Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttää uusperheet - edellisen liiton lapsista ei kuvia seinillä, eivät mukana lomilla, ihan kuin heitä ei olisi olemassakaan
31.07.2014 |
Ihmettelen tuttuja uusperheitä, joissa niin onnellisena toivotaan perheenlisäystä ja hoetaan, että "vielä olisi sylissä tilaa". Ja samaan aikaa siipan edellisen liiton lapsia ei näy mailla halmeilla. On teetetty kauniit kuvat valokuvaajalla, mutta vain uuden liiton lapsista. Ex-liittojen pienokaiset eivät pääse mukaan yhteisille perhelomille, eivätkä he muutenkaan ole mukana perhettä koskevissa puheissa. Aika kylmäkiskoista meininkiä, sanon minä. Varsinkin miehet tuntuvat olevan aika altavastaajia näissä uusperhe-kuvioissa. Jos uusi vaimo päättää, että ex-liiton lapsen kuva ei pääse piirongin päälle, niin mies myöntyy. En pysty kunnioittamaan tällaisia tekopyhiä, muka lapsirakkaita äitejä, joilta ei irtoa mitään lämpöä puolison lapsiin. Yök.
Kommentit (149)
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:46"]
Mä menetän uskoni ihmisiin. Rakkautta on monenlaista. Mä miellän avomieheni perheen myös omaksi perheekseni, en sillä tavalla kun äitini ja isäni, mutta perheeksi kuitenkin. Miehellä on 24-vuotta nuorempi pikkuveli, joka on vasta nyt tajunnut, etten mä olekaan hänen siskonsa (ikää 5v.), mutta perhettä mä olen ja siitä mä olen iloinen.
Mä en vaan ymmärrä tätä ajatusmaailma, että vain tietyllä kriteereillä voi rakastaa ja jos rakastaa niin kaikkia rakastetaan samallalailla. Ei se mun mielestä niin mene.
[/quote]
Joko rakastaa tai ei rakasta. Ei se sen vaikeampaa ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:44"]On omaa kokemusta, nimittäin isäni muutti toisen naisen kanssa asumaan (asuin itse isovanhemmilla) ja teki kaksi lasta. Nainen oli hyvin mustasukkainen jos vietin aikaa isäni kanssa. Sanoi puhelimessa "voi onko pikku x:lla isiä ikävä" ja tokaisi kylmästi että heillä ei ole aikaa (molemmat työttömiä). Myös sai raivokohtauksen että minun kuuluisi auttaa häntä lastenhoidossa ja siivota kun siellä käyn. Hoidin heidän vauvaansakkin kun isä ja vaimonsa joivat. Yhdessä hoidin tämän vaimon pienen tyttären kanssa. Nainen oli myös mustasukkainen heidän yhteisistä lapsista. Aina HÄN oli etusijalla. Oikeaa rakkautta tällä naisella ei ollut edes omiin lapsiinsa, olivat koriste-esineitä. Nämä lapset onkin otettu pois, hyvä niin, asuvat nyt rakastavassa kodissa.
Myös äitini teki uudet lapset, mutta hänen miehensä otti aina minut kylään mielellään ja sanoi että on yhtälailla sinun kotisi.
Tulipas pitkä ja sekava teksti.
[/quote]
Ja isän vaimon tytär oli kanssa otettu pienenä pois. Tämä vaimo olisi saanut lapsensa takaisin, mutta ei halunnut.
Olen lähivanhempi ja lapseni on arkisin mulla ja monesti viikonloppuisin isällään uusioperheessä jossa on yhteensä lapseni lisäksi 5 lasta. Siinä on sinun,minun ja yhteiset lapset. Lapsellani on siellä oma huone, pääsee ulkomaille eikä varmasti kohdella huonosti lastani, isänsä pitää siitä huolen. Viihtyy jopa liiankin hyvin siellä.
