Käy kateeksi teitä naisia, joiden mies haluaa pian lapsia ja naimisiin

Puolen vuoden seurustelun jälkeen hän sanoi, että kun ollaan oltu yhdessä reilu vuosi, voitaisiin muuttaa yhteen...



siitä lauseesta 6kk päästä olimme pankissa hakemassa lainaa



samoihin aikoihin puhuttiin, että reilun vuoden päästä voitaisiin yrittää yhteistä lasta ja sitä ennen häät



ensi kesänä (kun olemme seurustelleet pikkuisen yli 2v) on häät - ja alamme yrittää lasta, ellei ole saanut alkujaan jo silloin

Tarkemmin sanoen olimme 32v kun aloimme seurustella. Emme siis ihan 2-kymppisiä, emmekä 25-vuotiaitakaan.

ennenkuin heillä on säännöllinen toimeentulo ja malttia viettää aikaa kotona. Monet miehet ovat nykyään 30-vuotiaita ja ylikin, esikoisensa saadessaan.



Jos teidän suhteenne on " odottamisen väärti" , niin sinä voit aivan rauhassa katsastella vaikka 3v eteenpäin. Silloinkin olet vielä nuori nainen. Moni mies kypsyy perheen perustamiseen varkaiten. Usein tajutessaan elämän rajallisuuden.

Vierailija:

En ymmärrä, miksei päätöksiä voi tehdä nopeamminkin. Tässä ajassa jo tunnemme toisemme ja arki sujuu, miksi on niin vaikeaa sitoutua.. :(. -ap

Sillä jos kunnioitat häntä, teet suunnitelmat hänen kanssaan yhdessä - samoin pyrit ymmärtämään sitä, että hän on vastuuntuntoinen mies, joka ei halua asettua elämänpituiseen prosessiin (vanhemmuuteen) vain siksi, että siihen olisi nyt juuri naisystävälle sopiva ajoitus.

Se, että sinä olisit valmis hänen kanssaan (tai ainakin ajattelet olevasi) ei tarkoita sitä, että hän on. Tai että hän olisi " sitoutumiskyvytön" , kun ei halua perhettä kanssasi juuri nyt. Todennäköisesti se ei ole mitään sellaista, mitä hän nyt haluaisi.

Eka suhteessa, jonka nuorena aloin, mies ensin halusi kauheaa vauhtia yhteen asumaan, mutta sitten ei kuitenkaan halunnut naimisiin eikä lapsia aikoihin, vaikka oli mua yli viisi vuotta vanhempi. Loppujen lopuksi ei menty naimisiin, ei saatu lapsia, ja muutenkin kypsyttiin toinen toisiimme. Jälkeenpäin ajatellen ei ihme, että kypsyttiin. Ja hyvä etten päässyt sen kanssa naimisiin ja saanut lapsia.



Kun uskaltauduin tekemään eropäätöksen, koin alkusurun jälkeen pari mahtavaa sinkkuvuotta ja ne päättyivät siihen, että löysin TÄYDELLISEN miehen itselleni, joka kohtuullisen nopsaan oli valmis sitoutumaan myös avioliiton kautta minuun ja joka myös halusi lapsia kanssani.



Elämä viskasi siis mutkan kautta onneen, kun vain sain ensin itseäni niskasta kiinni, ja lähdin siitä epätoivoisesta ex-elämästä.

Kuulemma sitten voidaan alkaa yrittää vauvaakin. Hän sanoi, ettei mun tarvitse odottaa kuin 2 vuotta. Mitähän tähän nyt sitten sanoisi?... -ap, joka on hieman äimistynyt.

kaksi vuotta, ei oo paljon. Mä haluan kans perheen ja naimisiin, mutta ton kaks vuotta vielä katson, löytäisinkö kiinnostavamman vaimon itelleni. Sen takarajan jälkeen jään tähän suhteeseen, koska haluan sen perheenkin joskus.



Vähän rumasti ja liioitellusti sanottu, mutta eka ajatus mikä tosta miehes puheesta heräs

Hän olis halunnut naimisiin ja lapsia suunnilleen heti kun tavattiin.

Itse yritin hieman jarrutella :o)

No, menimme kihloihin kun olimme olleet yhdessä 2 vuotta, naimisiin kun olimme olleet yhdessä 3 vuotta ja lapsi syntyi kun yhteiseloa oli takana 7 v (ja naimisissa siis 4 vuotta).

Meillä mies myös halusi ehdottomasti isot häät ja on meillä muutenkin kaikin tavoin paljon romanttisempi kuin minä.

kolmen kuukauden päästä tuli kosinta ja kahden kuukauden päästä siitä naimisiin. nyt ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta ja rakkaus kukoistaa. kolme lasta ja seksiäkin joka päivä. onneksi suostuin kosintaan. olllaan nyt kohta nelikymppisiä