Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Naisnäkökulmaa. Vain naisilla on voinut olla huono lapsuus, vain naisilla kurja elämä, huono äitisuhde, huono parisuhde, lapsetkin vielä. Miehiä ei tämmöset asiat koske?
Monessa perheessä poikia on arvostettu enemmän kuin tyttöjä. Pojilla on ollut enemmän vapauksia ja oikeuksia. Kondomi pojan koulupöydän laatikossa on ollut hymäkdyksen arvoinen, vastaavassa tilanteessa tyttöä on huoriteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kyllä 70-luvulla syntyi poikiakin ja äidit heitäkin kasvatti. Heidän katkeruutensa?
Vierailija kirjoitti:
Naisnäkökulmaa. Vain naisilla on voinut olla huono lapsuus, vain naisilla kurja elämä, huono äitisuhde, huono parisuhde, lapsetkin vielä. Miehiä ei tämmöset asiat koske?
Tietenkin koskee miehiäkin samat asiat. Tässä kuitenkin naiset puhuvat asiasta, ei se sulje miesten omia lapsuuden ongelmia pois.
Vierailija kirjoitti:
Vai että sakilla suunnitellaan jonkun vanhuksen hylkäämistä, älä viitsi. Ei nettikeskustelijat tunne toistensa vanhempia. Sillä ei ole mitään merkitystä, jos yksi pitää väliä vanhempaansa. Sillä vanhuksella on kuitenkin muita läheisiä kuten ystävät.
Täällähän joku eilen kasasi sellaista tyypillistä työpaikan klikkiä. Hei, se on niin kamala ihminen, ei puhuta sille. Kirjoittajat siis oikeasti voivat kuvitella perustavansa tänne kollektiivisen klikin, vain samanmieliset saa kirjoitella
Vierailija kirjoitti:
Minä itse en tarvitse terapiaa. Olen itse käynyt traumani onnistuneesti läpi. Miettinyt, pohtinut itsekseni, mieheni ja ystäväni kanssa. Miksi jankkaat, että tarvitsen 5 vuotta terapiaa?
Etkö oikeasti osaa lukea mistä missäkin alaketjussa kirjoitetaan? Tämän päivän ensimmäinen vastaukseni lähti edellä olleesta siihen Seuran juttuun liittyneestä kommentista. Missä siis kirjoittaja (ehkä sinä) kirjoitti pitkästä terapiatarpeesta näissä tapauksissa (siis yleisesti). Mistä olen siis samaa mieltä. Mutta sinä aiemmassa viestissäsi (mistä oli mukana ihan lainaus sanasta sanaan) olit sitä mieltä, että 40-luvun äideille olisi riittänyt ongelman poistamiseksi vain pysähtyä muutamaksi sekunniksi miettimään asiaa ilman mitään terapioita, kirjoja, keskustelua, mitään.
Ihan tosissani ihmettelen, miten paljon omaa sukupolveasi fiksumpana pidät noita nelikymmenlukulaisia, jos he olisivat vasta vuosikymmeniä myöhemmin esiin kaivetun ongelman voineet poistaa maailmasta pienen hetken pysähtymisellä ja miettimisellä.
Sinun tai omasta terapiatarpeesta en kirjoittanut mitään. Tosin minulla ei aiheen kanssa olekaan ollut ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan minun äitini tullut tänne riehumaan.
Mä oon 1972 syntynyt ja oon kirjoitellut tänne vuosien varrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että sakilla suunnitellaan jonkun vanhuksen hylkäämistä, älä viitsi. Ei nettikeskustelijat tunne toistensa vanhempia. Sillä ei ole mitään merkitystä, jos yksi pitää väliä vanhempaansa. Sillä vanhuksella on kuitenkin muita läheisiä kuten ystävät.
