Käy kateeksi teitä naisia, joiden mies haluaa pian lapsia ja naimisiin

Musta tuntuu, etten jollain tavalla saa sitä mitä haluan :(. Haluaisin, että minun mieheni _haluaisi_ kosia minua ja saada juuri mun kanssa lapsia, tai ainakin edes näkisi nuo asiat mahdollisina lähitulevaisuudessa. Haluaisin hänen näkevän mut upeana ja ainutlaatuisena. Sen sijaan mies puhuu tyyliin " ei ole vain yhtä oikeaa naista" jne.. -ap

Tuo soutaminen ja huopaaminen ei kuule ap tule muuttumaan...



itse halusin lapsia ja mies halusi aluksi, mutta kuin sain opinnot valmiiksi ei olisikaan halunnut---

Minäkin arvostan perhettä ja halusin lapsia ( olin 26 ja mies 31 kun tavattiin), ikääkin oli sopivasti. Mutta hyvä kun odotettiin, voin kertoa ettei pakottaminen kannata. Mies oli mustasukkainen ja aika voimakas ja ehdoton mielipiteissään ym. siksi mietin voiko toimia kun en kuitenkaan ole lapatossu minäkään. Mies oppi luottamaan minuun ja arvostamaan myös minun mielipiteitäni. Ihme kyllä, ei ole enää 8v jälkeen mustasukkainen ja todella arvostaa minua, keskustellaan paljon. Uskon että olisi toisin jos olisin heti rynnännyt naimisiin ja hän olisi saanut tahtonsa läpi. No tämä on vain yksi tarina, mutta tahdon sanoa, että ei kai toivoton tilanne kuitenkaan...

Vierailija:

Kuitenkin mies pitää korkeassa arvossa avioliittoa, perhettä ym, eikä ole mitenkään " uraihminen" , joten en voi ymmärtää miehen jahkailua (kun siis minkäänlaista päätöstä tai suunnitelmaa ei voi tehdä, vaikka minä olisin valmis). En tietenkään voi pakottaa miestä, mutta harmittaa. Minä olen varma, että juuri hänen kanssaan haluan voittaa kaikki elämän vaikeudet ja elää hyvät ajat yhdessä, mutta mies ei näköjään ole yhtä varma.. :( -ap

Oma mieheni halusi todella pian kihloihin ja neljän vuoden seurustelun jälkeen mentiin naimisiin ja lapset ovat miehen mukaan tervetulleita heti kun itse koen asian valmiiksi..

y). Miestä myös häiritsee tieto, että sairastin masennuksen ennen kuin tapasimme, häntä huolettaa mun taipuvaisuus masennukseen. Lisäksi mies sanoo, että häntä ärsyttää mun itsekurin puute ja liian nopeat päätökset. Kertoo toki myös rakastavansa paljon ja näkee mussa paljon hyvää.



Mä taas rakastan miestä kokonaisena pakettina, enkä näe hänessä mitään ylitsepääsemättömän ärsyttävää, josta haluaisin hänelle mainita. Noihin ärsyttävyyksiin osaan suhtautua huumorilla ja rakkaudella.



Ja ei, en ole samoilla linjoilla miehen kanssa. Minusta esim. avioliitto ei ole välttämätön ennen lapsia, enkä haluaisi jahkata noin montaa vuotta muutenkaan. En ymmärrä, miksei päätöksiä voi tehdä nopeamminkin. Tässä ajassa jo tunnemme toisemme ja arki sujuu, miksi on niin vaikeaa sitoutua.. :(. -ap

Minäkin odotin kihloja tuskalliset 3 vuotta ja häitä toisen mokoman ja häiden jälkeen lupaa lapsen tulemiselle vielä pari vuotta. Lasta jouduimmekin sitten tekemään myös 3 vuotta... Sehän kun ei välttämättä helposti tule sittenkään kun sitä molemmat toivovat. Oli TOSI raskasta.



MUTTA. Mies on joka tavalla elämäni mies ja tyhmä olisin ollut jos en olisi odottanut milloin hän on valmis menemään eteenpäin. Teimme juuri oikein, sitten kun molemmat olivat valmiita.