Mutta kun se yhteinen koti on myös miehen. Siinä missä uusperheen äiti laittaa hyllylle kuvat omista lapsistaan, uusperheeseen syntyneiden tai aiemmasta liitosta olevien, miksi mies ei laittaisi myös: kattaen kaikki omat vähintään biologiset lapsensa. Joko nykyisestä uusperheestä tai edellisistä liitoista. Ei se tarkoita, että lasten täytyisi olla kavereita keskenään, jos kyseinen uusperhe ei ole heidän ensisijainen koti.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:19"]Lapset ei todellakaan ole aikuisia, vaan 3-5-vuotiaita. Ja uudessa liitossa sitten nuorempia - heistä on sitten kuvat seinillä ja yhteisiä lomia ja lasten kehitystä hehkutetaan. -ap
[/quote]
No mitä hemmettiä?! Sen uuden vaimonko pitäisi hehkuttaa miehensä lapsien kehitystä Facebookissa vai?! Eikö niiden oikea äiti voi sitä tehdä!? Ja samalla vois myös viedä ne omat mukulansa lomareissuille! Meillä miehen exä syyllistää meitä, jos ei oteta heidän lapsia mukaan reissuun, mutta ei ole IKINÄ ollut niiden kanssa itse Särkänniemeä kauempana. Omat ulkomaanmatkat ajoittuvat hänellä aina siihen ajankohtaan, kun lapset ovat meillä pidempään. Ja tuskinpa on hänelläkään valokuvia minun lapsestani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien "puolikkaiden" pikkuveljieni (3v ja 5v) isä kävi ruotsissa jossain eläintarhassa naisensa lasten kanssa ja vei meikäläisen pikkuveikat sitten siksi aikaa äiteellensä hoitoon ! Tosi reilua :/
Ei vit....meillä lapset kummallakin ed.suhteesta ja KUMMANKIN LAPSET OVAT. MEIDÄN YHTEISIÄ LAPSIA!!!!!minä pystyn äitipuolena RAKASTAMAAN lapsia samanarvosesti,en välitä kenen perseestä ne on tullut.ja me välitetään ku lasten oma äiti ei paskaa välitä.mun lapsi on saanut ihanan isäpuolen!harkitaan tukiperheeksi ryhtymistä.että ne hienohelemaset mustasukkaset varikset Sais ehtiä itelleen toisen pesän missä ei vahingossakaa ole toisten varisten munia!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsia molempien edellisistä liitoista ja myös yhteisiä. Kaikki kuuluvat perheeseen, isot lapset tietysti kahteen (siis myös toisen vanhempansa perheeseen). Sisarus on sisarus, ei saivarrella puolikkaista. Yhteiset lapset kyläilevät joskus myös toisten lasten mukana heidän toisissa kodeissaan. Kenelläkään ei ole tästä valittamista. Mutta olemmekin jo yli 40 v ja kaikilla aikuisosapuolilla on jo elämänkokemuksen mukanaan tuomaa välittämistä.
Kiitos ja aamen.mahtuhan tänne joku tervekin äiti ja puoliska
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä ap tuntee minun isäni perheen. Kuvia seinillä ja hyllyillä kaikista muista, paitsi minusta. Isoveljestäni joka on siis äitini ja isäni lapsi, hänestäkin on kuvia, mutta minusta ei. Äitini antoi isälle joka vuosi koulukuvani, mutta aina äitipuoli pisti sen laatikkoon ja sanoi että isäni saa etsiä sille kehyksen. Muiden lasten piirustuksia on kehystetty seinille ja vuosien saatossa annetut isänpäivälahjat/ kortit ovat esillä, mutta minun antamani eivät. Sisarpuolille käsityössä itsetehdyt (oikeasti hienot yläasteikäisenä tehdyt) esineet ovat jossakin, en ole nähnyt niitä sen jälkeen kun olen ne antanut.
Lomamatkoille minua ei pyydetä, kortin saan jossa ei edes lue että isältä vaan isäni nimi.
Tämä eräs kertoi, että menevät ravintolaan kun lapset lähtevät, isäni perheellä on tapana käydä ravintolassa ennen kuin saavun. kun tulen, minulle kerrotaan että he kävivät aiemmin ravintolassa, mutta minä voin syödä jääkaapista eilistä ruokaa mitä jäi vähäsen, kun on varmasti nälkä pitkän matkan jälkeen.
Äitipuoli on inhottava ja jaksaa tuoda esille kaikessa, kuinka olen huonompi kuin muut ja kaikkea muuta yhtä mukavaa. Tämä satuttaa, varsinkin kun nälvimistä ollut päiväkoti-ikäisestä tähän asti.
