Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8044)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin kuin tuolla edellä. Lapseni syntyi v. 68. Neuvolassa nimenomaan ohjeistettiin jo silloin ettei lasta saa yksin huudattaa. Eikä missään neuvolan ohjelehtisissä myöskään niin kehoitettu. Vanhemmat ihmiset paheksuivat, esim
anopini, että ei pitäisi pitää sylissä, koska tottuu siihen, eikä sitten viihdy yhtään yksin.
Jossain päin maata on sitten ilmeisesti ollut eri ohjeistukset.
Neljän tunnin syöttöväliin kehoitettiin kyllä.2000-2010 -luvuilla kun sain lapseni, ei ole puhuttu huudattamisesta mitään, tai muutenkaan psyykkisestä kehityksestä. Piti täyttää paljon lomakkeita, mm. kuinka paljon sek siä harrastetaan ja onko vanhemmat siihen tyytyväisiä. Lapsen painoa ja pituutta on seurattu millin tarkasti ja paasattu niistä. On ollut tärkeää, ettei lasta imetetä yli 1-vuotiaaksi, ja ettei hän saa pisaraakaan kevytmaitoa. Lisäksi AUDIT-kyselyä on pitänyt tehdä säännöllisesti, vaikken ole koskaan käyttänyt alkoholia. Kukaan ei siis ole neuvonut miten lasta tulisi henkisesti kohdella ja kasvattaa. Hyvin erikoista, jos tästä on 70-luvulla neuvoloissa puhuttu, miksei näitä ohjeita anneta edelleen?
Olen tuo jälkimmäinen kirjoittaja. Ilmeisesti maailma on niin muuttunut. Silloin ei äiti täyttänyt mitään lomakkeita, vaan neuvolasta annettiin ohjelehtisiä vauvan hoitoon ja myös keskusteltiin. Elimme köyhää elämää. Vuokralla hellahuoneessa ilman mukavuuksia. Irtisanouduin töistä ja olin vuoden vauvan kanssa kotona, koska äitiysloma vain 3 kk. Ei ollut mitään tukia. Ilmeisesti neuvolatoimintakin on nykyisin supistetumpaa, koska sosiaaliset kulut on yhteiskunnassa mittavat entisaikoihin verrattuna (äitiyslomat, kunnallinen varhaiskasvatus, asumistuet ym.) Rahat ei riitä kaikkeen. Myös on netti josta äidit voivat hakea ohjeita. Ikävää kyllä kun neuvolatoiminta on huonontunut.
Kyllähän se naamakkain puhuminen asiantuntijan kanssa olisi ihan hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin kuin tuolla edellä. Lapseni syntyi v. 68. Neuvolassa nimenomaan ohjeistettiin jo silloin ettei lasta saa yksin huudattaa. Eikä missään neuvolan ohjelehtisissä myöskään niin kehoitettu. Vanhemmat ihmiset paheksuivat, esim
anopini, että ei pitäisi pitää sylissä, koska tottuu siihen, eikä sitten viihdy yhtään yksin.
Jossain päin maata on sitten ilmeisesti ollut eri ohjeistukset.
Neljän tunnin syöttöväliin kehoitettiin kyllä.2000-2010 -luvuilla kun sain lapseni, ei ole puhuttu huudattamisesta mitään, tai muutenkaan psyykkisestä kehityksestä. Piti täyttää paljon lomakkeita, mm. kuinka paljon sek siä harrastetaan ja onko vanhemmat siihen tyytyväisiä. Lapsen painoa ja pituutta on seurattu millin tarkasti ja paasattu niistä. On ollut tärkeää, ettei lasta imetetä yli 1-vuotiaaksi, ja ettei hän saa pisaraakaan kevytmaitoa. Lisäksi AUDIT-kyselyä on pitänyt tehdä säännöllisesti, vaikken ole koskaan käyttänyt alkoholia. Kukaan ei siis ole neuvonut miten lasta tulisi henkisesti kohdella ja kasvattaa. Hyvin erikoista, jos tästä on 70-luvulla neuvoloissa puhuttu, miksei näitä ohjeita anneta edelleen?
