Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee kohta viikonlopuksi, lapset omillaan, tulevat viikon päästä, miniällä muu meno, soittaa jossakin. Pittää kysyä miten huonoissa väleissä ollaankaan kun netissä sen tiesivät. Kertaan taas muistaessani hautausohjeet hänelle, sirottelu.
Sinulla ei aikaisempien puheittesi perusteella ole tyttäriä, eikö näin? Miksi sitten olet niin äänekäs tässä ketjussa, kun otsikossakin kerrotaan kohderyhmän olevan nimenomaan 70-luvulla syntyneet tytöt/naiset. Ihmetyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee kohta viikonlopuksi, lapset omillaan, tulevat viikon päästä, miniällä muu meno, soittaa jossakin. Pittää kysyä miten huonoissa väleissä ollaankaan kun netissä sen tiesivät. Kertaan taas muistaessani hautausohjeet hänelle, sirottelu.
Sinulla ei aikaisempien puheittesi perusteella ole tyttäriä, eikö näin? Miksi sitten olet niin äänekäs tässä ketjussa, kun otsikossakin kerrotaan kohderyhmän olevan nimenomaan 70-luvulla syntyneet tytöt/naiset. Ihmetyttää.
Ei kerrota otsikossa, vaan aloituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee kohta viikonlopuksi, lapset omillaan, tulevat viikon päästä, miniällä muu meno, soittaa jossakin. Pittää kysyä miten huonoissa väleissä ollaankaan kun netissä sen tiesivät. Kertaan taas muistaessani hautausohjeet hänelle, sirottelu.
Sinulla ei aikaisempien puheittesi perusteella ole tyttäriä, eikö näin? Miksi sitten olet niin äänekäs tässä ketjussa, kun otsikossakin kerrotaan kohderyhmän olevan nimenomaan 70-luvulla syntyneet tytöt/naiset. Ihmetyttää.
Tarkkaanhan sinä minut olet profiloinut, elämän tarkoitus pohtia keskustelusivujen kirjoittajia ja painaa heidät mieleensä.
Voin nyt kertoa, minulla on useampi lapsi kuin yksi ja he kahta eri sukupuolta, kaikki heteroita.
Mistä niin tarkkaan tiedät kuka on kukin? Itse en päätäni vaivaa, jonkun kommentit tunnistaa joka koneelleen tallennettuja viestejään spämmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee kohta viikonlopuksi, lapset omillaan, tulevat viikon päästä, miniällä muu meno, soittaa jossakin. Pittää kysyä miten huonoissa väleissä ollaankaan kun netissä sen tiesivät. Kertaan taas muistaessani hautausohjeet hänelle, sirottelu.
Saanko kysyä suoraan, mitä ihmettä teet tässä ketjussa? Älä vastaa, että sinulla on oikeus olla missä haluat ja kirjoittaa mielipiteitäsi miten haluat. Älä sano minua palstapoliisiksi. Kysyn vain, mitä sinä saat tästä keskustelusta? Tuntuu, ettei sinulla ole aiheeseen oikein mitään annettavaa. Keskustelusi on lähinnä trollaamista ja väittelyä. Ymmärrätkö, että pilaat hyvän keskustelun?
Näytä viestisi pojallesi, kun hän tulee ja kysy, onko tässä mitään järkeä.
Saahan sitä nyt mummo jutella. Hyvinhän tänne mahtuu puhumaan. Jätä väliin. Älä lue äläkä vastaa. Ota vähän rennommin, niin olosi on paljon mukavampi. Mene vaikka lenkille Suomen kauniiseen suveen. Tai sinne kolmen kuukauden tauolle. Eri.
"Tuntuu siltä, että monelle vanhemmalle ihmisille elämä on suoritus. Suoritetaan tarvittavat asiat reippaasti, hiljaa ja mukisematta."
Minusta tuntuu päin vastoin, että nuoremmille, etenkin perheellisille, elämä on nykyään yhtä suorittamista. Ihan jo pelkästään lasten harrastukset ja niihin kuskaaminen. Tuntuu, että pahinta nyky vanhemmille on ajatus, että joutuisi olemaan omien lastensa kanssa ilman suunniteltua ja aikataulutettua ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten tapa takertua henkilökohtaisuuksiin. Keskustelun kulku, mikä on elämän tarkoitus? Elää ja kuolla pois. Olet huono äiti jos lapset ei muuta hautakiven juureen asumaan. Sitten takerrutaan lasten määrään ja sukupuoleen ikäänkuin se olisi merkittävä asia keskustelupalstoilla. Tuntemattoman elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee kohta viikonlopuksi, lapset omillaan, tulevat viikon päästä, miniällä muu meno, soittaa jossakin. Pittää kysyä miten huonoissa väleissä ollaankaan kun netissä sen tiesivät. Kertaan taas muistaessani hautausohjeet hänelle, sirottelu.