Toivon että edes yksi uusperheen lapsi saa kokea hyvää kohtelua etävanhemman luona, lapsi ymmärtää jos ei ole toivottu. Ja ei, lapsi ei jaksa joka kerta kertoa isälleen miten inhottavaa kohtelua saa osakseen. Ennen sanoin asiasta isälleni, mutta käytös ei muuttunut siltikään joten annan vain olla ja kiroan mielessäni, kun äitipuoli jokaisella minuun kohdistamalla sanalla piilo*ittuilee ja halventaa minua. Mutta uskokaa pois, siihen tottuu ja minulle on opetettu, että parempi on se joka vaikenee ja antaa tyhmän höpistä omiaan.
En kerjää sääliä, haluan vain vahvistaa ap:n viestiä kertomalla oman kokemukseni siitä, kuinka raa'asti pienestä pitäen tehdään selväksi kuka ei kuulu joukkoon.
Erään aiemman sanoja lainaten, älä lyö lyötyä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 00:42"]Ehkäpä ap tuntee minun isäni perheen. Kuvia seinillä ja hyllyillä kaikista muista, paitsi minusta. Isoveljestäni joka on siis äitini ja isäni lapsi, hänestäkin on kuvia, mutta minusta ei. Äitini antoi isälle joka vuosi koulukuvani, mutta aina äitipuoli pisti sen laatikkoon ja sanoi että isäni saa etsiä sille kehyksen. Muiden lasten piirustuksia on kehystetty seinille ja vuosien saatossa annetut isänpäivälahjat/ kortit ovat esillä, mutta minun antamani eivät. Sisarpuolille käsityössä itsetehdyt (oikeasti hienot yläasteikäisenä tehdyt) esineet ovat jossakin, en ole nähnyt niitä sen jälkeen kun olen ne antanut.
Lomamatkoille minua ei pyydetä, kortin saan jossa ei edes lue että isältä vaan isäni nimi.
Tämä eräs kertoi, että menevät ravintolaan kun lapset lähtevät, isäni perheellä on tapana käydä ravintolassa ennen kuin saavun. kun tulen, minulle kerrotaan että he kävivät aiemmin ravintolassa, mutta minä voin syödä jääkaapista eilistä ruokaa mitä jäi vähäsen, kun on varmasti nälkä pitkän matkan jälkeen.
Äitipuoli on inhottava ja jaksaa tuoda esille kaikessa, kuinka olen huonompi kuin muut ja kaikkea muuta yhtä mukavaa. Tämä satuttaa, varsinkin kun nälvimistä ollut päiväkoti-ikäisestä tähän asti.
Toivon että edes yksi uusperheen lapsi saa kokea hyvää kohtelua etävanhemman luona, lapsi ymmärtää jos ei ole toivottu. Ja ei, lapsi ei jaksa joka kerta kertoa isälleen miten inhottavaa kohtelua saa osakseen. Ennen sanoin asiasta isälleni, mutta käytös ei muuttunut siltikään joten annan vain olla ja kiroan mielessäni, kun äitipuoli jokaisella minuun kohdistamalla sanalla piilo*ittuilee ja halventaa minua. Mutta uskokaa pois, siihen tottuu ja minulle on opetettu, että parempi on se joka vaikenee ja antaa tyhmän höpistä omiaan.
En kerjää sääliä, haluan vain vahvistaa ap:n viestiä kertomalla oman kokemukseni siitä, kuinka raa'asti pienestä pitäen tehdään selväksi kuka ei kuulu joukkoon.
Erään aiemman sanoja lainaten, älä lyö lyötyä.
[/quote]
Jatkan vielä, en koskaan odottaisi rakkautta äitipuolelta, sitä varten minulla on oma äiti. Kaipaisin hänestä vain aikuista ihmistä joka osaa käyttäytyä ikänsä mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 00:42"]Ehkäpä ap tuntee minun isäni perheen. Kuvia seinillä ja hyllyillä kaikista muista, paitsi minusta. Isoveljestäni joka on siis äitini ja isäni lapsi, hänestäkin on kuvia, mutta minusta ei. Äitini antoi isälle joka vuosi koulukuvani, mutta aina äitipuoli pisti sen laatikkoon ja sanoi että isäni saa etsiä sille kehyksen. Muiden lasten piirustuksia on kehystetty seinille ja vuosien saatossa annetut isänpäivälahjat/ kortit ovat esillä, mutta minun antamani eivät. Sisarpuolille käsityössä itsetehdyt (oikeasti hienot yläasteikäisenä tehdyt) esineet ovat jossakin, en ole nähnyt niitä sen jälkeen kun olen ne antanut.