Voi myös olla oma-alotteinen . Kirjoja kyllä löytyy enkä usko kahden ilmestyvän vauvalehdenkään kovin takapajuisia ihjeita antavan. En tosin ole lukenut.
Sen olen huomannut että suhtautuminen äitiyteen on muuttunut äitikeskeiseksi, vauva on se sivuilmiö jo synnyksessä.
Noin yleistäen, 70 - luvulla äidit, yleistäen, joutuivat ne omat juttunsa kodin ulkopuolella laittamaan syrjään ja kuten sanottu, ne ilmaiset lastenvahdit mummot olivat usein siellä satojen kilometrien päässä.
Myös naisten alkoholin/ huumeiden käyttö on nyt yleisempää, ehkä siitä on aihettakin puhua raskausaikana ja vauva-aikana. Yleisimmät syyt lasten huostaanottoon.
Minä olen syntynyt 60-luvun puolella, mutta ihan samoin minut olisi roudattu viikoiksi mummolaan vaikka olisin ollut muutaman vuoden nuorempi. Mummo ei toisin minua hoitanut, suurimman vastuun kantoi sen maatilan miniä, siis sen mitä töiltään ehti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me 40- luvulla synnytimme 70- luvun lapsia, 3 kk äitiyslomalla, niin tuttavapiirini, sukulaiset kuin lastenkin puolisoiden äudit 40- lukulaisia.
Toki 50- luvulla syntyneetkin jo ehti synnyttämäänAloitus kuitenkin on 40- luvulla syntyneistä äideistä.
Otsikossa lukee 70-luvulla syntyneiden äidit. Eli äidit voivat olla syntyneet 30 luvulla, tai 60-luvulla, ja siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Ompas jännä miten (oletan) täällä nuorempi sukupolvi hyökkää kirjoittajien kimppuun. Mikä näissä kirjoituksissa ärsyttää? Kannattas vähän itsereflektoida miksi ei siedetä sitä että kaikilla ei ole ollut täydellistä elämää ja ikäviä asioita kirjoitetaan muiden luettavaksi.
Kolahtaako joku kuitenki omaan sisimpään vai mista taa hyökkäys kumpuaa. Joillain ilmeisesti vaan on niin paha olo että pitää joka kirjoitus kommentoida vähättelemällä ja sanallisesti kimppuun hyökkäämällä. Säälittävää.Ehkä me -60-70 luvun lapset ollaan kuitenkin saatu jotain enemmän kuin vapaan kasvatuksen lapset. Edes käytöstspoja ja vahvan mielenterveyden.
Olen syntynyt vuonna 1978, ja mummi, eli äitini, on taatusti aivan erilainen isoäiti lapsleleni mitä minulle oli äitinä. Siitä voi johtua se ettei nuorempi sukupolvi ihan ymmärrä mitä vanhempansa on saanut kokea vanhemmiltaan, kun heille mummola on ihanaa nostalgiaa ja pullantuoksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin kuin tuolla edellä. Lapseni syntyi v. 68. Neuvolassa nimenomaan ohjeistettiin jo silloin ettei lasta saa yksin huudattaa. Eikä missään neuvolan ohjelehtisissä myöskään niin kehoitettu. Vanhemmat ihmiset paheksuivat, esim
anopini, että ei pitäisi pitää sylissä, koska tottuu siihen, eikä sitten viihdy yhtään yksin.
Jossain päin maata on sitten ilmeisesti ollut eri ohjeistukset.
