elämäsi suurin virhe jota kadut

Vierailija:

Kylläpä täällä oli ystävällisiä ja empaattisia ihmisiä!!

Olen alkanut harkita adoptiota (ainakin Kiinasta ja Kolumbiasta saa yksinäinen nainen adoptoida) ja toisaalta olen miettinyt, että hankkiutuisin vain raskaaksi... Toistaiseksi en ole niin tehnyt, koska olen ajatellut, että jokainen lapsi ansaitsisi myös isän ja myös isällä on oikeuksia lapseensa. Ihan viime aikoina olen alkanut miettiä myös spermapankkia vaihtoehtona.

Tuli todella hyvä mieli näistä ystävällisistä vastauksista, kiitos! Tuntuu mukavalta, että joskus aika kylmälläkin av-palstalla on empaattisia ihmisiä, jotka ei välttämättä tuomitse edes sitä, jos yksin hankkii lapsen. Rakkautta mulla olis kyllä antaa paljonkin.

28

Sen verran kuitenkin korjaan, että käsittääkseni Kiina sulki yksinäiset naiset tän vuoden alusta pois adoptoijien listoilta. Mutta on muita paikkojakin.

Sukulaiseni hankkiutui aikoinaan raskaaksi yhden illan suhteen kanssa. Olen monesti miettinyt, tekikö hän oikein. Sittemmin löysi kylläkin miehen, jonka kanssa on kasvattanut lapsen - jo aikuinen on tämä poika.

Entä sijaisperhetoiminta? Käsittääkseni yksinäinenkin voi olla siinä mukana.

Kulje avoimin silmin, toivottavasti löydät sen, mitä tarvitset.

En lapsiani sinänsä, yksilöinä, vaan sitä että yleensä lähdin tähän perhekuvioon (vaikka varoituskellot kilisivät...)..



Ei ole mun juttuni ollenkaan, olen kulkuriluonne ja myös erakkomainen.



Elämäni suurin moka!

Kadutko sitä, ettet hankkinut miehestä ajoissa riittävästi seksikokemusta vai olisitko halunnut mennä neitsyenä naimisiin?

En tietenkään tiedä yhtään tilannettasi enkä ammatillista suuntautumistasi, mutta tulipahan mieleeni: erään ystäväni sukulainen, lapseton nainen, hakee " äidiksi" sos lapsikylään, niin kuin sijaisäidiksi monelle lapselle. Sieltä saa itselleen talon jossa lasten kanssa asutaan.

parantaa tapansa. Meillä oli oikea on-off-suhde, petti, rahallisesti käytti hyväkseen. Tiedätte varmaan tarinan.



No hyvääkin siitä seurasi, opin totisesti kantapään kautta, enkä ikinä tee samaa virhettä uudestaan. eka kämmistä lähtee, pienen kämmin toki voin antaa anteeksi, mutta toista kertaa on parempi olla tekemättä!

Olisi pitänyt parikymppisenä opetella vähän pidempään itsenäistä elämää.

Teiniaika meni siinä pilalle (olin vakavasti masentunut).



Toinen, minkä tekisin nyt toisin on se, etten alkaisi seurustelemaan painostettuna, toisen mieliksi. Nykyisen miehen kanssa aloin liian pian tuon teinisuhteen jälkeen, kun toinen niin kovasti halusi. Vaikka olenkin pääasiassa suhteeseemme tyytyväinen, olisi mun pitänyt silloin kuunnella itseäni (noh ei ole helppoa parikymppiselle) ja olla yksin. Jospa me oltaisiin törmätty tän nykyisen kanssa myöhemmin tai sitten olisin tavannut jonkun muun.

Miehiä on ollut hullua joka lähtöön ja ihme kyllä en koskaan päässyt hengestäni tai edes luottotiedoistani niitten kanssa. Mutta nyt kun mietin, niin jokaisesta olen jotain oppinut. En toivo niitä pois elämästäni. Sama pettämisten kanssa: paskahan sitä tuli oltua, mutta ilman niitä kokemuksia en olisi nyt se mikä olen.

mutta niistä olen oppinut ja ilman niitä virheitä en olisi tässä. Joten kaikella on ollut tarkoituksensa, jopa niillä paskimmilla jutuilla. En kadu mitään.

katkaisemaan suhdetta ajoissa ja saanut himojani paremmin kuriin.

Arki takkuilee, jokainen asia hiertää. Tosi kurjaa!

Mikä ala teillä muilla katumapäällä olevilla?

Ensimmäinen seksisuhde kyllä oli jotain muuta kuin rakkautta, ja se varmasti vaikutti pitkään (ehkä vieläkin) kykyyni kiintyä ja rakastaa. Meni kauan totutella taas tuntemaan, kun oli joutunut turruttamaan itsensä.



Hiukan jo nyt kaihertaa se, etten ole opiskellut niin nopeasti kuin olin kuvitellut. Ja etten ole lähtenyt vaihtoon, ja se alkaa nyt olla myöhäistä.



Olen kuitenkin vasta 25-vuotias, yritän ajatella, ettei mikään ole vielä kovin peruuttamatonta. :)

olisi ollut parempi kirjoittaa suomessa ylioppilaaksi



ja kaduttaa se et yksinäisenä hurahdin uskoon. Sain heidän kautta sympaattisia ja ystävällisiä kavereita, mutta se teki minusta aika tuomitsevaisen.

Koen nyt olevani vapaa ahdasmielisyydestä. Ja se on ihanaa

mä kadun et hengasin 3 vuotta yhden marokkolaisen kanssa, koska mies oli ihan seko. Mies oli naimisissa ja hakkas vaimoaan joka vitun päivä. Onneks vaimo tajus lähteä menemään ajoissa. Minä en tiennyt vaimosta.. niin sujuvasti valehteli ja käytännössä asui mun kanssa. Minä onneksi en kerennyt turpaani saamaan, henkistä väkivaltaa kyllä.





Sekä kadun myös avioliittoani, onneksi olen eronnut ja elämä on paremmin kuin koskaan ennen.