Saanko kysyä suoraan, mitä ihmettä teet tässä ketjussa? Älä vastaa, että sinulla on oikeus olla missä haluat ja kirjoittaa mielipiteitäsi miten haluat. Älä sano minua palstapoliisiksi. Kysyn vain, mitä sinä saat tästä keskustelusta? Tuntuu, ettei sinulla ole aiheeseen oikein mitään annettavaa. Keskustelusi on lähinnä trollaamista ja väittelyä. Ymmärrätkö, että pilaat hyvän keskustelun?
Näytä viestisi pojallesi, kun hän tulee ja kysy, onko tässä mitään järkeä.
<
Ei tuo ole mikään vastaus, vaan kiertelyä. Jos nyt ymmärrän oikein, niin sulla on poika. Ethän sitten voi ymmärtää tyttöjen kasvattamisesta omakohtaisesti vanhempana.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-luvulla syntyi myös poikia. Jos on perhe jossa pelkkiä poikia äitikin on hyvä ihminen?
En tiedä kehen minut nyt on yhdistetty. Olen se jolle poika tulee kylään. Tässäkin pitkässä keskustelussa olen kyllä kertonut myös tyttäristä. Muistaakseni kerroin jopa kysyneeni heiltä puuttuiko heiltä siteitä, hygieniakasvatusta tai rintaliivejä teininä.
Itse en pidä mitään kirjanpitoa kirjoittajista, joku samaa teemaa hokeva jää mieleen samoine juttuineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40-luvulla syntyi myös poikia. Jos on perhe jossa pelkkiä poikia äitikin on hyvä ihminen?
No ei tietenkään! Sellaisesta tulee anoppi ja ne vasta luonnehäiriöisiä palstan mukaan ovatkin. Aiheesta on täällä kymmeniä ketjuja.
Hyvät naiset, nyt yhden kirjoittajan ehdotuksesta tutkiskelkaa omaa elämäänne, sen tarkoitusta, mitä elämästä jää käteen.
Älkää muiden kirjoittajien elämää. Varmaan monella mielenkiintoisempia ajatuksia kuin mummolla joka on elänyt työtä tehden ja kuolee pois tuhkaksi muuttuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kehen minut nyt on yhdistetty. Olen se jolle poika tulee kylään. Tässäkin pitkässä keskustelussa olen kyllä kertonut myös tyttäristä. Muistaakseni kerroin jopa kysyneeni heiltä puuttuiko heiltä siteitä, hygieniakasvatusta tai rintaliivejä teininä.
Itse en pidä mitään kirjanpitoa kirjoittajista, joku samaa teemaa hokeva jää mieleen samoine juttuineen.
Mitä ne jutut siitä "en ole kuulunut heidän elämäänsä 30 vuoteen" sitten oli? Edellisellä sivulla. Ensin kun kirjoitetaan tuommoista ja sitten ollaankin tulossa kylään, on se vähän erikoista.
1947 syntynyt äitini oli aivan hirveä ja katkera mulle koko mun elämän ajan, kunnes kuoli 2020. Paljon oltiin riidoissa, heitti mut kotoa kun olin 15v vanha. Kärsin aina siitä, että olin tyttö. Veljiäni lässytti minkä ehti. Omia virheitään ei äiti ikinä myöntänyt, vaikka oli lääkkeiden ja alkoholin käyttö ja kamalat kotiolot meillä kun erosi isältäni.
En jaksa edes kirjoittaa kaikkea tänne, ahdistaa ja vihdoin kun nyt olen päässyt riippakivestä eroon niin koitan olla ajattelematta ja elää omaa elämää äitinä ja mummina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kehen minut nyt on yhdistetty. Olen se jolle poika tulee kylään. Tässäkin pitkässä keskustelussa olen kyllä kertonut myös tyttäristä. Muistaakseni kerroin jopa kysyneeni heiltä puuttuiko heiltä siteitä, hygieniakasvatusta tai rintaliivejä teininä.
Itse en pidä mitään kirjanpitoa kirjoittajista, joku samaa teemaa hokeva jää mieleen samoine juttuineen.