Täällähän joku eilen kasasi sellaista tyypillistä työpaikan klikkiä. Hei, se on niin kamala ihminen, ei puhuta sille. Kirjoittajat siis oikeasti voivat kuvitella perustavansa tänne kollektiivisen klikin, vain samanmieliset saa kirjoitella
Sen kommentin kirjoitti joku 40-luvulla syntynyt, joka väitti, että viisikymppiset naiset toimivat noin työpaikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako Kelan tukeman terapian jos ei ole lääkärin toteamaa tarvetta?
Tutulla terapeutilla riittää töitä itsemaksavissa, hän ei edes ota Kelan tukemia.
Ei saa. Pitää olla psykiatrin diagnoosi ja lääkkeet määrätään. Kelan terapiaa ei saa jos kieltäytyy lääkkeistä. Ja ikävä kyllä jotkut eivät parane koskaan työkykyisiksi vaikka kävisi vuosikaudet terapiassa. Mielenterveydelliset syyt on yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että sakilla suunnitellaan jonkun vanhuksen hylkäämistä, älä viitsi. Ei nettikeskustelijat tunne toistensa vanhempia. Sillä ei ole mitään merkitystä, jos yksi pitää väliä vanhempaansa. Sillä vanhuksella on kuitenkin muita läheisiä kuten ystävät.
Täällähän joku eilen kasasi sellaista tyypillistä työpaikan klikkiä. Hei, se on niin kamala ihminen, ei puhuta sille. Kirjoittajat siis oikeasti voivat kuvitella perustavansa tänne kollektiivisen klikin, vain samanmieliset saa kirjoitella
Hei hullu!
Minä kirjoitin eilen, että "vai jatketaanko juttua syssymällä".
En ole mikään työpaikan klikkien kerääjä, enkä mikään "ei leikitä ton kaa". Sellaiset olettamukset sinä repäisi ryppyisestä peräre*jästäsi, kuten olet repinyt sivu kaupalla juttua.
Olet pilannut ketjun, ja ihmettelet kun ihmiset haluavat sinun menevän muualle rauhoittumaan ja sekoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan minun äitini tullut tänne riehumaan.
Mä oon 1972 syntynyt ja oon kirjoitellut tänne vuosien varrella.
Riehuuko täällä joku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisnäkökulmaa. Vain naisilla on voinut olla huono lapsuus, vain naisilla kurja elämä, huono äitisuhde, huono parisuhde, lapsetkin vielä. Miehiä ei tämmöset asiat koske?
Monessa perheessä poikia on arvostettu enemmän kuin tyttöjä. Pojilla on ollut enemmän vapauksia ja oikeuksia. Kondomi pojan koulupöydän laatikossa on ollut hymäkdyksen arvoinen, vastaavassa tilanteessa tyttöä on huoriteltu.
Siis tyttöä huoritellaan mini tampoonista, pojille hymähdellään kondomeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että sakilla suunnitellaan jonkun vanhuksen hylkäämistä, älä viitsi. Ei nettikeskustelijat tunne toistensa vanhempia. Sillä ei ole mitään merkitystä, jos yksi pitää väliä vanhempaansa. Sillä vanhuksella on kuitenkin muita läheisiä kuten ystävät.
Täällähän joku eilen kasasi sellaista tyypillistä työpaikan klikkiä. Hei, se on niin kamala ihminen, ei puhuta sille. Kirjoittajat siis oikeasti voivat kuvitella perustavansa tänne kollektiivisen klikin, vain samanmieliset saa kirjoitella
Sen kommentin kirjoitti joku 40-luvulla syntynyt, joka väitti, että viisikymppiset naiset toimivat noin työpaikoilla.
Ei ole totta, sitä klikkiä järjesteli todellakin nuorempi nainen, joka haluasi savustaa ketjun mielestään yli-ikäiset pois. Ei paljoa koulukiusaamisesta eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan minun äitini tullut tänne riehumaan.
Mä oon 1972 syntynyt ja oon kirjoitellut tänne vuosien varrella.
Riehuuko täällä joku?