Neljän tunnin syöttöväliin kehoitettiin kyllä.2000-2010 -luvuilla kun sain lapseni, ei ole puhuttu huudattamisesta mitään, tai muutenkaan psyykkisestä kehityksestä. Piti täyttää paljon lomakkeita, mm. kuinka paljon sek siä harrastetaan ja onko vanhemmat siihen tyytyväisiä. Lapsen painoa ja pituutta on seurattu millin tarkasti ja paasattu niistä. On ollut tärkeää, ettei lasta imetetä yli 1-vuotiaaksi, ja ettei hän saa pisaraakaan kevytmaitoa. Lisäksi AUDIT-kyselyä on pitänyt tehdä säännöllisesti, vaikken ole koskaan käyttänyt alkoholia. Kukaan ei siis ole neuvonut miten lasta tulisi henkisesti kohdella ja kasvattaa. Hyvin erikoista, jos tästä on 70-luvulla neuvoloissa puhuttu, miksei näitä ohjeita anneta edelleen?
Voi myös olla oma-alotteinen . Kirjoja kyllä löytyy enkä usko kahden ilmestyvän vauvalehdenkään kovin takapajuisia ihjeita antavan. En tosin ole lukenut.
Sen olen huomannut että suhtautuminen äitiyteen on muuttunut äitikeskeiseksi, vauva on se sivuilmiö jo synnyksessä.
Noin yleistäen, 70 - luvulla äidit, yleistäen, joutuivat ne omat juttunsa kodin ulkopuolella laittamaan syrjään ja kuten sanottu, ne ilmaiset lastenvahdit mummot olivat usein siellä satojen kilometrien päässä.
Myös naisten alkoholin/ huumeiden käyttö on nyt yleisempää, ehkä siitä on aihettakin puhua raskausaikana ja vauva-aikana. Yleisimmät syyt lasten huostaanottoon.
Minä olen syntynyt 60-luvun puolella, mutta ihan samoin minut olisi roudattu viikoiksi mummolaan vaikka olisin ollut muutaman vuoden nuorempi. Mummo ei toisin minua hoitanut, suurimman vastuun kantoi sen maatilan miniä, siis sen mitä töiltään ehti.
Tuo on minulle outo kulttuuri. Tuntemassani elinpiirissä 70- luvun vuokralähiössä kaikki tutut olivat pääosin kaukaa maaseudulta. Kerran vuodessa ehkä vanhemmat kävivät ja perheet ehkä kesälomalla yhdessä.
Töissäkäyvien lapset olivat kesät joko hoidossa ja kouluikäiset kesäsiirtoloissa. Saattoi olla muutakin leiritarjontaa, en muista
. Tietysti perheet on erilaisia ettei voi yleistää.
Meillä ei mitään mummoloita siinä mielessä enää ollutkaan, vanhempani asuivat silloin jo yksiössä kun muuttivat "kirkolle", toinen mummo oli kuollut ja appi asui 300 kmn päässä yksiössä myytyään heidän perheasuntonsa.
Mutta en tätä omaa näkemystäni tahdo yleistää, tämä oli teollisuusyritysten rakennuttamien vuokratalojen nuorten duunareiden elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompas jännä miten (oletan) täällä nuorempi sukupolvi hyökkää kirjoittajien kimppuun. Mikä näissä kirjoituksissa ärsyttää? Kannattas vähän itsereflektoida miksi ei siedetä sitä että kaikilla ei ole ollut täydellistä elämää ja ikäviä asioita kirjoitetaan muiden luettavaksi.
Kolahtaako joku kuitenki omaan sisimpään vai mista taa hyökkäys kumpuaa. Joillain ilmeisesti vaan on niin paha olo että pitää joka kirjoitus kommentoida vähättelemällä ja sanallisesti kimppuun hyökkäämällä. Säälittävää.Ehkä me -60-70 luvun lapset ollaan kuitenkin saatu jotain enemmän kuin vapaan kasvatuksen lapset. Edes käytöstspoja ja vahvan mielenterveyden.
Olen syntynyt vuonna 1978, ja mummi, eli äitini, on taatusti aivan erilainen isoäiti lapsleleni mitä minulle oli äitinä. Siitä voi johtua se ettei nuorempi sukupolvi ihan ymmärrä mitä vanhempansa on saanut kokea vanhemmiltaan, kun heille mummola on ihanaa nostalgiaa ja pullantuoksua.
