Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8044)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Disclaimer, puhun alla vain kylmistä 40-60-luvulla syntyneistä:
Jos 40-60-luvulla syntyneiden kylmä käytös oikeutetaan sillä, että he syntyivät sodan jälkeen, niin minkä ihmeen takia tätä kylmä äiti -ilmiötä ei ole olemassa niillä naisilla, jotka oikeasti kokivat sodan itse? Miksi lottana suolia kerännyt, amputaatioita sitonut, verilammikoita luutunnut mummi on lämmin – kun taas vapaan Coca-Cola- ja rock-sukupolven äiti on kylmä ja häijy?
Mikä on tämä juttu, että 40-60-luvuilla syntyneet uhriutuvat muka joinain kovan onnen ihmisinä, kun faktuaalisesti koko heidän elämänsä on ollut Suomen historian nousujohteista kautta?
Tämä pisti jotenkin pahasti silmään. Ei Suomessa ole ollut mitään "vapaata Coca-Cola- ja rock-sukupolvea" sodan jälkeen! Venytät sitä paitsi turhaan tässä keskustelussa puhuttujen äitien syntumäaikaa 60-luvulle asti.
40-luvulla syntyneet ovat kokeneet lapsuudessaan pula-ajan ja säännöstelyn. Nauloja on säännöstelty vielä 1952, saman vuonna kun suomeen tuli Coca-Cola olympialaisten myötä. Kahvin ja sokerin säännöstely loppui vasta vuonna 1954.
Täällä on oltu oikeasti köyhiä ja töitä on tehty paljon. Lapset ovat olleet pienillä tiloilla töissä (esim. perunannostossa) ja asuneet hyvin ahtaasti sekä maalla että kaupungeissa. Lapsia annettiin kasvattilapsiksi, perheistä oli kuollut isä / äiti / isoveli. Ihmisten elämä ei ole todellakaan ollut koko ajan nousjohteista kautta, vaan siitä pulasta ja köyhyydestä on noustu hitaasti ja töitä tekemällä. Sotakorvauksia on maksettu raskaasti, sodan runtelemaa maata on rakennettu uudelleen.
Sota- ja pula-aikana syntyneiden elinaikana yhteiskunnan muutos oli huima kun pula-ajasta päästiin. Vähitellen kaikkien saatavilla ovat olleet esim. neuvolat, kansakoulu, työ koulun jälkeen; äitiyslomat ja lapsilisät; lopulta lähiöt ja omat asunnot ja autot. Tuli televisio. Ja se 70-luku. Tällaisessa maailmassa ovat ne hirviöäidit elämänsä eläneet. Halusin vain selventää em. kommentin asiattomuuksia.
70-luvun äidit ovat eläneet parhaan nuoruuden, aikuisuuden ja vanhuuden, mitä tässä maassa ikinä millekään ikäluokalle on ollut tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkästä aikaa tulin lukemaan ketjua ja onpa tämä mennyt ikäväksi. Trollit kiusaa, ilkkuu ja haukkuu meitä kovia kokeneita. Mukana on selvästi myös muutama todella nuori ja ymmärtämätön kiusaaja joka haukkuu viisikymppisiä typeriksi ja käytti viisikymppisistä termiä elämän ehtoopuolella olevat.
Ei mulla muuta, kuin että ei 50v ole vielä ehtoopuolella, ja monella meistä on jopa pieniä lapsiakin (itselläni esim tarha/eskari-ikäisiä). 50v voi olla hyvinkin erilaisessa elämäntilanteessa, osa voi tulla mummoksi ja osalla pieniä lapsia.
Toivon että ketju jatkuu, ja tässä tärkeä perustelu: vaikka moni meistä on vaikeasti traumatisoitunut, emme silti saa mitään apua. Tämä ketju voi olla monelle meistä ainoa apu. Itse en esim saa terapiaa koska olen liian reipas ja työkykyinen ja olen vaativassa työssä (tämän perusteella lääkäri on vain naurahtanut ja sanonut että mitään b-lausuntoa et voi saada kun noin menestynyt ja pärjäävä olet). Tarvitsisin terapiaa, en silti sitä saa.
Itselläni siis erityisen julmaa ja sadistista väkivaltaa koko lapsuus ja nuoruus täynnä. Ja pahin kaikesta: myös aikuisena. Tämä on varmaan viimeinen tabujen tabu, että väkivaltainen vanhempi jatkaa väkivaltaansa aikuiseen lapseen.
Enää en käy vanhemmillani, sillä siellä on tarjolla sitä samaa kuin ennenkin.
