^^^Uuteen viikkoon SYYSväki-04^^^

Kiva kun Kukkuu sai vähän eloa joukkoon:) Mitä pelkäsin joskus..? Tuli tuosta Mimmulin pelkolistasta mieleen, että mua pelotti myös pimeä kotimatka. Mun kotipaikka on semmonen pieni kirkonkylä, säilynyt vieläkin se ihan lähinaapurusto sellaisena " omana kylänä" kahden isomman asutusalueen välissä. Koulusta kotiin matkaa oli 700m ja siinä välissä on hautausmaa. (Onpa vaikea arvata missä asuin jos tuntee kaupunkia;) ) Se hautausmaan kohta oli aina illalla tosi tosi pelottava eikä se kovin kiva ole vieläkään. Lisäksi siihen se, että ala-aseteella ollessani kulki ainakin huhuja, että siinä kulmilla liikkuu joku namusetä niin pitihän sitä pelätä vaikken koskaan nähnytkään.



Ikävä kyllä jotain vajaa 10v sitten siinä kirkon parkkipaikalla alkoi parkkeerata aina koulujen alkaessa syksyisin yks ja sama auto, joka kyttäsi lapsia:( Mutta eipä se enää ole eikä vissiin tehnyt sitten kuitenkaan mitään se autoilija.



Pelkäsin mä myös humalaisia ja ampiaisia:) Pimeän pelko oli ehkä se suurin joo, tuo hautausmaa ja sitten kun meidän tie, jonka päässä asutaan, oli tuohon lapsuusaikaan vielä valaisematon.



On aika naurettavaa (puhun siis omalla kohdallani) että pelkään vieläkin pimeää ja olen todellakin harkinnut sotilasuraa ja aloittanutkin sitä. Nimittäin muistan kyllä armeija-aikanakin metsässä vähän pelänneeni kun yksin piti yöllä liikkua metsissä. Mielikuvitus teki ja tekee edelleen mullekin tepposiaan.



Mutta nyt mä lähden saunaa. Aivan hillitön väsymys ollu koko päivän. Pari huonohkoka yötä takana. Tai no ei huonoja mutta väsyttää silti.



Ja Onni on niin tukossa taas että voi rähmä! Tästä kyllä avauduin jo eilen mutta ottaa niin päähän. Vaikka eipä meidän lapsukainen ainoa ole mutta silti. Just kun yöt parani ja poika on ollut aurinkoinen oma itsensä päivisin, tuli tää nuha. Mutta eipä sille voi mitään.



Nyt saunaan.



T-P

Työreissulta siis. Kävimme myös syömässä la societe du Cochonissa (tai jotain sinne päin) sekä tanssimassa ja laulamassa Rymy-Eetussa (mahti paikka :))



Ihanaa palata kotiin, kun syysmammojen pehmeä pino odotti.



1. Mitä olit tekemässä kun käväisit ja näit tämän viestin?

Olin tarkoituksella tulossa koneelle, lukemaan kuulumisia ja rentoutumaan. Sitä ennen toki tyhjensin pyykkikoneen.



2. Mitä syyslapsesi teki?

Pyörii ja hakee ikävä kyllä vieläkin unta sängyssään, jossa on ollut jo kohta tunnin.



3. Mikä fiilis?

Ihan jees, noin päällisin puolin. Paljon hyvin, jotain hiukan huonommin.



Antsaa äsken peitellessäni olin lukenut vain Kukuluksen gallupin, en vielä vastauksia. Ensimmäinen lapsuuden pelko, joka tuli mieleen oli hirveä huppupää :0) *vertaishalaus jatulle* Juuri tosiaan se, joka kulkee metsässä ja kurkistaa puun takaa. Minen siis ollutkaan ainoa. Pimeää pelkäsin ja humalaisia vanhempia (ja vaaria) ja niiden riitoja, niin minäkin. Pelkäsin myös tulipaloa, joka nielee koko perheen ja räjähdystä (vrt. Lapuan patruunatehdas). Pelkäsin pienenä myös hysteerisesti koiria (kumma juttu).Hiukan isompana, murrosiässä, pelkäsin, että pikkusiskoni kuolee, kun ei syö.