Yleensä nämä mielenvikaiset on kyllä mielenvikaisia koko sen lapsensa aikuisiän ja pyrkivät vieläpä sitten kylvämään sitä mielenvikaisuuttaan myös lastensa lapsille, on kultalapset seuraavassakin polvessa jne. tai pyrkimys tähän, koska se aikuinen oma lapsi mielletään pelkäksi hidasteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Samoin kuin tuolla edellä. Lapseni syntyi v. 68. Neuvolassa nimenomaan ohjeistettiin jo silloin ettei lasta saa yksin huudattaa. Eikä missään neuvolan ohjelehtisissä myöskään niin kehoitettu. Vanhemmat ihmiset paheksuivat, esim
anopini, että ei pitäisi pitää sylissä, koska tottuu siihen, eikä sitten viihdy yhtään yksin.
Jossain päin maata on sitten ilmeisesti ollut eri ohjeistukset.
Neljän tunnin syöttöväliin kehoitettiin kyllä.
Olen syntynyt 80, ja äitini kertoi että silloin olisi pitänyt vauva herättää yölläkin 4h välein rinnalle. Minun annettiin kuitenkin nukkua 12h putkeen öisin, ja ruokittiin vain hereillä ollessani.
Olen sukuni lyhyin, ja pikkuruinen olin lapsenakin, aina pienin ja laihin. En nyt usko että tuosta johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin kuin tuolla edellä. Lapseni syntyi v. 68. Neuvolassa nimenomaan ohjeistettiin jo silloin ettei lasta saa yksin huudattaa. Eikä missään neuvolan ohjelehtisissä myöskään niin kehoitettu. Vanhemmat ihmiset paheksuivat, esim
anopini, että ei pitäisi pitää sylissä, koska tottuu siihen, eikä sitten viihdy yhtään yksin.
Jossain päin maata on sitten ilmeisesti ollut eri ohjeistukset.
Neljän tunnin syöttöväliin kehoitettiin kyllä.2000-2010 -luvuilla kun sain lapseni, ei ole puhuttu huudattamisesta mitään, tai muutenkaan psyykkisestä kehityksestä. Piti täyttää paljon lomakkeita, mm. kuinka paljon sek siä harrastetaan ja onko vanhemmat siihen tyytyväisiä. Lapsen painoa ja pituutta on seurattu millin tarkasti ja paasattu niistä. On ollut tärkeää, ettei lasta imetetä yli 1-vuotiaaksi, ja ettei hän saa pisaraakaan kevytmaitoa. Lisäksi AUDIT-kyselyä on pitänyt tehdä säännöllisesti, vaikken ole koskaan käyttänyt alkoholia. Kukaan ei siis ole neuvonut miten lasta tulisi henkisesti kohdella ja kasvattaa. Hyvin erikoista, jos tästä on 70-luvulla neuvoloissa puhuttu, miksei näitä ohjeita anneta edelleen?
Sain ainokaiseni vuonna 2000, ja kyllä hänen kohdallaan "unikoulu" oli sitä huudattamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me 40- luvulla synnytimme 70- luvun lapsia, 3 kk äitiyslomalla, niin tuttavapiirini, sukulaiset kuin lastenkin puolisoiden äudit 40- lukulaisia.
Toki 50- luvulla syntyneetkin jo ehti synnyttämäänAloitus kuitenkin on 40- luvulla syntyneistä äideistä.
Otsikossa lukee 70-luvulla syntyneiden äidit. Eli äidit voivat olla syntyneet 30 luvulla, tai 60-luvulla, ja siltä väliltä.
Aloittaja kyllä toisessa lauseessa tarkentaa 40- luvulla syntyneisiin kuten alkupään keskustelukin meni.
