Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Miten 70-luvulla syntyneet estävät ettei heistä tule vanhoja syyteltäviä ja pilkattavia naisia?
No ihan sillä, että tajuaa miten ilkeitä ja kammottavia ihmisiä te olette, ja päättää ettei itse ole omille lapsille samanlainen piru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistejahan ne kaikki on. Kyllä minä tiedän paremmin nämä diagnoosit.
Kyllä tänne mahtuu paljon keskusteluja vielä, eipä nyt nämä muutamat kommentoijat pysty ketään estämään. Senkun menee ohi vaan ja antaa tulla. Mutta näyttää siltä, ettei asiaa taida enää olla monellakaan.
Miksi nyt jää n 30- vuotiaita paljon mt-eläkkeelle? Boomereiden syy? Miksi suurilla ikäluokilla oli sairauseläkkeiden syynä tuki/liikuntajäsenten sairaudet (fyysinen työ), miksi nyt varhaiseläkkeille mt-ongelmien takia? Miksi nuorisopsykiatriaa nykyisin tarvitaan niin paljon?
Minun täytyy saada esitellä alushousujani vaikka pyykkinarulla. Myös kuukautissuojat levitän ruokapöydälle jos huvittaa. Pitäkööt muut minua junttina, ei haittaa. Kuukautisveri on nannaa.
T. 70-luvulla syntynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun täytyy saada esitellä alushousujani vaikka pyykkinarulla. Myös kuukautissuojat levitän ruokapöydälle jos huvittaa. Pitäkööt muut minua junttina, ei haittaa. Kuukautisveri on nannaa.
T. 70-luvulla syntynyt
Oletko sinä Maria? Ännällä sukunimi. Tabut pitää purkaa, mikä ennen oli luonnollista,mutta hienotunteista, nyt ihan ylitsevuotavan luonnollista. Sulle varmaan saa puhua vaihdevuosistakin ilman hermoromahdusta?
Vierailija kirjoitti:
"Te vähälle jääneet 70-lukulaiset, kannattaa vähän miettiä ja kokeilla , miten asiat hoituu. Leipokaa leivät ja pullat, tiskatkaa astiat, ommelkaa lastenne vaatteet, kutokaa sukat ja siinä sivussa hoitelee kasvimaat ja käytte auttelemassa heinätöissä ja halkometsässä. "
Kaikki nuo on minulle tuttuja asioita. Kasvimaiden kitkemistä ja heinätöissä olemista en ole tehnyt sitten lapsuuden.
Minua ei haitannut, että me oltiin köyhiä, niin oli lähes kaikki muutkin. Se haittasi, että koti oli tunnekylmä. Ajattelin jo lapsena, että koti on vanhempien koti, jossa me lapset saadaan asua, kun meitä ei voi uloskaan heittää. Olisi ollut kiva tuntea olevansa rakatettu. Ja sekin olisi ollut kiva, jos vanhemmat eivät olisi vihanneet toisiaan.
Tämä oli 1910- ja 1920-luvulla syntyneiden isovanhempieni elämä. Toinen isoisistäni kantoi myös venäläisvalmisteista kranaatinsirpaletta elimistössään liki 60 vuotta erään vuonna 1939 sattuneen pikku kahakan myötä. Toinen isoäitini sai 21-vuotiaana kolmannen lapsensa, vaipat ja muut pyykit pestiin käsin. Joka keskiviikko hän leipoi kotiinsa kaksi yläkaappia täyteen leipää ja pullaa. Koskaan hän ei elämässään suostunut istumaan television edessä tyhjin käsin vaan aina kudin kädessä. Molemmat isoisäni jatkoivat eläkeiän jälkeenkin töissä, toinen yli vuosikymmenen. Nämä ihmiset eivät valittaneet IKINÄ mistään.
Boomerivanhemmillani sen sijaan on ollut aina raskasta. Kumpikaan ei ole koskaan tehnyt kotona kertaakaan mitään kotitöitä, siis kummallakaan kertaakaan ei käynyt edes mielessä auttaa omaa uupunutta äitiä. Kerrostalossa oli kyllä kylpyammeet ja muut hienoudet, viikonloppuisin nukuttiin aamupäivät kun piti pilettää. Äitini tykkää kauhistella yhä miten ompelija ei yhtään ymmärtänyt hänen toivettaan ja yhä joutuu katsomaan ylioppilaskuvassaan mittatilausmekkoa joka joltain osin mielestään vääränlainen. Isäni ei ymmärrä kuinka häntä voisi sanoa hemmotelluksi, sillä hänhän maksoi sentään itse puolet ensimmäisestä autostaan ja asunnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempiesi lapsuudenkodissa oli uupuneen mummosi apuna myös maalta tullut vanhempiesi ikätoveri palvelustyttönä, sai ylioppilasneiti järjestellä kiharoitaan petiään peittämättä. (Suomi-filmin näkemys)
Olisiko isäsi ollut etuoikeutettu boomeri verrattuna siihen kotiapulaistyttöön?