Vastakysymys: Mitä sinä toivoit lapsena?

Minä toivoin, että olisin saanut isoveljen :-) Toivoin, etteivät vanhempani olisi juoneet ikinä. Toivoin, että vanhempani tulisivat ensin ehjänä kapakasta kotiin. Sitten toivoin, etteivät riitelisi. Toivoin, että olisin saanut oman huoneen. Myöhemmin toivoin, että pikkussiskoni olisikin ollut reipas kuin Peppi Pitkätossu (tosiaan; kirjoitin runonkin: " Mikset ollutkaan se meidän peppi pitkätossu?" ). Tietenkin toivon myös, että aurinko paistaisi ja pääsisi uimaan, että saisi aina syödä jäätelöä ja että naapurin tyttö, paras ystäväni pääsisi meille yöksi .



Voih, päätin juuri tehdä parannuksen ja yrittää ymmärtää, kun esikoinen tahi tyttö-keskimmäinen tulevat kotiin tehtyään jonkun typerän kepposen. Yritän ymmärtää myös tätä kaaosta, joka johtuu siitä, kun ei ku-kaan osaa laittaa tavaroita paikoilleen. Pahin tilanne on eteisessä, jossa esikoisen toinen kenkä, keskimmäisen luistimet ja Antsan rukkaset tervehtivät lattialla toisiaan joka päivä tullessani kotiin.

Viisaita sanoja, oikeasti, Kukkis, Aippa, Ampi ja kumppanit. Suuttumus ja viha, hyvin kaukana toisistaan ja niin pitää ollakin. Olen ehkä suuttunut sinulle ja vihainenkin, mutten todellakaan vihaa sinua, etkä sinä ole paha tai huono, vaikka tekosi sellaisia joskus olisivatkin.



Vielä pitää sanoa: Olen salaa iloinen, jos Kukulus tosiaan jätit facebookin. Minä olin naamakirjalaisille kateellinen, kun saivat sinut seurakseen, enkä itse muistanut edes salasanaani, sen jälkeen, kun olin profiilini vaivalla sinne ympännyt ;0)

krmh....



Syysmammahenkeä uhkuen,

Saamuska♥

Vaikka en tavallaan usko, että puhun kenenkään kanssa eri asiasta, vaan tavoittelemme samaa, jatkan silti suuttumuksen- tai ehkä vihan hillintäteemalla.



Tunteiden panttaajana tiedän ja ymmärrän sitä, että jotkut asiat on parasta sanoa. Suuttumuksen tunteiden ilmaiseminen ilman hillintää on minusta sillein haitallista, koska ainakin minulla on tapana suuttua vaikka lapsille enemmän, hillittömämmin, syyttäkin, jos omassa elämässäni on vaikeaa, miehen kanssa ei ole yhteyttä tai muita asioita, jotka vaivaavat mieltä. Siksi kevyt pidätys ratsastuskielellä on paikallaan, että ei kaada likasankoa lasten niskaan, kun ne on hentoiset niskat.



Ja siinä taas ollaan Ayapin sanomassa. Sillä lailla suuttumus kannattaa ilmaista, kun sitä tuntee, ettei jää muhimaan ja matkustamaan väärään osoitteeseen. Mutta ehkä tämä on minun haitallinen tapani, josta yritän oppia pois juuri hillinnän, mutta myös suuttumuksen sanomisen kautta.