Mutta eihän sillä väliä, ihan yhtä hyvin näyttää ettei 1990- luvulla tai 2000 syntyneet ole sen parempia vanhempia päätellen opettajien puheista, sosiaalitoimen suuresta perhetyön tarpeesta ja huostaanotoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin kuin tuolla edellä. Lapseni syntyi v. 68. Neuvolassa nimenomaan ohjeistettiin jo silloin ettei lasta saa yksin huudattaa. Eikä missään neuvolan ohjelehtisissä myöskään niin kehoitettu. Vanhemmat ihmiset paheksuivat, esim
anopini, että ei pitäisi pitää sylissä, koska tottuu siihen, eikä sitten viihdy yhtään yksin.
Jossain päin maata on sitten ilmeisesti ollut eri ohjeistukset.
Neljän tunnin syöttöväliin kehoitettiin kyllä.2000-2010 -luvuilla kun sain lapseni, ei ole puhuttu huudattamisesta mitään, tai muutenkaan psyykkisestä kehityksestä. Piti täyttää paljon lomakkeita, mm. kuinka paljon sek siä harrastetaan ja onko vanhemmat siihen tyytyväisiä. Lapsen painoa ja pituutta on seurattu millin tarkasti ja paasattu niistä. On ollut tärkeää, ettei lasta imetetä yli 1-vuotiaaksi, ja ettei hän saa pisaraakaan kevytmaitoa. Lisäksi AUDIT-kyselyä on pitänyt tehdä säännöllisesti, vaikken ole koskaan käyttänyt alkoholia. Kukaan ei siis ole neuvonut miten lasta tulisi henkisesti kohdella ja kasvattaa. Hyvin erikoista, jos tästä on 70-luvulla neuvoloissa puhuttu, miksei näitä ohjeita anneta edelleen?
Voi myös olla oma-alotteinen . Kirjoja kyllä löytyy enkä usko kahden ilmestyvän vauvalehdenkään kovin takapajuisia ihjeita antavan. En tosin ole lukenut.
Sen olen huomannut että suhtautuminen äitiyteen on muuttunut äitikeskeiseksi, vauva on se sivuilmiö jo synnyksessä.
Noin yleistäen, 70 - luvulla äidit, yleistäen, joutuivat ne omat juttunsa kodin ulkopuolella laittamaan syrjään ja kuten sanottu, ne ilmaiset lastenvahdit mummot olivat usein siellä satojen kilometrien päässä.
Myös naisten alkoholin/ huumeiden käyttö on nyt yleisempää, ehkä siitä on aihettakin puhua raskausaikana ja vauva-aikana. Yleisimmät syyt lasten huostaanottoon.
Minä olen syntynyt 60-luvun puolella, mutta ihan samoin minut olisi roudattu viikoiksi mummolaan vaikka olisin ollut muutaman vuoden nuorempi. Mummo ei toisin minua hoitanut, suurimman vastuun kantoi sen maatilan miniä, siis sen mitä töiltään ehti.
Tuo on minulle outo kulttuuri. Tuntemassani elinpiirissä 70- luvun vuokralähiössä kaikki tutut olivat pääosin kaukaa maaseudulta. Kerran vuodessa ehkä vanhemmat kävivät ja perheet ehkä kesälomalla yhdessä.
Töissäkäyvien lapset olivat kesät joko hoidossa ja kouluikäiset kesäsiirtoloissa. Saattoi olla muutakin leiritarjontaa, en muista
. Tietysti perheet on erilaisia ettei voi yleistää.Meillä ei mitään mummoloita siinä mielessä enää ollutkaan, vanhempani asuivat silloin jo yksiössä kun muuttivat "kirkolle", toinen mummo oli kuollut ja appi asui 300 kmn päässä yksiössä myytyään heidän perheasuntonsa.
Mutta en tätä omaa näkemystäni tahdo yleistää, tämä oli teollisuusyritysten rakennuttamien vuokratalojen nuorten duunareiden elämää.