Elämänsä ehtoopuolella -sanontaa käytetään jostain 90v vanhuksista, 50v ikäisellä on vielä 20v työuraa jäljellä ja liki puolet elämästä jäljellä.
No, toki kaksikymppisen silmissä 50v on jo toinen jalka haudassa jne.
Olen ripauksen alle 50 ja eläkeikäni on hitusta vaille 68v, eli vielä parikymmentä vuotta työelämää edessä.
Miksi ei saa sanoa ettei terapia mitään lähetettä tarvitse? Sitä voi ostaa ihan yksityisiltä terapeuteilta heidän vastaanotoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saa sanoa ettei terapia mitään lähetettä tarvitse? Sitä voi ostaa ihan yksityisiltä terapeuteilta heidän vastaanotoillaan.
Kyllä, hintaan 120e/kerta. Olen myös yksi joka ei saa terapiaa (koska ei ole masennusta, jos olisi niin kuulemma heti onnistuisi) ja minulla ei ole työssäkäyvänäkään varaa ottaa mitään vuoden tai kahden terapiaa hintaan 120e kerta. Vuodessa hinta jo 10 000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saa sanoa ettei terapia mitään lähetettä tarvitse? Sitä voi ostaa ihan yksityisiltä terapeuteilta heidän vastaanotoillaan.
Viisastelu on sitten mukavaa. Eiköhän kaikki tiedä tämän. Kelan terapiasta maksetaan vain murto-osa verrattuna itse maksaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saa sanoa ettei terapia mitään lähetettä tarvitse? Sitä voi ostaa ihan yksityisiltä terapeuteilta heidän vastaanotoillaan.
Kyllä, hintaan 120e/kerta. Olen myös yksi joka ei saa terapiaa (koska ei ole masennusta, jos olisi niin kuulemma heti onnistuisi) ja minulla ei ole työssäkäyvänäkään varaa ottaa mitään vuoden tai kahden terapiaa hintaan 120e kerta. Vuodessa hinta jo 10 000.
Käsittääkseni se ei ole ilmaista lähetteelläkään. Ei kela sitä kokonaan korvaa.
Ainakaan tavallisessa masennuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on muuten asia jota ketjussa ei juuri sivuttu eli se että vanhemmiltaan saa selkäänsä vielä aikuisena jos et heti tottele vanhemman komentelua ja käskytystä. En nyt tästä tän enempää kirjoita kun mulla tuo tekijä on isä eikä äiti, mutta tätäkin tapahtuu ja vanhempi voi olla vielä 70+ iässä erittäin vahva, voimakas ja aggressiivinen.
Vanhempi todellakin saattaa luulla koko ikänsä että hänellä on oikeus pakottaa lapsi väkivallalla tahtoonsa ja komentoihinsa, oli se lapsi sitten pieni tai keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saa sanoa ettei terapia mitään lähetettä tarvitse? Sitä voi ostaa ihan yksityisiltä terapeuteilta heidän vastaanotoillaan.
Kyllä, hintaan 120e/kerta. Olen myös yksi joka ei saa terapiaa (koska ei ole masennusta, jos olisi niin kuulemma heti onnistuisi) ja minulla ei ole työssäkäyvänäkään varaa ottaa mitään vuoden tai kahden terapiaa hintaan 120e kerta. Vuodessa hinta jo 10 000.
Käsittääkseni se ei ole ilmaista lähetteelläkään. Ei kela sitä kokonaan korvaa.
Ainakaan tavallisessa masennuksessa.
Kela korvaa 80%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saa sanoa ettei terapia mitään lähetettä tarvitse? Sitä voi ostaa ihan yksityisiltä terapeuteilta heidän vastaanotoillaan.
Kyllä, hintaan 120e/kerta. Olen myös yksi joka ei saa terapiaa (koska ei ole masennusta, jos olisi niin kuulemma heti onnistuisi) ja minulla ei ole työssäkäyvänäkään varaa ottaa mitään vuoden tai kahden terapiaa hintaan 120e kerta. Vuodessa hinta jo 10 000.
Jos terveys on tärkeää siihenhän kannattaa sijoittaa. Jättää muuta turhaa pois. 2 kertaa kuussa niin sain vuosimenoksi alle 3000 euroa.
Joo mutta usein tahti on 2krt viikossa eikä 2krt kuussa.
Mutta joo, minä säästän terapiaan ja kun on 10ke kasassa niin maksan itse.