Lomamatkoille minua ei pyydetä, kortin saan jossa ei edes lue että isältä vaan isäni nimi.
Tämä eräs kertoi, että menevät ravintolaan kun lapset lähtevät, isäni perheellä on tapana käydä ravintolassa ennen kuin saavun. kun tulen, minulle kerrotaan että he kävivät aiemmin ravintolassa, mutta minä voin syödä jääkaapista eilistä ruokaa mitä jäi vähäsen, kun on varmasti nälkä pitkän matkan jälkeen.
Äitipuoli on inhottava ja jaksaa tuoda esille kaikessa, kuinka olen huonompi kuin muut ja kaikkea muuta yhtä mukavaa. Tämä satuttaa, varsinkin kun nälvimistä ollut päiväkoti-ikäisestä tähän asti.
Toivon että edes yksi uusperheen lapsi saa kokea hyvää kohtelua etävanhemman luona, lapsi ymmärtää jos ei ole toivottu. Ja ei, lapsi ei jaksa joka kerta kertoa isälleen miten inhottavaa kohtelua saa osakseen. Ennen sanoin asiasta isälleni, mutta käytös ei muuttunut siltikään joten annan vain olla ja kiroan mielessäni, kun äitipuoli jokaisella minuun kohdistamalla sanalla piilo*ittuilee ja halventaa minua. Mutta uskokaa pois, siihen tottuu ja minulle on opetettu, että parempi on se joka vaikenee ja antaa tyhmän höpistä omiaan.
En kerjää sääliä, haluan vain vahvistaa ap:n viestiä kertomalla oman kokemukseni siitä, kuinka raa'asti pienestä pitäen tehdään selväksi kuka ei kuulu joukkoon.
Erään aiemman sanoja lainaten, älä lyö lyötyä.
[/quote]
Jatkan vielä, en koskaan odottaisi rakkautta äitipuolelta, sitä varten minulla on oma äiti. Kaipaisin hänestä vain aikuista ihmistä joka osaa käyttäytyä ikänsä mukaisesti.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:24"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:19"]
Lapset ei todellakaan ole aikuisia, vaan 3-5-vuotiaita. Ja uudessa liitossa sitten nuorempia - heistä on sitten kuvat seinillä ja yhteisiä lomia ja lasten kehitystä hehkutetaan. -ap
[/quote]
NIIN? Edelliset lapset EIVÄT ole sen naisen lapsia eikä sen perheen jäseniä. Ne ovat miehen lapsia mutta ei kuulu siihen perheeseen. Ihmisellä voi olla vain yksi perhe. Se missä asuu on koti ja siellä asuvat ovat perhe.
[/quote]
Sulle olis parempi, että jäisit omine lapsinesi yksinhuoltajaksi ja mies palaisi exänsä luo hoitamaan omia lapsiaan, sinne varmaan ois nuo sinunkin taaperosi tervetulleita miehen lapsina!
Vaikka parempihan niiden miehen lasten on olla oman äitinsä luona kuin isänsä, sillä isän luona asuu joku paha äitipuoli, joka ei tykkää heistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:13"]
No juuri näin sen pitäisi ollakin. Oikein oli valokuvaajalle menty ja otettu onnellisia perhepotretteja, mutta ilman tätä toisen edellisen liiton lasta. Ikään kuin hän ei kuuluisi perheeseen ollenkaan. Mitä mahtaa lapsi tuumata, kun näkee valokuvilla tapetoidut seinät ja oman täydellisen poissaolonsa uudessa kodissa? Nämä kuvat tietenkin ovat vain jäävuoren huippu. Tämä isä on erittäin älykäs ja empaattisen oloinen mies, en tiedä onko yksinäisyyden pelossa antanut jyrätä oman identiteettinsä.
[/quote]
Koska se edellisen liiton lapsi EI kuulu siihen perheeseen. Hän ei merkitse mitään isänsä uudelle vaimolle eikä ole mitään syytä miksi pitäisi.
Ihme valittamista jostain hemmetin kuvista.