Kyllä, toki on varmasti ollut eroja elinpiirin ja perhekuntien kesken. Mutta minusta mielekkäästi voi vertailla tätä muutosta juuri samassa jatkuvassa suvussa, muutosta kulttuurin suhteen samoissa perheissä pitkittäisotoksena. Eli samoissa perheissä tilanteet ovat nyt erilaiset, ilman että varsinaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet (mm. etäisyydet) merkittävästi eroavat. Kyseessä on kulttuurin ja asenteiden muutos silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me 40- luvulla synnytimme 70- luvun lapsia, 3 kk äitiyslomalla, niin tuttavapiirini, sukulaiset kuin lastenkin puolisoiden äudit 40- lukulaisia.
Toki 50- luvulla syntyneetkin jo ehti synnyttämäänAloitus kuitenkin on 40- luvulla syntyneistä äideistä.
Otsikossa lukee 70-luvulla syntyneiden äidit. Eli äidit voivat olla syntyneet 30 luvulla, tai 60-luvulla, ja siltä väliltä.
Lue muutakin kuin otsikko. AP hakee 70 luvun lasten mielipiteitä äideistä jotka ovat syntyneet 40 luvulla. Tässä nimenomaan peräänkuulutetaan mielipiteitä suurten ikäluokkien äideistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me 40- luvulla synnytimme 70- luvun lapsia, 3 kk äitiyslomalla, niin tuttavapiirini, sukulaiset kuin lastenkin puolisoiden äudit 40- lukulaisia.
Toki 50- luvulla syntyneetkin jo ehti synnyttämäänAloitus kuitenkin on 40- luvulla syntyneistä äideistä.
Otsikossa lukee 70-luvulla syntyneiden äidit. Eli äidit voivat olla syntyneet 30 luvulla, tai 60-luvulla, ja siltä väliltä.
Aloittaja kyllä toisessa lauseessa tarkentaa 40- luvulla syntyneisiin kuten alkupään keskustelukin meni.
Mutta eihän sillä väliä, ihan yhtä hyvin näyttää ettei 1990- luvulla tai 2000 syntyneet ole sen parempia vanhempia päätellen opettajien puheista, sosiaalitoimen suuresta perhetyön tarpeesta ja huostaanotoista.
Kylläkyllä, tarkoitus olikin huomauttaa että otsikon tulee vastata sisältöä. Jos tarkoitus oli keskustella 40-luvulla syntyneistä äideistä, niin otsikointi olisi hyvä olla sen mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me 40- luvulla synnytimme 70- luvun lapsia, 3 kk äitiyslomalla, niin tuttavapiirini, sukulaiset kuin lastenkin puolisoiden äudit 40- lukulaisia.
Toki 50- luvulla syntyneetkin jo ehti synnyttämäänAloitus kuitenkin on 40- luvulla syntyneistä äideistä.
Otsikossa lukee 70-luvulla syntyneiden äidit. Eli äidit voivat olla syntyneet 30 luvulla, tai 60-luvulla, ja siltä väliltä.
Lue muutakin kuin otsikko. AP hakee 70 luvun lasten mielipiteitä äideistä jotka ovat syntyneet 40 luvulla. Tässä nimenomaan peräänkuulutetaan mielipiteitä suurten ikäluokkien äideistä.
Eli kun oma vanhempani on syntynyt 1950, ja itse olen 70-luvulla syntynyt niin kokemukseni ei ole enää mitenkään validi aloitukseen liittyen? Heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheita on osa 30-40 -luvulla syntyneistä. Olen niin kiitollinen, ettei heitä ole enää työelämässä!! Iso taakka hävinnyt harteilta, kun tuo sukupolvi on hävinnyt kaikkialta! Mulla oli erityisen kiva äiti, mutta -45 ja -44 syntyneet työtoverit olivat ihan kauheita. Hyökkäsit yhdessä kimppuuni, työpaikkakiusaamista sosiaalialalla. Ton ikäluokan monien ihmisten olisi pitänyt mennä terapiaan. Eivät ole hyviä ihmisiä. Pahoja kuin pirulaiset. Jos on sosiaalisesti fiksu, niin osaa ajatella asiat uusiksi, vaikka entisaika olisi ollut rajoittunutta ja ankeata.