Loputon arvostelu ja haukkuminen. Äitini (sota-ajan lapsi) haukkui aivan kaiken mitä hänen eteensä teki. Minulle, sisaruksilleni ja isälleni. Mikään ei ollut koskaan hyvä tai kelvannut sellaisenaan. Jos äiti huomasi että joku loukkaantui tuosta haukkumisesta kommentti oli tämä: Leikillähän minä vaan, älä nyt ota tätä ittees. Juu niin varmaan joo kerta toisensa jälkeen.
Koetin miellyttää äitiäni aivan liian pitkään mutta jossain kohtaa lakkasin kuuntelemasta ja sanoin vaan että tässä tämä, kelvatkoot! No eipä äitini tykännyt tästäkään vaan kyseli että Mikä sille nyt tuli? Hm. Kyseessä saattoi olla esim. kaupassakäynti ja vaikkapa tomaattien ostaminen: jotain vikaa niissäkin oli aina.
Sitten kun joku ulkopuolinen henkilö jota äitini oli myös haukkunut jopa henkilön itsensä läsnäollessa pisti välit poikki äitiini tämä henkilö muuttuikin todella fiksuksi ja hyväksi tyypiksi. Äidiltäni puuttui täysin kyky tajuta omien tekojensa seuraamuksia koska eihän hän mitään tarkoita.... Onneksi hän on jo kuollut. Tuon haukkumisen taustalla oli se sukupolvia jatkunut tapa padota kaikki asiat sisäänsä koska mistään ei ikinä puhuttu tai mitään ei selvitetty. Ahdistus vaan lisääntyi ja lisääntyi kunnes se purettiin juuri tuohon loputtomaan haukkumiseen. Valitettavasti sisarukseni elävät edelleen tuossa ahdistuksessa ja odottavat että minä kykenisin auttamaan heitä. Tai sitten olen heidän mielestään väärässä kun olen hakenut (ja saanutkin) apua itselleni niin että olen päässyt ahdistuksesta eroon. Yksi minua auttanut asia on tämä keskustelu eli kiitos kaikille teille jotka olette kertoneet kokemuksianne. Vertaistuki on parasta apua. Kaunista kevään alkua kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loputon arvostelu ja haukkuminen. Äitini (sota-ajan lapsi) haukkui aivan kaiken mitä hänen eteensä teki. Minulle, sisaruksilleni ja isälleni. Mikään ei ollut koskaan hyvä tai kelvannut sellaisenaan. Jos äiti huomasi että joku loukkaantui tuosta haukkumisesta kommentti oli tämä: Leikillähän minä vaan, älä nyt ota tätä ittees. Juu niin varmaan joo kerta toisensa jälkeen.
Koetin miellyttää äitiäni aivan liian pitkään mutta jossain kohtaa lakkasin kuuntelemasta ja sanoin vaan että tässä tämä, kelvatkoot! No eipä äitini tykännyt tästäkään vaan kyseli että Mikä sille nyt tuli? Hm. Kyseessä saattoi olla esim. kaupassakäynti ja vaikkapa tomaattien ostaminen: jotain vikaa niissäkin oli aina.
Sitten kun joku ulkopuolinen henkilö jota äitini oli myös haukkunut jopa henkilön itsensä läsnäollessa pisti välit poikki äitiini tämä henkilö muuttuikin todella fiksuksi ja hyväksi tyypiksi. Äidiltäni puuttui täysin kyky tajuta omien tekojensa seuraamuksia koska eihän hän mitään tarkoita.... Onneksi hän on jo kuollut. Tuon haukkumisen taustalla oli se sukupolvia jatkunut tapa padota kaikki asiat sisäänsä koska mistään ei ikinä puhuttu tai mitään ei selvitetty. Ahdistus vaan lisääntyi ja lisääntyi kunnes se purettiin juuri tuohon loputtomaan haukkumiseen. Valitettavasti sisarukseni elävät edelleen tuossa ahdistuksessa ja odottavat että minä kykenisin auttamaan heitä. Tai sitten olen heidän mielestään väärässä kun olen hakenut (ja saanutkin) apua itselleni niin että olen päässyt ahdistuksesta eroon. Yksi minua auttanut asia on tämä keskustelu eli kiitos kaikille teille jotka olette kertoneet kokemuksianne. Vertaistuki on parasta apua. Kaunista kevään alkua kaikille.
Minun appiukkoni. Hän haukkui jopa meidän kaupunginosan ojat vääränlaisiksi.
Ja minun veljeni. Siinä vaiheessa kun hän tölvi lastani liian hyvästä koulutodistuksesta päin naamaa, meni välit.
