Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin kertaa 70-lukulainen meni vahingossa kehumaan omaa sukupolveaan. Osaavat muka kirjoittaa hyvin. Törkeää. Pitää heti laittaa ruotuun tuollainen hävyttömyys. Kehtaakin kuvitella olevansa jotain.
Jos ei nyt olisi edes oppinut kirjoittamaan saatuaan vanhanaikaista keskikoulua vastaavan koulutuksen ilmaiseksi, sietäisi hävetä. Kaikki 70-lukulaisten lapset eivät pärjää peruskoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni me suuret ikäluokat olimme moderneja ja ajassa eläviä. Nuoria sinkkuja olimme vielä kun jo pääsi naisporukasa ravintolaankin tanssimaan, ei tosin kaikkein korkeatasoisempiin, avoliitot yleistyi, ehkäisyä oli helposti saatavilla, asuttiin jo asunnoissa joissa suihkut, luonnolliset asiat olivat suurperheissä kasvaneille tiedossa. Lehdissä oli seksiin liittyviä juttuja, neuvoloista sai monenlaista tietovihkosta. Myös pojille.
En tiedä sitten ns sivistysperheistä, kristillisistä ja maaseudun marttakerho-perheistä.
Olisiko tehdastyössäkään tekosiveä nainen pärjännyt, piti osata antaa rivo sana sanasta.
Tämä on minulle ollut aina se suurin ristiriita. Tuo kaikki ja silti kotona oli niin ahdasmielistä, syyttävää ja aina pala ja oksennus kurkussa. Äiti oli eri ihminen kodin ulkopuolella, sukulaisille ja tuttaville. Naamio putosi sitten suhteessa oman tyttären kanssa. Ehkä se kaikki oli uutta ja epäluonnollista äidille, joka yritti elää kuitenkin niinkuin muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Äiti häpesi ihan kaikkea naiseuteen liittyvää, joka koski kehoa rinnoista reisien puoliväliin asti. Kaikki aiheeseen liittyvä oli saastaista ja hävettävää. Älkää viitsikö väittää minun äidistä muuta, te ette häntä tunne. Se, että te olette olleet poikkeuksellisen moderneja ei tuota muuta.
Miten hän saattoi olla avioliitossa ja vieläpä synnyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin kertaa 70-lukulainen meni vahingossa kehumaan omaa sukupolveaan. Osaavat muka kirjoittaa hyvin. Törkeää. Pitää heti laittaa ruotuun tuollainen hävyttömyys. Kehtaakin kuvitella olevansa jotain.
Jos ei nyt olisi edes oppinut kirjoittamaan saatuaan vanhanaikaista keskikoulua vastaavan koulutuksen ilmaiseksi, sietäisi hävetä. Kaikki 70-lukulaisten lapset eivät pärjää peruskoulussa.
Kyllä. Nyt suuresti häpeän sitä, että menin kehumaan oman ikäluokkani kirjoitustaitoja. Häpeäisin myös kovasti, jos emme osaisi kirjoittaa. Häpeä on minulle tuttua.
"Te vähälle jääneet 70-lukulaiset, kannattaa vähän miettiä ja kokeilla , miten asiat hoituu. Leipokaa leivät ja pullat, tiskatkaa astiat, ommelkaa lastenne vaatteet, kutokaa sukat ja siinä sivussa hoitelee kasvimaat ja käytte auttelemassa heinätöissä ja halkometsässä. "
Kaikki nuo on minulle tuttuja asioita. Kasvimaiden kitkemistä ja heinätöissä olemista en ole tehnyt sitten lapsuuden.
Minua ei haitannut, että me oltiin köyhiä, niin oli lähes kaikki muutkin. Se haittasi, että koti oli tunnekylmä. Ajattelin jo lapsena, että koti on vanhempien koti, jossa me lapset saadaan asua, kun meitä ei voi uloskaan heittää. Olisi ollut kiva tuntea olevansa rakatettu. Ja sekin olisi ollut kiva, jos vanhemmat eivät olisi vihanneet toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ilokseni huomannut, että 70-lukulaiset kirjoittajat tunnistaa erittäin hyvästä kielenkäytöstä ja virheettömästä kieliopista. Sanavarasto on erittäin runsas ja sitä käytetään monipuolisesti. Jos lukee ketjun alkupään tekstejä, jolloin kirjoittajien joukossa ei vielä ollut häiriköitä, tulee ihan hyvä mieli.
70-luvulla syntyneet tunnistaa erittäin ilkeistä ja katkerista kirjoituksista. Monipuolisesti pilkkaavat kaikkia muita kuin omaa ikäluokkaansa.