Kyl se varmaan täsmää, että asiat keskimäärin paremmin, jos vanhemmat syntyneet 50-luvulla eikä sitä ennen.
Vanhois ajois kauheaa se, että tärkeämpää se, mitä muut ajattelee, kuin oman lapsen paras!
Parasta taas se, että on huolehdittu, ettei oma lapsi häiritse tolkuttomalla käytöksellään kylässä tai julkisissa paikoissa. Nykyisin 3v saa huudella esim. kaupassa, eivätkä vanhemmat sano mitään. Oma ikäluokkani taitaa olla se keskitie... Tosin yksilöllistä on. Mut ällin puute taitaa olla yleistä kasvattajilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me 40- luvulla synnytimme 70- luvun lapsia, 3 kk äitiyslomalla, niin tuttavapiirini, sukulaiset kuin lastenkin puolisoiden äudit 40- lukulaisia.
Toki 50- luvulla syntyneetkin jo ehti synnyttämäänAloitus kuitenkin on 40- luvulla syntyneistä äideistä.
Otsikossa lukee 70-luvulla syntyneiden äidit. Eli äidit voivat olla syntyneet 30 luvulla, tai 60-luvulla, ja siltä väliltä.
Lue muutakin kuin otsikko. AP hakee 70 luvun lasten mielipiteitä äideistä jotka ovat syntyneet 40 luvulla. Tässä nimenomaan peräänkuulutetaan mielipiteitä suurten ikäluokkien äideistä.
Eli kun oma vanhempani on syntynyt 1950, ja itse olen 70-luvulla syntynyt niin kokemukseni ei ole enää mitenkään validi aloitukseen liittyen? Heh.
Kysymyksenasettelulla on aina vaikutusta, merkitseekö tiettyjen ajanjaksojen kulttuuri vai tarkastellanko sen lisäksi/ vain silloin tietyn ikäisten äitien tapoja? Jos sekä syntymävuosi että äidiksi tulemisen vuodet rajataan, poissuljetaan tätä nuorempien ja vanhempien, samassa ajassa äidiksi tulleiden näkemysten vaikutusta lapsiensa kokemuksiin. Merkitseekö lastensaannin ikä kasvatukseen? Todennäköisesti kasvatuksessa on eroja myös, jos saa lapsen teininä tai hyvin myöhään. Sitä ei kuitenkaan voi yleistää sen ajan kulttuuriin. Mutta onneksi tämä on vapaamuotoinen keskustelupalsta, eikä tieteellinen tutkimus.
Vierailija kirjoitti:
Kauheita on osa 30-40 -luvulla syntyneistä. Olen niin kiitollinen, ettei heitä ole enää työelämässä!! Iso taakka hävinnyt harteilta, kun tuo sukupolvi on hävinnyt kaikkialta! Mulla oli erityisen kiva äiti, mutta -45 ja -44 syntyneet työtoverit olivat ihan kauheita. Hyökkäsit yhdessä kimppuuni, työpaikkakiusaamista sosiaalialalla. Ton ikäluokan monien ihmisten olisi pitänyt mennä terapiaan. Eivät ole hyviä ihmisiä. Pahoja kuin pirulaiset. Jos on sosiaalisesti fiksu, niin osaa ajatella asiat uusiksi, vaikka entisaika olisi ollut rajoittunutta ja ankeata.
-45 syntyneet täyttävät nyt 78. Ovat olleet 15 vuotta eläkkeellä. Itse olet vanhentunut myös 15 vuotta, nyt olet "se kamala kurttu" nuorempien mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me 40- luvulla synnytimme 70- luvun lapsia, 3 kk äitiyslomalla, niin tuttavapiirini, sukulaiset kuin lastenkin puolisoiden äudit 40- lukulaisia.