Mikähän tarve tätä on selittää? Minusta viha on erinomaisen vaikea tunne. En ole uskonut sitä tuntevani, nyttemin olen huomannut olevani vihainen ihminen. Varjo, jota pelkään itsessäni :-)



Toivoin: Rakesta nukkea, joka tuoksui toffeelle. Toivoin, ettei atomisota syttyisi. Toivoin, että olisin ollut poika. Toivoin, että minulla olisi ollut isoveli ;-)

Onkohan mulla ollut hyvä lapsuus, kun en muista mitä toivoin silloin. Vai onko lapsuus pyyhkiytynyt mielestä:) Sen muistan vielä peloista, että minäkin pelkäsin joskus jonkun mainitsemaa vanhempien eroa. En tiedä oliko se realistinen pelko sillloin, mutta edelleen vanhempani ovat naimisissa ja kait suht onnellisia toisistaan. Liittyi varmaan joihinkin riitoihin silloin.



Työt pitäis alottaa. Tänään on synttärikekkerit illalla.



T: Ynis

minäkin toivoin lapsena hartaasti itselleni isoveljeä. En saanut. :) Pelkäsin Persianlahden sotaa (niiden humalaisten lisäksi).



Aamu on alkanut mukavasti. Nasu rakentaa legoilla, mies on lähdössä viimeistelemään graduaan ja itse lähden vasta illalla töihin. Tänään tulee Me Naiset, Hesari on vielä kesken ja aamupäivän ruoka on jo tehty valmiiksi (kiitos pinaattilettujen). Asiat pulkassa siis.



Jessus. Mies odottaa selän takana pipo päässä, että saisi koneen mukaansa. Ehkä pari astetta jäähtyi tunnelma... :)

1. Mitä olit tekemässä:



Tulin katsomaan miten opettajani kommentoi pyyntöäni olla pois tämän illan luennolta. Lupa tuli, tai melkein kielto, että kipeänä ei saa tulla:) Ihana tyyppi, yleensä opiskelijoilla kun ei ole oikeuksia.



2. Mitä syyslapsi tekee:

Katsoo dvd:tä. Päikkärit jäi välistä, niin pieni breikki tulee tarpeeseen.



3. Mikä fiilis:

Fyysisesti tosi huono. Kuume vaan nousee ja sitä uhmaten kävin kuitenkin hakemassa kuorman tavaroita. Ei olisi kannattanut ei, mutta ei tästä tule enää mitään, kun kahteen viikkoon ei ole voinut mitään tehdä. Henkisesti tänään ollaan menty laidasta laitaan. Aamu alkoi muutamalla järkytyksellä, mutta ollaan niitä saatu tässä selvitettyä. Positiivisia uutisiakin saatiin. Silti on hiukan paniikinomainen olotila, kun ei saa tehtyä töitä eikö vietyä asioita eteenpäin. Nuorallatanssimiselta tämä tuntuu. Sain uuden ison haasteen:), se tuntuu hyvältä!



Hienoja keskusteluja, joita haluaisin kommentoida, mutta en vain jaksa. Yritän jotain edes tehdä, kun lapsi viihtyy itsekseen.



Aavis-heikosti positiivinen ja söpö pikku Motti

nyt hoidat itsesi kuntoon!!!!! Sitten jaksat ja ehdit muuta!



Voimia!



Allekirjoitustasi jäin miettimään...



T@hti



ps. Ramika. Sarvikuono on hyvä, siinä on selkeät ohjeet. Hiukan opettelua vaatii, et onnistuu ihan kunnolla.

Mies soitti just kun on tulossa Onnin kans tarhasta kotiin, että sieltä tulee taas ihan raato poika. Silmät oli muurautunu umpeen kai päiväunilla ja vaisu on ollut. Just niin ku silloin n. kuukausi sitten kun vein nuhassa tarhaan kun ajattelin että pärjää se. Niin sitten oli ihan raato kun hain.



Nyt kuuluu kysymys: Miten terve pitää olla kun menee kitarisaleikkaukseen? Sehän on keskiviikkona ja luultavasti nyt tulee taas ab-kuuri... Korvaa oli valittanut.