Esitätkö tyhmää, vai oletko vain totaalisen yksinkertainen?!
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:24"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:19"]
Lapset ei todellakaan ole aikuisia, vaan 3-5-vuotiaita. Ja uudessa liitossa sitten nuorempia - heistä on sitten kuvat seinillä ja yhteisiä lomia ja lasten kehitystä hehkutetaan. -ap
[/quote]
NIIN? Edelliset lapset EIVÄT ole sen naisen lapsia eikä sen perheen jäseniä. Ne ovat miehen lapsia mutta ei kuulu siihen perheeseen. Ihmisellä voi olla vain yksi perhe. Se missä asuu on koti ja siellä asuvat ovat perhe.
[/quote]
Nyt minä ymmärrän, miksi on niin pa ljon yksinhuoltajaÄITEJÄ! Koska se isän nyxä ei halua miehen exän lapsia siihen uusioperheeseen! Älkää hyvät miehet vaihtako vaimoanne ja lastenne äitiä johonkin tuollaiseen itsekkääseen naikkoseen, joka ei tajua lastenkasvatuksesta tuon taivaallista, saati kykene minkäänlaiseen empatiaan! Minua pelottais äitinä päästää lasta tuollaiseen uusperheeseen, mitä täällä joku esittää! Ilmeisesti niitä pahoja äitipuolia on olemassa.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:28"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:21"]
Nro 18 - tarkoitan "omiksi mieltämisellä" juuri henkistä puolta, että ollaan yhtä perhettä. Eikä niin, että edellisen liiton lapsista puhutaan kuin ulkopuolisista. -ap
[/quote]
Mutta kun ei ole. Ei ne miehen edellisen liiton lapset ole mitään perhettä miehen nykyisen vaimon kanssa. Jos on edes uuden lapsen kanssa. Sillä todella usein eri perheissä kasvavat sisarpuolet eivät pidä toisiian osana perhettään. Miksi pitäisikään.
Pahimmassa tapauksessa on niin että naisella ja miehellä on kummallakin lapsia edellisistä liitoista ja sitten tehdään vielä yhteisiä. Todellakaan ne edellisten liitojen lapset eivät katso että he ovat sukua toistensa kanssa eivätkä he yleensä ole edes kavereita.
[/quote]
JUST! Ne edellisten liittoken lapset joutuvat kadulle, jos joka nyxä-ämmällä on tuollainen älyttömän itsekeskeinen asenne LAPSIIN! Pitäis lastensuojelun jo puuttua moiseen lasten sysimiseen oman vanhempansa luota! Se miehen koti on miehen koti ja miehen lapset ovat miehen lapsia, joilla on oikeus isään! Olivat ne exän tai nyxän tai nyexän! Tyhmä mies, jos tuollaiseen on itsensä sitonut! Katuu varmaan, mut ei illeä myöntää. Ainakaan sille nyxälle. Hipsis hiljaa takas oman vaimonsa ja lastensa luo, ei tuollaisen kanssa voi onnellisena elää, kun riipii miehen elämästä ne kaikista tärkeimmätkin asiat, miehen omat lapset! Missä tossun alla tuossa perheessä mies on?
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 22:29"]
Olen täysin eri mieltä. Jos otat puolisoksesi ihmisen, jolla on lapsia, sitoudut koko pakettiin ja otat paitsi miehen, myös lapset osaksi perhettä. Täytyy olla pahemman luokan tunne-elämän häiriö, jos ei tätä sydämellään tajua. Tai ehkä haluat vaan provoilla. -ap
[/quote]
Väärin. Se että joku menee naimisiin tarkoittaa että hän menee naimisiin sen ihmisen kanssa. Ei sen lapsien, sisarusten tai muidenkaan sukulaisten kanssa. Tässä maassa ei olisi montakaan uusioperhettä jos pitäisi ottaa omaksi perheekseen toisen ihmisenkin perhe. Koko ajatus on täysin järjetön
[/quote]
Kyllä tuossa edellä kommentoiva on itse se järjetön!
Esimerkki:pariskunta eroaa, lapset jäävät äidille, molemmat solmivat uuden suhteen, jossa uudella naisella ei ole lapsia, mutta uudeklla miehellä on.
Tuossa kuviossa uusi nainen ja mies perustavat perheen, johon syntyy yhteisiä lapsia, eikä muita lapsia hyväksytä.