Toki 50- luvulla syntyneetkin jo ehti synnyttämäänAloitus kuitenkin on 40- luvulla syntyneistä äideistä.
Otsikossa lukee 70-luvulla syntyneiden äidit. Eli äidit voivat olla syntyneet 30 luvulla, tai 60-luvulla, ja siltä väliltä.
Lue muutakin kuin otsikko. AP hakee 70 luvun lasten mielipiteitä äideistä jotka ovat syntyneet 40 luvulla. Tässä nimenomaan peräänkuulutetaan mielipiteitä suurten ikäluokkien äideistä.
Eli kun oma vanhempani on syntynyt 1950, ja itse olen 70-luvulla syntynyt niin kokemukseni ei ole enää mitenkään validi aloitukseen liittyen? Heh.
Kysymyksenasettelulla on aina vaikutusta, merkitseekö tiettyjen ajanjaksojen kulttuuri vai tarkastellanko sen lisäksi/ vain silloin tietyn ikäisten äitien tapoja? Jos sekä syntymävuosi että äidiksi tulemisen vuodet rajataan, poissuljetaan tätä nuorempien ja vanhempien, samassa ajassa äidiksi tulleiden näkemysten vaikutusta lapsiensa kokemuksiin. Merkitseekö lastensaannin ikä kasvatukseen? Todennäköisesti kasvatuksessa on eroja myös, jos saa lapsen teininä tai hyvin myöhään. Sitä ei kuitenkaan voi yleistää sen ajan kulttuuriin. Mutta onneksi tämä on vapaamuotoinen keskustelupalsta, eikä tieteellinen tutkimus.
Joten turhaa nillittämistä jos joku vastaakin vain otsikon kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me 40- luvulla synnytimme 70- luvun lapsia, 3 kk äitiyslomalla, niin tuttavapiirini, sukulaiset kuin lastenkin puolisoiden äudit 40- lukulaisia.
Toki 50- luvulla syntyneetkin jo ehti synnyttämäänAloitus kuitenkin on 40- luvulla syntyneistä äideistä.
Otsikossa lukee 70-luvulla syntyneiden äidit. Eli äidit voivat olla syntyneet 30 luvulla, tai 60-luvulla, ja siltä väliltä.
Lue muutakin kuin otsikko. AP hakee 70 luvun lasten mielipiteitä äideistä jotka ovat syntyneet 40 luvulla. Tässä nimenomaan peräänkuulutetaan mielipiteitä suurten ikäluokkien äideistä.
Eli kun oma vanhempani on syntynyt 1950, ja itse olen 70-luvulla syntynyt niin kokemukseni ei ole enää mitenkään validi aloitukseen liittyen? Heh.
Niin, minustakin on ihan hullua, että rajataan lyttäämään 40-luvulla syntyneitä äitejä. Täällä palstallahan on paljon suuria ikäluokkia arvostelevia ketjuja.
Luulen ja mitä historiaa olen lukenut niin vielä kovempia kasvattajia ovat olleet aikaisemat sukupolvet. Uskon, että kirkolla on ollut aikaisemmin myös suurempi merkitys kuin enää 70-luvulla. "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"
ym. Niin, jos äiti on syntynyt v. - 50 hän on ollut hyvä äiti, mutta v. - 49 syntynyt äiti tämän ketjun mukaan yleistetään huonoksi. Ketjun alku on kyllä ihan maltillasta ja taitavaa kirjoitusta, mutta sitten alkaa tulla näitä luokassaan kauhuäitejä (niin he varmasti ovat olleetkin) ja kirjoituksen taso muuttuu vähän huonompaan suuntaan, kiroilua ja koko ikäluokan yleistämistä. Huonoja, vieneet jo 3 kuukautisen vauvan hoitoon. Pakko ollut monen mennä töihin, vai olisiko ollut parempi ottaa vauva kerjuulle mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Nainen on synnytyksen päähenkilö. Sitä ei Suomessa myönnetä. Sitten ihmetellään laskevaa syntyvyyttä.