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli siis äitejä jotka eivät hoitaneet kotiin siteitä ja pystyneet tytärtään opettamaan? Muinaisjäännöksiä jo siihenkin aikaan.
Äitini oli sairaanhoitaja ja silti sitä mieltä, että kuukautiskivut ovat psykosomaattisia kipuja. Sidemalli oli jostain 60-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Te vähälle jääneet 70-lukulaiset, kannattaa vähän miettiä ja kokeilla , miten asiat hoituu. Leipokaa leivät ja pullat, tiskatkaa astiat, ommelkaa lastenne vaatteet, kutokaa sukat ja siinä sivussa hoitelee kasvimaat ja käytte auttelemassa heinätöissä ja halkometsässä. "
Kaikki nuo on minulle tuttuja asioita. Kasvimaiden kitkemistä ja heinätöissä olemista en ole tehnyt sitten lapsuuden.
Minua ei haitannut, että me oltiin köyhiä, niin oli lähes kaikki muutkin. Se haittasi, että koti oli tunnekylmä. Ajattelin jo lapsena, että koti on vanhempien koti, jossa me lapset saadaan asua, kun meitä ei voi uloskaan heittää. Olisi ollut kiva tuntea olevansa rakatettu. Ja sekin olisi ollut kiva, jos vanhemmat eivät olisi vihanneet toisiaan.
Tämä oli 1910- ja 1920-luvulla syntyneiden isovanhempieni elämä. Toinen isoisistäni kantoi myös venäläisvalmisteista kranaatin
Minun 1910-1920 syntyneet isovanhempani ei mitään muuta tehneet kun valittivat. Vali vali vali vali vali vali, voi voi voi voi, mäkä mäkä mäkä mäkä, räkä räkä räkä. Voi voi voi vali vali.
Boomeri vanhempani eivät valittaneet, mutta olivat ilkeitä lapsilleen. Sellaisia katkeran vihaisia ja sähiseviä. Raivosiivoamiset ja näyttävästi ja paiskoutuen työn tekeminen oli heidän lempi puuhaa. Piti lapsille oikein esittää miten tässä uhraudutaan siivoamaan vihasta melkein räjähtäen.
Isovanhemmat istuivat kudin kädessä ja mäkättivät ja pikkulapselle vaahtosivat kaikesta pahasta mitä heille on tehty. Siinä sai olla jäteastiana sekä heille ja heidän traumoilleen, ja boomereiden äksyilylle.
Siis tuohan on ihan mielenkiintoinen puheenaihe tuo eri tautien sairastavuus eri ikäluokissa, ammateittain ja sukupuolittain. Harmi että sekin boomereiden suussa tuntuu muuttuvan jonkinlaiseksi lällättelyksi.
Eikä siltä vapaa toki ole aina lehdetkään, eikä meillä pienessä maassa oikein ole terveysasioihin erikoistuneita toimittajiakaan. Aikoinaan uutisoitiin persoonallisuushäiriöihin liittyen että naiset käyttävät enemmän terveydenhuoltopalveluita, mikä totta on. Siinä vaan unohdettiin se osio, että niitä persoonallisuushäiriöitä on kyllä aika lailla saman verran molemmilla sukupuolilla. Naisilla yleisin persoonallisuushäiriö on epävakaa, ja siihen liittyy usein myös se että sitä tukea ja apua haetaan terveydenhuollosta monesti aika uutterastikin. Miehillä on taas selkeästi enemmän eristäytyvää persoonallisuutta (kaikki kai tietää ainakin yhden mökkiytyneen pojan tai miehen) ja narsistista persoonallisuutta. Ensimmäisessä näistä ei käydä lääkärissä kuin korkeintaan suuressa hengenhädässä ja jälkimmäisessä ei käydä lääkärissä ainakaan persoonallisuushäiriön vuoksi. (Twerkkaavan palstaboomerimme jatkuvat kehumiset siitä että on terveydenhuoltopalvelujen tarpeen yläpuolella sopivat hyvin tähän diagnoosiin myös.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten 70-luvulla syntyneet estävät ettei heistä tule vanhoja syyteltäviä ja pilkattavia naisia?
Tiedostamalla menneisyyden vaikutuksen itseensä, käsittelemällä traumansa, keskustelemalla saman kokeneiden kanssa, katkaisemalla ylisukupolvisen kierteen.. näin nyt aluksi. Haluatko kuulla lisää?
Jos kysytään niiltä lapsiltamme 30 vuoden päästä miten kokivat lapsuutensa ja äitinsä. Hehän niitä tuomareita sitten ovat, eivät nyt täydelliseksi itsensä tuntevat ihmiset. Miten he kokivat terapioissaan juoksevan äidin, hänen katkeruutensa taustaansa ja esipolvien elämään. Äidin joka vatvoi itseään "ihan työkseen."