Nyt tekis mieli huutaa se V sana. Ottaa niin päähän Onninkin puolesta, kun on sitten niiin tukossa taas ja vaikea olla. Eilenkin yski ja sanoi itkien että miks tuo yskä aina tulee eteen ja että on huono olla:(



T-P = tautipesä

1. Tulin ihan varta vasten lukemaan s-postin ja pinon.



2. pelaa mummun kanssa, on kanssa kipeenä.



3. ihan jees fiilis, väsymys ehkä hitusen helpottanut.



Pelot: Pimeää, yksin oloa. Vähän isompana veljen ja sen vaimon (nykyään ex) riitoja.



toivoin: silmälaseja ja hammasrautoja :) (silmälasit olen saanut). Iso veli mulla on eli sitä en enää tarvinnut mutta olisin voinut joskus lähettää tarvitsevalle.



Kitarisa leikkaus, täytyy olla terve. Räkäistä lasta ei voi nukuttaa.





Mari

ppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppppzpppppppokf<

Pinossa on paljon luettavaa ja pohdiskelevaa keskustelua ja Kukkuun tarinoita, joita pitää lukea monta kertaa, jotta yksinkertainen ihminen ymmärtää upeaa ajatuksen juoksua. Tunnelmaan pääsyn kruunaa, se että kävimme äsken Valman kanssa lääkärissa: dg korvatulehdus. En tosin ole vielä huolestunut, koska edellinen oli marraskuussa ja se parani, vaikka putket eivät ole enää paikallaan. Nyt tosi mielessä on, että putkitetaanko vielä. Aiheeseen liittyen: T-P meillä lapsia on nukutettu melko räkäisinä, mutta riippuu varmaan anestesia lääkäristä. Mutta aika terve pitäisi olla.



Syön tässä iltapalaksi kalakeittoa, jonka tein lapsille ja mummille lounaaksi, kun huomenna on kotipäivä. Ja minä vielä jaksan ihmetellä, kun Valma haluaa aamupalaksi kunnon ruokaa. Huusi tänäkin aamuna että mä tahdon ruokaa, kun ehdottelin leipää, jogurttia, puuroa ja muuta normiaamupalaa. Mutta tyttö tahtoo ruokaa ;-). Suloinen raivotar. Pari päivää onkin ollut todella raivokas, mutta syykin löytyi korvista. Itselläkin on ab-kuuri, mutta koska olen niin helvetin tärkeä ja korvaamaton, menen huomenna töihin.



Tahtoisin opetella retoutumaan. Yölliset kauhukohtuakset pahenevat, kun stressaan töistä, vaikkei oikeastaa tarvitsísi. Koen, etten tee työtäni kunnolla, koska sitä on liikaa ja sitten yöllä nään painajaisia ja herää kauhukohtaukseen, sillä seurauksella että myös mies herää eikä saa enää unta. Tämä flunssa ja hoitamanton astma ei todellakaan paranna öitä. Huoh, tämä vaikuttaa jo miehenkin hyvinvointiin.



Jatkakaa aktiivista ja älykästä keskustelua, minä en siihen pysty kun on lähinnä räkää päässä.



Pilette

Pile vei sanat suusta vanhoista hyvitäs ajoista :-) Pilelle toivon lepoa ja helpotusta työhön!Ehkä pian,jo nyt olisi aika heittää oma korvaamattomuus syrjään!Ei kuulosta hyvälle!!



Onnille paranemista!



Tänään aamulla tuli viesti että yksi hoitolapsi oksentaa...miten se tieto saakaan oman mahan myllertämään ja samalla kamalan tarkkailun muita lapsia kohtaa?!On se niiiin yökkö tauti!!!!



Saamuska:Meillä eli tarina huppupäästä ja ekaluokkalaisena moni oli sen nähnytkin???!Vaani lapsia koulun metässä...