70-luvulla syntyneet loukkaantuu myös verisesti jos heidän tarinoitaan ei myötäillä. Kaikki eriävät mielpiteet ovat häiriköintiä.
Ei ole kyse siitä, että mielipiteitä ei myötäillä. Täällä ei ole kerrottu mielipiteitä vaan omia kokemuksia, jotka te olette systemaattisesti väittäneet valheiksi. Tunnistan niistä oman äitini. Jos minulle olisi nuorena sattunut jotain pahaa, se olisi ollut minun syyni ja siitä vaikeneminen olisi saanut aikaan sen, että sellaista ei ole sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin kertaa 70-lukulainen meni vahingossa kehumaan omaa sukupolveaan. Osaavat muka kirjoittaa hyvin. Törkeää. Pitää heti laittaa ruotuun tuollainen hävyttömyys. Kehtaakin kuvitella olevansa jotain.
Jos ei nyt olisi edes oppinut kirjoittamaan saatuaan vanhanaikaista keskikoulua vastaavan koulutuksen ilmaiseksi, sietäisi hävetä. Kaikki 70-lukulaisten lapset eivät pärjää peruskoulussa.
Kyllä. Nyt suuresti häpeän sitä, että menin kehumaan oman ikäluokkani kirjoitustaitoja. Häpeäisin myös kovasti, jos emme osaisi kirjoittaa. Häpeä on minulle tuttua.
Boomerien lapset saivat jo maksuttoman peruskoulutuksen. Se on hieno asia. Ylisukupolvisesti voisit olla päättäjille kiitollinen siitä, sinulla ollut mahdollisuus saada perustaidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti häpesi ihan kaikkea naiseuteen liittyvää, joka koski kehoa rinnoista reisien puoliväliin asti. Kaikki aiheeseen liittyvä oli saastaista ja hävettävää. Älkää viitsikö väittää minun äidistä muuta, te ette häntä tunne. Se, että te olette olleet poikkeuksellisen moderneja ei tuota muuta.
Miten hän saattoi olla avioliitossa ja vieläpä synnyttää?
Äiti sanoi pariin otteeseen jotain seksiin liittyvää "pitää suostua" inhon ilme kasvoillaan. Pakkohan ne lapset oli ulos saada. Äiti ei ikinä ole sanonut, että kävisi gynekologilla, mutta ilmeisesti hän on joutunut siellä ainakin kerran käymään, kun häneltä on poistettu kohtu. Gynekologinen tarkastus tai papakoe on meillä ollut myös kielletty puheenaihe.
Jos on oikein estynyt henkilö miten on yleensä voinut tutustua mieheen, antanut "kopeloida" ja päätyä vielä avioliittoon?
Toki vuosikymmenten aikana taaksepäin on ollut tärkeää päätyä avioliittoon ja sitten silmät ummessa ajatella kuningatarta ja valtion parasta ja kestää seksi.
Maalla "ennen vanhaan" emännillä oli oma kamari ja isäntä huvitteli piikojen kanssa jotka niitä emännän pöksyjä piiloittelivat pyykkinarulla.
Äitinikin oli isännän siittämä piian lapsi, ei tunnustettu tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti häpesi ihan kaikkea naiseuteen liittyvää, joka koski kehoa rinnoista reisien puoliväliin asti. Kaikki aiheeseen liittyvä oli saastaista ja hävettävää. Älkää viitsikö väittää minun äidistä muuta, te ette häntä tunne. Se, että te olette olleet poikkeuksellisen moderneja ei tuota muuta.
Miten hän saattoi olla avioliitossa ja vieläpä synnyttää?
Äiti sanoi pariin otteeseen jotain seksiin liittyvää "pitää suostua" inhon ilme kasvoillaan. Pakkohan ne lapset oli ulos saada. Äiti ei ikinä ole sanonut, että kävisi gynekologilla, mutta ilmeisesti hän on joutunut siellä ainakin kerran käymään, kun häneltä on poistettu kohtu. Gynekologinen tarkastus tai papakoe on meillä ollut myös kielletty puheenaihe.
No voi hyvä luoja. Tästäkin sinä olet jonkun trauman kehittänyt?
Mitä ihmeen keskusteltavaa gynen tarkastuksessa tai papakokeessa edes on, ellei sitten todeta jotain syöpää. Ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään äidin kanssa puhua intiimiasioista.
Kertoo ehkä jotain sinusta kun haluat miettiä kokoajan alapäätä tai äitisi gynekäyntejä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on oikein estynyt henkilö miten on yleensä voinut tutustua mieheen, antanut "kopeloida" ja päätyä vielä avioliittoon?
