70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Herroja on yleensäkin blondit kiinnostaneet peiton alla, väliä mitä nainen päivällä osaa vai osaako muuta kuin päivänsä jouten viettää.
Mites se vanha sanonta, jostain elokuvasta, kuka muistaa? Blondeista vs tummatukkaiset (älykkäät).
Mummo ihmettelee, miksi hänen jorinoilleen nauretaan, mutta jatkaa jorinoitaan.
Kertomukset ovat otsikon mukaisia toki. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhyy yhyy, eilen joku haukkui koko päivän minun tallunnustaitojani, jotka johtavat 70-luvulle!
-mummo 80v
Mitäpä poikkeuksellista sinä pullamössö olet itse elämäsi aikana tehnyt? Saanut pään aukomisesta netissä mitalin?
Kyllä teillä on tajuamisen taju heikko. Tuo mummo oli viiskymppinen pilailija. Varmaan lähettelette majureillekin rahaa kun ette tunnista totta ja pilaa.
Tämän kirjoitti oikea 80 v mummo.
Siksihän minä sen kirjoitrajaa pullamössöksi kutsuinkin. Tietenkään sitä t. Mummo 80v ei kirjoittanut oikeasti mummo.
Vierailija kirjoitti:
Herroja on yleensäkin blondit kiinnostaneet peiton alla, väliä mitä nainen päivällä osaa vai osaako muuta kuin päivänsä jouten viettää.
Mites se vanha sanonta, jostain elokuvasta, kuka muistaa? Blondeista vs tummatukkaiset (älykkäät).
No ilmankos minä joka viides viikko blondaan hiuksiani. 😍
Mummo kaipaa huomiota, pitäähän sitä antaa. En uskalla ottaa vastuuta siitä, jos masentuu kun ei viesteihinsä vastata!
Hei mummo! Voisitko sinäkin kertoa elämäsi tarinaa täällä, lapsuudestasi, äitisuhteestasi niinkuin muutkin. Jos ei ollut samanlaista niin millaista oli lapsuutesi ja nuoruutesi. Olitteko äitinne kanssa läheisiä?
Vierailija kirjoitti:
Harmi, kun hyvä ketju meni pilalle.
Kyllä, olisin halunnut tietää lisää mummojen päivärytmeistä. Mutta etkö sinäkin torvi voi jatkaa siitä, mistä haluat? Ole lukematta aiemmat meidän mummojen viestit ja aloita taas kertomaan mistä haluat, äläkä vingu.
Vierailija kirjoitti:
Harmi, kun hyvä ketju meni pilalle.
Kyllä me sinut huomioidaan jatkossakin, sehän on meidän nuorempien velvollisuus!
Ketju on mennyt totaalisen pilalle, tässä ketjussahan pitää kertoa marjapuskista ja kopiokoneista. En ala!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, kun hyvä ketju meni pilalle.
Tämä oli ihan luonnollinen jatkumo. Näin se menee äidinkin kanssa keskustellessa. Jos esittää oman mielipiteensä (joka eroaa äidin mielipiteestä), syntyy riita jossa käsitellään lähinnä sitä kuka sanoi mitäkin ja millaisella äänensävyllä. Huomio itse asiasta viedään tällä tavalla pois ja keskitytään asioihin, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen aiheen kanssa. Tämä on ihan tuttu kaava.
Tämä on aivan totta. Alkuperäinen aihe, eli marjapuskat ja mielikuvitusmajurit on unohdettu täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, kun hyvä ketju meni pilalle.
Tämä oli ihan luonnollinen jatkumo. Näin se menee äidinkin kanssa keskustellessa. Jos esittää oman mielipiteensä (joka eroaa äidin mielipiteestä), syntyy riita jossa käsitellään lähinnä sitä kuka sanoi mitäkin ja millaisella äänensävyllä. Huomio itse asiasta viedään tällä tavalla pois ja keskitytään asioihin, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen aiheen kanssa. Tämä on ihan tuttu kaava.
Tämä on aivan totta. Alkuperäinen aihe, eli marjapuskat ja mielikuvitusmajurit on unohdettu täysin.
Näistä on puhuttava, mummo kaipaa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Hei mummo! Voisitko sinäkin kertoa elämäsi tarinaa täällä, lapsuudestasi, äitisuhteestasi niinkuin muutkin. Jos ei ollut samanlaista niin millaista oli lapsuutesi ja nuoruutesi. Olitteko äitinne kanssa läheisiä?
Kymmenen lapsen perheessä liruteltiin rakkaudesta päivät pitkät lapsille, mitään ei tarvinnut tehdä, prinsessamekossa sai päivät olla, kaikki kannettiin eteen valmiina. Rintaliivejä oli tusinoittain ja flanelliriepuja siteiksi. Siksi olenkin ihan taitamaton ja rupean vollottamaan jos mies ei tee kaikkia kotihommia.
Oikeasti, perustarpeet oli. Vanhempani osasivat kehumalla kannustaa työntekoon. Noin hyvän ruskean soossin teit (10-vuotiaana), koko päivän jaksoit pellolla haravoida, kantaa seipään tappeja, työväelle vettä ja kahvia, ripsua vielä lehmät. Kyllä olet reipas.
Ketju on mennyt pilalle, yhyy yhyy! Täällä ei puhuta enää otsikosta, yhyy!
Ei kyllä saa mummoja täällä kiusata, ovat itse pitäneet kuitenkin ketjun otsikon mukaista keskustelua päällä koko ajan. Eivät ole missään tapauksessa uhreja (varsinkaan yksinäisyydelleen).
Vierailija kirjoitti:
Mummo ihmettelee, miksi hänen jorinoilleen nauretaan, mutta jatkaa jorinoitaan.
Kertomukset ovat otsikon mukaisia toki. :)
En joutanut viiskymppisenä netissä päiväkausia nauramaan enkä äitiäni sättimään. Mulla oli elämä, työ, teinit, mies.
Vierailija kirjoitti:
Ketju on mennyt pilalle, yhyy yhyy! Täällä ei puhuta enää otsikosta, yhyy!
Otsikon lisäksi on suotavaa lukea se aloitus. Jos se on sulle liian pitkä ja vaikea, mene pois trollaamasta.
Nyt on pensaasta marjat haettu, mistäs täällä on puhuttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ihmettelee, miksi hänen jorinoilleen nauretaan, mutta jatkaa jorinoitaan.
Kertomukset ovat otsikon mukaisia toki. :)
En joutanut viiskymppisenä netissä päiväkausia nauramaan enkä äitiäni sättimään. Mulla oli elämä, työ, teinit, mies.
Huomaa ettei ole enää elämää. Ja kaikki läheisesi vihas sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ihmettelee, miksi hänen jorinoilleen nauretaan, mutta jatkaa jorinoitaan.
Kertomukset ovat otsikon mukaisia toki. :)
En joutanut viiskymppisenä netissä päiväkausia nauramaan enkä äitiäni sättimään. Mulla oli elämä, työ, teinit, mies.
Kyllä, tuo kuuluisa 1930-luvun intterveppi.