Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa saa märehtiä menneitä, sehän on ketjun aihe. Jos se ei kosketa omaa elämää, niin ei kai tässä tarvitse roikkua? Ei teidän tarvitse arvostella toisten kokemuksia.
Täällä saa olla kuka vaan. Tuleehan ne 70-luvulla syntyneet heidän lastensa vertaistukiketjuihin nälvimään. Eivätkä anna edes keskustella vaan poistavat ne heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä odotan yhä yhtä kyy-mummon kommentin numeroa niin opin tunnistamaan hänet välilyönneistä. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ne kommenttien numerot nyt tulemaan, arvon ladyt sekä herrat, niin selvitämme asian oikeudenmukaisesti perinjuurin.
Oikeudenmukaisesti = vanhan narsistin mielen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa saa märehtiä menneitä, sehän on ketjun aihe. Jos se ei kosketa omaa elämää, niin ei kai tässä tarvitse roikkua? Ei teidän tarvitse arvostella toisten kokemuksia.
Täällä saa olla kuka vaan. Tuleehan ne 70-luvulla syntyneet heidän lastensa vertaistukiketjuihin nälvimään. Eivätkä anna edes keskustella vaan poistavat ne heti.
Ai minä luulin, että niissä 70-lukulaisten äidit moittivat lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä odotan yhä yhtä kyy-mummon kommentin numeroa niin opin tunnistamaan hänet välilyönneistä. Kiitos.
Minäkin haluan tietää missä täällä on kyy-mummo.
70-luvulla syntyneet vaikuttaa aika käärmeiltä, joten jos hän puhuukin itsestään. Projisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa saa märehtiä menneitä, sehän on ketjun aihe. Jos se ei kosketa omaa elämää, niin ei kai tässä tarvitse roikkua? Ei teidän tarvitse arvostella toisten kokemuksia.
Täällä saa olla kuka vaan. Tuleehan ne 70-luvulla syntyneet heidän lastensa vertaistukiketjuihin nälvimään. Eivätkä anna edes keskustella vaan poistavat ne heti.
Ai minä luulin, että niissä 70-lukulaisten äidit moittivat lapsiaan.
Noup. 70-luvulla syntyneet ei kestä arvostelua vaan torppaavat heti heitä koskevat keskustelut.
Vain 7 hengen perhefirma joo. Mutta valtava määrä asiakkaita ja sos. taitoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtaisiko täällä riehuva kiusaaja"mummo" uskaltaa näyttää aikuisille lapsilleen mitä täällä kirjoittelee? Tuskinpa vain. Tosin en usko kyseessä edes olevan mikään oikea mummoikäinen, vaan maksettu trolli. Kuka oikea kahdeksankymppinen mummo muka käyttää Hommafoorumia ja on tietävinään jotakin ihme salaisia nuolimerkkejä sieltä? Ei tasan kukaan. Trolleista sitten sen uskonkin.
Psykoosi on kamala tauti, syö lääkkeesi.
Tarja Halonen, 80 v. Aira Samulin. Vanhukset eivät tiedä mitään ja unohtavat kaiken. Vanhuus tuo lievityksen 70-luvulla syntyneillekin toivottavasti, asiat unohtuvat. Ehkä menettää jo merkityksensäkin luvan kysyminen discoon menemisestä.
Ymmärrän tätä kautta nykyiset rajattomat nuoret, ei tarvitse kysellä lupia menemisiin, ei hasan ostoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatketaan tätä keskustelua. Kiertokoulun käyneet mummut hiljennetään, törkeitä keskustelun avauksia ollut pari päivää 70-luvulla syntyneistä mummoilta jotka pilasivat lapsuutemme ja nuoruutemme.
No, miten onnistui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatketaan tätä keskustelua. Kiertokoulun käyneet mummut hiljennetään, törkeitä keskustelun avauksia ollut pari päivää 70-luvulla syntyneistä mummoilta jotka pilasivat lapsuutemme ja nuoruutemme.
No, miten onnistui?
Kyllä, kaikki keskustelut sain poistatettua jossa yritettiin 70-luvulla syntyneistä puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinut yleistetään väkivaltaiseksi sadistiseksi hulluksi et halua mitenkään väitteeseen vastata? Julkisella keskustelusivulla.
Esim facebookissa on mahdollisuuus perustaa suljettuja vertaistukiryhmiä, laskea sinne vain todistetusti tukea kaipaavat. Silloin voi vaikka munuausryhmästä poistaA hänet joka puhuu hammassärystään.
Eikö terapioissa ole mitään vahvistusharha-ryhmiä lapsuudenkodistaan kärsiville? Missä voisi jakaa kokemuksia.
Tyyliin kuin AAA-ryhmät alkoholisteille, heidän omaisilleen omat ryhmät, läheisensä menettäneille, lihavillekin taitaa olla tukiryhmiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kirjaa: Lapsuuden kehityksellinen trauma, Juha Klaavu 2023? Itse yritin lainata kirjastosta, mutta varauksessa oli 45 lainaajan jono. Olisi mielenkiintoista kuulla aiheesta, löytyykö tästä kirjasta selitystä 40-lukulaisen käytökseen?
Kirja ei toki sovellu varmaankaan niille, jotka haluavat velloa 35 vuotta lapsuutensa epäkohdissa ja vonkua ja vinkua aiheesta, mutta esittelytekstin mukaan "kirja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat lisätä omaa tai läheistensä hyvinvointia ja jotka haluavat ymmärtää ja tutkia arvottomuuden, häpeän ja syyllisyyden kokemuksiaan".https://seura.fi/terveys/terveystarinat/kehityksellinen-trauma-syntyy-l…
Onpa tyhmästi sanottu tuo että k
Niin terapia vaatii aikaa ja työkaluja kuten hyvä terapeutti. Jotkut teistä 70-lukulaisista ilmi selvästi tuollaista pitkää terapiaa tarvitsisivat, joissakin teitä on ihan kamalat määrät vihaa kirjoitustenne perusteella. Ette tule pääsemään siitä koskaan irti ilman ammattilaisen apua. Eikä tämä ole ilkeilyä, toteamus tosiasiasta ainoastaan.
