70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Kova halu jotenkin rankaista vanhuksia. Muuttaa lapsuuttaan vaikka millä konstilla.
Vierailija kirjoitti:
Kova halu jotenkin rankaista vanhuksia. Muuttaa lapsuuttaan vaikka millä konstilla.
Millä tavalla rankaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kova halu jotenkin rankaista vanhuksia. Muuttaa lapsuuttaan vaikka millä konstilla.
Millä tavalla rankaista?
Rankaiseeko se jotenkin vanhuksia, vaikka mielellään muuttaisikin lapsuuttaan? Esimerkiksi niin että muistaisi saaneensa lapsena astua kodin matoille kuten muutkin tai että kylpyhuoneessa olisi saanut jäädä lavuaari kuivaamatta tai joku muu jälki olemassaolosta? Märkiä pyykkejä ei olisi tarvinnut piilottaa vaan ne olisivat saaneet näkyä samassa telineessä kuin muidenkin perheenjäsenten? Miten se rankaisee vanhuksia että muuttaisin tällaisen lapsuuden mielelläni normaaliksi?
Terapiasta. Minulla on se käsitys, että joillakin on terveydenhuollon tarjoamat terapiat käyty. Ei niitäkään anneta loputtomiin. Yksityinen terapia on kallista.
Itehän tiedätte miten nyt äitejänne kurmuutatte. Vaikka se liki 80 v kuinka pohtisi terapiassa 40 vuoden takaisia asioita lapsuutenne ei muutu toiseksi. Mummun rahat vaan menee terapeutille ü
Vierailija kirjoitti:
Itehän tiedätte miten nyt äitejänne kurmuutatte. Vaikka se liki 80 v kuinka pohtisi terapiassa 40 vuoden takaisia asioita lapsuutenne ei muutu toiseksi. Mummun rahat vaan menee terapeutille ü
Mummun rahat kuuluu hänelle itselleen, joten jos hän haluaa mennä terapiaan, niin sitten menee.
Vierailija kirjoitti:
Itehän tiedätte miten nyt äitejänne kurmuutatte. Vaikka se liki 80 v kuinka pohtisi terapiassa 40 vuoden takaisia asioita lapsuutenne ei muutu toiseksi. Mummun rahat vaan menee terapeutille ü
Laitatko esimerkkejä tuosta kurmuuttamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Lainaus ei toimi, joten vastaukseni on kommenttiin 5840.
Minä olin tuon kommentin kirjoittaja. Vastasin siinä tekstiin, jossa kerrottiin, että ennen ei ollut mahdollisuuksia pohtia asioita tai edes miettiä käytöstään, kun piti hankkia ammattitaito ja mennä elämässä eteenpäin. Nyt vanhanakaan näitä asioita ei haluta miettiä, sillä se on mielestäsi häpeällistä vonkumista ja rypemistä. Asian tiedostaminen on alku. Joku tarvitsee terapiaa, toinen ei. Tuntuuko sinusta, että sinä olisit tarvinnut terapiaa? Ei se ole vieläkään myöhäistä.
Et vastannut kysymykseeni ollenkaan, heittelit jälleen vain olkiukkoja minulle päin. Yritetäänpä vielä toisen kerran. Sinä ja aikalaisesi tarvitsette siis vähintään viiden vuoden terapian, mutta äideillenne olisi riittänyt hetken oman asian miettiminen? Ihan tosissanneko kuvittelette, että 40-luvulla syntyneillä olisi ollut valmiudet tuohon? He olisivat siis olleet osaavampia kuin te paremmin koulutetut, nettien suurkäyttäjät terapionenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itehän tiedätte miten nyt äitejänne kurmuutatte. Vaikka se liki 80 v kuinka pohtisi terapiassa 40 vuoden takaisia asioita lapsuutenne ei muutu toiseksi. Mummun rahat vaan menee terapeutille ü
Laitatko esimerkkejä tuosta kurmuuttamisesta?