Ex-vaimo perustaa myös uuden perheen, mutta JOUTUU HYLKÄÄMÄÄN LAPSET, koska UUSPERHEESEENHÄN EI SOVI EXIEN LAPSET!!!
Tajuatko nyt, miten typerä olet? Sinun tulisi joutua tuohpn tilanteeseen, että mies lähtee exänsä luo ja jäät lapsinesi etsimään uutta miestä, joka toivottavasti ei sano, että SUN LAPSESI eivät saa tulla hänen kattonsa alle!
Järkyttävää, millaisia pahoja äitipuolia täällä on!
MIEHET! VAROKAA tuollaisia itsekkäitä naikkosia, joille lapsi ei ole lapsi, jos se on jonkun muun kuin omansa! Tuollaisen kanssa ei voi, eikä saa, jättää toisen äidin, exän, lapsia! Hän vihaa heitä, koska vihaa sitä miehen ex-naista!
Jos miehen lasta syrjitään ja hän kyllä tajuaa sen hyvin pian, kun ymmärrys sen verran kasvaa, hänestä tulee helposti mieleltään ja tunne-elämältään sairas, koska isä on hyljännyt hänet uusionaikkosensa takia! Hän tajuaa olevansa hylätty! Ei saata tietää, että isä hylkäsi jonkun tunnekylmän naikkosen takia, vaan nimenomaan isä hylkäsi, kun isällä ei ollut selkärankaa pitää LAPSEN puolia tuota vinksahtanutta naista vastaan! Lapsi on isänsä perillinen ja varmaankin tuo uusiokylmäkkö laitattaa kaiken omaisuuden omiin nimiinsä, myös miehen omaisuuden, joka oli ennen kylmäkön tapaamista, ettei tuo miehen (exän) lapsi vaan missään nimessä peri yhtään mitään isältään!
VAROKAA MIEHET TUOTA ANSAA!!! Pitäkää edes omien lastenne puolta, jos ette kyenneet oman vaimonne puolta pitämään, vaan haksahditte johonkin itsekeskeiseen sutturaan! Paras, mitä voitte tehdä, on palata yhteen sen alkuperäisen vaimonne kanssa, jos se suinkin on mahdollista, ja jos hän vielä huolii! Kellä ei vielä ole perhe hajonnut, älkää ikimaailmassa vaihtako tuollaisiin kylmäköihin omien lastenne äitiä ja vaimoanne! Siinä sopassa menetätte kyllä viimeisenkin miehuutenne!!!
Voinpa vaan kuvitella, miten tälläkin palstalla esiintyvät sydämettömät äiti/isäpuolet ryntäävät supervanhempina paikalle siinä vaiheessa, jos jostain "kakkoslapsesta" tuleekin jotain suurta, hän vaikkapa menestyy ja rikastuu aikuisena. Siinä vaiheessa heittäydytään sitten niin yhteisöllisiksi että voi maar. Kannattaa muistaa se, mitä yksi uusperheen kasvatti sanoi: sitä saa mitä tilaa. Sitä niittää mitä kylvää. Laiminlyöntejä ja rakkaudettomuutta on turha yrittää paikkailla jälkikäteen. Täysin uskomattomalta kuulostaa monen ihmisen asenne ja tunnekylmyys lapsia kohtaan - tuo täydellisestä itsekkyydestä kumpuava paha olo, joka puretaan viattomiin. Onneksi mukana oli myös muutama kertomus onnellisista uusperheistä, joissa kaikki lapset kokevat olevansa samanarvoisia ja yhtä rakastettuja ja heitä myös rakastetaan niin. Ne, jotka vetävät tähän keskusteluun perinnönjakokysymykset ja ylipäänsä rahan, paljastavat lähinnä oman arvomaailmansa köyhyyden. Aivan hyvin uusperheessä voidaan tehdä erillisiä testamentteja myös lapsipuolen hyväksi. Hänet voi myös adoptoida, jolloin perimysoikeus luonnollisesti syntyy. Haluan uskoa, että kaikki "vain veriperillistä voi rakastaa" - huutajat ovat vain provoja, muutenhan tässä menee usko ihmiseen. Eihän kukaan voi OIKEASTI ajatella noin.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:10"]
Itse olen se eronneiden vanhempien lapsi ja myöhemmin uusperheen lapsi, nyt tosin jo aikuinen ja omillaan asuva. Äitini ja isäpuoleni ovat naimisissa ja heillä on kaksi yhteistä lasta. Minä miellän meidät kaikki viisi, äitini, isäni, minut ja sisarus"puoleni", yhdeksi perheeksi. Ikinä en ole sisaruksiani ajatellut puolikkaina, sillä he ovat minun ainoat sisarukseni ja niin täydet sisarukset kuin tulen ikinä saamaan. Tiedän, että myös muut perheeni jäsenet mieltävät, että perheeseemme kuuluu 5 ihmistä.