Näkyy yksi 70-lukulainen juuri aloittaneen höyheniensä pöllyttämisen. Nimitysrumbakin alkoi ihan mallikkaasti taas vaihteeksi. Tuttua empaattista 70-lukulaista siis tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä sitä mieltä, että jos ei pysty kirjoittamaan nimittelemättä toisia rumasti, kannattaisi kirjoittajan itse etsiä itselleen ihan muuta elämää kuin nettikeskustelu.
"Hei hullu!
Minä kirjoitin eilen, että "vai jatketaanko juttua syssymällä".
En ole mikään työpaikan klikkien kerääjä, enkä mikään "ei leikitä ton kaa". Sellaiset olettamukset sinä repäisi ryppyisestä peräre*jästäsi, kuten olet repinyt sivu kaupalla juttua.
Olet pilannut ketjun, ja ihmettelet kun ihmiset haluavat sinun menevän muualle rauhoittumaan ja sekoilemaan."
Voi pikkuista uhrirassukkaa, veikö mummut taaskin sinulta tikkarin käsistä? Miten ne voi olla niin keljuja sinulle, maailman kohteliaimmalle ja kilteimmälle tyypille.
En vastannut sinulle vaan hänelle joka tosiaan kuin työpaikan henkinen johtaja kasaili samanhenkisiä. Nyt kilahdit suotta.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan minun äitini tullut tänne riehumaan.
Mä oon 1972 syntynyt ja oon kirjoitellut tänne vuosien varrella.
Tyttäret saa riehua ilman mitään kritiikkiä äideistään ja anopeistaan. Hehän ovat täydellisiä.
Miniäni 25 vuotta sitten oli kuin vauvapalstan anoppi- ja boomerikriitikko, lapsettomana. Nyt on aikuiset lapset, elämänkokemus kasvanut, ei tarvitse sitä läyskimistä enää kuulla "miten et ymmärrä mitään." Jotkut aikuistuvat viiskymppisinä. On ihan mukava ihminen ja oli silloinkin, ei vain suoraa puhetta kaihda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan minun äitini tullut tänne riehumaan.
Mä oon 1972 syntynyt ja oon kirjoitellut tänne vuosien varrella.
Tyttäret saa riehua ilman mitään kritiikkiä äideistään ja anopeistaan. Hehän ovat täydellisiä.
Miniäni 25 vuotta sitten oli kuin vauvapalstan anoppi- ja boomerikriitikko, lapsettomana. Nyt on aikuiset lapset, elämänkokemus kasvanut, ei tarvitse sitä läyskimistä enää kuulla "miten et ymmärrä mitään." Jotkut aikuistuvat viiskymppisinä. On ihan mukava ihminen ja oli silloinkin, ei vain suoraa puhetta kaihda.
Et kai sinä mennyt tuputtamaan neuvojasi miniälle pyytämättä? Siltähän tuo kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan minun äitini tullut tänne riehumaan.
Mä oon 1972 syntynyt ja oon kirjoitellut tänne vuosien varrella.
Tyttäret saa riehua ilman mitään kritiikkiä äideistään ja anopeistaan. Hehän ovat täydellisiä.
Miniäni 25 vuotta sitten oli kuin vauvapalstan anoppi- ja boomerikriitikko, lapsettomana. Nyt on aikuiset lapset, elämänkokemus kasvanut, ei tarvitse sitä läyskimistä enää kuulla "miten et ymmärrä mitään." Jotkut aikuistuvat viiskymppisinä. On ihan mukava ihminen ja oli silloinkin, ei vain suoraa puhetta kaihda.
Et kai sinä mennyt tuputtamaan neuvojasi miniälle pyytämättä? Siltähän tuo kuulostaa.
En , välimatkaa on sen verran. En ole mikään neuvojayyppi. Väitteli tohtoriksi reilut 10 vuotta sitten. Että enhän mitään tiedäkään. Hänen taustansa toinen.
Tämän ketjun aloitusviestissä 70-luvulla syntynyt nainen avaa keskustelun 40-luvulla syntyneistä äideistä. Mikään ei estä sinua aloittamasta vastaavaa ketjua miesnäkökulmasta, tässä ketjussa käsitellään naisia.