Kuten sanoin, itsehän tiedätte. En minä ole kenenkään ihmissuhteita valvonut. Jotkut ainakin lakanneet kirjoitusten mukaan lopettaneet kaiken yhteydenpidon äitiinsä. Lehtiuutisten mukaan joku pahoinpitelee äitiään, mutta itsehän jokainen tietää miten hieroo lapsuuttaan äitinsä naamaan
Saako Kelan tukeman terapian jos ei ole lääkärin toteamaa tarvetta?
Tutulla terapeutilla riittää töitä itsemaksavissa, hän ei edes ota Kelan tukemia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itehän tiedätte miten nyt äitejänne kurmuutatte. Vaikka se liki 80 v kuinka pohtisi terapiassa 40 vuoden takaisia asioita lapsuutenne ei muutu toiseksi. Mummun rahat vaan menee terapeutille ü
Laitatko esimerkkejä tuosta kurmuuttamisesta?
Viimeksi eilen on kerrottu, ettei vastata äitien puheluihin, ei aukaista ovea jos äiti pyrkii kylään jne. Annetaan toinen toisille jopa neuvoja miten välit äitiin katkaistaan lopullisesti kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itehän tiedätte miten nyt äitejänne kurmuutatte. Vaikka se liki 80 v kuinka pohtisi terapiassa 40 vuoden takaisia asioita lapsuutenne ei muutu toiseksi. Mummun rahat vaan menee terapeutille ü
Laitatko esimerkkejä tuosta kurmuuttamisesta?
Viimeksi eilen on kerrottu, ettei vastata äitien puheluihin, ei aukaista ovea jos äiti pyrkii kylään jne. Annetaan toinen toisille jopa neuvoja miten välit äitiin katkaistaan lopullisesti kokonaan.
Mitä kurmuuttamista tuo on? Jos ei halua olla jonkun ihmisen seurassa, niin ei ole. Ja jos vanhemman mielestä oma lapsi on ollut ja on edelleen huono, niin miksi hänen seuraan pitää tunkea? Kumpikin etsii parempaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itehän tiedätte miten nyt äitejänne kurmuutatte. Vaikka se liki 80 v kuinka pohtisi terapiassa 40 vuoden takaisia asioita lapsuutenne ei muutu toiseksi. Mummun rahat vaan menee terapeutille ü
Laitatko esimerkkejä tuosta kurmuuttamisesta?
Kuten sanoin, itsehän tiedätte. En minä ole kenenkään ihmissuhteita valvonut. Jotkut ainakin lakanneet kirjoitusten mukaan lopettaneet kaiken yhteydenpidon äitiinsä. Lehtiuutisten mukaan joku pahoinpitelee äitiään, mutta itsehän jokainen tietää miten hieroo lapsuuttaan äitinsä naamaan
Vanhuksien pahoinpitelijät ovat lähes poikkeuksetta alkoholisoituneet aikamiespojat, jotka tulevat hakemaan viinarahaa. Tuonhan sinä tiesitkin, mutta pistät tyttärien syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itehän tiedätte miten nyt äitejänne kurmuutatte. Vaikka se liki 80 v kuinka pohtisi terapiassa 40 vuoden takaisia asioita lapsuutenne ei muutu toiseksi. Mummun rahat vaan menee terapeutille ü
Laitatko esimerkkejä tuosta kurmuuttamisesta?
Viimeksi eilen on kerrottu, ettei vastata äitien puheluihin, ei aukaista ovea jos äiti pyrkii kylään jne. Annetaan toinen toisille jopa neuvoja miten välit äitiin katkaistaan lopullisesti kokonaan.
Mitä kurmuuttamista tuo on? Jos ei halua olla jonkun ihmisen seurassa, niin ei ole. Ja jos vanhemman mielestä oma lapsi on ollut ja on edelleen huono, niin miksi hänen seuraan pitää tunkea? Kumpikin etsii parempaa seuraa.
