Lue keskustelun säännöt.
elämäsi suurin virhe jota kadut
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti pitää suunsa iäti kiinni!
Tai oikeastaan niistä kertominen. Mutta kai sitä pitää ajatella, että kaikki kokemukset ovat muovanneet ja opettaneet, ja loppujen lopuksi tehneet minusta paremmman ihmisen.
aivan liiiiiian monet yhden illan panot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä että rupesin kerran suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa.
Kuvittelin typeryyttäni että naimisiin meneminen jotenkin korjaisi asian.
Hah!
No, ero kuitenkin lopulta korjasi tuonkin ja parempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaisia, jotka kalvavat joka päivä. Minä kadun kun jätin toisen lapsen isänsä kanssa asumaan, täsät on jo vuosia enkä vieläkään oikein ole pääsyt siitä yli. Tapaan kyllä lasta.
tiesin, että en jaksaisi kahden pienen kanssa. toinen oli vasta ihan vauva. Ajattelin, että niin parempi, kuin että väsyisin täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylläpä vain kalvaa joka ikinen päivä! 7
Vierailija:
kylläpä vain kalvaa joka ikinen päivä! 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisi mieli vielä lähteä opiskelemaan, mutta olen äiti kahdelle pienelle eikä talouskaan välttämättä kestäisi minun opiskeluani.
15 vuotta olen tätä paskaa kestänyt mutta nyt vihdoinkin uskallan kuunnella itseäni ja päästää irti. Itsellä liian miellyttämisenhaluinen luonne ja toisella todella dominoiva luonne. Eipä sitä muuta tarvikaan niin nalkissa on ja pysyy :(
Kamala katkeruus elämättömästä nuoruudesta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitot 18-21v., sitten 22v.-26v. ja 27v.-34v.
Yksikään näistä miehistä ei ollut " vielä" valmis perustamaan perhettä. Odotin ja odotin, ja sitten mies jättikin ja perusti perheen heti seuraavan tyttöystävän kanssa. Kaikki 3.
Kadun SYVÄSTI, että annoin parhaat vuoteni näille miehille, enkä seurannut omaa unelmaani perheestä. Nyt olen 37-vuotias, yksinäinen nainen, jonka perhehaave katoaa joka päivä iän myötä kauemmaksi ja kauemmaksi.
Kaikki muu elämässä on onneksi hyvin mallillaan, mutta tämä elämänmittainen unelmani perheestä, sitä en ehkä koskaan saa.
lukion jälkeen päätin pitää välivuoden joka sitten veny ja veny ja en saanut haettua mihinkään kunnolliseen kouluun!
Sitä että au-pairina ollessa mulla oli suhde perheen äidin veljen kanssa joka oli mua kymmenen vuotta vanhempi. Nyt selkeesti vanhempana tajuan että se käytti mua hyväkseen mutta sillon nuorena luulin sen olevan rakkautta...
Sitä että harrastin kerran seksiä 100eurosta...hyi yäk! Miten oon voinnu olla niin tyhmä.
En tehnyt edes mitään järkeviä töitä. Kaverit menivät opiskelemaan, ja nyt valmistuvat, kun itse vasta aloitin opisklelut.
Oon jopa kuullut sellasesta tapauksesta joka oli mennyt ruotsin laivalle mielessään vain ajatuksena yhdenillan juttu josta tulla raskaaksi.
Harrasti vaan seksiä, eikä ottanut edes miehen nimeä ylös ja tämä mies ei koskaan saanut tietää olevansa jonku lapsen isä...
ei mitään peruuttamatonta ole tullut tehtyä, nuorena valitsin väärän koulutuksen mutta nyt koulutan itseäni toiseen ammattiin.
Kylläpä täällä oli ystävällisiä ja empaattisia ihmisiä!!
Olen alkanut harkita adoptiota (ainakin Kiinasta ja Kolumbiasta saa yksinäinen nainen adoptoida) ja toisaalta olen miettinyt, että hankkiutuisin vain raskaaksi... Toistaiseksi en ole niin tehnyt, koska olen ajatellut, että jokainen lapsi ansaitsisi myös isän ja myös isällä on oikeuksia lapseensa. Ihan viime aikoina olen alkanut miettiä myös spermapankkia vaihtoehtona.
Tuli todella hyvä mieli näistä ystävällisistä vastauksista, kiitos! Tuntuu mukavalta, että joskus aika kylmälläkin av-palstalla on empaattisia ihmisiä, jotka ei välttämättä tuomitse edes sitä, jos yksin hankkii lapsen. Rakkautta mulla olis kyllä antaa paljonkin.
28
Kaikenlaisia pienempiä asioita on, jotka olisi voinut tehdä toisinkin...