpuolella. Kaikille pitää pystyä osoittamaan empatiaa ja olla reilu.

Ei tarvitse olla pyhimys kuitenkaan :). Välillä voi joutua näyttelemään, ja pitää osata laittaa omat voimakkaatkin tunteet hyllylle ja käsitellä ne sitten myöhemmin jollain tavalla. Ei rakkaus toisen lapseen synny sekunnissa eikä ehkä vuodessakaan. Geeni- ja kasvatuserot näkyvät ja tuntuvat ehkä aina, mutta pitää opetella arvostamaan lasta ja näkemään hänet viattomana. Tuli rakkaus puolison lapseen tai ei, rakkaudesta puolisoon vaalii myös puolison ja hänen lapsensa suhdetta, koska se on heille tärkeä.

Mä menetän uskoni ihmisiin. Rakkautta on monenlaista. Mä miellän avomieheni perheen myös omaksi perheekseni, en sillä tavalla kun äitini ja isäni, mutta perheeksi kuitenkin. Miehellä on 24-vuotta nuorempi pikkuveli, joka on vasta nyt tajunnut, etten mä olekaan hänen siskonsa (ikää 5v.), mutta perhettä mä olen ja siitä mä olen iloinen.

Mä en vaan ymmärrä tätä ajatusmaailma, että vain tietyllä kriteereillä voi rakastaa ja jos rakastaa niin kaikkia rakastetaan samallalailla. Ei se mun mielestä niin mene.

No minun tapauksessani se on isän ihan oma päätös että häntä ei kiinnosta tavata omia lapsiaan kuin korkeintaan jouluna, jolloin voi sitten esittää hyvää isää. Uuden avokin lapsille ostetaan ties mitä ja autokouluunkin haetaan opetuslupa, että saadaan jollekin kersalle kortti.

Ei tarvitse kauheasti ihmetellä miksi en luota miehiin kun oma isäkin on hylännyt perheensä.