^^^Uuteen viikkoon SYYSväki-04^^^
Uusi pino pystyyn. Kovin tynkä oli tuo viikonlopun pino. Pitääpä itsekin parantaa tapansa ja kirjoittaa useammin:)
Mulla on tänään vapaapäivä. La ja su olin töissä. Oltiin tänään onnin kanssa kerhossa, siellä oli muutama tuttu äiti lapsineen viime talven ajoilta, kun käytiin kerhossa. Ihan kivaa oli ja oikeastaan oli kiva huomata pienen pieni edistys tuossa Onnin ujostelussa. Nyt oli kuitenkin enimmäkseen ihan outoja lapsia äiteineen ja silti Onni leikki siellä seassa ihan ok. Tosin kun kävin vessassa - sain muuten käydä yksin - ja Onni meni leikkimään niin sitten kävin vielä kahvilla kun näytti leikkivän tyytyväisenä. Join kahvia enkä sen 5min ja kun tulin takas leikkitilaan, Onni oli eteisessä itku silmässä. Äiti oli joutunut hukkaan:(
Mutta ihan kivasti siis meni. Saatiin hyvin aamupäivä kulumaan. Ne kaikki kolme tuttua kerholaista (siis äidit) olivat tässä välissä saaneet toiset lapset. Olivat siis raskaana kun keväällä lopetettiin kerhoilu.
Pitäs lähteä käyttämään autoa pikahuollossa kun cd-soitin reistailee. Kun vaan jaksais...
Huomasin tuossa yks päivä kirjoittaneeni että oon ollut sairaslomalla. Enpä vaan ollutkaan kertonut, miksi. Sitä kun päivittäin lukee kuulumiset niin nyt on alkanut mullekin käymään niin, että vastaan mielessäni kaikille mutta sitten huomaan etten olekaan kirjottanut. Luulin, ettei niin voi oikeasti käydä:) Mulla kun meni siis keskiviikko aamuna ennen kuin nousin sängystä tuo niska taas vinks vonks. Siis joku lukko sinne tuli ja olin kipeä ku mikä. Yritin ottaa kaks 400 buranaa ja Sirdaludin heti kun nousin, että jos olisin päässy vielä töihin mutta ei mitään toivoa.
Nyt pitää mennä katsoon kun tuo poikanen kattelee tuota iänpäivän vanhaa Tomi Traktoria. Voitteko uskoa,e ttä Onnilla on edelleenkin vain 3 dvd:tä. Ja ihan tyytyväinen on niihin.
Ihana ilma pihalla, pitää toimeutua nyt sinne autohuoltoon.
Seuraako kukaan maanantaisin sitä Harvoin tarjolla -sarjaa? Vitsi että se on huippu!
T-P
Kommentit (57)
että harmi, kun ne Ayapin poikien kamppeet ei voi hypätä tänne. Eipä sillä, kyllä meille muualtakin kertyy, mut noita ei tarvis enää vuositolkulla säilöä, luulen ma.
Lila75. Taitaapi jäädä haaveeksi.
T@hti
Mullakin suuttumus on varmaan enemmän nalkuttamista ja jäkätystä. Korotan kyllä ääntäkin, mutten voi väittää hulluna huutavani lapsille. Koitan myös siitä huolimatta aina puhua lasten kanssa rauhallisesti asioista ja selittää niitä. Meillä onkin esikoisella enemmän se pelko, että ei olekaan täydellinen ihminen. En usko, että mun suuttumista mitenkään muuten pelkää. Eipä nimittäin yhtään haittaa, jos korotan ääntäni, kun lapset riehuu loputtomasti tms. Jatkaa vaan välittämättä mitään. Mutta noi ns. " oikeat" syyt on eri asia.
Pitäis olla nukkumassa, mutta pyykit vielä odottaa. Huomenna pyörällä, jos ei lumisade ole liian paha aamulla.
T: Ynis
Mun vanhemmat,erityisesti isä,suuttu ihan hirveesti kaikesta..lintsaus,tupakka,kännääminen ja hyvin paljon sain pidettyä salassa mut joskus tietty jäi kiinni :-/ Eli ainaki mun kohdalla se hirmu huuto sai salailemaan ja myös väärensin vanhemipien nimiä huonosti mennesiin kokeisiin...Eli kokeumuksesta vois omien lasetn kanssa yrittää säilyttää sitä keskusteluyhteyttä.
Jos nyt menis nukkuu..
Öitä!
jatu
Minusta siinä EI ole mitään väärää, että vanhempi näyttää suuttumuksensa. Se on tunne siinä missä kaikki muutkin ilosta itkuun. Mutta se ON väärin, jos suuttunutta vanhempaa pitää pelätä.