40-luvulla syntynyt äiti ei valitettavasti juossut terapioissa vaan yritti käyttää lapsiaan ilmaisena terapeuttinaan. Jatkuvaa katkeruuksien oksentamista, vauhti kiihtyy kun ikä lähestyy 80 vuotta. Lopulta välttelen yhteydenpitoa, kun omat yöunet menevät.
En pidä omaa lastani terapeuttinani. Olemme puolisoni ja ystäviemme kanssa vertailleet lapsuutemme kokemuksia. Vertaistuki on riittänyt, lasten ei tarvitse kuunnella kommentteja omista mummoistaan. Omassa lapsuudessa isä pelasti paljon kannustamalla lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis tuohan on ihan mielenkiintoinen puheenaihe tuo eri tautien sairastavuus eri ikäluokissa, ammateittain ja sukupuolittain. Harmi että sekin boomereiden suussa tuntuu muuttuvan jonkinlaiseksi lällättelyksi.
Eikä siltä vapaa toki ole aina lehdetkään, eikä meillä pienessä maassa oikein ole terveysasioihin erikoistuneita toimittajiakaan. Aikoinaan uutisoitiin persoonallisuushäiriöihin liittyen että naiset käyttävät enemmän terveydenhuoltopalveluita, mikä totta on. Siinä vaan unohdettiin se osio, että niitä persoonallisuushäiriöitä on kyllä aika lailla saman verran molemmilla sukupuolilla. Naisilla yleisin persoonallisuushäiriö on epävakaa, ja siihen liittyy usein myös se että sitä tukea ja apua haetaan terveydenhuollosta monesti aika uutterastikin. Miehillä on taas selkeästi enemmän eristäytyvää persoonallisuutta (kaikki kai tietää ainakin yhden mökkiytyneen pojan tai miehen) ja narsistista persoonallisuutta. Ensimmäisessä näistä
Sinähän teit niin asiallisen asiantuntijan katsauksen asiasta unohtamatta jatkaa kirjoittajien vainoamista henkilötasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten 70-luvulla syntyneet estävät ettei heistä tule vanhoja syyteltäviä ja pilkattavia naisia?
Tiedostamalla menneisyyden vaikutuksen itseensä, käsittelemällä traumansa, keskustelemalla saman kokeneiden kanssa, katkaisemalla ylisukupolvisen kierteen.. näin nyt aluksi. Haluatko kuulla lisää?
Jos kysytään niiltä lapsiltamme 30 vuoden päästä miten kokivat lapsuutensa ja äitinsä. Hehän niitä tuomareita sitten ovat, eivät nyt täydelliseksi itsensä tuntevat ihmiset. Miten he kokivat terapioissaan juoksevan äidin, hänen katkeruutensa taustaansa ja esipolvien elämään. Äidin joka vatvoi itseään "ihan työkseen."
40-luvulla syntynyt äiti ei valitettavasti juossut terapioissa vaan yritti käyttää
Vanhukset ovat rasittavia.
"Twerkkaavan palstaboomerimme jatkuvat kehumiset siitä että on terveydenhuoltopalvelujen tarpeen yläpuolella sopivat hyvin tähän diagnoosiin myös."
Sinä olisit kyllä mielenterveyspalvelujen tarpeessa. Voisit saada lääkkeitäkin noihin boomeriharhoihin.
Tätä on ehkä turha selittää, mutta yritetään vielä. Kerroin aiemmin käyneeni twerk-tunnilla, mutta en kuulu suureen ikäluokkaan. Täällä ei myöskään ole mitään yhtä "palstaboomeria". Kirjoittajia on useampia ja eri vuosikymmeniltä.
70-luvulla syntyneet oksentelee katkerana palstalla.
Tuo kieliopin osaaja on jo 6.7.2014 ensimmäisen kerran maininnutvhyvät kielioppitaidot. Kaikkea en ole lukenut mutta viimeisenkin kuukauden aikana useampaan kertaan maininnut, 70-lukulaiset tuntee kieliopillisesti oikeista teksteistä.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet oksentelee katkerana palstalla.
Ja vauhti senkun kiihtyy kun ikää tulee. Ilmaista terapiaa kun voi oksentaa kaunansa kaikkien äitiensä ikäisten päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet oksentelee katkerana palstalla.
Ja vauhti senkun kiihtyy kun ikää tulee. Ilmaista terapiaa kun voi oksentaa kaunansa kaikkien äitiensä ikäisten päälle.
Valittaminen on yleensä sukuvika. Näillä 70-luvulla syntyneillä ulisijoilla voi olla katkerat vanhemmat ja isovanhemmat. Jotku on vaan syntymänegatiivisia.
Alue: Aihe vapaa
Ikävää, että tämä kehityshäiriö näyttää olevan periytyvää.