Ihmetyttää uusperheet - edellisen liiton lapsista ei kuvia seinillä, eivät mukana lomilla, ihan kuin heitä ei olisi olemassakaan

Mahtavatkohan nämä "minun perheeni-intoilijat" ymmärtää, että he riistävät myös siltä omaa verta olevalta kultamussukaltaan yhden erittäin tärkeän BIOLOGISEN ihmissuhteen?

Nämä heidän puolisonsa lapset kun ovat BIOLOGISTA sukua heidän omille lapsilleen, siis he riistävät BIOLOGISEN sisaruksen lapsiltaan. Jokainen psykologinen tutkimus osoittaa, että vahvat sisarussuhteet ovat erittäin tärkeässä asemassa, kun tutkitaan aikuisiän mielenterveyttä ja menestymistä. Näin riippumatta edes biologiasta - myös adoptiolasten tai muutoin yhdessä kasvaneiden, toisensa sisarukseksi mieltävien kesken.

Nyt tämä puolison itsekkyys siis paitsi jättää henkisesti heittelle lapsen, myös riistää omalta lapselta luonnollisen mahdollisuuden saada yksi täkeä voimavara elämässä, Sangen surullista, että näin tapahtuu "aikuisen" lyhytnäköisen itsekkyyden vuoksi.

Niin ... Naiset osaa ainakin rakastumisvaiheessa tunkea lapsensa miehen sieluun. Odotas tovi. Se hemaiseva ja seksikäs vaimo menettää hohtonsa ja saat oman lapsen, niin tulet huomaamaan, mikä ero on biologisella lapsella ja vieraalla lapsella. Niin moni isäpuoli on ollut niin hyvä "isä", mutta suhteen laannuttua ja omien lasten synnyttyä eroa alkaa korostua.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 12:05"]

Meidän perheessä kyllä vaimoni lapsi kuuluu perheeseen täysin, ilman mitään muttia tai jossitteluja. Rakastan kyseistä lasta aivan kuin kyseessä olisi biologinen lapseni, enkä voi edes käsittää, että jossain perheissä näin ei ole.

Uskoisin myös, että vaikka eroaisimme vaimoni kanssa tulisin silti näkemään lasta usein, ja kuolemani varalta olen varmistanut testamentilla, että osa perinnöstä todellakin menee lapselle! Myös henkivakuutuksessani olen nimennyt lapsen yhdeksi edunsaajaksi vaimoni ohella.

Vaikka elämässäni tapahtuisi mitä, tulee lapsi olemaan aina osa sitä mikäli se minusta kiinni on.

Ai niin, niitä kuvia on kyllä koko seinällinen meidän taloudessa ja muutama myös aina mukana lompakossa, perhettä kun ollaan...

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 13:59"]

Exän "uusi" vaimo ei edes hyväksy exän ja minun lapsiani hänen perheenjäsenikseen. Lapset jäivät erossa isälle ja tämä akkeli ei hyväksy lapsiamme.

Olivat käyneet valokuvaamossa (kuvassa akkeli, exä ja heidän yhteinen tyttärensä). Tyttäreni kysyi kuvien valmistuttua miksi hän ja veljensä eivät ole kuvissa. Akkelin vastaus: "koska et ette kuulu perheeseen".

Tätä on jatkunut vuosia ja ei näytä muuksi muuttuvan... joten henkinen väkivalta on kohdillaan siinä uusioperheessä.

[/quote]

no aika vätys on tuo mieskin. Eikö yhtään puolusta lapsiaan? 

Yök noita isejä, ketkä antavat uuden akan tuolla lailla pomottaa. Väkivaltaahan tuo on lapsia kohtaan. Näitä on paljon.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 11:48"]

Yök noita isejä, ketkä antavat uuden akan tuolla lailla pomottaa. Väkivaltaahan tuo on lapsia kohtaan. Näitä on paljon.

[/quote]

on sillä isukin uudella naisellakin silloin korvien välissä vikaa ja paljon, ja näitä naisia on paljon kuten ketjusta huomaa.

Kyllä mun mielestä täytyy olla pipi päästään jos ottaa puolisoksi miehen kenellä on jo entuudestaan lapsia, mutta mitään kiinnostusta niihin ei ole. Lapsuudessa isäni oli todella läheinen minun ja siskoni kanssa. Tehtiin kaikkea kivaa yhdessä, kunnes hän löysi vaimon ja tuli perheenlisäystä. Ei enään talossa ollut tilaa meille, vaan meidän huone meni uudelle lapselle ym. Ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä, mutta kannattaa miettiä miltä lapsista tuntuu kun elämään tulee isoja muutoksia. En ikinä seurustelisi ihmisen kanssa, joka ei hyväksyisi lapsiani. 

Vierailija kirjoitti:

Mahtavatkohan nämä "minun perheeni-intoilijat" ymmärtää, että he riistävät myös siltä omaa verta olevalta kultamussukaltaan yhden erittäin tärkeän BIOLOGISEN ihmissuhteen?

Nämä heidän puolisonsa lapset kun ovat BIOLOGISTA sukua heidän omille lapsilleen, siis he riistävät BIOLOGISEN sisaruksen lapsiltaan. Jokainen psykologinen tutkimus osoittaa, että vahvat sisarussuhteet ovat erittäin tärkeässä asemassa, kun tutkitaan aikuisiän mielenterveyttä ja menestymistä. Näin riippumatta edes biologiasta - myös adoptiolasten tai muutoin yhdessä kasvaneiden, toisensa sisarukseksi mieltävien kesken.

Nyt tämä puolison itsekkyys siis paitsi jättää henkisesti heittelle lapsen, myös riistää omalta lapselta luonnollisen mahdollisuuden saada yksi täkeä voimavara elämässä, Sangen surullista, että näin tapahtuu "aikuisen" lyhytnäköisen itsekkyyden vuoksi.

Minä olen perheeni ainoa lapsi ja ihan hyvin olen pärjännyt elämässä vaikka sisaruksia ei olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtavatkohan nämä "minun perheeni-intoilijat" ymmärtää, että he riistävät myös siltä omaa verta olevalta kultamussukaltaan yhden erittäin tärkeän BIOLOGISEN ihmissuhteen?

Nämä heidän puolisonsa lapset kun ovat BIOLOGISTA sukua heidän omille lapsilleen, siis he riistävät BIOLOGISEN sisaruksen lapsiltaan. Jokainen psykologinen tutkimus osoittaa, että vahvat sisarussuhteet ovat erittäin tärkeässä asemassa, kun tutkitaan aikuisiän mielenterveyttä ja menestymistä. Näin riippumatta edes biologiasta - myös adoptiolasten tai muutoin yhdessä kasvaneiden, toisensa sisarukseksi mieltävien kesken.

Nyt tämä puolison itsekkyys siis paitsi jättää henkisesti heittelle lapsen, myös riistää omalta lapselta luonnollisen mahdollisuuden saada yksi täkeä voimavara elämässä, Sangen surullista, että näin tapahtuu "aikuisen" lyhytnäköisen itsekkyyden vuoksi.

Minä

Niin, sinulla ei ole. Vaan entä jos on eikä silti saa oppia tuntemaan heitä?

Olen juuri tuollainen.  Miehen historiasta on tullut niin paljon riitaa täysin miehen menettelyistä johtuen, joten kyllä, minimoin kaikki merkit heistä kotonani. Miehen on ollut suostuttava.