Toiveet:Pikkusisko tai -veli.Koira tai kissa...myöhemmin hevonen.Murkkuna toivoin et meidän mökki häviäis taivaantuuliin ;-)))



Käytiin saunassa,ihan vkl olo mut pakko se on huomenna vielä mennä :-/ Ärsyttää ku pitäs alkaa jo miettiä syksyn kuvioita-lähinnä haenko paikkoja jo nyt vai ootanko syksyyn?!VAi jotain ihan muuta...



Vielä ois tiskakoneen tyhjennyt ja pyykkien ripustus...ihana arki!



POjalle soitettii et jos tulis jo la kotiin,ehtis olla päivän ennen koulun alkua mut ei tule!



jatu

Joo mä ajattelisin kans, että aika terve pitää olla ku nukutetaan. Yhden kerhotutun tyttö oli nukutettu nuhaisena.



Onnilla ei ollu ku vaan silmätulehdus. Räkää tulee ihan oistonaan, aivastelee jatkuvasti, yskä on limainen ja silmä on tietysti ihan vetinen. Tosi kurjan näkönen mutta burana ennen lääkäriin lähtöä teki ihmeitä.



Mies käytti jo toisen kerran elämässään Onnia lääkärissä ilman mua:) Tälläkin kertaa muistilapun kerta. Siis siitä että millon ollu kuuri viimeks ja mitä lääkettä ja jos nyt on korvissa niin pyydä zithromax plus anele pronaxenia. Meillä ei sitä oo ikinä ollu. No nyt on. Tai siis kohta, kun mies on apteekkireissulla. Ja Onni laulaa sängyssä.



Noista toiveista ja haluista vielä. MInäkin toivoin ja halusin kovasti silmälaseja ja hammasrautoja itselle ala-asteella. Silmälasit " sain" sit kasilla. Ihmehaluja:) Ja peloista. Vettä pelkään, koska oon huonohko uimaan.



Ihania keskusteluja tosiaan ollut nyt. Mäkin oon sitä mieltä, että tunteet, kiukustumisetkin, pitää näyttää lapsellekin. Mun arvio on (kotipsykologina) että miehen kotona ei näin ole ollut ja siksi esim. anoppi pelkää, jos mä olen kiukustunut (ts. vittuuntuneen näköinen). Minä pyrin koko ajan enemmän ja enemmän hillitsemään etten heti raivoais ja oon kyllä onnistunut. Siis meille tulee joskus niitä kausia, että mä oon väsynyt ja turhautunut ja sitten palaa käämit nopeammin. Tää on just tätä, että oon turhautunut mieheen ja jos sen kans menee päin peetä niin se sitten heijastuu Onniin ja siitä pyrin pois. Mutta tosiaan selitän kyllä sitten Onnille jos olen hermostunut ja suuttunut, että mistä se johtui.



Nyt pitää mennä.



T-P

Oon ihan silmät ristissä, kuinkas muutenkaan, kun tunnin unipätkät jatkuu. Jos joskus Mini nukkuu 2 tuntia putkeen, olen innoissani. Molemmat tytöt nukkuu, onneksi. Nealla kamala uhmavaihe ja unet menneet ihan sekaisin, pväunet tappelua, jos ei nuku, huutaa yöllä ja raivoaa, herää 5krt ja aamulla ylös kuudelta. Ei ihan jaksais muun väsyn päälle. Nyt yliväsyneenä nukahti. Onneksi oli mukavaa seuraa päivällä, kiitos Mimmulille ja suloiselle Nöösälle, josta Nea kovin tykkäsi! :-)



Mun äiti oli 1,5 vkoa, lähti ke-oli ihanaa kun oli seuraa ja apua kotitöissä. Lapset tykkäs kovasti. Yhden yön äitini oli Minin kanssa, nukahti itse vasta neljältä... Kp käy nyt 2krt/vko. On jotenkin edelleen vaikeaa hyväksyä omaa väsymystä, ettei pärjää ja valmiiksi jo rasittaa puolituttujen kysymykset, mut ei voi mitään.