" Oikealla" tavalla suuttuminen on lapselle, olkoon ikä mikä tahansa, merkki siitä että nyt tuli töpättyä. Silloinkin minusta on tärkeää tehdä ero sen välillä, että teko oli väärä, ei tekijä - teit tuhmasti / väärin / laittomuuksia sen sijaan että olet tuhma jne.. Jos lasta tai nuorta aina vaan paijataan, vaikka tyyppi olisi tieten tekevänsä väärin, kivittänyt naapurin ikkunan rikki, opetetaan minusta väärää hyväksyntää. Minusta lapsi / nuori saa väärän viestin tekonsa merkityksestä, jos kaikki " vaan hyväksytään" .
Kivitettyyn ikkunaan reagoiminen " aha" on vielä pahempaa, kait, jos näitä nyt voi pahemmuusjärjestykseen laittaa.
oih, niin kultaiseen vauva-aikaa, jolloin joka aamun sai aloittaa kirjoittamalla.
Minäkään en tarkoita, että sanoisi aha, jos lapsi hölmöilee ja kertoo niistä. Puhun (ehkä) ensimmäisen tunneryöpyn ja sen nostattamien sanojen nielaisemisesta. Ettei puhuisi niin sanotusti mitä sylki suuhun tuo. Tai sitten puhun sen tunneryöpyn nielaisemisesta, joka pohjautuu tunteeseen " miten tuo lapsi voi tehdä minulle näin" . Se on minusta sitä haitallista suuttumusta, joka tuo väärät sanat. Se viestittää myös " olet väärä" asennetta.
Kun taasen löydän järjen äänen eli sen, joka pystyy tilanteessa sanomaan tarvittaessa tiukastikin " näin ei saa tehdä" koen onnistuneeni kasvattajana.
Jepulis. Tällaisista on hurjan vaikea puhua, koska mitä suuttumus sanana kellekin tarkoittaa ei ole yksiselitteistä. Jos on sattunut kokemaan sattumoisin paljon suuttumusta, joka pullistuu ulospäin vanhemmista ja pelottaa lasta, muttei useinkaan kerro mitä ei saa tehdä, niin suuttumisella on sanankin eri merkitys kuin jos vanhemmat ovat keskimäärin tuntuneet turvallisilta jopa suutuessaan.
Josta seuraava pikaisen pikainen galluppi:
Mitä pelkäsit lapsena?
Vastaisin silmien räpsäytysleikin tapaan, pelkäätkö äitiis ja isääs? Isä oli pelottava suuttuessaan ja vihaisena. Ja pöllöjä pelkäsin myös.
Sanojen sattumanvaraisuuteen uskoen,
Kukkuu
Vai onkohan enemmän niin, että suuttumus ei ole synonyymi vihalle? Miten viha eroaa suuttumisesta?
Ihmettelee,
Kukkuu
Minä olen Ayapin linjoilla. Suuttua saa, se on normaali tunne, vaikkei olekaan toivottavaa. Eri asia miten sen näyttää lapsille tai kenelle tahansa.
Minä jäin miettimään, että siinä pitää tosiaan tsempata lisää, että selittää asioita lapsille. Eli sitäkin, että vaikka vanhemmat suuttuu, niin se ei tee lapsista huonoja/tyhmiä tms. vaan silti heitä rakastetaan ihan yhtä paljon. Eilen korostinkin juuri sitä, että tyhmiä juttuja tekee kaikki välillä, mutta niistä pitää kertoa. Tää aihe on sellainen joka esikoiselle on tosi tärkeä ymmärtää.
Hurraahuuto itselleni, tulin pyörällä taas:)
T: Ynis
Ps. Viiden minuutin harkinnalla varasin Oulun Edenistä pääsiäiseksi huoneen koko perheelle. Pääsee lapsetkin jonnekin:)
En siis tarkoita änkyröidä tai väittää vastaan Kukkuun argumenteille. Ollaan ehkä lopulta samoilla linjoilla. Kuten sanoit, niin näitä asioita on vaikea selittää.
Minä pelkäsin pienenä ainakin naapuritalon humalaista miestä joka jahtasi meitä pitkin pihoja. Pelkäsin jossain vaiheessa myös koiria. Isää pelkäsin, jos oli tosi humalassa (harvoin näin, mutta kuitenkin), vaikkei käyttäytynytkään mitenkään pahasti.
T: Ynis
sinun toimintaasi, Ynis, vaan pohtia esittämääsi mielenkiintoista kysymystä.
Kukkuu
Ulos ollaan lähdössä.