Isäpuoli siis tuli kuvioihin kun olin vielä päiväkoti-ikäinen. Hän on kasvattanut ja pitänyt minusta huolta ihan yhtä lailla kuin äitini, vaikka toki meidän perheessämme äiti on perheen pää eli määrää loppujen lopuksi asioista. Olen myös saanut isäpuoleltani rahaa, hän on ostanut minulle tarvitsemiani asioita ja auttanut minua aina kun olen tarvinnut apua, kuskannut harrastuksiin jne. Toki olemme myös kaikki 5 yhdessä olleet perheen yhteisillä lomamatkoilla. Minua on myös isäpuoleni vanhempien ja sisarusten luona kohdeltu aina hyvin, enkä ole huomannut eriävää kohtelua muihin lapsenlapsiin/serkuksiin verrattuna.
Minusta on todella outo ajatus, että vanhemman entisen liiton lapset eivät kuuluisi perheeseen samalla tavalla, kuin uuden liiton lapset. En ymmärrä, miten joku voisi mennä naimisiin henkilön kanssa, joka ei hyväksyisi omaa lasta osaksi perhettä. Myöskään en ymmärrä, miten joku voisi olla niin epäempaattinen ja tunnekylmä, että kohtelisi tahallaan kaltoin "lapsipuoltaan", koska "eihän se oma lapsi ole".
[/quote]
Mutta ette ole tasavertaisia. Sinä et saa perintöä isäpuoleltasi euroakaan ja jos hän eroaa äidistäsi niin sinne meni se isä.
Tiedän mitä tarkoitat. Oikea isäsikin voi pitää sisarpuolistasi mutta 100% varmuudella hän ei pidä niitä osana perhettään. Koska se tarkoittaisi että he ovat yhtä tärkeitä hänelle kuin sinä.
Enkä usko hetkeäkään että isäsi sukulaiset (esim. mummosi ja vaarisi) pitävät äitisi uusia lapsia omina lapsenlapsinaan.
Joten ette todellakaan ole tasavertaisia millään taholla. Perheessä kaikki ovat täysin tasavertaisia. Voit pitää heistä ja he sinusta mutta he eivät ole samalla tasolla kuin jos sinulla olisi normaali ydinperhe.
Hyvä että teillä on hyvät välit keskenään ja toivottavasti ne jatkuu tästä eteenkin päin sellaisina!
[/quote]
Aina täytyy jonkun asioista mitään tietämättömän tulla huutelemaan, kuin tietäisi paremmin minun perheeni asioista kuin minä :)
Oma oikea isäni on alkoholisti, samoin isän vanhemmat. Eihän minun isäni ole koskaan edes tavannut sisaruksiani, enkä todellakaan tahtoisi että sisarukseni tapaisivat isäni vanhempia. Millä tavalla tätä voi verrata siihen, että minä olen asunut isäpuoleni kanssa samassa taloudessa joka päivä 14 vuoden ajan? Vai ymmärsinkö nyt väärin jotain tässä asiassa?
Ja "sinne meni se isä": uskon vakaasti, että vaikka äiti ja isäpuoli eroaisivat, niin tulen loppuelämäni olemaan yhteydessä isäpuoleeni, todennäköisesti myös isäpuolen sukulaisiin (serkkupuoleni ovat hyviä ystäviäni). Perinnöstä en osaa sanoa, mutta todennäköisesti minullekin osoitetaan jotain. Ja mitä minä välitän perinnöstä tässä kohtaa elämääni? Tietysti minä toivon, että vanhempani (eli äiti ja isäpuoli) eläisivät mahdollisimman vanhoiksi. Turha elää elämänsä ajatellen vain jotain perintöä.