Mitä ne jutut siitä "en ole kuulunut heidän elämäänsä 30 vuoteen" sitten oli? Edellisellä sivulla. Ensin kun kirjoitetaan tuommoista ja sitten ollaankin tulossa kylään, on se vähän erikoista.
Siis aikuiset lapseni ovat 30 vuotta olleet itsellisiä aikuisia. En kuulu heidän perheisiinsä siten että minusta jäisi tyhä aukko.
Mikä siinä on epäselvää? Sopukin säilyy kun jokaisen aikuista elämää arvostetaan. Täälllä vauvapalstalla mahdoton ajatus näköjään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee kohta viikonlopuksi, lapset omillaan, tulevat viikon päästä, miniällä muu meno, soittaa jossakin. Pittää kysyä miten huonoissa väleissä ollaankaan kun netissä sen tiesivät. Kertaan taas muistaessani hautausohjeet hänelle, sirottelu.
Sinulla ei aikaisempien puheittesi perusteella ole tyttäriä, eikö näin? Miksi sitten olet niin äänekäs tässä ketjussa, kun otsikossakin kerrotaan kohderyhmän olevan nimenomaan 70-luvulla syntyneet tytöt/naiset. Ihmetyttää.
Tarkkaanhan sinä minut olet profiloinut, elämän tarkoitus pohtia keskustelusivujen kirjoittajia ja painaa heidät mieleensä.
Voin nyt kertoa, minulla on useampi lapsi kuin yksi ja he kahta eri sukupuolta, kaikki heteroita.
Mistä niin tarkkaa
Sama. En tunnista täällä Vauvalla kuin Hönön, sen ajoittain työllisyystyöllistetyn tyypin, joka saattaa postata tuhatkin copy-paste viestiä peräkkäin ilman että kukaan sille edes vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kehen minut nyt on yhdistetty. Olen se jolle poika tulee kylään. Tässäkin pitkässä keskustelussa olen kyllä kertonut myös tyttäristä. Muistaakseni kerroin jopa kysyneeni heiltä puuttuiko heiltä siteitä, hygieniakasvatusta tai rintaliivejä teininä.
Itse en pidä mitään kirjanpitoa kirjoittajista, joku samaa teemaa hokeva jää mieleen samoine juttuineen.
Mitä ne jutut siitä "en ole kuulunut heidän elämäänsä 30 vuoteen" sitten oli? Edellisellä sivulla. Ensin kun kirjoitetaan tuommoista ja sitten ollaankin tulossa kylään, on se vähän erikoista.
Miksi olet nyt noin jumiutunut minuun? Oletan että tarkoitit kommenttisi minulle.
Kun tahdot nyt niin takertua jonkun yksityiselämään, lapset lähtivät lakin jälkeen opiskelemaan. Ovat muualla töissä, jokunen asunut ulkomaillakin.
Emme siis ole asuneet missään yhteistaloudessa. Heillä on oma elämänsä. Se ei tarkoita ettei pidetä yhteyttä, nähdä, tai että oltaisiin riidoissa
Miksi olet vielä tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani tulee kohta viikonlopuksi, lapset omillaan, tulevat viikon päästä, miniällä muu meno, soittaa jossakin. Pittää kysyä miten huonoissa väleissä ollaankaan kun netissä sen tiesivät. Kertaan taas muistaessani hautausohjeet hänelle, sirottelu.
Saanko kysyä suoraan, mitä ihmettä teet tässä ketjussa? Älä vastaa, että sinulla on oikeus olla missä haluat ja kirjoittaa mielipiteitäsi miten haluat. Älä sano minua palstapoliisiksi. Kysyn vain, mitä sinä saat tästä keskustelusta? Tuntuu, ettei sinulla ole aiheeseen oikein mitään annettavaa. Keskustelusi on lähinnä trollaamista ja väittelyä. Ymmärrätkö, että pilaat hyvän keskustelun?
Näytä viestisi pojallesi, kun hän tulee ja kysy, onko tässä mitään järkeä.
Et vastannut kysymykseeni:
Mitä sinä saat tästä keskustelusta?
<
Vastaan hänen puolestaan, mitäs se sinulle kuuluu
Mikä sinusta on elämän tarkoitus, sitähän tässä pohdittiin. Analysoi sinäkin oma elämäsi kuten yksi kirjoittaja kehoitti. Mitä sinulle jää käteen, kun olet itsekritiikillä elämäsi pohtinut. Muiden mollaaminen ja pois käskeminen?