Kuollut äiti on paras äiti. Päästään lopulta myymään pesä, asunto, mökkim
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän äitinne ovat ovat ihan vinksahtaneita eivätkä mitään normaaleja minkään aikakauden perusteella. Onneksi nykyisin on lastensuojelu joka voi puuttua asiaan. Ikävä kyllä nykyisin on vielä enemmän lapsia ja nuoria jotka voi huonosti.
En viitsi toistaa millasta perhe-elämä ja kasvatus oli 70 luvulla maalla nuoren yh äidin tyttärenä.
Harmittaa vaan vieläkin se rakkaudeton elämä, niin henkisen kuin fyysisen hellyyden puute.
Meidän muista tarpeista kyllä huolehdittiin, ei ollut näkää, oli vaatteita ja harrastusvälineitäkin, eikä perheessä juotu, se oli kyllä hyvä.
Mietin usein millanen lapsuuteni olisi ollut jos äiti olisi ollut minua kohtaan hellä, rakastava ja positiiviset tunteet näyttävä, salliva ja luottava ihminen, eikä kylmä, etäinen, kiukkuinen, vihainen, kontrolloiva ja määräävä joka suuttuessaan tarttui aina kiinni jostain.
Millanen minusta olisikaan tullut jos oisin saanut nykypäivän lapsuuden. Siis kasvatulsen jossa lapsi on perheen keskiössä, lapsille hoetaan kokoajan kulta pieni, äiti rakastaa, ja jos yhtään tulee pipi niin sitä paapomista ja paijaamista riittää. Lasten annetaan päättää, kaikesta neuvotellaan, tunteet huomioidaan ei saa rangaista jne...
Mun äitini -46 on tunteeton ja kylmä kuten hänen äitinsä -13. Turhaan ylistetään näiden 40-luvun äitien vanhempia lämpimiksi, ei ainakaan meidän suvusss olleet. Kaikki isovanhempani ovat syntyneet nolla tai kymmen luvulla ja kovia ihmisiä olivat. Saivat sodan takia lapsensa 30-40-vuotiaina eli olivat vanhoja vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
En viitsi toistaa millasta perhe-elämä ja kasvatus oli 70 luvulla maalla nuoren yh äidin tyttärenä.
Harmittaa vaan vieläkin se rakkaudeton elämä, niin henkisen kuin fyysisen hellyyden puute.
Meidän muista tarpeista kyllä huolehdittiin, ei ollut näkää, oli vaatteita ja harrastusvälineitäkin, eikä perheessä juotu, se oli kyllä hyvä.
Mietin usein millanen lapsuuteni olisi ollut jos äiti olisi ollut minua kohtaan hellä, rakastava ja positiiviset tunteet näyttävä, salliva ja luottava ihminen, eikä kylmä, etäinen, kiukkuinen, vihainen, kontrolloiva ja määräävä joka suuttuessaan tarttui aina kiinni jostain.Millanen minusta olisikaan tullut jos oisin saanut nykypäivän lapsuuden. Siis kasvatulsen jossa lapsi on perheen keskiössä, lapsille hoetaan kokoajan kulta pieni, äiti rakastaa, ja jos yhtään tulee pipi niin sitä paapomista ja paijaamista riittää. Lasten annetaan päättää, kaikesta neuvotellaan, tunteet huomioidaan ei saa rangaista jne...
Miten sinun äitisi kylmä luonne olisi muuksi muuttunut tämän päivän äitinä?
No, ehkä hän olisi ymmärtänyt, ettei sovellu äidiksi ja jättänyt lapset tekemättä.
Miksihän lapsilla niin paljon ongelmia ja häiriöitä nykyisin? Eivät enää ole ainakaan suurten ikäluokkien tenavia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on muuten asia jota ketjussa ei juuri sivuttu eli se että vanhemmiltaan saa selkäänsä vielä aikuisena jos et heti tottele vanhemman komentelua ja käskytystä. En nyt tästä tän enempää kirjoita kun mulla tuo tekijä on isä eikä äiti, mutta tätäkin tapahtuu ja vanhempi voi olla vielä 70+ iässä erittäin vahva, voimakas ja aggressiivinen.
Vanhempi todellakin saattaa luulla koko ikänsä että hänellä on oikeus pakottaa lapsi väkivallalla tahtoonsa ja komentoihinsa, oli se lapsi sitten pieni tai keski-ikäinen.
Miksi et tee rikosilmoitusta pahoinpitelystä?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä täällä on kommentteja joissa yleistetään koko sukupolven äidit täysin kelvottomiksi ja paljon tykkäyksiä. Lue koko ketju vähän tarkemmin. Ja myös hirveää kielenkäyttöä joiltakin. Näitä on ainakin tuolla jossain ketjun puolivälissä.