Mahtavaa keskustelua ollut täällä. Aihe on paljon ollut mun mielessä, koska kannan valtavaa syyllisyyttä siitä, miten kireä ja räjähdyslatis olen tämän väsymyksen keskellä. En haluaisi raivota turhaan, mutta ikävän usein pinna palaa ja joka krt toivon, et osaisin olla rauhallisempi. Mietin, että millainen olisin ilman tätä kamalaa unettomuutta, olisinko paljon tyynempi, kärsivällisempi, en muista enää. Tää on kamalaa. Muutenkin suuttumuksen ilmaiseminen ollut mulle aina vaikeaa-kotona sitä ei saanut tehdä, muuten olin tuhma. (siksi pyrin siihen, et meillä sais näkyä kaikki tunteet, niistä paljon puhutaan, myös äidin suuttumisesta, pyydän anteeksi ylilyöntejä jne..) Isäni ei tarvinnut kuin kerran ärähtää, jos korotin ääntä ja se riitti vaimentamaan mut. Koskaan ei saanut olla vihainen, vastaus oli usein-mitä pahaa olla sinulle tehty, aina on hyvin pidetty. Sitten oli vaan oltava kiltti. Tää on mulle tosi vaikea aihe. Itse alan aina heti itkemään, jos joku korottaa mulle ääntä -merkitsee mulle maailman loppua ja en meinaa kestää lasten rääkymistä. Nyt väsyneenä harmittaa, et lapset näkee kiukkuisen, uupuneen äidin. Kunpa tää painajainen pian loppuisi.



Minin ruokavalio pistettiin uusiksi, maissi ja riisi pois ja amaranttia nyt ensiksi kokeillaan, josko tulis muutosta tähän elämään. On kurjaa, kun pieni haluis aina syödä kun muutkin, hokee namnam. Potalla haluis käydä koko ajan, sanoo kakka kun tulee pissa/kakka ja kakalle usein ehditään. Mä oon hermona, kun en jaksais koko ajan mennä vessaan kökkimään ja kirjaa lukemaan. Minin rääkyminen nyt vähän rauhoittunut, viihtyy enemmän yksin, kuin ennen ja Nean kanssa touhuavat/riehuvat.



Peloista, isääni pelkäsin, jos se suuttui (ei tarvinnut usein suuttua, kun olin ylikiltti), ukkosta, sotaa, kaikkea yliluonnollista. Mielikuvitus teetti ikäviä ajatuksia (teininä mielikuvat oli kammottavia: saatana istuu keinutuolissa kun menen vessaan yöllä, ovella seisoo hiljaa tuijottaen lapsi, joka olen minä pienenä, nukke kutsuu nimeäni ja liikkuu ym. inhottavaa) ja en edelleenkään uskaltaisi nukkua yksin -meidän vanhempien kakkoskodissa on tapahtanut kaikkea epämiellyttävää yliluonnollista (esim. kuorsausta viereisestä huoneesta, villasukat ilmestyneet tyhjästä lojumaan eteisen matolle, lapsi huutaa äitiä hiljaa kesäyönä, muut ovat nähneet ja kuulleet, mä en onneksi) Mä pakenen aina Taivaan Isän varjeluksen suojiin.



Lapsena toivoin eläintä, koiraa etenkin, kania. Järkytys oli suuri, kun eläinallergia selvisi. Halusin isonveljen ja itkin, kun sitä ei ollut. Siskoni piirsi mulle kuvan, jossa istuin kuvitteellisen veljen kanssa lattialla ja toivoin niin, että se olisi voinut olla totta. 4-5-vuotiaana toivoin, et pehmolelut olis voineet muuttua eläviksi ja olla mun kavereita.



Niin vähän oon kirjottanut, et en muista mitään kommentoida.



Hellille toivon kovasti voimia ja Tealle ym, jotka tarvitsevat lepoa ja unta. Pilelle lepoa myös ja leppoista kotielämää työkiireiden sijaan. TP:n Onnille pikaista paranemista!!!! Nyt huutaa hartiat kostoa, sohvalle lepäämään. Yritän kirjoitella taas enemmän!