Ayap osasi kirjoittaa mun ajatukset : )
Pelkäsin isän suuttumusta : ( , ja tukkapöllöjä. teininä pelkäsin että vanhemmat saavat tietää etten olekkaan se täydellinen nuori. Pelkäsin kiinnijämistä töppäilyistä,(varjelin sitä viimeiseen saakka).
Että taisi jäädä jotenkin murrosikä väliin ja tässä elämänsekasotkussa käyn kai jotain prosessia senkin suhteen.
Suuttumus ja viha ei ole minusta synonyymeja. Ei edes viha ja vihaisuus. Voi olla tosi tosi vihainen, eikä silti vihaa.
1. Mitä olit tekemässä kun käväisit ja näit tämän viestin?
2. Mitä syyslapsesi teki?
3. Mikä fiilis?
1. Olin käymässä staffi palstalla ilmoittamassa pentu koiruuden näyttelynumeron.
2. Veeti on päiväkodissa. Eivätköhän nuo ole oäiväkodin pihalla leikkimässä. Pienempi syyslapsi Venla lukee kirjaa ihan tossa vieressä.
3. Ahdistus. Niin paljon ois tekemistä ja tuntuu ettei mitään saa aikaiseks. Kämpässä kaos. Pyykkiä pitää pestä ja kunnon siivous tehdä.
Ihanaa kun pinossa on ollut lukemista. Itse en oo taas saanut aikaiseksi kirjoitella.
Huomenna lähdettään ruotsin risteilylle. Veeti on kuin tulisilla hiilillä. Odottaa niin kovasti laivalle pääsyä. Pakata pitäis ja siivota koti. Siskoni tulee kaverinsa kanssa hoitamaan koiria.
Venlan kanssa ollan patapumin käyttöä harjoiteltu. Neiti tykkää siellä olla. Naureskelee vain siellä ollessaan. Hilulle vielä kiitos patapumista.
Vanhempani ja siskoni tulevat tänään puerto ricosta takaisin. Veeti niin odottaa heidän paluutaan. Joka päivä niiden matkan aikana on kysellyt mummia, vaaria ja Heidiä. On joka päivä ollut lähdössä hakemaan niitä kentältä. Saa lähteä heitä kentälle vastaan mikäli kone on ajoissa.
Jos nyt menis oikeesti siivoamaan.
Öttis, ja sotkeva Venla
kun on lukemista :)
Lapsena pelkäsin kaikenlaista: pimeää (vaikeutti esim vessareissuja, kun ulkovessa oli pimeän pihan perällä)
sitä, että isä ja äiti eroaa (olin ihan vakuuttunu, että mun syntymisen takia vaan ovat yhteen päätyneet ja kun riitelivät kovin välillä)
koiria
Mies toi eilen sarvikuonon ja nyt oon koittanu nenää huuhdella. Lainattiin myös semmoinen höyryhengityskannu. Josko sais taudin kunnolla häädettyä. Vähän parempi päivä on taas ollut.
T@hti
1. Mitä olit tekemässä kun käväisit ja näit tämän viestin?
2. Mitä syyslapsesi teki?
3. Mikä fiilis?
1.kävin feisbookis ja kattoo meilit.
2.Syyslapsonen kattoo tuhkimoo ja odottaa äitiä viereen :)
Pikku Kakkonen nukkuu ah ihanassa asennos kädet ylhäällä ja suu kuin ruusun nuppu!
3.Väsyttää,eilen oli hullun rankka työpäivä.Jotenkin työilmapiiri raskas.
Sit tuli pari mun kämmiä mitkä ei ollut mitään järkkyjä mutta harmittaa ku ei muista kaikkea/keskity kiireessä.
Joo oon yrittänyt saada kämppää raivattua.Ehkä puolessa välissä ollaan.
Nyt näkyy taas kaikki kakat ku aurinko paistaa!
Mä en ole vielä valmis kevääseen!!
Ois vaan pimeetä!!
Mä pelkäsin pienenä känniläisiä kaupan pihalla,isää kännissä.
Aikuisten riitoja.
Hui kauheaa nyt kun oikeen muistelee.
Toivon ja rukoilen että omien lasten ei tarvi koskaa humalaisia pelkää siis ainakaa kotonaan.Se on jotain niin kauheaa.
Hilma on reipastunut silmissä.Aivan uskomattoman reipas ja tottelevainen.Niin ihana äitin pikku apulainen.
Kirppu taasen uhmaa niin että.Heittelee tavaraito ja syömisen kanssa
ihan älytöntä souvia.Hyvä kun on luonnetta :)
Tähdelle paranemista hus pöpöt!