Toki vuosikymmenten aikana taaksepäin on ollut tärkeää päätyä avioliittoon ja sitten silmät ummessa ajatella kuningatarta ja valtion parasta ja kestää seksi.
Maalla "ennen vanhaan" emännillä oli oma kamari ja isäntä huvitteli piikojen kanssa jotka niitä emännän pöksyjä piiloittelivat pyykkinarulla.
Äitinikin oli isännän siittämä piian lapsi, ei tunnustettu tietenkään.
Noihin kysymyksiin osannee vastata 40-luvulla syntyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No voi hyvä luoja. Tästäkin sinä olet jonkun trauman kehittänyt?
Mitä ihmeen keskusteltavaa gynen tarkastuksessa tai papakokeessa edes on, ellei sitten todeta jotain syöpää. Ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään äidin kanssa puhua intiimiasioista.
Kertoo ehkä jotain sinusta kun haluat miettiä kokoajan alapäätä tai äitisi gynekäyntejä."
Itsehän te noita kyselette. Jos ette halua vastauksia, niin älkää kysykö. Olet harvinaisen vastenmielinen ihminen, tykkäät loukata tuntemattomiakin ihmisiä.
Mielenkiintoista miten herkästi ihmiset traumatisoituu eri asioista. Itselleni ei ole tullut mieleenkään surkutella etten tiedä kävikö äitini koskaan gynekologilla. En ole myöskään vaivannut päätäni sillä ettei äitini kanssa vertailtu kuukautisia. Menkkasiteet piilotin näkyviltä, ihan normaalia minusta. Alushousujakaan en esitellyt muille. Mitähän kaikkea vielä.
Ainiin! En ole koskaan nähnyt vanhempieni suutelevan tai edes halaavan.
Mulla on pitkä tie edessä jos näitä lähden terapiaan hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No voi hyvä luoja. Tästäkin sinä olet jonkun trauman kehittänyt?
Mitä ihmeen keskusteltavaa gynen tarkastuksessa tai papakokeessa edes on, ellei sitten todeta jotain syöpää. Ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään äidin kanssa puhua intiimiasioista.
Kertoo ehkä jotain sinusta kun haluat miettiä kokoajan alapäätä tai äitisi gynekäyntejä."Itsehän te noita kyselette. Jos ette halua vastauksia, niin älkää kysykö. Olet harvinaisen vastenmielinen ihminen, tykkäät loukata tuntemattomiakin ihmisiä.
Ei olla kyselty. 70-luvulla syntyneet on aloittaneet tampooni-keskustelut ihan itse.
Siteistä ja alusvaatteista on 10 vuotta sitten keskustelu alkanut. Kun 70-lukulaiset olleet 10 vuotta nuorempia kuin nyt, samoin äitinsä.
80-luvulla oli siis äitejä jotka eivät hoitaneet kotiin siteitä ja pystyneet tytärtään opettamaan? Muinaisjäännöksiä jo siihenkin aikaan.
Sinä joka kirjoitit, että äiti oli eri ihminen kodin ulkopuolella sukulaisille ja tuttaville. Hänellä oli joku persoonallisuushäiriö. Purki pahaa oloa kotona. Ei mielestäni tuo liity mihinkään aikakauteen.
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka kirjoitit, että äiti oli eri ihminen kodin ulkopuolella sukulaisille ja tuttaville. Hänellä oli joku persoonallisuushäiriö. Purki pahaa oloa kotona. Ei mielestäni tuo liity mihinkään aikakauteen.
Se on nimeltään tunne-elämän kehityksellinen häiriö (emotionally immature adults). Se on hyvin yleinen kehityksellinen häiriö suuressa ikäpolvessa, mutta sitähän ei täällä saa ääneen sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka kirjoitit, että äiti oli eri ihminen kodin ulkopuolella sukulaisille ja tuttaville. Hänellä oli joku persoonallisuushäiriö. Purki pahaa oloa kotona. Ei mielestäni tuo liity mihinkään aikakauteen.
Se on nimeltään tunne-elämän kehityksellinen häiriö (emotionally immature adults). Se on hyvin yleinen kehityksellinen häiriö suuressa ikäpolvessa, mutta sitähän ei täällä saa ääneen sanoa.
No saa sanoa, mutta ironiaboomeri tulee heti todistamaan väittämän todeksi.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneet tunnistaa erittäin ilkeistä ja katkerista kirjoituksista. Monipuolisesti pilkkaavat kaikkia muita kuin omaa ikäluokkaansa.
70-luvulla syntyneet loukkaantuu myös verisesti jos heidän tarinoitaan ei myötäillä. Kaikki eriävät mielpiteet ovat häiriköintiä.