Nyt on kaksi upeaa lasta ja onnellinen avioliitto. Meillä asiat piti mennä näin. Silloin joskus tuntui ettei malta odottaa, mutta nyt olen onnellinen.

Miehesi pelaa kanssasi valtapeliä. Hän ei täysin varma että oletko juuri sinä se hänen elämänsä nainen joten hän roikottaa sinua nyt sinne vuoteen 2012 asti. Voipi olla että hän tapaakin jonkun kiehtovamman tai sitten 2012 voi keksiä uuden tekosyyn. Miehesi haluaa ilmiselvästi pitää itsellään " option" . Ratkaisu on sinun, tyydytkö olemaan " option" vai haluatko enemmän?



Kokeilepa näin että et puhu avioliitosta tai lapsista mitään ainakaan puoleen vuoteen; anna ymmärtää että olet tullut samoihin aatoksiin (mitä sitä itseään liian aikaisin sitomaan... lapset kerkiää sitten myöhemminkin... jne). Jos miehesi vaikuttaa vain huojentuneelta, huono merkki, mutta jos hän hiemankin haluaa selvittää oletko todella sitä mieltä ja pelkää menettämistäsi niin silloin todellisia tunteita on pelissä.





Jes, miehet pelkäävät avioliittoa/sitoutumista ja omassa elämässäni asian ratkaisin niin että ilmoitin nykyiselleni avokumppanilleni että mikäli emme mene avioliittoon tiettyyn aikaan mennessä niin asia selvä; tämän päivän jälkeen en ole itsekään halukas naimisiin menemään vaan pysymme avoliitossa. Mies ei oikein uskonut, päivä meni ja nyt hän on epäuskoinen kun hän haluasi mennä naimisiin mutta minä en. Valtapeliä tämäkin. AP:lle, sisimmässä kadehdin niitä pariskuntia jotka ovat innolla ja yhteisesti päätyneet valat vannomaan mutta aina ei käy tasan onnen lahjat.

Onpa mustavalkoinen kommentti. Ei jahkailu johdu aina siitä, että pitää muita takaovea auki vaan se on tavallaan myös vastuuta, ettei kiirehdi. Näitä asioita kun voi katsoa monella tapaa!

Minä tarvitsin sen miettimis- ja tarkkailuajan itselleni, se vahvisti kyllä suhdettamme ja sai aikaan perusteellisia keskusteluja. Mies on siis samaa mieltä. Vitsailee etten ollu helppo nakki. Tottahan olisin halunnut toimia kuten leffoissa. Miehet ai aina ole sikoja ja ja kaikki ei mene naisen logiikan mukaan. 6 ja 11

Menimme naimisiin ja saimme lapsia. Nyt en ole ihan varma olisiko pitänyt vaihtaa miestä... nimittäin juoksee vieraissa ja baarissa. Ei se sitoutuminen siitä parantunut.

että meillä mies on se temperamenttinen ja nopealiikkeinen (adhd?) ja minä hillitty ja harkitseva. Tämä ei ole mikään mies-nais-kysymys vaan luonnejuttu minusta. Ja meillä nämä vastakkaiset luonteet toimii. Näytä tämä ketju miehellesi ja kysy että mitäs sanot!?

Harmi vaan siskoni puolesta kun ei tätä miestä huoli..

jälkeen. Ja onnellisia vuosia takana kohta 14 naimisissa.



Olen kuullut noista miehistä, jotka eivät ole halunneet nopeasti sitoutua, mutta uudessa suhteessa yhtäkkiä sitoutuminen onkin helpompaa.