Mä haluisin kanssa sellaisen sarvikuonon,onks sillä helppo itte huuhtoo?
Ayaplle ihanaa hiihtolomaa!Nauttikaa mökillä!
Pileten Otson kommentista tuli mieleen että muakin rassaa niin paljon työhommat kotona.Puhelimenkin saa kiinni mutta omia työajatuksia ei saa helposti pois päältä.Välillä miettii olisko sellaista työtä jota ei tarvis kotona miettiä.Vähemmän tunteita herättävää?
Pysyiskö sellaisessa mielenkiinto?En tiedä,toisaalta paras haaste mun elämälle olis tytöt.Pitäiskö työhaasteita pienentää vähän edes..
Voi hitto miten paljon kuolleita kärpäsiä ikkunan välissä.
Nyt silmät ja kiinni ja sohvall niin ei nää sotkuja!!
Ramika ja Irma Gimmaset
Piti vaan tulla sanoon että tervetuloa Ynis Ouluun! Tähän ihan mun työpaikan naapuriin ootte tulossa:)
Nyt ei ehi muuta.
T-P
1. Mitä olit tekemässä kun käväisit ja näit tämän viestin?
* Poljin stepperiä ja surffailin hätäisesti lipaston päällä olevalla tietokoneella.
2. Mitä syyslapsesi teki?
* Nukkuu lapseni tuo helmiläinen.
3. Mikä fiilis?
* Aikas hyvä. Aurinko on onnistunut nostamaan aiheettoman hymyn huulille. Eilinen aurinko vaikuttaa vielä tänäänkin.
Suuttumuksen ja vihan ero. Luulen, että suuttuessaan tietää alitajuisesti tunteen ajan kanssa hiipuvan. Vihatessaan kuvittelee tekevänsä sitä aina. Suuttumukseen liittyy anteeksianto, vihaan ei. Vaikeampi määritellä tuota vihaa, koska itse en sitä tunnista tuntevani. Mielestäni suuttumuksen vastalääke on rakkaus tai itsetutkiskelu, vihan taittaa ymmärrys.
Lapsena pelkäsin humalaisia ja pitkään vältin itsekin alkoholia, koska kuvittelin yhdestä siemaisusta muuttuvani ojan pohjalla öriseväksi verkanuttuiseksi partaäijäksi.
Onko Helsingin tapaamista suunnitteilla? Mukava olisi lähteä kauemmaskin, mutta tänä keväänä ei riitä rahkeet ja aika.
T. Ampi
Ihana nähdä väki keskustelemassa...Tuo suuttuminen ja vihaisena oleminen tarkoittaa varmaan monelle niin eri asiaa.Aippa osasi asian hienosti sanoa.En halua antaa hyväksyntää lasten " pahuuksille" mutta haluaisin todella oppia sitä ensireaktiota nielemään.Anteeksi olen lapsilta pyytänyt ja selitellyt kun suuttumus on tuntunut itsestäkin liialliselta.
Lapsuuden pelkoja:isäni vihaisena,yks tosi iso poika+sen kaveri..kiusasivat esim.luistinradalla ja kioskilla..." huppumiestä" joka kulki metsässä..totta vai tarua??pimeää,ampiaisia-tämän tunnustan vieläkin ;-)
MEidän talon vihainen vanha täti..eikö joka talossa ole sellainen?
Täytyy jatkaa ruuan laittoa...
Ei varmaan Helsinki-tapaamisesta ole puhuttu,mutta kyllä sellainen olisi kiva?!
jatu
1. Mitä olit tekemässä:
Kävin jo eilen myöhäisillassa huomioimassa kysymykset. En vain jaksanut vastata unisimmuissa. Eilen siis etsin kiputietoutta ja samalla poikkesin palstalle. Nyt tulin varta vasten kirjoittamaan vastaukset. :)
2. Mitä syyslapsi tekee:
Kuuntelee PMMP:n Puuhevonen cd-levyä ja juoksee olohuoneen pöydän ympäri laulaen mukana.
3. Mikä fiilis:
Ihan jees olo. Rauhallinen kotipäivä takana. Nöösän kanssa oli kiva ulkoilla lumen sataessa maahan. =)
Lapsuuden pelot: Mulla on mielikuvitus, joka loihtii aina ne pahimmat skenaariot mieleen, joten pelkoja löytyi jo lapsena monia: pelkäsin pimeyttä, kotitien metsäosuutta ja siellä piileviä uhkia, mustia aukkoja avaruudessa (ne imee sisäänsä lentokoneetkin taivaalta, pelottelivat kutosen tytöt), kiusatuksi tulemista joka päivä koulussa, äidin vihastumista ja reaktioita siitä johtuen (yksin jättö kotiin/selkäsauna/järkyttävä haukkuminen jne.), pelkäsin, että joku varastaa pikkusiskon Helsingin lomallamme (siksi kuljin koko ajan turvakaukalon vieressä, kun äiti sitä kantoi), jne.