On kyllä kurmuuttamista ts. henkistä väkivaltaa sakilla suunnitella jonkun vanhan rankaisemista oven avaamattomuudella ja vastaavalla. Ette ole siis yhtään parempia kuin ilkeiksi mainitut äitinne. Todellakaan ette ole saaneet vihan ja väkivallan kierrettä katkaistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itehän tiedätte miten nyt äitejänne kurmuutatte. Vaikka se liki 80 v kuinka pohtisi terapiassa 40 vuoden takaisia asioita lapsuutenne ei muutu toiseksi. Mummun rahat vaan menee terapeutille ü
Laitatko esimerkkejä tuosta kurmuuttamisesta?
Kuten sanoin, itsehän tiedätte. En minä ole kenenkään ihmissuhteita valvonut. Jotkut ainakin lakanneet kirjoitusten mukaan lopettaneet kaiken yhteydenpidon äitiinsä. Lehtiuutisten mukaan joku pahoinpitelee äitiään, mutta itsehän jokainen tietää miten hieroo lapsuuttaan äitinsä naamaan
Vanhuksien pahoinpitelijät ovat lähes poikkeuksetta alkoholisoituneet aikamiespojat, jotka tulev
Viiskymppisiä mitkä viiskymppisiä. Huono lapsuus. Vastahan joku viiskymppinen nainen kuristi vanhan äitinsä
Eihän huono lapsuus synny vain kuukautisjutuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itehän tiedätte miten nyt äitejänne kurmuutatte. Vaikka se liki 80 v kuinka pohtisi terapiassa 40 vuoden takaisia asioita lapsuutenne ei muutu toiseksi. Mummun rahat vaan menee terapeutille ü
Laitatko esimerkkejä tuosta kurmuuttamisesta?
Kuten sanoin, itsehän tiedätte. En minä ole kenenkään ihmissuhteita valvonut. Jotkut ainakin lakanneet kirjoitusten mukaan lopettaneet kaiken yhteydenpidon äitiinsä. Lehtiuutisten mukaan joku pahoinpitelee äitiään, mutta itsehän jokainen tietää miten hieroo lapsuuttaan äitinsä naamaan
Vanhuksien pahoinpitelijät ovat lähes poikkeuksetta alkoholisoituneet aikamiespojat, jotka tulev
Väärin. Tapauksia missä aikuinen tytär pahoinpitelee äitinsä on paljon. Tässä linkki muutamaan haulla ensiksi vastaan tulevaan.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/taman-katsominen-tekee-kipeaa-naine…
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e379097e-2587-4aa3-afc0-64a9c93675af
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007398038.html
https://www.kaleva.fi/tytar-pahoinpiteli-aitinsa-paltamossa/2329656
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005277625.html
https://www.seiska.fi/kotimaa/johanna-tukiainen-aitinsa-pahoinpitelysta…
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005277625.html
Naisnäkökulmaa. Vain naisilla on voinut olla huono lapsuus, vain naisilla kurja elämä, huono äitisuhde, huono parisuhde, lapsetkin vielä. Miehiä ei tämmöset asiat koske?
Minä itse en tarvitse terapiaa. Olen itse käynyt traumani onnistuneesti läpi. Miettinyt, pohtinut itsekseni, mieheni ja ystäväni kanssa. Miksi jankkaat, että tarvitsen 5 vuotta terapiaa?
Vai että sakilla suunnitellaan jonkun vanhuksen hylkäämistä, älä viitsi. Ei nettikeskustelijat tunne toistensa vanhempia. Sillä ei ole mitään merkitystä, jos yksi pitää väliä vanhempaansa. Sillä vanhuksella on kuitenkin muita läheisiä kuten ystävät.
Kaikulla vanhuksilla ei ole dementiaa. Hyvin monella järki luistaa normaalisti elämän loppuun asti.