Enkeli1 ja Nea+Mini

Mulla on sitten aina yhtä nasevat otsikot.



Yniksen esikoiselle myöhästyneet synttärionnittelut!



Kiva oli kuulla Enkelistäkin taas. Älä yhtään nolostele! Apua tarvitte ja onneksi myös jotain saatte! Ei sun silti tarvi jaksaa kaikille perin pohjin selittää. Jos joku ei ymmärrä,niin omapa on häpeänsä, EI sinun!



Mies lähti päivällä Finlandia-hiihtoihin. Pitihän sitä päästä reissuun, vaikka ite ei voikaan hiihtää. Tietty isommalla hiihtoporukalla jo saa joku ollakin huoltajana, vaikka siellä kait huolto ihan hyvin pelaakin.



Eli hiihtoloma alkoi tutuissa merkeissä. Koiralle kävinkin jo ruuan antamassa ja läppäsin ovet lukkoon, kun yleensä mies huolehtii niistä.



No, päivällä yks luokkakaveri tuli vielä esikoisen synttärikäynnille ja äsken anoppi ja neitin kummit piipahti.



Ruokaakin on, kun mies oli tuonu varuilta valtavan lohifileen, niin tein siitä sitten hyvän keiton ja lasagnea myös oon tehny ison määrän. Eipähän tarvi sitä niin miettiä. Huomenna esikoinen menee kaverin synttäreille ja sattuu pääsemään muitten kyytissä, niin mun ei tarvi kuskata. Pyhänä vien Iikan anoppilaan nukkumaan ja meen toisten kanssa nuorisoseurantalolle, kun siellä näytetään Röllin sydän-elokuva :) Pekka vielä sai joululahjaksi siihen liittyvän äänisadun ja värityskirjan, että arvelisin sen olevan ihan kiva.



Todennäköisesti pyörin täällä kuitenkin lomasta huolimatta (tai just siks). Mihinkään kauemmas ei lähdetä, mut jotain pikkureissuja saatetaan tehdä. Tosin mulle tuli tiistaille papa-koe enkä sitä viiti sirtää helpompihan mun nyt on mennä ja hyvähän se on ottaa, vaikka multa suht usein on tullu muutenkin katottua. Ja keskiviikkona on lasten hiihdot, joissa tällä kertaa oikein pokaalit.



Hyvää viikonloppua kaikille! Laittakaahan ees pikakuulumisia, jos ette muuta ehdi!



T@hti

Päivällä töissä tosin olisin toivonut lisää tunteja ennen iltaa.. ja paljon jäi taas tekemättä.



Pelkoja vielä, aivan unohdin nuo yliluonnolliset. Murrosiässä nimittäin pelkäsin, että näkisin peilistä nukkuessani paholaisen (hui! Tämä perustui johonkin järkyttävään teinien kaupunkitarinaan, jossa joku näkee peilissä paholaisen tms.) Sänkyäni vastapäätä oli nimittäin seinällä iso peili. Onneksi siirsimme peilin pois. Ja hirveä huppumies: Muistelen sen perustuneen 70-luvulla tapahtuneeseen rikokseen. Äiti kertoi huppumiehen siepanneen tyttärensä ja tappaneen tämän. Lopulta selvisi, että äiti oli itse tappanut tyttönsä kivellä päähän hakaten metsässä.. ei hajuakaan onko tarinassa toden häivääkään. Puiden takaa kurkistavaa huppumiestä joka tapauksessa kammosimme...



*kylmiä väreitä*



Nyt mies huutelee. Näihin tunnelmiin ;)



Morjensta pöytään!

SaaMari :-)

Kahvi juotu, lehti luettu, kaksi ruisleipää takana. Kämppä kaaoksessa, jooga, miehellä illalla menoa, sitä edessä.



Lauantai, lempipäiväni.



Kukkuu