Samaan aikaan oletetusti ihan samat kirjoittajat kirjoittavat vanhemmista äideistä; "Niinpä. Mieti, jos olisitte jossain vaiheessa (ehkäpä sitten, kun ammattitaito oli hankittu ja menty elämässä eteenpäin - hankittu lapsia) hetken miettineet noita traumojanne ja niiden vaikutusta omiin lapsiinne. Mutta ei, MINUN ei tarvitse."
Teillä 70-lukulaisilla pitää siis olla vuosien terapia (mikä on tietysti ihan asiallista), mutta äitienne piti päästä traumoistaan ilman mitään apua tai työkalua, ihan vain hetken miettimällä. Ettekö näe tuossa ristiriitaa?
Oma äitini on syntynyt 1930-luvun lopussa, mutta sopinee tähän ketjuun. Hänellä on ollut omasta mielestään täydelliset vanhemmat. Pari kertaa häneltä on tosin lipsahtanut, että äiti arvosti vain poikia ja tytöt eivät olleet mitään. Olisi ollut myös kiva kuulla, miten hänen vanhemmat ottivat vastaan sen tiedon, että hän tuli raskaaksi ennen avioliittoa. Sen kuulin vähän aikaa sitten, että äitinsä ei halunnut tulla vihkitilaisuuteen ja isäkin vain, kun äiti pyytämällä pyysi.
Minun olisi sitten pitänyt elää äidin elämätön elämä kuten hän sen suunnitteli. Valitettavasti en tehnyt/kyennyt tekemään niin, joten sain sitten kestää seuraukset. Äitini olisi kyllä tarvinnu terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kirjaa: Lapsuuden kehityksellinen trauma, Juha Klaavu 2023? Itse yritin lainata kirjastosta, mutta varauksessa oli 45 lainaajan jono. Olisi mielenkiintoista kuulla aiheesta, löytyykö tästä kirjasta selitystä 40-lukulaisen käytökseen?
Kirja ei toki sovellu varmaankaan niille, jotka haluavat velloa 35 vuotta lapsuutensa epäkohdissa ja vonkua ja vinkua aiheesta, mutta esittelytekstin mukaan "kirja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat lisätä omaa tai läheistensä hyvinvointia ja jotka haluavat ymmärtää ja tutkia arvottomuuden, häpeän ja syyllisyyden kokemuksiaan".https://seura.fi/terveys/terveystarinat/kehityksellinen-trauma-syntyy-l…
Minä olin tuon kommentin kirjoittaja. Vastasin siinä tekstiin, jossa kerrottiin, että ennen ei ollut mahdollisuuksia pohtia asioita tai edes miettiä käytöstään, kun piti hankkia ammattitaito ja mennä elämässä eteenpäin. Nyt vanhanakaan näitä asioita ei haluta miettiä, sillä se on mielestäsi häpeällistä vonkumista ja rypemistä. Asian tiedostaminen on alku. Joku tarvitsee terapiaa, toinen ei. Tuntuuko sinusta, että sinä olisit tarvinnut terapiaa? Ei se ole vieläkään myöhäistä.
Lainaus ei toimi, joten vastaukseni on kommenttiin 5840.
Minä olin tuon kommentin kirjoittaja. Vastasin siinä tekstiin, jossa kerrottiin, että ennen ei ollut mahdollisuuksia pohtia asioita tai edes miettiä käytöstään, kun piti hankkia ammattitaito ja mennä elämässä eteenpäin. Nyt vanhanakaan näitä asioita ei haluta miettiä, sillä se on mielestäsi häpeällistä vonkumista ja rypemistä. Asian tiedostaminen on alku. Joku tarvitsee terapiaa, toinen ei. Tuntuuko sinusta, että sinä olisit tarvinnut terapiaa? Ei se ole vieläkään myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan lukenut kirjaa: Lapsuuden kehityksellinen trauma, Juha Klaavu 2023? Itse yritin lainata kirjastosta, mutta varauksessa oli 45 lainaajan jono. Olisi mielenkiintoista kuulla aiheesta, löytyykö tästä kirjasta selitystä 40-lukulaisen käytökseen?
Kirja ei toki sovellu varmaankaan niille, jotka haluavat velloa 35 vuotta lapsuutensa epäkohdissa ja vonkua ja vinkua aiheesta, mutta esittelytekstin mukaan "kirja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat lisätä omaa tai läheistensä hyvinvointia ja jotka haluavat ymmärtää ja tutkia arvottomuuden, häpeän ja syyllisyyden kokemuksiaan".https://seura.fi/terveys/terveystarinat/kehityksellinen-trauma-syntyy-l…
Vastaisitte yleisesti jos ette ole ihan takuuvarmoja että vastaat hänelle jonka kirjoitukseen olet vastaavasi.
Dementikkomummot terapiaan, viiskymmpisen ajatuksenkulku. Sisareni, silloin n 50 vaati että hoitajien olisi opetettava lukemaan Alzheimerin tautia pitkälle sairastava äitimme. "Paremmin siltä aika kuluisi kun lukisi kirjoja."
Semmoinen pyyntö; voitteko vaikka itse kirjoittaa omat kommenttinne? Ei tarvitse kopioida muita. T:5814