Eli itse en olisi ollenkaan miehen kanssa, joka ei halua sitoutua nyt. Ainut syy, ettei halua vielä naimisiin, voi olla se, ettei ole sinuun valmis sitoutumaan. Minä en ainakaan muuta syytä keksi.

suhteessa. Entä jos mies ei ole valmis edes vuonna 2012? " Paras pariutumisikäkin" menee ohi, jos vielä pitkään joudun odottelemaan. Helpompi olisi, jos en arvostaisi esim. avioliittoa tai hinkuisi äidiksi (sellaisiakin naisia on!), mutta olen jo monia vuosia tiennyt, mitä haluan (ja kenen kanssa). En tietenkään halua väkisin pakottaa miestä sitoutumaan tai isäksi, mutta jotenkin kaihertaa itsetuntoakin, kun MINÄ en ole miehelle ainakaan vielä se " ainoa oikea" . Mies ei edes puhu " sitten kun ME mennään naimisiin" tms.. Satuttaa, kun mies kuitenkin tuntuu " kadehtivan" ystäviään, jotka esim. jo saavat lapsia - jaksaa hehkuttaa, kuinka " matti ja maija ovat nyt niiin onnellisia kun saivat pojan" ja " voi kuinka hienoa" jne..



Oikeastaan alusta asti minä olin enemmän sitoutunut mieheen (kun minä jo suunnittelin yhteistä kotia, johon mieskin sanoi olevansa myöntyväinen, hän kuitenkin piti sivusuhdetta jne.. minä taas olin aivan korviani myöten rakastunut, eikä mies millään lailla oikaissut harhaluulojani, vaan ymmärsin asiat vasta myöhemmin kun sain kuulla pettämisestä), ja siltä se tuntuu vieläkin.



-ap

Jos todella haluat lapsia ja avioliiton, niin tee se selväksi miehelle. Jos mies ei halua, niin jätä se ja etsi joku muu, jonka kanssa perustaa perhe. Ei naisilla ole varaa odotella miehen mielialojen muuttumista jos ikää alkaa olemaan päälle 30. Riskinä vielä se, että tulee dumpatuksi jonkun nuoremman takia eikä sitten ehdikään saada lapsia ennen vaihdevuosia...

Eipä tuo hyvältä kuulosta. Surullista.



Mutta mieti asiaa nyt omalta kannaltasi, mikä on sinusta ja sinulle oikein. Jos mies on sinua pettänyt, ei se minusta ole kunnollinen alku millekään hyvälle.

Tietty tosi hienoa, jos se sitten menisikin naimisiin ja haluaisi lapsia. Niin, sitten 4 v päästä. Mutta jos ei haluakkaan. Kyllä sinuna pitäisin silmät ja korvat auki, ja katselisin hieman muuallekkin.

tilanteenne ei kuulosta oikein tasavertaiselta. Toivottavasti odotuksesi kuitenkin palkitaan tai sitten löydät jonkun toisen ratkaisun

Menimme kihloihin oltuamme yhdessä vajaan vuoden. Naimisiin juuri ennen tokaa vuosipäivää. Heti häiden jälkeen annettiin lasten tulla. Esikoinen tosin syntyi vasta parin vuoden yrityksen jälkeen.

Ja miehesi?



Siitäkin on paljon kii, odottelisinko minä yhtään. Ainakin jos ikä jo lähentelee 30 v, niin minä sanoisin miehelle, että tämä ei ole sitä mitä minä haluan. Kertoisin, että kokisin elämän vaan valuvan hukkaa ja oleban vaan odotusta. Sanoisin, ettäon parempi erota.



Ja niin ajatteleln, että sun olis oikeesti parempi erota. Te ette halua miehen kanssa samoja asioita.

Jos hyvin käy, niin mies tajuaa pelätessään menettävänsä sinut, että oikeasti hän haluaa juuri sinuta ja perheen. Mutta huonossa tapauksessa mun mielestä et menetä mitään. Miksi sinä odottaisit jonnekin 2012 asti? Siinä ajassa olet varmaan tavannut jonkun ja rakastunut johonkin, joka haluaa samoja asioita sinun kanssasi.

Tietysti on tuskallista ajatella eroa, koska rakastat miestä,, mutta mieti sitä tulevaisuutta. Mies ei ehkä koskaan halua sitä perhettä.



Yhdellä mun kaverilla on sellanen tapaus. Nainen on jo 35 ja mies 6 vuotta vanhempi ja mies ei suostu lapsen tekoon tai naimisiinkaa. Ja tämä nainen on todella lapsirakas ja kärsii suunnattomasti, mutta kokee jo olevansa liian vanha vaihtamaan miestä.

Älä anna itsellesi käydä samoin.