Nykyisinkin pelkään ihan liian monia asioita. Välillä pohdin onko pelot vielä normaaliuden puolella, vai ollaanko jo liiallisen pelokkuuden piirissä. Onneksi pelkokaudet on enemmänkin kausittaista ja menee ohi stressin lievittyä ja arjen tasaantuessa.
Viha-vihaisuus: Kovin hedelmällistä keskustelua. Kiitos. Minä pohdin tätä yleensäkin kovin paljon, koska äitini antama esimerkki rankaisemisesta ja suuttumuksesta on jotain sen verran, voisiko sanoa, hirveää, etten halua sitä lapselleni. Yritän siis rikkoa lapsuuteni esimerkkikäytöstä ja tuoda tunteeni ja ajatukseni esille toisella tavalla, ja tuumia seuraukset järkeviksi ja inhimillisiksi. Haluan ja yritän, että Nöösä näkee hyvän esimerkin siitä, kuinka tunteita tuodaan julki lähimmäisystävällisellä tavalla. Minä saan olla vihainen tai/ja suuttunut, mutta en saa tehdä sitä niin, että läheiset pelkäävät. Hmm, en tiedä saiko kukaan näistä ajatuksistani kiinni. Mutta siis Ayapin sanoihin yhtyen.
Kukkuu: Nyt olisi todellakin tiedossa se kohta, jolloin vihkimys voisi olla ainakin teoriassa mahdollista. Täytyy laittaa sulle jossain vaiheessa mun hakemus tsekattavaksi, koska nyt täytyy tulla nappisuoritus. Jos ei tämä onnistu, niin sitten ehkä 10 vuoden päästä¿ Kyllä miitinki voisi olla poikaa! :)
Pakko liitää. Smuik!
-Mimmuli
Pyysin ostamaan tiettyjä kertislautasia ja mukeja. Osti ihan jotain muuta ja vielä eri paria keskenään. Huoh!
Esikoisen synttärit osa 1 huomenna. On kyllä oikea synttäripäiväkin.
Menen syömään viimein...
T: Ynis, pyöräilijä:)
Olin menossa jo nukkumaan, kun vielä tulostin huomista varten työjuttuja, lapset nukkuvat ja olo on kehno, niin henkisesti kuin fyysisesti. Syytä ei varmaan tartte sanoa. Otso pisti syvälle sydämeen, kysymällä: " Miksi teidän täytyy aina tehdä töitä vapaapäivinä ja illalla, ettekö voisi tehdä töitä töissä?" . Osu ja uppos. Eilen oltiinkin luistelemassa, tänään mä olen istunut tässä kuin tatti, mutta iskä on ollut läsnä. Uskotte, että päätin, ettei tämä voi jatkua.
Tuosta suuttumuksesta en tiedä, mutta meillä kotona äiti ei yleensä suuttunut, vaikka mitä tapahtu. Mutta osoitti kyllä, ettei pidä ja ole tyytyväinen meidän toimiin. Tästä varmaan johtu, että kerroin kaikki äidille, myös että olin polttanut tupakkaa ja juonut kaljaa. Ei äiti niistä iloinen ollut, mutta muuten saanut mitää suurta rangaistusta, mutta kyllä minä hyvin tiesin, ettei se ollut hyväksyttävää eikä niin saa tehdä. Minä olin kyllä aika kiltti ja kannoin vastuuni ja tulin kotiin kuin piti yms. Siskoni oli sitten toista maata ja mutta hänkin aika rehellinen. Muistan, että monesti murrosikäsenäkin tuli illalla sellainen olo, että pitää tunnustaa tekosiaan.
Minulla kyllä palaa pinna lasten kanssa, mutta yritän olla fiksu ja ymmärtäviänen ja pyydä anteeksi jos olen ylireagoinut. Valma housuun pissaaminen on välillä sellaista, että tulee reagoitua aika kovasti, kun oikeasti osaa jo olla ja käydä vessassa, mutta kun on pissahätä alkaa temppuilemaan mm. on alakerrassa, mutta lähtee yläkertaan pissalle. Mutta näissäkin yritän olla rauhallisempi. Valmaan kun ei tehoa kovat otteet, vaan selvästi vaatii luovimista.
No mutta ei sen enempää, nyt menen miehen luo...
Piletet